keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Muuttolinnut laulavat – kokkaus jatkuu uudessa osoitteessa!


Kaikki hyvät tarinat alkavat samoin:

Eräänä kauniina helmikuisena pakkaspäivänä söin viattomana ja tietämättömänä päivän kommelluksista maapähkinävoinokareella koristettua aamupuuroa.  (Koska ei kai aamua voi aloittaa muuten kuin hyvällä mpv-pitoisella aamupalalla?)

Tuona samana päivänä sain mielenkiintoisen yhteydenoton, joka meinasi pudottaa minulta tuolilta. Maku-lehden päätoimittaja Satu Koivisto sekä tuo legenda bloggaaksi, Eeva Kolu, halusivat tavata blogini tulevaisuuden tiimoilta minut! Minut! En voinut uskoa sitä todeksi.

Mutta tottahan se oli, ja nyt kuusi kuukautta myöhemmin – kaiken tämän tuskallisen odotuksen ja jännityksellä uuteen blogihuusholliin kotoutumisen jälkeen – saan vihdoin tämän ääneen todeta:

Arvoisa lukija, minä ja blogini siirrymme tällä päivämäärällä Maku.fi-saitille kokkailemaan mustapapubrownieta, proteiinipannareita, kesäkurpitsaranskiksia ja pähkinä-taatelipalleroita sekä tarinoimaan kaikesta olennaisesta ja varsinkin kaikesta epäolennaisesta.       

En voi uskoa vieläkään onneani, että saan liittyä tuohon leivontakirjan kirjoittajien ja toinen toistaan innovatiivisempien ruokabloggaajien inspiroivaan seuraan. Mukana ovat: Fanni & Kaneli, Painted By Cakes, Lunni Leipoo, Onko nälkä?, Perinneruokaa prkl, Tyrniä ja tyrskyjä, Keittiössä, kotona ja puutarhassa, 52 Weeks of Deliciousness sekä Sirénin tilkka!

"Innostunut" ei vaan riitä kuvaamaan sitä tunnetta, mitä tunnen tätä uudistusta kohtaan.

Blogi muuttaa, muttei muutu. Täällä kokkaillaan yhä perinteisille raaka-aineille, vehnäjauhoille ja valkoiselle sokerille, pitkää nenää näyttäen. Omaa tietä poljetaan ja kuljetaan. En olisi ikinä suostunut yhteistyöehdotukseen, jossa en olisi saanut täydellistä kulinarista ja proosallista vapautta. Siispä vakuutan teille, että jatkossakin puhun ohi suuni, mutta herkut sinne tiensä aina löytävät.   

Toivottavasti liityt seuraani, sillä tästä seuraa rutkasti jotain mahtavaa. Ja herkullista.

Vanha blogi lakkaa päivittymästä, mutta uudella saitilla sinua odottaa jo uusi maapähkinävoiresepti! Jotta ei ihan kävisi olo epäkotoisaksi... eihän uutta tonttia olisi voinut mitenkään muulla tavoin haistella avatuksi!


>>>>>UUTEEN BLOGIIN PÄÄSET TÄSTÄ<<<<<

 

Miten voin jatkaa blogin seuraamista?
*Facebook
*Instagram

*Bloglovin (uusi osoite päivitetty!)

*Bloggerissa voit jatkaa blogin seuraamista klikkaamalla etusivulta "Lisää" ja kopioimalla blogin osoitteen siihen aukenevaan kenttään

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kahvi-inkivääripirtelö - voimaa sielulle ja ruumiille


smoothie3.jpg

Maanantaiaamu kello 6.37. Poimin itseni ylös sängystä ja yritän saada aivoni heräämään ajatukseen, että tässä nyt todella olisi noustava. Ei jaksaisi edes keittää kahvia, sen verran arkiaamu painaa viikonlopun laiskistuttamia niveliäni.

