sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hamppari tempehistä & hummuksesta {ja on se niin ihanaa}

 

Toivon todella, että osaisin käyttää Photoshopia tai vastaavaa hc-kuvankäsittelyohjelmaa nyt, kun ruudulta minua tuijottaa hyvinkin mustareunaiset paahdetut ruisleivänpalaset. Niin siinä käy, kun on pitkästä aikaa saanut itsensä salille pungertamaan, sitten mennyt nälkäisenä Ruohonjuureen (!!?? järki hoi), palannut sieltä kotiin huomattavasti köyhtyneenä ja sitten multitaskannut tempehin pilkkomisen, leivän paahtamisen sekä uusien tuotteiden hypistelyn välillä.

Mutta siis, toiset tekevät täydellistä Instagram-ruokaa joka päivä, minä polttelen asioita ja leikkelen sormiani ahkerammin kuin muu Suomen kansa yhteensä.

Pääpointti kuitenkin: ai että ne valkosipulilla ja oliiviöljyllä sivellyt, uunissa rapeiksi paahdetut ruisleipäsämpylän puolikkaat oli hyviä! (Ostin Samsaran luomuruisleipäsämpylän Ruohonjuuresta ja se on ehdottomasti yksi parhaista, joita olen syönyt. Ja minulla on todella tarkka ja kriittinen leipämaku.)
 


Ruissämpylään sisään laitoin bravuuriani ja jokapäiväisen ruoan kulmakiveäni hummusta (blogissani taitaa olla tsiljoonia reseptejä tähän, kurkkaa "Pavut ja linssit" -tägin alta). Sen seuraksi pääsi ensi kertaa kokeilemani savutempeh - ihan todella maukasta! Ensimmäisen viimesyksyisen tempehkokeiluni jäljiltä olin vähän skeptinen tempehistä, sillä silloin maistamani hyvin sienimäinen tempeh (itämaisesta kaupasta) ei ollut mitenkään erityinen kulinaarinen elämys. Päinvastoin, tiemme tempehin kanssa eivät yhtyneet tästä sattuneesta syystä ennen kuin nyt, kun salirehkinnän uuvuttamani kroppani himoitsi jotain tosi proteiinirikkaan oloista sapuskaa. Ja mikä onni, että näin kävikään!

Savutempehiä saa siis sieltä Ruohonjuuresta (mainitsen kaupan jo kolmatta kertaa postauksessa, mutta olen siis omalla rahallani nämä herkut hankkinut), mutta voisin kuvitella savutofun pärjäävän sen sijaan ihan buenosti. Savutofun paistaisin ehkä kevyesti pannulla ennen purilaisen väliin laittamista - sen sijaan tempeh oli minusta parhaimmillaan kylmänä kuuman leivän sisässä.


Purilainen - done, mitäs sen seuraksi? Pyöräytin nopean salaatin salaatinlehtimixistä, miniluumutomaateista ja parista muodon vuoksi sekaan laitetusta vadelmasta. Pirskotin päälle limenmehua (nam) sekä Clearspringin syvänmyrkynvihreää kurpitsansiemenöljyä, jota sain PR-toimisto Sugar Helsinkiltä visiitilläni tällä viikolla. Tämän lisäksi sain mukaani Sugarista tosi hyvää Sonnentorin makeaa curryjauhetta sekä Clearspringin 10 minuutissa valmistuvaa hirssi-herne-linssiseosta.

Tuo hirssi-palkokasvuseos on juuri yksi elävä esimerkki siitä, miksi on kiva joskus saada tuotenäytteitä - en ikinä keksisi ostaa tällasta convenience foodie itse kaupasta, mutta nyt yhden kokeilun jälkeen olen aika vaikuttunut tuotteen markkinaraosta. Nimittäin miten mukavaa on saada paljon proteiinia, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia sekä kuitua sisältävä lisäke treenin jälkeen pöytään 10 minuutissa, ilman liotusta ja sähläystä?

Aika kivaa, huomasin tänään.

Keitettyäni seoksen suolalla maustetussa vedessä lisäsin sekaan runsaasti limenmehua, hieman pippuria ja suolaa sekä reilusti tuota curryjauhetta. Vaikka hamppari oli parasta pöydässä tänään, ei tämä lisuke jäänyt vain kaukaiseksi kakkoseksi.

  

Tempeh-hummushampurilainen (1 annos)
1 ruissämpylä/2 ruisleipää
loraus oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi

tomaattipyrettä leivän voiteluun
hummusta tai paputahnaa (esim. tätä)
100 g savutempehiä tai savutofua
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
salaattisekoitusta

Puolita ruisleipä ja sivele oliiviöljyllä kevyesti. Kuori valkosipulinkynsi, puolita se ja hiero molemmat leivät sillä (itse jätin leipien päälle valkosipulinpuolikkaat vielä paahdan ajaksi ja itse asiassa myös söin ne leivän sisässä). Paahda leipiä grillivastuksella 200 asteessa n. 5 minuuttia (tai tavallisessa uunissa n. 7-10 min).

