maanantai 1. syyskuuta 2014

Omenapiilot: rapeat, makeat ja muruiset


Viikonloppuna minä

...join kotitekoista aamucappuccinoa sängyssä ja haaveilin palasta ruokalehden sivuilta minua tuijottavaa palsternakka-vaahterasiirappikakkua.

...lenkkeilin meren rannassa kahdeksan aikaan aamulla ja yllätyin koiranulkoiluttajien ja reippailijoiden ruuhkasta. Ja auringonpaisteesta.

...sain ystävältäni itse kasvatettua kurpitsaa ja kesäkurpitsaa. En innostukseltani meinannut pysyä housuissani, luonnollisestikaan. 

...no siellä samaisessa merenrannassa näin iltakävelyllä taas sen joutsenpariskunnan ja laitoin PMMP:n Joutsenet soimaan (tosi omaperäistä). Ihan vain siksi, että kohta ne jo lähtevät.

...mietin, miten joillakuilla onnekkailla on kuusi erilajista omenapuuta pihallaan ja minulla ei yhtään.

...tein tuon ajatuksen jälkipuinniksi näitä omenapiiloja ihan kaupan ompuista ja olin onnellinen niistä siitä huolimatta. 


Näissä omenapiiloissa on hieman marenkimaisen rapea kuori ja sisällä runsaasti pehmeää pieneksi silputtua omenaa. (Vältän tietoisesti käyttämästä näistä sanaa muffinit, koska näiden leivonnaisten rakenne ei ole nähnytkään muffinien tiiviyttä ja kosteutta.) Päälle on siroteltu reilu kerros muruseosta, jossa voin sijaan koossapitämisestä vastaa banaani. Jos banaani on sinulla aivan no-no, voit mitä suurimmalla todennäköisyydellä korvata sen ruokalusikallisella tai parilla leivontamargariinia tai voita. Tällöin voit halutessasi lisätä makeutta toisella ruokalusikallisella intiaanisokeria.

Tuntuu ehkä vähän hassulta ottaa jo kertaalleen uuniin laitetut leivonnaiset 10 minuutin kuluttua pois ja kovertaa keskelle kolo omenaa varten, mutta ihmeelliset innovaatiot syntyvät usein niin, että joku hajamielinen höpsö unohtaa laittaa omenasilppunsa omenaleivonnaisiinsa ja joutuu sitten keksimään, miten ne omenat saisi vielä ympättyä mukaan. En tunnusta mitään... Tällä kertaa tämä sujui onneksi hyvin näinkin. Erityisesti, jos et pidä sattumista tai yllätyksistä, nämä ovat sinulle: kuori erikseen, omenat erikseen ja murut erikseen. Vähän kaikkea yhteen haarukalliseen ja siinä sinulla on aika maukas kombinaatio rapeutta, makeutta ja murusta.




Omenapiilot (6 leivonnaista)
2 kananmunaa
1/2 dl intiaanisokeria (tai muuta tummaa sokeria)

2 dl spelttijauhoja *
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
3/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 1/2 dl maitoa

1 keskikokoinen omena

muruseos:
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl spelttijauhoja *
1 rkl intiaanisokeria
1/2 pieni banaani
ripaus suolaa

* Minulla oli täysjyväistä, 10 g kuitua per 100g. Täysjyvävehnäjauho saattaa toimia, kaurajauho luultavasti ei: kaurasta tulee kumisia leivonnaisia jos leivonnaisessa ei ole rasvaa.

Vuoraa muffinipelti foliovuoilla tai tavallisilla muffinivuoilla ja laita syrjään. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Erottele kananmunat puhtaisiin pieniin leivontakulhoihin varoen, ettei valkuaisen joukkoon pääse yhtään keltuaista. Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja laita hetkeksi sivuun. Vatkaa sähkövatkaimella ensin valkuaiset vaahtomaiseksi vaahdoksi (ei aivan kovaksi kuitenkaan, mutta sellaiseksi joka ei liiku kallistetussa kulhossa). Vatkaa sitten keltuais-sokeriseos pehmeäksi vaahdoksi (noin 5 minuuttia). Lusikoi valkuaisvaahto keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoita varovasti, vaahdon lässähtämistä välttäen.

Sekoita kuivat yhteen kulhossa ja kääntele kananmuna-sokeriseokseen varovasti. Lisää sekoittamisen loppuvaiheilla maito ja kääntele tasaiseksi.