Vähän olisi kiirekin, ei ole aikaa jäädä arpomaan. Kello naksahtaa sopivasti kymmentä vaille seitsemään: hiljaisuus on  melkein ohi, ja voi alkaa mökätä sielunsa kyllyydestä. (Vaikka kyllä ne naapuritkin kokevat tarpeelliseksi huudattaa ganstaräppiä joka sunnuntai vielä reippaasti yhdentoista jälkeenkin, joten koen hyväksi psyykkeelleni tehdä maapähkinävoita seitsemältä sunnuntaiaamuisin. Mutta se on jo toinen tarina, nyt puhutaan maanantaista.)

Olen kokenut inkiväärivalaistuksen ja haluaisin siksi laittaa sitä kaikkialle. Etenkin makeiden herkkujen kipakoittajana ja smoothieviritelmissä sen tulinen maku on omiaan kehystämään makeutta tai vaikkapa raikkautta. Siksi tässäkin smoothiessa on kaiken muun vähän kaiken lisäksi myös hippunen tuoretta inkivääriä. Jos se ei ole sinun juttusi, voit jättää sen pois, mutta siinä tapauksessa pidä edes kahvi. Tiedättehän:


Fool me once, shame on you,
fool me twice, shame on me.


Vähän sanontaa soveltaen sitä voisi siis tulkita näin: tässä pirtelössä on niin paljon kaikkea, että voit jonkun komponentin (esim. maapähkinävoin tai kaakaojauheen tai proteiinijauheen tai maitorahkan tai inkiväärin) jättää huoletta pois - mutta jos jätät kaksi raaka-ainetta veke, en voi taata lopputuloksen onnistumista.

Ja lisäksi, itse en ainakaan luopuisi kahvista. Miten sitä muuten ihminen nousee sängystä?


Voimapirtelö (1 annos)
1 cm pala tuoretta inkivääriä
1 pakastettu kypsä banaani
1/2 kauhallista suklaanmakuista heraproteiinijauhetta
2 tl pikakahvijauhetta
1 tl raakakaakaojauhetta
1 tl maapähkinävoita
1,5 dl maitoa
2 rkl maitorahkaa


Blendaa kaikki ainekset sileäksi ja nauti pillillä, tai älä.



Vastaan kommentteihin mahdollisimman pian! Tekniset ongelmat ovat pidätelleet intoani, anteeksi... Edelliseen postaukseen sateli yli 50 kommenttia, mikä on aivan totaalisen mahtavaa ja siksi vastaankin mitä pikimmiten. 

Ne edellisen postauksen ostokset maksoivat sentilleen viisi euroa. Ei pyöristyksen kanssa, vaan aivan tismalleen viisi. Siksi tällaisen "hupaisan" postauksen halusin tehdä - välillä on kiva testailla uusia erilaisia postaustyyppejä, vaikka ne olisivatkin vähän hassuja...


lauantai 6. syyskuuta 2014

Kuvahaaste: arvaa paljonko ostokset maksoivat?


Minusta on hauskaa joskus mennä ruokakauppaan muutaman vaihtorahan kera ja katsoa, mitä summalla sattuu tuona päivänä saamaan. Tarkoituksena on nimenomaan päästä mahdollisimman täsmällisesti kolikoiden yhteissummaan niin, että mukana olleista senteistä yhtäkään ei jäisi käyttämättä. Nykyisessä valintojen tulvassa tällainen ruokashoppailu rajaa mukavasti vaihtoehtoja ja pakottaa harjoittamaan mukavasti päässälaskua. Sitten näistä innovatiivisista aineksista voi loihtia ties mitä eksoottisia herkkuja... Tänään ostin seuraavia kuvassa näkyviä tuotteita:

4 jättimäistä Stanley-lajista luumua
6 banaania
6 (irto)porkkanaa
2 pussia (yhteensä 500 g) maapähkinöitä
pala inkivääriä

Nyt sitten huvin ja urheilun kannalta tiedustelisin, paljonko uskoisit näiden ostosten maksaneen marketissa? Lähimmäksi veikannut saa kosolti mainetta ja kunniaa!

