sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

PB & J smoothpo eli aamupala kun et vaan osaa päättää


Jos olen tunnettu jostain, niin siitä, että olen surkea päättämään. (Näkisitpä, kun yritän valita makua Helsingin Jäätelötehtaan jäätelökiskalla Eiranrannassa...) Joskus heikkouksista syntyy jotain hyvää - tällä kertaa tämä herkullinen, PB & J -voileivän makuja lainaileva smoothiepuuro eli smoothpo.   

Minulla on kausia, jolloin syön aamupalaksi vain ja ainoastaan puuroa, ja kausia, jolloin pyöräytän smoothien päivän ensimmäiseksi ateriaksi aamu toisensa jälkeen*. Ehkä yksi syy siihen, miksi blogin säännöllisestä päivittämisestä on tullut hieman vaikeaa on se, että rakastan syödä samoja ruokia kerta toisensa jälkeen, ja mitä todennäköisimmin ainakin top 10 suosikkini ovat jo päätyneet blogiin jossain vaiheessa.  

Yleensä himoitsen smoothieta aamupalaksi erityisesti silloin, kun olen hyvässä aamusaliputkessa, ja siten mieleni tekee jotain nestemäistä ja sokerista syötävää energia- ja nestevajeen nopeaksi paikkaamiseksi. Kuitenkin smoothieta on hyvä vahvistaa lisäkuidulla kaurasta, josta vatsa tykkää ja joka pitää nälän loitolla pitkään.

Siksipä päätin tehdä tänään sunnuntaisen aamusalin jälkeen oikein herkullista, hieman makeaa mutta myös hyvin ruokaisaa, kauraista ja paksua smoothieta. Laitoin tavanomaisten smoothieainesten lisäksi siis blenderiin reilusti kaurahiutaleita ja annoin smoothien turvota suihkun ja kahvinkeiton ajan. Siitä tuli ihanaa. Puuromaista ja smoothiemaista samalla kertaa, todella täyttävää ja herkullista.

Oikeastaan tämä on hyvin tavallinen, melkein tylsä resepti, mutta sellaisesta taidan nykyään pitää: tutusta ja turvallisesta ja tavanomaista ruoasta. Ainakin aamuisin, kun virikkeitä on tarjolla muutenkin aivan riittämiin. 


* Mihin säännön vahvistavana poikkeuksena syön aina lauantaisin pannukakkuja kera tummapaahtoisen espresson ja tuorepuristetun porkkana-omena-sitruuna-inkiväärimehun. Otan perinteet aika vakavasti.


 

"Jamming PB smoothpo" (1-2 annosta)
Eli puuron ja smoothien risteymä niihin aamuihin, kun puuron ja smoothien välillä on mahdoton valita

1 banaani
2 dl mustaherukoita tai mustikoita
1 dl kaurahiutaleita
2 dl (kasvipohjaista) maitoa
1-2 rkl pähkinävoita
1 rkl kookossiirappia** tai hunajaa
(pala tuoretta inkivääriä)

Laita kaikki ainekset blenderiin ja pyöräytä sekaisin. Voit syödä smoothpon heti, tai odottaa kahvinkeiton ja suihkun verran smoothpon paksuuntumista paksusta smoothiesta tuorepuuroksi. Smoothpoa ei kannata tehdä valmiiksi edellisenä iltana niin kuin tuorepuuroa, sillä se on parhaimmillaan tuoreena.  


**Sain Urtekramin kookossiirappia testiin blogin kautta SugarHelsinkiltä. Se on aika ihanaa! Ei niin hyökkäävän makeaa kuin hunaja, eikä erityisesti kookoksen makuista, vaan täyteläisen makeaa ja herkullista. Voisin kuvitella käyttäväni kookossiirappia maustamaan puuroa tai pannareita ja ehdottomasti leivontaan, esimerkiksi hunajan tai agaven tilalla.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kaurapuuro uunissa {eli aamupalaa koko ensi viikolle}

 

Olen ollut jo pitkään smoothie-pannukakkukierteessä, mitä tulee aamupaloihin. Arkisin olen syönyt harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta smoothien, kun taas lauantaiaamuna paistetut kaura-banaanipannukakut tulee yleensä saatettua päätökseen vasta sunnuntaina. Olen kuitenkin viime aikoina kokenut totaalista kyllästymistä aamusmoothieseen, ja yrittänyt tutustua muihin vaihtoehtoihin tutun ja turvallisen sijaan.