Voitele leivät tomaattipyreellä ja levitä päälle hummusta.  Pilko savutempeh pariksi viipaleeksi ja asettele leivän alemmalle puoliskolle. Lisää vielä hummusta (the more, the merrier!), asettele päälle aurinkokuivatut tomaatit sekä salaattisekoitusta. Laita kansi koko komeuden päälle ja herkuttele!

***

 Pahoittelen, jos mainitsen tässä postauksessa sanat/fraasit ihana, niin hyvää, parasta, super, todella, miljoona kertaa parempaa ja täydellistä. Sen lisäksi taidan selostaa koko postauksen läpi siitä, että olen urheillut ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin lenkkipolun ulkopuolella. Sellaista se minun urheiluni on: se saa minut ihan hyperaktiiviseksi, ja toisaalta jos siitä ei kerro joka toisessa lauseessa, mitä hyötyä siitä sitten on?

Vitsi vitsi. Ainakin osittain.


sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Suklaa-vadelmakakku sitruunakreemillä {aka paras synttärikakkuni}


Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä nimenomainen syntymäpäiväni juhlistusta varten leivottu yksilö näytti aluksi aivan kauhistuksen hävitykseltä.

Seuralainen oli lievästi sanoen hilpeä, kun kannoin pöytään sitruunaisessa cashew-kookoskermassa uivan suklaakakun. Silloin opin, että a) kakun pitää antaa jäähtyä kunnolla ennen kuin sitä kuorruttaa kuumuuteen reagoivilla ainesosilla, b) kreemin pitää antaa jähmettyä jääkaapissa ainakin parisen tuntia ennen kuin siitä tulee jähmeää, veitsellä levitettävää, ihanan sitruunaisen aromin omaavaa herkkukuorrutusta.

Tämä ihana kakku on gluteeniton, vegaaninen (jos käytät vegaanista suklaata) sekä siten luonnollisesti myös maidoton ja kananmunaton. Ihanan tahmean koostumuksensa kakku saa kypsistä banaaneista (jotka eivät maistu lopputuloksessa ainakaan enää seuraavana päivänä), keveän kakkumaisuutensa sen sijaan perunajauhosta sekä tuhdin herkullisuutensa kookosöljystä. Kakku on makeutettu ainoastaan banaanilla sekä ruokalusikallisella intiaanisokeria, mutta en itse eivätkä muutkaan kakulla herkuttelijat maistaneet tätä mitenkään perinteisestä suklaakakusta poikkeavaksi.


Mielestäni tummasuklainen kakku on aivan tajuton yhdistelmä vadelman ja kirpakan sitruunakreemin kanssa. Kakun tummaa makua tasapainottaa vadelmainen makeus, ja sitruuna tuo taas raikkautta ja kiinnostavuutta suklaan tuhtia makua vasten. Kakku on koristeltu kevyellä kookoskermavaahdolla, jonka etäisesti kookoksinen maku mutta lähinnä vain kermamainen koostumus tekee tästä kakusta vieläkin juhlavamman.

Kakku on oikeastaan parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Silloin vadelman punaisuus on puskenut kuorrutteen läpi tehden kakun päällyksestä hempeän vaaleanpunaisen, kun taasen reunat ovat yhä kauniin luonnonvalkoiset. Kakun mausta on poistunut banaaninen vivahde, mutta ihana pehmeä ja tuhti koostumus on säilynyt. Isot suklaalohkareet ovat jähmettyneet - mikäs sen ihanampaa kuin puraista keskelle suklaasattumaa?

Tätä kakkua syötiin aamupalaksi, välipalaksi ja aamupalaksi vielä seuraavana päivänä. Ei pelkästään siksi, että kakku oli niin hyvää... vaan myös aika paljon siksi, että ei vaan jaksanut laittaa mitään muutakaan.

Mutta mikäs siinä on ollessa, kun jääkaapissa on tällaisen kakun rippeet, takana mitä onnistunein synttäriviikonloppu, ja nyt ne kaikki kakkuhaarukatkin on taas jynssätty puhtaiksi?

Siis ei kun uudelle kierrokselle.



Suklaakakkupohjan resepti on muokattu Made by Suvituuli -blogin synninpäästökakusta.