Lusikoi taikina kuuteen vuokaan tasaisesti ja laita uuniin noin 10 minuutiksi. Pilko sillä välin omena pieniksi paloiksi ja tee muruseos nyppimällä seoksen ainekset tasaiseksi. Ota muffinit uunista 10 minuutin kuluttua ja koverra keskiosasta ympyrän muotoinen osio jälkiruokahaarukalla pois (muffini on vielä hieman taikinainen, mutta päältä kovettunut). Täytä kolot omenanpalasilla aivan täyteen ja ripottele päälle muruseos. Laita uuniin vielä 12 minuutiksi. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kera tai sellaisenaan.

perjantai 29. elokuuta 2014

5 herkkureseptiä joihin sinulla on jo raaka-aineet kaapissasi

Perjantai-illaksi tai lauantaiaamun brunssille herkku etsinnässä?


Jos kaapistasi löytyy kypsä banaani, manteleita/mantelijauhetta ja yksinäinen kananmuna, suosittelen lämpimästi perjantai-illan herkuksi sokerittomia ja viljattomia mukikakkuja.



Brunssi huomenna tai sunnuntaina? Vielä ehtii leipoa maailman parasta vaiva(ama)tonta täysjyväleipää. Tarvitset vain täysjyvävehnäjauhoja, tavallisia vehnäjauhoja, kuivahiivaa ja kärsivällisyyttä odotella leivän tuoksua yön ylitse.



Lettuja iltapalaksi tai lauantain spesiaaliaamiseksi: perinteiset letut terveellisemmällä twistillä syntyvät helposti banaanista, kananmunista, maidosta sekä kaurahiutaleista. Päällysteissä vain mielikuvitus on rajana: miten olisi pakastemustikat ja hunaja tai vaikkapa alla oleva suklaakastike? 



Maidosta, kaakaojauheesta ja hunajasta voit loihtia jotain aika hyvää elämääsi. Helppo suklaakastike tekee arjesta juhlaa!


Yhden hengen 2 minuutin suklaakakku ei vaadi kärsivällisyyttä, ei kokkaustaitoja, ei edes uunia - kakku syntyy nopeasti mikrossa. Tarvitset vain hieman kaurahiutaleita tai jauhoja, kaakaota, öljyä ja hunajaa! (Reseptissä mainitun vaniljauutteen voit jättää pois tai korvata vaniljasokerilla.)


Sain toivomuksen jokakodin keittiöstä löydettävistä raaka-aineista tehdyistä resepteistä, joten pikapikaa ajattelin vastata tähän toiveeseen linkkaamalla vanhoja suosikkejani, jotka eivät vaadi reissua erikoisliikkeeseen - tai edes lähikauppaan. Näissä resepteissä et tarvitse steviaa, proteiinijauhetta, kookosjauhoa tai mitään muutakaan, mitä tavallisesta keittiöstä tai kaupasta ei löydy.   


Herkullista viikonloppua ja kerrothan kommenttiboksissa, jos jokin resepti kolahti ja kokeilit!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Arkipannari: mikset nauttisi myös maanantaiaamuista?



Eräs rakas ystäväni kysyi tässä vähän aikaa sitten, syönkö todella pannareita aamiaiseksi. "Nehän ovat herkkuja."

Mumisin epämääräisesti ehtiväni pannarinpaistoon lähinnä viikonloppuisin, vaikka seuraavalla tavalla minun olisi tämä asia pitänyt hänelle selittää. (Ettekö tekin toivoisi, että elämässä voisi kelata takaisin joihinkin tiettyihin tilanteisiin, joissa juuri ne oikeat sanat ovat jääneet sanomatta ja tulleet mieleen vasta myöhemmin? Väittelytilanteet ovat näistä pahimpia!)

Ymmärrän ehdottomasti mistäpäin tuulee tässä perinteisessä ajattelumallissa: kaikki, mikä on liian hyvää, on varmasti pahasta minulle. Kakut, pannarit ja muffinit kuuluvat harvoihin herkkuhetkiin, mutta arkena maustamaton jogurtti, kaurapuuro ja ruisleipä naisen vankasti tiellä pitävät. Jos vähän jogurtiin ripottelee mysliä tai ruisleivälle asettelee juustosiivun jos toisenkin, niin sitä pidetään silti hyvänä aamupalana. Myslissä saattaa kuitenkin olla runsain mitoin sitä itseään, sokeria (kuin myös yllättäen aika paljon suolaa, kuten lähes kaikissa eineksissä), ja juustossa kovaa rasvaa, jonka kohdalla kohtuus on - aika kirjaimellisestikin - kova sana.