Puuroa siis! Aikaisemmin vuosikausien ajan puuro oli ainoa vaihtoehto, jota saatoin aamupalaksi kuvitella. Äitini tekee mitä parhainta puuroa, ja ehkä juuri tämän takia puuro on ollut minulle aina tärkeä, kotoisa ruoka, josta olen todella tarkka - mikä vain puuro ei vaan valitettavasti ole (minun mielestäni) kovin hyvää. Olen kirjoittanut puurosta useampia postauksia (karamellipuuro, banana bread -puuro, tuorepuuro, lisää tuorepuuroja), ehkä juuri koska hyvä puuro on minulle läheinen ja tärkeä aihe. Tätä voisi ehkä verrata italialaisten ylpeyteen hyvästä pastasta: vain omat ja perheen tavat valmistaa sitä tuntuvat oikeilta.

Toisinaan puuron keittäminen aamulla tuntuu tuskaisalta smoothien nopeuden ja helppouden rinnalla, olen nimittäin todella tarkka keitettävän kaurapuuron valmistusmetodista. Siksipä olin iloinen, kun törmäsin sunnuntaisessa blogiselailussa uunikaurapuuron reseptiin. Miten täydellistä! Nolla minuuttia valmistusaikaa arkiaamun tohelluksessa, ja edessä olisi herkullinen ja ravitseva aamiainen.

Valmistin uunipuuron jo tänään sunnuntaita, ja suunnitelmana on nauttia sitä läpi arkipäivien ensi viikolla. Olen ennenkin tehnyt uunipuuroa, ja se säilyy erinomaisesti jääkaapissa muutaman päivän. Aamulla voi vaan lusikoida puuroa kulhoon, lisätä halutessaan hieman maitoa puuron lämmitysvaiheeseen mikrossa, ja sitten alkaa se hauskin osa: päällysteet. Tämän puuron kanssa suosittelen ehdottomasti nauttimaan oikein valuvaa pähkinävoita (sellaista saa lähinnä itse tekemällä), miksei myös banaaniviipaleita ja/tai tuoreita marjojakin.


Resepti saanut innoitusta Laura Fuentiksen Blueberry Baked Oatmeal -reseptistä.

Kaurapuuro uunissa (n. 4 annosta)
3 dl kaurahiutaleita
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

3 dl (kaura)maitoa
1 (pieni) kananmuna
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa

2 dl mustaherukoita, mustikoita, vadelmia tai mansikoita viipaloituna (pakaste tai tuoreita)

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Vispaa keskenään kosteat aineet yhteen eri kulhossa. Kaada sitten kosteat kuivien joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä marjat ja sekoita varovasti, etteivät marjat värjää koko taikinaa.

Voitele uunivuoka kevyesti rypsiöljyllä ja kaada taikina vuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 35 minuuttia keskitasolla, käännä sitten kiertouunigrillivastukselle ja paista vielä 5 minuuttia. (Jos sinulla ei ole ko. toimintoa, paista ylemmällä tasolla vielä 5 minuuttia normaalisäädöllä).

Tarjoile pähkinävoin kanssa lämpimänä, tai seuraavana aamuna voit lämmittää paistosta mikrossa maitotilkan keran ja syödä vaikka tuoreiden mansikoiden ja vatkatun kookosmaidon* kera.


* Osta alumiinipurkissa oleva kookosmaito, anna olla jääkaapissa yön yli ja seuraavana päivänä kaavi päältä kermainen osa kulhoon (säästä pohjalle jäävä kookosvesi esimerkiksi smoothieseen). Vatkaa sähkövatkaimella/vispilällä kuohkeaksi, mieluiten vaniljasokeriripauksen kera.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Keväinen "juustokakku" lasissa (vegaaninen)


 
2000-luvun keväisin perinneherkku (ristiriitaista, mutta 15 vuotta on pitkä aika?) on ehdottomasti passionhedelmäinen tai mangoinen juustokakku. Siksipä olin hämmentynyt, kun uudet kasvipohjaiset rahkat muistuttavat minua suuresti tästä joka juhlan hittiherkusta!