Suklaa-vadelmakakku sitruunakreemillä (8 palaa)
1,75 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita jauhoksi blendattuna
0,75 dl perunajauhoja
1 dl (raaka)kaakaojauhetta
1 rkl intiaani- tai kookossokeria
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria (tai 1 tl vaniljajauhetta)
1/2 tl jauhettua kardemummaa
1/8 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta

1 dl murskattuja pähkinöitä (cashew, hasselpähkinä, saksanpähkinä jne.)
150 g tummaa suklaata rouheina paloina (väh. 70%)
2,5 banaania (melko ruskeapilkkuista)
1 dl vahvaa kahvia/espressoa
0,75 dl kookosöljyä sulatettuna

Vadelmakompotti
200 g pakastevadelmia

Sitruunakreemi & kookoskerma
1,5 dl cashewpähkinöitä
1 sitruunan mehu ja puolikkaan kuori hienoksi raastettuna
1-2 tlk kookosmaitoa (Pirkka)
1 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl vaniljajauhetta

Koristeluun
50 g tummaa suklaata sulatettuna
tuoreita mansikoita tai vadelmia

Aloita valmistus kreemistä. Liota cashewpähkinöitä ainakin 2-4 h kylmässä vedessä. Valuta ja aja sileäksi kermaksi tehosekoittimeksi sitruunanmehun ja -kuoren kera. Kaavi kookosmaitopurkista kaikki kovettunut kookoskerma päältä kulhoon ja vatkaa notkeaksi sähkövatkaimella vaniljasokerin kanssa. Lisää noin 1,5 dl tästä cashewkerman joukkoon ja aja tasaiseksi; säästä loppu kookoskerma pursotettavaksi kakun päälle. Laita sekä sitruunakreemi että kookoskerma jähmettymään jääkaappiin ainakin kahdeksi tunniksi.

Valmista kakku. Blendaa hiutaleet jauhoksi tehosekoittimessa/blenderissä. Sekoita kuivat aineet keskenään. Murskaa pähkinät veitsellä, nuijalla pussissa tai tehosekoittimessa palasiksi. Paloittele suklaa veitsellä isoiksi paloiksi. Muussaa banaanit kulhossa tasaiseksi soseeksi, lisää jäähtynyt kahvi ja kookosöljy. Yhdistä kuivat ja kosteat aineet kulhossa, lisää pähkinät ja suklaapalat ja sekoita. Laita halkaisijaltaan 17 cm olevan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua 175 asteessa n. 25 minuuttia tai kunnes kakun pinta on jähmettynyt ja tuntuu kimmoisalta eikä liian pehmeältä. Älä ylipaista - kosteana kakku on herkullisimmillaan! Anna kakun jäähtyä, jos aiot kuorruttaa sen.   

Tee vadelmakompotti kiehauttamalla pakastevadelmat kattilassa. Jäähdytä huolella.

Lusikoi jäähtynyt vadelmakompotti jäähtyneen suklaakakun päälle. Lusikoi kakun päälle ja reunoille runsasti sitruunakreemiä ja levitä veitsellä. Laita kookoskerma pursotinpussiin ja pursota tähtityllalla ruusukkeita jähmeästä kermasta. Koristele halutessasi sulatetulla suklaalla ja tuoreilla mansikoilla.

 


Rauhaa ja lepoa sunnuntaihisi!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Kaakao-kookospatukat {makumuisteloita muilta mailta}

 

Suklaapäivät!

Vaikka en ollut viime vuonna erityisen kiltti (ja sama meno taitaa jatkua tämän vuoden puolella), sain joululahjaksi annoskuvaukseen ihanteellisen makro-objektiivin. Kuvausgeekit, puhun tästä objektiivista. Kyllä, vaikka minä en ollut kiltti viime vuonna niin pukki ainakin oli.

En osaa vieläkään kuvata, mutta räpsimisestä on uuden lelun viehätyksen takia tullut oikein mukavaa. Ehkä pikkuhiljaa opettelen, sillä tiedän yhden oikein hyvän opettajan.

Vielä joulukuuhun palatakseni, olin Berliinissä käymässä heti joululoman startattua. Vaikka pääagendana oli joulumarkkinoiden koluaminen ja glühweinin kumoaminen, löysimme yhtenä päivänä tiemme myös Berliinin Kallioon, kaupunginosaan, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli yksi erinomainen hippikahvila, jonka nimeä en myöskään muista!

Tarjolla oli paljon vegaanisia, gluteenittomia ja maidottomia vaihtoehtoja - mikäs sen parempaa, kun gluteenittomia ja laktoosittomia herkkuja ei ollut koko matkan aikana neniemme eteen kävellyt. Otimme montaa eri sorttia - tietysti - mutta ykkössuosikiksi ei noussut unelmainen suklaakakku, ei pehmeä mantelimaitoinen cappuccino eivätkä edes ihanan kirpakat ja pullakat sitruuna-unikonsiemenkeksit - ei, vaan kaakao-kookos-chiaraakapatukat.

Jo heti pöydässä istuessa totesin, että näitä tulisin tekemään myös kotona.



Ja niin kävi.

Kahvilan raakapatukoissa oli paljon kookosta ja chiaa, ja kaakaota sopivasti - ei hallitsemattoman päällekäyvästi, muttei nyt ihan sivistyneen vaatimattomastikaan. Kookos ja chia tekivät patukkaan ihanan crunch crunch crunchin. Pähkinänä oli ehkä saksanpähkinää tai sekoitusta, mutta itse vannon ruskeisiin manteleihin sekä budjetti- että terveellisyysnäkökulmista. Taateleiksi ostin niitä kaikkein halvimpia, euron maksavia kuutioita - hyvin toimivat, kunhan jaksat liottaa kymmenisen minuuttia ja koneesi on yhteistyöhaluinen ja/tai tehokas. Kahvia taidan tunkea vähän joka paikkaan ja eritoten kaakaon kanssa, sillä onhan nyt tammikuu eli kokonaisen kuukauden kestävä maanantai.