(Lähdettehän mukaan tähän juttuun, etten joudu ihan nolona leikkimään yksin. Pliis.)

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mausteinen vihersmoothie & 6 syytä rakastua siihen

Vihersmoothiet ovat tämän syksyn uusi musta ne käyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen, sopivat kaiken kanssa ja ovat loputtomissa muunneltavissa. (Ne myös saattavat edesauttaa parantumista flunssasta, mitä mustat villapaidat eivät ehkä yhtä tehokkaasti tee, olivat ne miten ihania tahansa.)


Kuusi muuta syytä rakastua vihersmoothieseen tänä syksynä:

1) Vihersmoothiella on ihana taipumus saada nauttijansa tuntemaan olonsa superterveelliseksi ja elinvoimaiseksi. Siinä tunteessa voi paistatella vaikka joku loppupäivän ja -viikon, vaikka tulisikin sen jälkeen napattua herkku jos toinenkin kahvipöydässä, illanistujaisissa, sunnuntaibrunssilla ja mitä näitä nyt oli...

2) Vihersmoothiet raikastavat oloa ja mieltä sen jälkeen kun on tullut syötyä tai juotua vähän enemmän tai muuten vaan ravintoköyhästi. Itse ainakin janoan sitruunaa, lehtikaalta, pinaattia, inkivääriä ja puolukoita (kaikkea hapanta tai vihreää) sen jälkeen, kun olen syönyt paljon maksan voimia koettelevia ruokia. On myös helpompi palata takaisin kaidalle polulle, kun olo on kevyt ja ravittu.

3) Ruoansulatus tykkää ravintoaineista, jotka on jo valmiiksi jauhettu hyvin sulavaan muotoon. Onnellinen vatsa on hyvän päivän edeltäjä.

4) Vihersmoothiesta saa mukavan ruokaisia lisäämällä niihin reippaasti hyviä rasvoja avokadosta tai pähkinävoista. Banaani ovat hyvä smoothiepohja hiilihydraattitankkaukseen tai makeannälkään, ja proteiinijauheella voi monipuolistaa smoothien ravinteikkuutta entisestään.

5) Ihan kuin huomaamatta tulee nauttineeksi hyvän määrän vettä, jos tekee oikein laihan vihersmoothien ja kulauttaa sitä huiviin muutaman tuopillisen. Iho kiittää ja keho ja mieli virkistyvät paljon paremmin kuin iltapäivän kahvimukillisesta.

6) Vihersmoothien muodossa on kätevämpi nauttia suuria määriä vihreitä: esimerkiksi 100 grammaa lehtikaalta voi tuntua kovalta työltä haarukoida salaattina kitaan, mutta smoothien joukossa tuo määrä ei ole urakka eikä mikään.


Tässä smoothiessa maistuu kirpeä sitruuna ja rautainen lehtikaali avokadon pehmeydellä ja inkiväärin kipakalla sivupotkulla maustettuna. Ensimmäinen kulaus maistuu vaan niin terveelliselle, toisella huikalla alan vähän lämmetä ja kolmannella olen jo myyty. Makuaistini on onneksi hyvin sopeutumiskykyinen, kiitos siitä.

Varoitus: tämä maistuu terveelliselle. Ja vähän salaatille. En missään nimessä ota vastuuta tämän reseptin kohdalla siitä siitä, ettet pidä tarjoamastani kulinaristisesta elämyksestä!


Mausteinen flunssankarkottaja aka vihersmoothie (1 annos)
2 lehtikaalin lehvästöä
1 pieni omena
1/2 pieni avokado
1/2 sitruunan mehu
1-2 cm pala inkivääriä
2,5 dl kookosvettä (tai jääkylmää vettä)
2,5 dl jääkylmää vettä 

Leikkaa lehtikaalin lehdistä kova lehtiruoti pois ja pilko ne muutamaksi isoksi palaksi. Pilko omena muutamaksi lohkoksi ja poista siemenkota. Lisää edellämainitut ainekset blenderiin. Poista avokadosta kivi ja lusikoi puolet avokadosta belnderiin. Purista sitruunanmehu ja lisää joukkoon. Kuori pieni pala inkivääriä ja lisää se (kookos)veden kanssa blenderiin. Blendaa aivan tasaiseksi. Pysäytä kone ja työnnä paloja kohti teriä lusikalla tms. jos ainekset eivät lähde blendautumaan.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Omenapiilot: rapeat, makeat ja muruiset


Viikonloppuna minä

...join kotitekoista aamucappuccinoa sängyssä ja haaveilin palasta ruokalehden sivuilta minua tuijottavaa palsternakka-vaahterasiirappikakkua.