Sain Alprolta testiin uusia kasvispohjaisia rahkoja nimeltään Go on*. Testiversiot olivat passionhedelmärahkaa, mutta sarjassa löytyy myös annospakkauksesta mustaherukkarahka sekä isommasta pakkauksesta maustamaton rahka. Niitä en tosiaan ole vielä maistanut, joten tämä postaus kertoo ainoastaan tuosta passionhedelmäversiosta.


Olin aidosti positiivisesti yllättynyt. Olen maistanut aiemmin soija- ja kaurapohjaisia jogurtteja/rahkoja, ja ne ovat poikkeuksetta olleet aika todella pahoja, ja etenkin liisterimäinen koostumus on karkottanut minut pois kasvipohjaisten jogurttien hyllyltä jo pitkäksi aikaa. Nämä uudet rahkat ovat kuitenkin lusikoitavan pehmeitä, hyvänmakuisia (osittain niiden sisältämän sokerin takia), ja purkin pohjalla oleva hedelmähilloke tekee rahkasta suorastaan jälkiruokaosastoa - ehkä jopa hieman liian makeaa omille makunystyröilleni arkipäiväiseksi välipalaksi. Rahka sisältää myös kasvipohjaiseksi tuotteeksi hyvin proteiinia, vajaan kymmenisen grammaa per purkki, ja tekee kylläiseksi mielestäni oikein hyvin.


Kuinka upgreidata rahkasta jälkiruoka:

Rahkasta saa ihanan, passionhedelmä-juustokakkua muistuttavan herkun, jos sen lusikoi muovikupista kauniiseen lasiin ja päälle murentaa pääsiäissuklaamunista ylijäänyttä pähkinä-taatelimurskaa. Tai siis, totta kai kokonaisen raakasuklaamunankin voi murentaa rahkan päälle - mikäs sen ihanampaa ja näin post-pääsiäinen kaihoon sopivaa kuin keltaisen passionhedelmähillokkeen ja tummansuklaan yhdistelmä...

Jos tarjoilisin tätä jälkiruoaksi, pursottaisin päälle ehdottomasti roimasti tummaa suklaata, ehkä myös vähän jonkun rukiisen tai muuten rouhean keksin muruja, ja eivätpä valkosuklaasiivutkaan tätä herkkua ainakaan pahentaisi...


Hieman #moreismore-meininkiä, mutta joskus se vaan on niin!
  

* Rahkat ja setti postauksessa esiintyviä Marimekon keraamisia lusikoita (IHANIA!!) on saatu ilmaiseksi Alprolta blogin kautta.


 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pääsiäissuklaamunat (melkein raaka ja aivan herkullinen)



Palmusunnuntain kunniaksi esittelen teillä vähän pääsiäismunamaisen, melkein-raakaruoka-kategoriaan uppoavan suklaakonvehdin. Pähkinä-taatelikupissa tarjoillaan pähkinävoisydän, ja koko komeus kuorrutetaan itsetehdyllä raakasuklaalla, tai oikaisua kaivatessasi, sulatetulla tummallasuklaalla.

Tämä postaus esittelee ensimmäisen pääsiäisreseptini tällaisia superyksinkertaisia, muutaman raaka-aineen vaativia, mutta mielestäni silti ihan mukiinmenevän herkullisia ruokia. Samaan hengenvetoon ehdotan myös pääsiäisostosten tekemistä ennen torstain ruuhkaa, sillä ruokakaupan ruuhkassa tönityksi joutuminen ja jonossa hyvän tovin viettäminen ensimmäisen lomapäivän aattona ei tuo loivaa laskua pääsiäispyhiin. Teitä on varoitettu - olen itse ainakin läksyni oppinut edellisvuosien kaaoksesta. 


Näissä yllätysmunissa on kaikkinensa noin neljä-kuusi raaka-ainetta, ne valmistuvat pienessä hetkessä ja säilyvät hyvin useita päiviä jääkaapissa tai pakastimessa (säilyvät jos säilyvät, siis). Reseptissä käytetään Medjoul-taateleita (tuoretaateleita hedelmäosastolta), ja en voi suositella tähän reseptiin kuivattuja versioita puhtaasti maun takia: koska pohjassa on vain kaksi ainesosaa, on niiden oltava ensiluokkaisen maukkaita. (Pssst vinkki: Kampin K-Supermarketissa on ollut tuoretaateleita 11,90 e/kg myynnissä nyt jonkun aikaa. Normaaliin varsin suolaiseen noin 20-25 euron kilohintaan tuo on jo paljon sopuisampi hinta.)