Säilytän tällaisia (lähes)raakapatukoita aina pakastimessa, sillä ne eivät varsinaisesti jäädy, vaan päinvastoin maistuvat parhaalta vähän kohmeisina. Patukat säilyvät kuulopuheen mukaan pakasteessa hyvin; itselläni sitä vahinkoa ei ole vielä päässyt käymään, että säilytysaika olisi ollut muutamaa päivää pidempi.

Ehkä kuitenkin... saatan tarvita vielä muutaman harjoituskierroksen. Älä ymmärrä väärin - ei näissä mitään vikaa ole - mutta ei näillä kyllä vielä Berliiniin ja joululoman ensimmäiseen hiljalleen hämärtyvään lauantaihin päästä.

Sillä, rakas ystävä, täydellisiä hetkiä on olemassa, mutta harvassa ne ovat kuin ilonaiheet tammikuussa. Vitsivitsi! Kivaahan tämä lumimyrskyssä vaeltaminen on, sitä kallisarvoista arjen eksotiikkaa.



Kaakao-kookospatukat (8 patukkaa)
1,5 dl kuivattuja taateleita
1 dl ruskeita manteleita
1 dl kookoshiutaleita
1/2 dl raakakaakaojauhetta
(1-2 tl pikakahvijauhetta)
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa

2 rkl vettä (enemmän tarvittaessa)
(1-2 rkl chiasiemeniä)

Liota manteleita parisen tuntia kylmässä vedessä. Liota taateleita n. 10-15 min, jos ne ovat kovia - pehmeitä ei tarvitse. Lisää kuivat ainekset, maapähkinävoi ja hunaja monitoimikoneeseen ja aja karheaksi massaksi. Lisää vettä tarvittaessa ruokalusikallinen kerrallaan koneen hiljalleen käydessä, jottet laita nestettä liikaa. Kun taikina alkaa palloutua koneessa, koostumus on oikeanlainen. Sekoita joukkoon nopeasti chiasiemenet halutessasi niin, että ne rikkoutuvat vain hieman.

Levitä taikina leivinpaperilla päällystettyyn matalaan uunivuokaan tai vastaavaan (esim. isoon pakasterasiaan) ja painele tasaiseksi. Laita pakasteeseen jähmettymään ainakin puoleksi tunniksi. Leikkaa kuumaan veteen kastetulla veitsellä rosoiset reunat pois ja leikkaa sitten tasaisesti kahdeksaksi patukaksi. Vaihtoehtoisesti voit tehdä massasta kaakao-kookospalleroita. Säilytä pakasteessa tai jääkaapissa.


 P.S. En taida taas vaihteeksi olla enää kovin ei-jouluihminen. Nyt taidan olla ei-tammikuuihminen. Prrrrr ja hrrrrrr tätä arjen juhlaa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Tummansuklainen mousse tofusta {aka proteiinimousse}




Näinä päivinä olen ihmetellyt takajoulua (siis jeez, tuolla näyttää paljon jouluisammalta kuin jouluna konsanaan), katsonut Modernia perhettä lähes jokaisena vapaahetkenäni, kuunnellut Beatlesia tiskatessa ja siivotessa sekä päättänyt alkaa taas syödä vähän järkevämmin. (Olen tässä tammikuussa syönyt jo nyt enemmän karkkia kuin koko viime joulukuun aikana, jolloin tosin söin sitä hämmentävän vähän. Kai tämä on ollut sellainen tasausliike sitten.)

Tämä mousse ja monet muut vähän vähemmän verensokeria räjäyttävästi nostavat herkut voisivatkin olla uusi karkkipäivän pelastus. Tummansuklainen maku kahvilla korostettuna on nimittäin erityisesti mieleeni, ja se miten unelmaisen pehmeää tämä mousse - ah! - on kuin unesta. 

Olen ennenkin tehnyt tofusta moussea - nimittäin cookie dough moussea, joka oli muistaakseni aivan älyttömän hyvää. Tofusta saa todella pehmeän ja kuohkean moussen ilman vatkaamista, ilman maitotuotteita ja ilman älytöntä määrää kovaa rasvaa. Koemaistelija sai tätä pienen annoksen maistaakseen, kysyi hiljaa onko tätä sulla paljonkin ja söi lopulta loputkin. Fantastista, ja taas on jääkaapissa tilaa tehdä uusia herkkuja!

Mousse säilyy jääkaapissa useamman päivän ja on ehkä parhaimmillaan muutaman tunnin tai yön yli jääkaapissa viilennettynä. Sitä voi sellaisenaan nauttimisen lisäksi käyttää esimerkiksi korvapuustipannareiden tai browniepannareiden (suklaataivas!) kuorrutteena, leivänpäällysteenä tai nauttia vaikka aamupuuron kera, jos aamupalaansa haluaa lisätä vähän kasviproteiinia.