Eikä siinä mitään, kohtuullinen sallivuus on parasta, mitä ruokavaliolleen voi tehdä! 


Asiaa voi kuitenkin ajatella toisinpäin: kuuluvatko kaurahiutaleet terveelliseen aamiaiseen? Entäpä voinko syödä banaania tai kananmunaa tai pähkinöitä aamulla ja tuntea oloni terveeksi, virkeäksi ja elinvoimaiseksi?

Jos nämä raaka-aineet kuulostavat sinustakin sangen järkeviltä, niin miksi ihmeessä näistä tehty lätty olisi pahempi kuin osiensa summa? Eikä edes puhuta siitä, että pannareiden syöminen arkiaamuina toteuttaa elämän tärkeintä ohjenuoraa: tee, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Niin kuin on tapana sanoa: Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ja mun pannarit on toivottavasti niin hyviä, ettei siitä ole huolta.  



Arkipannari kaipaa ehdottomasti kastiketta, sillä se ei ole kuohkea vaan ennemminkin jykevä, hyvä alusta kastikkeelle. Olen kokenut maitorahkan ja maustamattoman jogurtin vaivattomimmiksi, mutta myös pakastemarjoista irtoava mehu olisi varmasti maukas kastike. 

Arkipannari on siitä helppo ja nopea, että kaikki ainekset vain sekoitetaan kulhossa ja kaadetaan pannulle yhdeksi isoksi pannariksi. Aikaa siis säästyy, kun ei tarvitse yksittäisiä pannareita käännellä! Ei tarvitse myöskään huolehtia pikkupannarien tapaan niiden samanmuotoisuudesta ja -kokoisuudestaan, jotta pannarikeko pysyy pystyssä...


Arkipannari (1 annos)
1 kananmuna
3 rkl kaurahiutaleita
1,5 rkl herajauhetta (itse käytän stevialla makeutettua suklaaheraa)
1/3 tl leivinjauhetta
3-4 rkl vettä

paistamiseen:
öljyä

Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Lämmitä pieni tilkka öljyä pannulla ja kaada taikina pannulle, levitä tasaisesti koko pannun kokoiseksi pannariksi. Käännä levy keskilämmölle (4/6) ja anna pannarin kypsyä noin 4 minuuttia, kunnes se kuplii pinnalta ja on hyytynyt. Käännä ja paista toiselta puolelta noin 2 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi rahkan, marjojen, banaanin ja maapähkinävoin kera. Kuvissa olevalle viikonlopun aamupalalle huljautin myös hieman tummaa kookosnektaria.

maanantai 25. elokuuta 2014

Puhtia päivään proteiinista: herkulliset jaksamisleivät


Sain vähän aikaa sitten Masajolta hauskan yllärin: kahdeksan kilon paketin täynnä sitä aitoa intiaanisokeria, ruususuolaa sekä viittä sorttia - minulle täysin ennestään tuntematonta - jaksamisleipää. (Hauskan tästä teki se, että paketin kantaminen postista kotiin silloisessa vajaan kolmenkymmenen asteen helteessä oli aika... hikistä.)

Tykästyin noihin jaksamisleipiin sen verran, että halusin tuoda ne sinullekin tiettäväksi. Itse en ollut aiemmin kuullutkaan moisista saati törmännyt niihin kaupassa, vaikka ruokaosaston tuoteuutuuksista yleensä hyvin kärryillä pysynkin.

Kyseessä on siis hyvin ohuet, kräkkerimäiset kuivaleivät, joita on kiva rouskutella välipalaksi sellaisenaan tai päällysteiden kera tai jogurtin päälle murusteltuna myslin korvikkeena. Variaatioita löytyy viisi: maustamaton (tarvitsee päällysteitä!), sipuli (suolakeksimäisin näistä), chiasiemen (hauskiten hampaissa rouskuva), gluteeniton (maistuu aivan liikaa maissijauholta mutta kivan rapea) sekä intiaanisokeri (makea ja keksimäinen). Eniten pidin itse chiasiemen- ja intiaanisokeriversioista, joka on paras jälkkärinä maapähkinävoilla siveltynä.

Pääraaka-aineina on idätetty soijapapujauho (geenimanipuloimaton) sekä kaikissa muissa paitsi gluteenittomassa versiossa spelttijauho. Alla esimerkkinä maustamattoman raaka-ainelista sekä ravintoarvot: proteiinia on 27,5 grammaa ja kuitua 8,3 g sadassa grammassa, joten leivät pitävät hyvin nälkää, etenkin tarpeeksi tuhdeilla päällysteillä kuorrutettuna.   