Nämä suklaamunat sopivat erinomaisesti kahvipöytään tai suklaisesti aterian päättäjäksi, mutta mikseivät myös aamupalan jälkiruoaksi (kyllä, se on käsite) tai itse astetta herkullisemmaksi välipalaksi.

Ja näiden yllätysmunien yllätyshän näyttää tältä:

KYLLÄ!



Pääsiäissuklaamunat (5-6 kpl)
pohja:
1,5 dl saksanpähkinöitä
5 isoa Medjoul-taatelia
1/4 tl kanelia
ripaus suolaa

maapähkinävoita (itsetehtyä tai kaupan 100% maapähkinää)

suklaakuorrute:
tummaa suklaata (väh. 70%) sulatettuna TAI

2 rkl kookosöljyä
reilu 2 rkl raakakaakaojauhetta
2 tl hunajaa/agavea

Aja saksapähkinät ja taatelit mausteineen monitoimikoneessa karkeaksi muruksi, josta saa pyöritettyä palloja. Ota pieni pallo taikinaa kerrallaan käteen ja muovaa siitä pieni kuppi. Täytä kupit noin 3/4 täyteen maapähkinävoilla. Valmista raakasuklaakuorrute sekoittamalla sulatettu kookosöljy, kaakaojauhe ja hunaja. (Tai sulata tummasuklaa mikrossa, kattilassa tai vesihauteessa hämmentäen ja tarkkaillen.) Anna jähmettyä n. 10-15 min, jotta kuorrutteesta tulee vähän vähemmän juoksevaa. Laita kupit sillä aikaa pakastimeen odottamaan. Valuta kuppien päälle yltäympärinsä suklaata ja jähmetä pakastimessa ainakin 15 minuuttia tai kunnes suklaa on jähmettynyt. Tarjoile. Säilytä pakastimessa.


Ihanaa, rentouttavaa palmusunnuntain jatkoa!


sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Uuniomena, tuo perinneherkkujen ykkönen (tai kakkonen)


En muista, milloin olisin viimeksi syönyt uuniomenoita - tiedän vain, että siitä on hyvin kauan, ja että se on suuri vahinko se.

Nimittäin uuniomenat ovat mitä yksinkertaisin, maukkain ja ravitsevin arkipäiväänkin täydellisesti sopiva perinneherkku, joka nostaa arjen paljon juhlavammalle tasolle. Uuniomenat valmistuvatkin minimivaivalla noin puolessa tunnissa; pitää vain vähän jaksaa kovertaa omenoiden sisusta, jotta täytteitä mahtuisi (mahdollisimman paljon), ja halutessaan pyöräyttää pannulla nopea rapea mysli täytteeksi.

Itse tykkään paistaa uuniomenat muodottoman pehmeiksi, niin että lusikka uppoaa niihin melkeinpä kuin sulaan voihin - siksipä nämä kaverit kuvissa on hieman surullisen lysähtäneen näköisiä. Tämän vuoksi laitan omenat jo uuniin hengailemaan ennen täyttämistä hetkeksi avian keskenään.



Uuniomenat voivat syödä sisäänsä erilaisia juttuja. Mahtavia täytteitä ovat ainakin:
  • Marjat, kuivatut tai tuoreet
  • Kuivatut hedelmät (viikunat, taatelit, rusinat jne.)
  • Pähkinävoi tai silputut pähkinät
  • Mysli
  • Kaurahiutaleet kookossokeriripauksen tai hunajan kera
  • Kaikki yllä mainitut yhdessä!
Uuniomenoita voi nauttia arkena vaikkapa turkkilaisen jogurtin tai alla mainitun kookoskermavaahdon kanssa; juhlaan ja pyhään sopii aitoa vaniljaa sisältävä, hyvä vaniljajäätelö. Tekisipä mieleni kokeilla uuniomenia myös makean banaanijäätelön kera...