Tofu ei moussessa varsinaisesti maistu, vaikka ehkä ihan ensimmäisellä lusikallisella joku pikkiriikkinen jännittävä sivumaku. Raakakaakaosta saa tosi tujun ja syvän tummansuklaan maun, joten jos käytät tavallista tummaa kaakaota, saatat joutua säätämään vähän kaakaon määrää - eritoten, jos haluat tällaisen "aikuisten tummasuklaamoussen". Sellaisen moussen siis, missä on kunnolla makua. En myöskään jättäisi pois pikakahvia, sillä se korostaa raakakaakaon makua upeasti.

En todella tiedä, miten suklaamoussea kuvaisi niin, ettei se näyttäisi niin kovasti ihan siltä itseltään. Vinkkejä otetaan ehdottomasti vastaan...

Muokkasin reseptiä pikkuhiukkasen So Fine Was The Morning -blogin reseptistä.

Suklaamousse (1-2 annosta)
1/2 pkt (100 g) kiinteää tofua
reilu 1/2 dl raakakaakaojauhetta (itse laitoin 3/4 dl, mikä oli himpun liikaa)
1-2 tl pikakahvijauhetta
1/2 tl kanelia
1/2 dl mantelimaitoa
2 rkl pähkinävoita
2-3 rkl nestemäistä makeutusta (esim. hunajaa tai vaahterasiirappia)
pari palaa tummaa suklaata sulatettuna (tai enemmän, jos haluat ekstrahyvää moussea)

Laita kaikki ainekset suklaata lukuunottamatta monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi. (Vaihtoehtoisesti voit sauvasekoittaa ainekset tasaiseksi massaksi kulhossa.) Lisää sulatettu suklaa ja aja vielä sekaisin. Maistele että makeus- ja suklaisuusaste on sopiva ja lisää makeutusta/raakakaakaota tarvittaessa. Viilennä jääkaapissa muutaman tunnin/yön yli jos maltat, muuten voit nauttia heti. Säilyy jääkaapissa muutaman päivän hyvänä.


Onnellista sunnuntaita!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Villin violetti mustikka-päärynätuorepuuro {no bananas}



Tänä uutenavuotena en aio luvata aloittavani säännöllistä kuntoilua, syöväni terveellisemmin tai jättäväni viikonlopun viinilasilliset väliin. En tähtää nukkuvani kahdeksaa tuntia yössä, en aloita joogatunteja enkä tietoista rentoutumista, enkä varsinkaan aio olla stressaamatta niin paljon eri asioista. En edes lupaa nauttivani elämästä enemmän (kyllä, tämä oli viime vuoden uudenvuodenlupaukseni, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan).

Hassua kyllä, sillä sitä työnsarkaa näillä kaikilla osa-alueilla yhä on - todella - mutta tänä uutenavuonna en suunnittele varmaan ensimmäistä kertaa sitten varhaislapsuuteni muuttuvani paremmaksi ihmiseksi tai muuttavani elämääni jotenkin radikaalisti. Kai tämä on sitä aikuisuuden tuomaa itsensä hyväksymistä ja elämänsä hyvistä puolista iloitsemista - tai sitten vaan puhdasta laiskuutta. Ehkä toisaalta myös järkeensäkäypää - olen kyllä aiemminkin muuttanut elämääni 180 astetta, mutta se ei ole koskaan kyllä tapahtunut uudenvuoden pakkolupausten ansiosta.

Itsehyväksynnän lisäksi olen löytänyt tieni takaisin ihanien idätetttyjen tattaripuurojen tykö! Tiedän, että on joukko ihmisiä joiden mielestä banaanit kuuluvat ehkä Antti Tuiskun kiertuejulisteeseen mutteivat missään nimessä ruokapöytään, joten tässä puurossa hedelmän roolissa on oikein kypsä, mehukas ja makea päärynä banaanin sijasta. (Täältä löytyy se banaaninen ja mustaherukkainen versio.) Suosittelen käyttämään oikeasti pehmeää ja kypsää päärynää, sillä muuten lopputuloksesta ei tule samettista ja ihanaa. Myös cashew-pähkinät kantavat kortensa kekoon pehmeän koostumuksen luomisessa, joten niitä ei kannata skipata.
  
Pahoittelen myös, jos pieni blogihiljaisuus on vaivannut jotakuta muuta kuin omaa isääni. Syynä tähän on muunmuassa ankara lomamatkailu, jonka ansiosta kotiutin alemmassa kuvassa olevat joulumarkkinamukit Berliinistä. Kauhean mautonta kitchiä varmasti jonkun mielestä, mutta itselleni ne ovat aika ihana lomamuisto! Pitää kuitenkin alkaa päivittää blogia vähän useammin jo sen takia, ettei omien vanhempieni tarvitse miettiä, olenko saanut ruokaa syödäkseni ja olenko vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa...