...lenkkeilin meren rannassa kahdeksan aikaan aamulla ja yllätyin koiranulkoiluttajien ja reippailijoiden ruuhkasta. Ja auringonpaisteesta.

...sain ystävältäni itse kasvatettua kurpitsaa ja kesäkurpitsaa. En innostukseltani meinannut pysyä housuissani, luonnollisestikaan. 

...no siellä samaisessa merenrannassa näin iltakävelyllä taas sen joutsenpariskunnan ja laitoin PMMP:n Joutsenet soimaan (tosi omaperäistä). Ihan vain siksi, että kohta ne jo lähtevät.

...mietin, miten joillakuilla onnekkailla on kuusi erilajista omenapuuta pihallaan ja minulla ei yhtään.

...tein tuon ajatuksen jälkipuinniksi näitä omenapiiloja ihan kaupan ompuista ja olin onnellinen niistä siitä huolimatta. 


Näissä omenapiiloissa on hieman marenkimaisen rapea kuori ja sisällä runsaasti pehmeää pieneksi silputtua omenaa. (Vältän tietoisesti käyttämästä näistä sanaa muffinit, koska näiden leivonnaisten rakenne ei ole nähnytkään muffinien tiiviyttä ja kosteutta.) Päälle on siroteltu reilu kerros muruseosta, jossa voin sijaan koossapitämisestä vastaa banaani. Jos banaani on sinulla aivan no-no, voit mitä suurimmalla todennäköisyydellä korvata sen ruokalusikallisella tai parilla leivontamargariinia tai voita. Tällöin voit halutessasi lisätä makeutta toisella ruokalusikallisella intiaanisokeria.

Tuntuu ehkä vähän hassulta ottaa jo kertaalleen uuniin laitetut leivonnaiset 10 minuutin kuluttua pois ja kovertaa keskelle kolo omenaa varten, mutta ihmeelliset innovaatiot syntyvät usein niin, että joku hajamielinen höpsö unohtaa laittaa omenasilppunsa omenaleivonnaisiinsa ja joutuu sitten keksimään, miten ne omenat saisi vielä ympättyä mukaan. En tunnusta mitään... Tällä kertaa tämä sujui onneksi hyvin näinkin. Erityisesti, jos et pidä sattumista tai yllätyksistä, nämä ovat sinulle: kuori erikseen, omenat erikseen ja murut erikseen. Vähän kaikkea yhteen haarukalliseen ja siinä sinulla on aika maukas kombinaatio rapeutta, makeutta ja murusta.




Omenapiilot (6 leivonnaista)
2 kananmunaa
1/2 dl intiaanisokeria (tai muuta tummaa sokeria)

2 dl spelttijauhoja *
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
3/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
 1/2 dl maitoa

1 keskikokoinen omena

muruseos:
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl spelttijauhoja *
1 rkl intiaanisokeria
1/2 pieni banaani
ripaus suolaa

* Minulla oli täysjyväistä, 10 g kuitua per 100g. Täysjyvävehnäjauho saattaa toimia, kaurajauho luultavasti ei: kaurasta tulee kumisia leivonnaisia jos leivonnaisessa ei ole rasvaa.

Vuoraa muffinipelti foliovuoilla tai tavallisilla muffinivuoilla ja laita syrjään. Lämmitä uuni 175 asteeseen.