Uuniomenat (2 kpl)
2 (luomu)omenaa
4 tl pähkinävoita
4 kuivattua viikunaa tai taatelia tai pieni kourallinen rusinoita

Kolmen kookoksen pannumysli:
1-2 rkl kookosöljyä
1 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
1/2 dl kookoshiutaleita
2 rkl kookossokeria

Tarjoiluun:
1 prk kookosmaitoa
(vaniljaa, kookossokeria)

Pese omenat huolella. Koverra veitsellä omenoihin uoma, huolehdi että saat kaavittua koko siemenkodan pois mutta varo rikkomasta omenoiden pohjaa. Laita omenat uuniin paistumaan sellaisenaan 200 asteeseen 15 minuutiksi.

Sulata kookosöljy pannulla mysliä varten. Lisää kaurahiutaleet, kookos ja kookossokeri. Paista mysli keskilämmöllä välillä sekoittaen, kunnes mysli on vähän saanut väriä. Nosta liedeltä ja poista mysli pannulta lasipurkkiin.

Ota omenat uunista, täytä pähkinävoilla, pilkotuilla viikunoilla ja myslillä (mysliä jää yli, se on oikein herkullista smoothien bowlin tai jogurtin kera). Voit ripotella päälle vielä hieman kookoshiutaleita. Laita takaisin paistumaan vielä 15 minuutiksi, tai kunnes omenat ovat pehmeitä.

Tee kookoskermavaahto. Kaavi kookosmaitopurkin jähmeä päällysosa (kookoskerma) kulhoon. Vispaa kuohkeaksi ja mausta halutessasi vaniljalla ja/tai kookossokerilla. Tarjoa lämpimät uuniomenat kookoskermavaahdon ja lisämyslin kera.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Super banaanileipä & vähän onnellisista sunnuntaiaamuista


En edes muista, kuinka monesti olen aloittanut tämän blogin kolmen ja puolen vuoden olemassaolon postauksen kirjoittamalla aiheista abc:
  • Aamut ovat ihmisen parasta aikaa.
  • Aamupalat ovat ihmisen parasta aikaa.
  • Aamut ja aamupalat ovat ihmisen parasta aikaa.
Mutta minkäs teet, kun olet yli-innokas aamuihminen, rakastat aamupalaa ja kirjoitat näitä postauksia yleensä sunnuntaiaamuisin, jotka todella ovat kreivin aikaa olla todella onnellinen.

Nimittäin mietipä: yli kahdeksan tunnin yöunet takana... sitten laiska sängystä kipuaminen, vielä laiskempi aamupalan kokkailu, ja tietysti aamupalapöytäänkin voi istua vielä pyjama päällä... ja silti - sitten on vielä koko päivä edessä tehdä kaikkea, mitä ei niinä muina kiireisenä kuutena viikon päivänä ehdi tehdä.

Niin kuin esimerkiksi vaikka banaanileipää maanantaiksi räntäloskassa painimiseen päättyvän työpäivän jälkeiselle iltateelle.


Tämä banaanileipä on super, koska se on...
  • Mitä parhain tekosyy syödä kakkua aamupalaksi. Aivan, tärkeimmät seikat ensin.
  • Äärettömän pehmoista ja huokoista, rakenteeltaan hyvin kakkumaista.
  • Lämmittävän lohduttavan mausteista, kun ulkona sataa taivaan täydeltä räntää niin ettei ulko-ovelta tarvitse ottaa kuin kolme askelta kenkien jo tulviessa vettä.
  • Sitä jotain makeaa, jota joskus ehkä kaipaa aamupalalle tai iltateelle, mutta tämän imelyytensä se saa vähän paremmista sokerin lähteistä, eli ylikypsistä banaaneista ja kourallisesta taatelisattumia.
  • Oiva nälän pidike, onhan siitä runsaasti kuitua kaurahiutaleista, jonkin verran proteiinia ylijäämävalkuaisista (jotka piti saada jääkaapista käytettyä ja siksi oikeastaan teinkin tätä leipää) ja hyviä rasvahappoja pähkinöistä.
...ja mikä tärkeintä, sen päälle voi koota keon pähkinävoita. Tämä ei ole tarjoiluehdotus, vaan tarjoilupakote suorastaan. Koska banaanileivän kanssa kuuluu syödä pähkinävoita! Toisaalta, kyllä voisin hyvin nähdä syöväni tätä myös sellaisenaan - sattumiensa vuoksi tämä leipä on parhaimmillaan myös ilman mitään häiritseviä elementtejä. Toisaalta, jos olisin oikein kokeilevalla päällä, voisin kuvitella tämän olevan ihan sairaan hyvää myös jonkun suolaisen ja vahvanmakuisen lisukkeen, esimerkiksi sinihomejuuston tai kauan kypsytetyn manchegojuuston kera.