Mustikka-päärynäraakapuuro
1 dl tattarisuurimoita
1/2 dl cashew-pähkinöitä
1 pieni (luomu)päärynä
2 dl mustikoita (sulatettuna tai tuoreita)

1 rkl hunajaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa (tai 1/2 pss jotain mausteuuteteetä*)

* Eli sellaista mausteseosta teepussissa, jota voidaan teen tapaan mutta joka ei sisällä teenlehtiä.

Huuhtele tattarinjyvät ja liota vedessä noin 10 minuuttia. Valuta siivilässä ja laita tattarinjyvät kulhossa itämään hämärään paikkaan vuorokaudeksi. Sekoittele pari kertaa päivän aikana kosteuden poistamiseksi. Kun tattariin on ilmestynyt hännät, se on valmista käytettäväksi.

(Liota cashew-pähkinöitä 0,5-2 h - etenkin jos sauvasekoittimesi ei ole kovin tehokas.) Kuori ja raasta päärynä karkeaksi raasteeksi. Sauvasekoita tai blendaa idätetyt tattarinjyvät, cashew-pähkinät, mustikat ja päärynä tasaiseksi ja pehmeäksi puuroksi. Lisää mausteita ja hunajaa maun mukaan ja pyöräytä vielä sekaisin, maista ja lisää tarvittaessa lisää. Tarjoile päärynän, kanelin, pähkinöiden ja kuivahedelmien kera.


Hei millaisia uudenvuodenlupauksia teillä on?

lauantai 5. joulukuuta 2015

Philips mehulingon arvonta, inkiväärinen porkkanamehu {eli aurinko lasissa} & teeleivät mehukuidusta

 

Yhteistyössä Philips / Kaupallinen kampanja

Olisiko parempaa tapaa aloittaa itsenäisyyspäiväviikonloppua ja näin virallisesti alati kiihtyvää joulunodotusta kuin oikein mehevällä arvonnalla?

Kun ulkona on pimeää ja masentavaa, tuon aamuauringon keittiööni. Olen aina ollut aamuihminen ja aamut ovat aamuihmisen parasta aikaa, mutta tiedän, että näin ei ole kaikilla! Kaikki eivät rakasta uuden aamun mukanaan tuomaa elämän tuoreutta ja raikkautta - ainakaan heti herättyään - ja se on ihan okei. (Aamuihmiset, itseni mukaan lukien, osaavat välillä olla hyvin itsetyytyväinen lauma, ja mikäs siinä ollessa, kun yhteiskunta on rakennettu meidän tarpeidemme varaan.)

Kuitenkin haluaisin, että jokaisella voisi olla niin ihania aamuja kuin vaan ikinä mahdollista (onpas siirappista, mutta todella - miksi elämässä ei pyrkisi kaikkeen ihanaan ja hyvään?). Siksipä kerron reseptini omiin täydellisiin aamuihini.

Arkiaamuina kerään energiani usein puolen tunnin aamulenkiltä, jonne lähtiessä saattaa jalka painaa ja ensimmäiset pari sataa metriä melkeinpä kaduttaa, että piti kaapia itsensä sängyn pohjalta vesisateeseen taikka repivään merituuleen taikka parhaimmillaan molempiin yhtä aikaa - mutta lähes poikkeuksetta lenkiltä palaa energisempänä ja hyväntuulisempana kuin sinne mennessä. Kotiin palattuani laitan Gleen joululaulut soimaan (tähän aikaan vuodesta, muuten kuuntelen yleensä Kaija Koota), pyrähdän pikanopean suihkun kautta keittiöön ja pyöräytän jonkun smoothien tai puuron aamupalaksi. Aamuihini kuuluu myös aivan poikkeuksetta huonosti laulamista vessassa meikatessa ja joskus myös hampaita pestessä (vaikka jälkimmäinen on kieltämättä vähän vaikeaa).

Viikonloppuaamut sen sijaan ovat toista maata! Heräsinpä ajoissa tai nukuinpa pitkään - riippuen edellisillan suunnitelmista - puuhastelen rauhassa aamiaista, mieluiten jotain mitä en syö arkiaamuisin. Viime aikoina olen tehnyt sitä ihanaa luumupuuroa, vaniljalla ja kanelilla maustettua mustikkasmoothieta, löysäksi keitettyjä kananmunia ja vatsalle lempeää chiakaurapuuroa kera marjojen. Koska arkena syön ypöyksin, viikonloppuisin pitää olla seuraa. Vinkkinä: kaveritkaan harvoin kieltäytyvät valmiiksi laitetusta aamupalapöydästä.