Jaksamisleipiä on myynnissä luontaistuotekaupoissa sekä osassa K-Citymarketeja, Helsingissä muun muassa Ruohonjuuressa ja Kampin Punnitse & Säästässä. Kuivaleipä- ja näkkäriosasto on varmin paikka yhyttää jaksamisleivät. Jälleenmyyjiä voi kurkata Masajon sivuilta, jos näin syksyn koittaessa helppo ja laukunpohjalla kiltisti pilaantumatta matkaava välipala houkuttelee.

Oletko kokeillut jaksamisleipää? Millaisia helposti kuljetettavia ja säilyviä välipaloja suosit arjen kiireissä?





Tuotteet on saatu ilmaiseksi blogin kautta ilman velvoitetta kirjoittaa niistä.

torstai 21. elokuuta 2014

Lukijatapaaminen: kakkua ja sirkushuveja


Lukijatapaaminen on ehkä vähän liian hieno ilmaisu sille, mitä minulla on mielessäni, mutta plääni olisi näin yksinkertaisuudessaan seuraava:

Lauantaina 23.8. klo 15 järjestän pienen lukijatapaamisen Helsingissä. Sijaintina olisi jokin puisto sään salliessa, mutta sateella pitää evakuoitua sisätiloihin. Agendalla on vähän herkuttelua, kasuaalia hengailua ja rupattelua ja ihan mitä vaan sen lisäksi keksitäänkin.

Tämä on minulle erinomainen (teko)syy päästä leipaisemaan vähän kakkua, joten sinun pitäisi vain tuoda itsesi ja halutessasi ystäväsi. Jos ajatus päästä herkuttelemaan hyvässä seurassa kutkuttaa yhtään ja kyseisen viikonlopun aikataulussasi on vielä pienenpieni lauantai-iltapäivän kokoinen aukko, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen - kuinka usein sitä pääsee tutustumaan uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja syömään samalla kakkua? 

Tämä hupi on luonnollisesti ilmaista!

Ilmoittauduthan minulle siis etukäteen terveenhyvaa@gmail.com (jos sinulla on ruoka-aineallergioita, ilmoitathan myös ne niin yritän ottaa ne huomioon), niin kerron lisätietoja sähköpostilla. Kuusi ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuvat mukaan, jotta jokaiselle osallistujalle riittää tarpeeksi iso kakkupala!  Tapaaminen on täynnä! Huomenna herkutellaan, mutta ensi kerralla voit sitten sinäkin päästä mukaan... Ihanaa viikonloppua!


P.S. Kiitos kommentoinnista edelliseen postaukseeni. Mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautuminen voi olla haastavaa jopa bloggauksessa, mutta ihanat kommenttinne saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että se kannattaa toistekin!
  

tiistai 19. elokuuta 2014

Hauskaa maailman ylikulutuspäivää: mitä meillä onkaan edessämme?


Elämme velaksi. Eikä nyt puhuta pelkästään yksilöistä tai kansantaloudestamme, vaan ihmiskunnasta kokonaisuudessaan. 

Tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää. Juhlapyhäksi tätä päivää ei voi tituleerata, koska karu fakta on, että tänäpäivänä olemme kuluttaneet loppuun maailman uusiutuvat luonnonvarat tältä vuodelta. Kulutamme joka vuosi enemmän kuin meillä on; elämme siis lainaksi tulevien vuosien luonnonvaroista. Ja kuten kansantalouksien kohtalosta Euroopassa voimme huomata, ei ikuinen velaksi eläminen ole mahdollista.

Tänään, kuten jokaikinen muukin päivä, on siis hyvä päivä tehdä kestävämpiä valintoja ruokapöydässä: syödä kasvis- ja lähiruokapainotteisesti, ostaa vain niin paljon kuin ehtii syödä ennen ruoan pilaantumista ja tehdä niin eettisesti hyviä valintoja kuin omalla budjetillaan ja tarpeillaan voi. Etenkin minun, joka en missään nimessä ole edelläkävijä näissä asioissa.

Tämä ei ole "sitä nuorison hippimeininkiä" tai "parempiosaisten puuhastelua", johon "normaali ihminen" ei kykene, vaan silkkaa faktaa. Kulutuksemme tili meni yli, ja sitä voi voivotella - tai voi ryhtyä toimiin.