Leipä on gluteenitonta, mikäli käytät gluteenittomia kaurahiutaleita. Aina banaaniohjeen blogiin laittaessani muistan mainita, että käytäthän ruskeapilkkuisia, kypsiä banaaneja. Koko banaanileivän idea on, että makeus ja pehmeä rakenne tulee niistä sokerisista pehmoisista banaaneista.



Super banaanileipä (n. 8 paksua viipaletta)
2 ruskeapilkkuista banaania
2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl proteiinijauhetta tai/ja mantelijauhoa (kokeilin sekä Foodinin stevialla makeutettua vaniljaheraa että Voimaruoka 360 Wholefood -seosta, jossa on herajauhetta, mantelijauhetta ja jauhettuja siemeniä)

2 valkuaista tai 1 kananmuna
1/2 dl kookosmaitoa (rasvaista, purkista)

1/2 dl kuivattuja taateleita
1/2 dl pähkinäsekoitusta
2 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1/6 tl suolaa
(pari tippaa steviaa, halutessa)

Laita kaikki ainekset taateleita ja pähkinöitä lukuun ottamatta monitoimikoneeseen ja aja taikinaksi. Jos taikina on liian tönkköä. lisää vähän nestettä. Lisää taatelit ja pähkinät ja aja muutama kierros, jotta ne hieman rikkoutuvat mutteivat mene ihan tasaiseksi massan sekaan. Vaihtoehtoisesti voit muussata banaanit haarukalla/sauvasekoittimella, tehdä kaurahiutaleista sauvasekoittimella/blenderissä jauhoa ja sekoittaa sitten muut ainekset sekaan (pähkinät ja taatelit sattumiksi pilkottuina).

Voitele öljyllä pitkulainen leipävuoka huolellisesti, sillä muuten  leipä tarttuu helposti vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia (riippuen leipävuokasi koosta), tai kunnes haarukkaan ei tartu yhtään taikinaa tökättäessä.

Sunnuntaiaamut - eivätkös ne todella ole elämän parasta aikaa. Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle (ikuisesta loskasta ainakin täällä etelässä huolimatta)!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hamppari tempehistä & hummuksesta {ja on se niin ihanaa}

 

Toivon todella, että osaisin käyttää Photoshopia tai vastaavaa hc-kuvankäsittelyohjelmaa nyt, kun ruudulta minua tuijottaa hyvinkin mustareunaiset paahdetut ruisleivänpalaset. Niin siinä käy, kun on pitkästä aikaa saanut itsensä salille pungertamaan, sitten mennyt nälkäisenä Ruohonjuureen (!!?? järki hoi), palannut sieltä kotiin huomattavasti köyhtyneenä ja sitten multitaskannut tempehin pilkkomisen, leivän paahtamisen sekä uusien tuotteiden hypistelyn välillä.

Mutta siis, toiset tekevät täydellistä Instagram-ruokaa joka päivä, minä polttelen asioita ja leikkelen sormiani ahkerammin kuin muu Suomen kansa yhteensä.

Pääpointti kuitenkin: ai että ne valkosipulilla ja oliiviöljyllä sivellyt, uunissa rapeiksi paahdetut ruisleipäsämpylän puolikkaat oli hyviä! (Ostin Samsaran luomuruisleipäsämpylän Ruohonjuuresta ja se on ehdottomasti yksi parhaista, joita olen syönyt. Ja minulla on todella tarkka ja kriittinen leipämaku.)
 