Sain Philipsiltä yhteistyön merkeissä Avance Collection -mehulingon, ja tiesin heti, mikä ensimmäinen mehuni olisi. Siinä mehussa olisi kaikki niin tavattoman aurinkoista, ettei joululoman etelänmatkaakaan enää tarvittaisi; niin ettei pessimistikään pystyisi enää mutristelemaan ja näkemään ikkunan takana pilkottavaa pimeyttä. Ehei, miksi sitä kantamaan huolta ja murhetta päivän haasteista ja päivän pimeydestä vielä aamupalapöydässä, kun voi vielä hetken vain nauttia auringonoranssista mehustaan ja leskenlehdenkeltaisista teeleivistään? (Optimistioksennus, nyt se on loppu.)

Tässä mehussa maistuu ensin syvänmakea klementiini. Sitten porkkana ja kipakka inkivääri korostettuna punaisten talviomenoiden kanelisella mausteisuudella. Sitruuna korostaa mehun hedelmäisyyttä ja tasapainottaa klementiinin ja omenan makeutta. Kokonaisuus on shottimaisen makea, joten yksi lasillinen riittää - etteivät makunystyrät ylikuormitu - ja se antaakin aimoannoksen vitamiineja helposti sulautuvassa muodossa.

Philipsin mehulingon käyttäminen oli jopa kaltaiselleni tunarille melkoisen helppoa ja vaivatonta. Olin aikaisemmin nähnyt vain vierestä, miten tavaraa työnnetään mehulinkoon ja miten sieltä taianomaisesti puristuu tuoretta mehua. Nyt kuitenkin jouduin kokoamaan laitteen ihan itse - kaltaiselleni tekniikan ihmelapselle tällaiset ovat aina verenpainetta nostattavia haasteita. Mutta ei hätää! Se olikin suhteellisen helppoa, ja viiden minuutin ihmettelyn jälkeenkin olinkin jo valmis kuorimaan hedelmiä ja työntämään tavaraa mehulingon terien syövereihin. Toinen pelon paikka oli laitteen peseminen, sillä tiskikoneettomana taloutena tiskaaminen on ehdoton inhokkikotitaloustyöni (lingon voi muuten pestä kuitenkin myös koneessa - kuinka kätevää!). Joka tapauksessa mehulingon sai pesastua parissa minuutissa, eikä se oikeastaan ollut monesta osasta huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) yhtään niin hankalaa kuin odotin. Hurraa, aamumehut saavat siis ehdottomasti tulla osaksi uutta aamurutiiniani!

Suosittelen ehdottomasti käyttämään mehustamisesta jäljelle jäävän kuitumassan esimerkiksi sämpylöihin, kasvispihveihin tai pataruokien väripilkuksi. Näin saat kasvikuidut hyvään käyttöön eikä arvokasta ruokaa tarvitse heittää roskikseen. Itse leipaisin hedelmä-porkkanakuidusta ihanat teeleivät, joilla herkuttelin kera porkkanamehun ja aamukahvin. Ihan super ihana yhdistelmä!

Ja jos sinulla ei ole mehustinta mutta haluat hieman nostalgiaa aamuihisi tai iltateelle, voit korvata mehustuksesta jääneen kasvi- ja hedelmäkuidun porkkana- ja/tai omenaraasteella. Teeleivistä vaan tulee ihan älyttömän maukkaita ja herkullisia pienellä kasvis-/hedelmälisällä!


Hei, millaisia ihan parhaan aamun luovia aamurutiineja ja lempiaamupaloja sinulla on? (Jos sinulla on ihana aamupalaresepti jakaa, sitä parempi!) Vastaamalla edellä esitettyihin kysymyksiin kommenttiboksissa perjantaihin 11.12.2015 klo 23.59 mennessä  kera nimimerkin ja sähköpostiosoitteesi osallistut arvontaan Philips Avance Collection HR1871/70 -mehulingosta, jonka Philips ystävällisesti lahjoitti arvottavaksi. Mikäs olisikaan sen ihanampi aikainen joululahja itselle kuin voittaa iloa aamuihin koko loppu- ja ensivuodelle!

EDIT. 14.12.2015 klo 9.59: Kiitos hurjasti kaikille arvontaan osallistuneille; onnetar lykästi tällä kertaa Anonyymia kommentillaan: "Minä olen kaikkein vähiten luova aamuisin :D Nykyään teen capuccinon aamukahvin sijaan ja se tuo aamuihin vähän luksusta." Voittajaan on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä, joten onneksi olkoon ja tsekkaa ihmeessä sähköpostisi!

Muuten, Philipsillä on myös Instagrammissa #täydellisiäaamuja -kampanja, jossa ko. hashtagilla kuvan ihanasta aamustaan postanneiden kesken arvotaan yllätyspalkintoja. Lisäksi jokainen Philipsin herätysvalon, kirkasvalon tai mehulingon ostanut ja täällä sen rekisteröitynyt osallistuu automaattisesti Familon unelmasängyn arvontaan (arvo 2100 €). Nuo kaikki kuulostavat aika kivoilta joululahjoilta ihmiselle, joiden aamuista ehkä puuttuu vielä se kutkuttavan mukava syy herätä...


 
Tämä mehu on kuin itse aurinko, joka muuten nousee Utsjoella seuraavan kerran 16.1. Eli sitä etelämpänä ei oikein ole lupa valittaa pimeydestä, vai kuinka... 