Meatless Monday on kuulemma kova hitti jenkkilässä tällä hetkellä. Tällaisen lihattoman päivän voisi lanseerata Suomeenkin, sillä proteiinibuumi on ikävästi lohkaissut kasvisruokailun suosiota, jopa allekirjoittaneella. Tällainen asiasta tietoisuutta nostattava päivä on kuitenkin hyvä hetki miettiä omaa osuuttaan.  

Minusta tärkeintä on kuitenkin arvostaa ruokalautasta edessään. Kun on niin yltäkylläinen mahdollisuus valita, moni pitää tämän runsauden jatkumista selviönä. Valitamme siitä, miten lihomme jo jonkun herkun näkemisestä, kun "toiset voivat syödä mitä tahansa". Todellisuudessa saattaa olla, että kiitämme vielä joku päivä tuosta ominaisuudesta, sillä yltäkylläisyys ei ole koskaan ollut ikuista. Nälänhätä on usealle suomalaiselle kaukainen Afrikkaa koskeva ongelma, mutta joku päivä se voi olla meidänkin arkeamme.

This time is different, ihmisillä on tapana hokea itsepintaisesti. Toistaiseksi mikään kerta ei ole ollut erilainen, vaan elintason nousua seuraa jossain vaiheessa luonnollinen äkkipudotus. Uskallammeko siis luottaa, että meille ei voi koskaan käydä niin? 




Kestävämpiä herkkuvalintoja tälle viikolle: kotimaisesta luomuspeltistä leivottu leipä, itsekasvatetuista mustaherukoista pyöräytetty tattarituorepuuro, lähellä kasvatetusta lehtikaalista uunitetut rapeat sipsit sekä tietysti nyt niin ajankohtaiset kesäkurpitsaranskikset.

Nämäkään eivät ole 100-prosenttisesti suomalaisista ja kestävän kehityksen mukaisista raaka-aineista, mutta on aina parempi tehdä vähän kuin ei ollenkaan.


Miten sinä olet viettänyt maailman ylikulutuspäivää? Minkälaisia kasvisherkkuja sinä suosittelisit juuri nyt?

maanantai 18. elokuuta 2014

Mansikkatuorepuuroa hetkessä!

Kesäisten ruokien lähtölaskenta on alkanut... ilmassa on jo vahva syksyn tuoksu ja tuntu, sanovat läpimärät balleriinani ja housunlahkeeni.


Eilen oli kuitenkin vielä hetken aikaa kesä. Mittarissa reippaasti yli 20 astetta, merenrannassa paljon iloisia ihmisiä ja koiria, kuulokkeissa repeatilla Hellogoodbyen Here In Your Arms (koska reipas yltiöpositiivinen poppi sopii viimeisten kesäpäivien nostalgiaan ja varsinkin Prisman kassajonoon perjantaina klo 17.30).

Lenkin jälkeen maistui jokin marjainen ja kaurainen!  

Käyn ehkä vähän hitaalla, mutta aiemmin ajattelin, ettei tuorepuuroa voi tehdä kuin yli yön muheuttamalla. Todellisuudessa syömävalmista tuorepuuroa voi tehdä hetkessä vaikkapa välipalaksi blendaamalla kaurahiutaleita marjojen tai hedelmien, jogurtin ja maidon kanssa. Nesteen määrä on vähäisempi kuin yön yli tehtävässä tuorepuurossa, sillä nesteellä ei ole aikaa imeytyä kaurahiutaleisiin. Lopputuloksena on pehmeä ja marjainen tuorepuuro, joka maistuu mainiolle reippaan happihyppelyn jälkeen, oli mittarissa sitten plussaa tai miinusta tuo kaksikymmentä.

Päälle ripsottelin kaurahiutaleiden ja pellavansiemenrouheen lisäksi hieman ruususuolaa ja rouhaisinpa pari kertaa mustapippuriakin. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että pippuri ja mansikka on klassinen yhdistelmä?

Ehkä vain kuvittelen. Puuro kuitenkin maistui, ja maistuikin niin niin kesäiselle!



Mansikkatuorepuuro (1 annos)
1 dl (pakaste)mansikoita
1/2 banaani
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl maitoa
3/4 dl maustamatonta jogurttia

Blendaa ainekset puuroksi yleiskoneella tai sauvasekoittimella (blenderikin saattaa toimia). Lisää maitoa tai jogurttia tilkka, mikäli haluat juoksevampaa puuroa. Koristele halutessasi pellavansiemenrouheella, kaurahiutaleilla ja mansikalla. Kaikkein rohkeimmille: ripottele päälle hieman ruususuolaa ja rouhi maltillisesti musta- tai punapippuria.