Ruissämpylään sisään laitoin bravuuriani ja jokapäiväisen ruoan kulmakiveäni hummusta (blogissani taitaa olla tsiljoonia reseptejä tähän, kurkkaa "Pavut ja linssit" -tägin alta). Sen seuraksi pääsi ensi kertaa kokeilemani savutempeh - ihan todella maukasta! Ensimmäisen viimesyksyisen tempehkokeiluni jäljiltä olin vähän skeptinen tempehistä, sillä silloin maistamani hyvin sienimäinen tempeh (itämaisesta kaupasta) ei ollut mitenkään erityinen kulinaarinen elämys. Päinvastoin, tiemme tempehin kanssa eivät yhtyneet tästä sattuneesta syystä ennen kuin nyt, kun salirehkinnän uuvuttamani kroppani himoitsi jotain tosi proteiinirikkaan oloista sapuskaa. Ja mikä onni, että näin kävikään!

Savutempehiä saa siis sieltä Ruohonjuuresta (mainitsen kaupan jo kolmatta kertaa postauksessa, mutta olen siis omalla rahallani nämä herkut hankkinut), mutta voisin kuvitella savutofun pärjäävän sen sijaan ihan buenosti. Savutofun paistaisin ehkä kevyesti pannulla ennen purilaisen väliin laittamista - sen sijaan tempeh oli minusta parhaimmillaan kylmänä kuuman leivän sisässä.


Purilainen - done, mitäs sen seuraksi? Pyöräytin nopean salaatin salaatinlehtimixistä, miniluumutomaateista ja parista muodon vuoksi sekaan laitetusta vadelmasta. Pirskotin päälle limenmehua (nam) sekä Clearspringin syvänmyrkynvihreää kurpitsansiemenöljyä, jota sain PR-toimisto Sugar Helsinkiltä visiitilläni tällä viikolla. Tämän lisäksi sain mukaani Sugarista tosi hyvää Sonnentorin makeaa curryjauhetta sekä Clearspringin 10 minuutissa valmistuvaa hirssi-herne-linssiseosta.

Tuo hirssi-palkokasvuseos on juuri yksi elävä esimerkki siitä, miksi on kiva joskus saada tuotenäytteitä - en ikinä keksisi ostaa tällasta convenience foodie itse kaupasta, mutta nyt yhden kokeilun jälkeen olen aika vaikuttunut tuotteen markkinaraosta. Nimittäin miten mukavaa on saada paljon proteiinia, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia sekä kuitua sisältävä lisäke treenin jälkeen pöytään 10 minuutissa, ilman liotusta ja sähläystä?

Aika kivaa, huomasin tänään.

Keitettyäni seoksen suolalla maustetussa vedessä lisäsin sekaan runsaasti limenmehua, hieman pippuria ja suolaa sekä reilusti tuota curryjauhetta. Vaikka hamppari oli parasta pöydässä tänään, ei tämä lisuke jäänyt vain kaukaiseksi kakkoseksi.

  

Tempeh-hummushampurilainen (1 annos)
1 ruissämpylä/2 ruisleipää
loraus oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi

tomaattipyrettä leivän voiteluun
hummusta tai paputahnaa (esim. tätä)
100 g savutempehiä tai savutofua
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
salaattisekoitusta

Puolita ruisleipä ja sivele oliiviöljyllä kevyesti. Kuori valkosipulinkynsi, puolita se ja hiero molemmat leivät sillä (itse jätin leipien päälle valkosipulinpuolikkaat vielä paahdan ajaksi ja itse asiassa myös söin ne leivän sisässä). Paahda leipiä grillivastuksella 200 asteessa n. 5 minuuttia (tai tavallisessa uunissa n. 7-10 min).

Voitele leivät tomaattipyreellä ja levitä päälle hummusta.  Pilko savutempeh pariksi viipaleeksi ja asettele leivän alemmalle puoliskolle. Lisää vielä hummusta (the more, the merrier!), asettele päälle aurinkokuivatut tomaatit sekä salaattisekoitusta. Laita kansi koko komeuden päälle ja herkuttele!

***

 Pahoittelen, jos mainitsen tässä postauksessa sanat/fraasit ihana, niin hyvää, parasta, super, todella, miljoona kertaa parempaa ja täydellistä. Sen lisäksi taidan selostaa koko postauksen läpi siitä, että olen urheillut ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin lenkkipolun ulkopuolella. Sellaista se minun urheiluni on: se saa minut ihan hyperaktiiviseksi, ja toisaalta jos siitä ei kerro joka toisessa lauseessa, mitä hyötyä siitä sitten on?

Vitsi vitsi. Ainakin osittain.