Porkkana-inkiväärimehu (2 annosta)
3 porkkanaa
2 punaista talviomenaa
2 klementiiniä
1 sitruuna
iso pala inkivääriä (2-3 cm pala)

Pese hedelmät ja vihannekset huolella. Kuori porkkanat ja omenat halutessasi (itse en jaksanut kuoria), pilko muutamaan osaan ja poista omenista siemenkodat. Kuori klementiinit. Leikkaa sitruunasta kuoret pois hedelmälihan ympäriltä. Kuori inkiväärestä veitsellä kuori ja paloittele muutamaan osaan. Laita kaikki ainekset vähän kerrallaan mehustimeen ja aja mehustimen läpi. Anna mehun tasottua jääkaapissa noin puoli tuntia ennen nauttimista ja sekoita voimakkaasti juuri ennen lasiin kaatamista. Tarjoile tuoreena.


Hedelmäiset porkkanateeleivät (8 teeleipää)
4 dl jauhoja (käytin täysjyväspeltti, mutta luullakseni kaurajauho käy myös)
3 dl kaurahiutaleita
(2 rkl chiasiemeniä)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

3 dl cashewmaitoa (tai muuta haluamaasi maitoa)
4 rkl rypsiöljyä
(1 tl hunajaa)

mehusta jäänyt hedelmä-porkkanakuitu (nypi isoimmat erilliset inkiväärin- ja kuorenpalaset pois massasta) tai 3 dl porkkana ja-/tai omenaraastetta (suurin osa nesteestä pois puristettuna siivilässä)

Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Lisää maito, öljy, hunaja ja kuitumassa ja sekoita taikinaksi nopeasti (pienet jauhosattumat eivät haittaa). Muotoile kosteilla käsillä massasta neljä teeleipästä pellille leivinpaperin päälle, jatka toiselle pellille samoin. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes teeleivät ovat sopivan kullanruskeita.

Teeleivät ovat parhaimmillaan lämpiminä mutta maistuvat myös kylminä. Teeleivät pakastuvat hyvin.


Ihania aamuja sinulle!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ihanan vihreä tofusalaatti: Uusi lempparini!


On päiviä, jolloin syön päivälliseksi jotain suunniteltua: jotain missä aterian komponentit sopivat oikeasti yhteen, jotain jonka takia olen varta vasten käynyt kaupassa ostamassa tarvittavat raaka-aineet. Sitten on niitä päiviä, jolloin syön raejuustoa suoraan purkista lavuaarin yllä ja toiseksi ruokalajiksi pakastevihanneksia kera 19 euron maailman parhaaksi arvostellun luomuoliiviöljyni, jonka kesällä kotiutin Toscanan auringon alta tuomaan valoa arkisen aherrukseni keskelle.   

Tämä salaatti kuuluu tuohon ensimmäisen kategoriaan. Pehmeä avokado kera makean kiinteän päärynän ja kirpakan limen tekee tästä salaatista omaan makuuni aivan täydellisen. Vaatimattomat komponentit hoitavat kukin oman roolinsa mutteivat sen enempää - voiko salaatilta enempää pyytää!

Tykkään tässä salaatissa nimeenomaan siitä, että se on tosi vihreä. Ja simppeli! Käytin basilika-tomaattimarinoitua tofua, koska lähikaupassani on surkea tofuvalikoima eikä maustamatonta kiinteää ollut tarjolla. Maustamaton kannattaa ehkä itse marinoida, vaikkakin mina tykkään kamalasti myös siitä maustamattoman tofun ominaismausta.

Limevinaigretteen kannattaa käyttää jotain aika hyvää oliiviöljyä, sillä näissä yksinkertaisissa mauissa maku ja laatu merkkaa. Vinaigrettea jää jonkin verran yli, mutta se säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän ajan. Se tosin kannattaa sheikata huolella uudestaan juuri ennen käyttöä, koska öljy ja happo erottuvat hyvin tehokkaasti.


Tofu-avocado-päärynäsalaatti (2 annosta)
1 pkt kiinteää tofua (käytin basilika-tomaattimarinoitua)
1 rkl rypsiöljyä

1 avocado
1/2 iso päärynä
1 pss salaatinlehtisekoitusta (esim. frisee-punasalaatti-vuonankaali)

Kuutioi tofu isoiksi lohkoiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista tofu kullanruskeaksi. Kuutioi avocado ja päärynä. Asettele salaatinlehdet lautasille, jaa avocado ja päärynä sen päälle ja lopuksi tofu. Pirskottele päälle runsaasti limevinaigrettea.

Limevinaigrette
1 limen mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1/3 chili pieneksi pilkottuna
1/2 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Sekoita ainekset pienessä lasipurkissa ja ravista voimakkaasti. Tarjoa salaatin kanssa. Säilytä loput kannellisessa lasipurkissa jääkaapissa. Ravista uudestaan juuri ennen uutta käyttöä.