Erottele kananmunat puhtaisiin pieniin leivontakulhoihin varoen, ettei valkuaisen joukkoon pääse yhtään keltuaista. Lisää keltuaisten joukkoon sokeri ja laita hetkeksi sivuun. Vatkaa sähkövatkaimella ensin valkuaiset vaahtomaiseksi vaahdoksi (ei aivan kovaksi kuitenkaan, mutta sellaiseksi joka ei liiku kallistetussa kulhossa). Vatkaa sitten keltuais-sokeriseos pehmeäksi vaahdoksi (noin 5 minuuttia). Lusikoi valkuaisvaahto keltuaisvaahdon joukkoon ja sekoita varovasti, vaahdon lässähtämistä välttäen.

Sekoita kuivat yhteen kulhossa ja kääntele kananmuna-sokeriseokseen varovasti. Lisää sekoittamisen loppuvaiheilla maito ja kääntele tasaiseksi.

Lusikoi taikina kuuteen vuokaan tasaisesti ja laita uuniin noin 10 minuutiksi. Pilko sillä välin omena pieniksi paloiksi ja tee muruseos nyppimällä seoksen ainekset tasaiseksi. Ota muffinit uunista 10 minuutin kuluttua ja koverra keskiosasta ympyrän muotoinen osio jälkiruokahaarukalla pois (muffini on vielä hieman taikinainen, mutta päältä kovettunut). Täytä kolot omenanpalasilla aivan täyteen ja ripottele päälle muruseos. Laita uuniin vielä 12 minuutiksi. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kera tai sellaisenaan.

perjantai 29. elokuuta 2014

5 herkkureseptiä joihin sinulla on jo raaka-aineet kaapissasi

Perjantai-illaksi tai lauantaiaamun brunssille herkku etsinnässä?


Jos kaapistasi löytyy kypsä banaani, manteleita/mantelijauhetta ja yksinäinen kananmuna, suosittelen lämpimästi perjantai-illan herkuksi sokerittomia ja viljattomia mukikakkuja.



Brunssi huomenna tai sunnuntaina? Vielä ehtii leipoa maailman parasta vaiva(ama)tonta täysjyväleipää. Tarvitset vain täysjyvävehnäjauhoja, tavallisia vehnäjauhoja, kuivahiivaa ja kärsivällisyyttä odotella leivän tuoksua yön ylitse.



Lettuja iltapalaksi tai lauantain spesiaaliaamiseksi: perinteiset letut terveellisemmällä twistillä syntyvät helposti banaanista, kananmunista, maidosta sekä kaurahiutaleista. Päällysteissä vain mielikuvitus on rajana: miten olisi pakastemustikat ja hunaja tai vaikkapa alla oleva suklaakastike? 



Maidosta, kaakaojauheesta ja hunajasta voit loihtia jotain aika hyvää elämääsi. Helppo suklaakastike tekee arjesta juhlaa!


Yhden hengen 2 minuutin suklaakakku ei vaadi kärsivällisyyttä, ei kokkaustaitoja, ei edes uunia - kakku syntyy nopeasti mikrossa. Tarvitset vain hieman kaurahiutaleita tai jauhoja, kaakaota, öljyä ja hunajaa! (Reseptissä mainitun vaniljauutteen voit jättää pois tai korvata vaniljasokerilla.)


Sain toivomuksen jokakodin keittiöstä löydettävistä raaka-aineista tehdyistä resepteistä, joten pikapikaa ajattelin vastata tähän toiveeseen linkkaamalla vanhoja suosikkejani, jotka eivät vaadi reissua erikoisliikkeeseen - tai edes lähikauppaan. Näissä resepteissä et tarvitse steviaa, proteiinijauhetta, kookosjauhoa tai mitään muutakaan, mitä tavallisesta keittiöstä tai kaupasta ei löydy.   


Herkullista viikonloppua ja kerrothan kommenttiboksissa, jos jokin resepti kolahti ja kokeilit!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Arkipannari: mikset nauttisi myös maanantaiaamuista?



Eräs rakas ystäväni kysyi tässä vähän aikaa sitten, syönkö todella pannareita aamiaiseksi. "Nehän ovat herkkuja."

Mumisin epämääräisesti ehtiväni pannarinpaistoon lähinnä viikonloppuisin, vaikka seuraavalla tavalla minun olisi tämä asia pitänyt hänelle selittää. (Ettekö tekin toivoisi, että elämässä voisi kelata takaisin joihinkin tiettyihin tilanteisiin, joissa juuri ne oikeat sanat ovat jääneet sanomatta ja tulleet mieleen vasta myöhemmin? Väittelytilanteet ovat näistä pahimpia!)

Ymmärrän ehdottomasti mistäpäin tuulee tässä perinteisessä ajattelumallissa: kaikki, mikä on liian hyvää, on varmasti pahasta minulle. Kakut, pannarit ja muffinit kuuluvat harvoihin herkkuhetkiin, mutta arkena maustamaton jogurtti, kaurapuuro ja ruisleipä naisen vankasti tiellä pitävät. Jos vähän jogurtiin ripottelee mysliä tai ruisleivälle asettelee juustosiivun jos toisenkin, niin sitä pidetään silti hyvänä aamupalana. Myslissä saattaa kuitenkin olla runsain mitoin sitä itseään, sokeria (kuin myös yllättäen aika paljon suolaa, kuten lähes kaikissa eineksissä), ja juustossa kovaa rasvaa, jonka kohdalla kohtuus on - aika kirjaimellisestikin - kova sana.

Eikä siinä mitään, kohtuullinen sallivuus on parasta, mitä ruokavaliolleen voi tehdä! 


Asiaa voi kuitenkin ajatella toisinpäin: kuuluvatko kaurahiutaleet terveelliseen aamiaiseen? Entäpä voinko syödä banaania tai kananmunaa tai pähkinöitä aamulla ja tuntea oloni terveeksi, virkeäksi ja elinvoimaiseksi?

Jos nämä raaka-aineet kuulostavat sinustakin sangen järkeviltä, niin miksi ihmeessä näistä tehty lätty olisi pahempi kuin osiensa summa? Eikä edes puhuta siitä, että pannareiden syöminen arkiaamuina toteuttaa elämän tärkeintä ohjenuoraa: tee, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Niin kuin on tapana sanoa: Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ja mun pannarit on toivottavasti niin hyviä, ettei siitä ole huolta.  



Arkipannari kaipaa ehdottomasti kastiketta, sillä se ei ole kuohkea vaan ennemminkin jykevä, hyvä alusta kastikkeelle. Olen kokenut maitorahkan ja maustamattoman jogurtin vaivattomimmiksi, mutta myös pakastemarjoista irtoava mehu olisi varmasti maukas kastike. 

Arkipannari on siitä helppo ja nopea, että kaikki ainekset vain sekoitetaan kulhossa ja kaadetaan pannulle yhdeksi isoksi pannariksi. Aikaa siis säästyy, kun ei tarvitse yksittäisiä pannareita käännellä! Ei tarvitse myöskään huolehtia pikkupannarien tapaan niiden samanmuotoisuudesta ja -kokoisuudestaan, jotta pannarikeko pysyy pystyssä...


Arkipannari (1 annos)
1 kananmuna
3 rkl kaurahiutaleita
1,5 rkl herajauhetta (itse käytän stevialla makeutettua suklaaheraa)
1/3 tl leivinjauhetta
3-4 rkl vettä

paistamiseen:
öljyä

Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Lämmitä pieni tilkka öljyä pannulla ja kaada taikina pannulle, levitä tasaisesti koko pannun kokoiseksi pannariksi. Käännä levy keskilämmölle (4/6) ja anna pannarin kypsyä noin 4 minuuttia, kunnes se kuplii pinnalta ja on hyytynyt. Käännä ja paista toiselta puolelta noin 2 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi rahkan, marjojen, banaanin ja maapähkinävoin kera. Kuvissa olevalle viikonlopun aamupalalle huljautin myös hieman tummaa kookosnektaria.