sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Raakaa energiaa: vähäsokeriset grahamkeksit


Liiallisesta kesäkivastakin voi tulla ähky. Kaikki se innostus, aurinko, helle ja uudet kokemukset väsyttävät aistit ja mielen, ja arkeen paluu tuttujen turvallisten asioiden parissa ei tunnukaan niin kovin huonolta idealta. Etenkin jos järjestää jotain mukavaa myös viikonpäiville, kuten pyöräyttää keon näitä herkullisia raakagrahamkeksejä iltapäivän energiaromahdusta estämään.       

Raakapatukat sisältävät usein melko lailla kuivattuja hedelmiä, mikä tarkoittaa aika korkeaa sokeripitoisuutta. Itse tykkään kuitenkin nauttia jälkiruoat rauhassa pöydän ääressä istuessa enkä pisteestä A pisteeseen B juostessa, ja siksi välipalapatukoiden on parempi olla vähäsokerisempia. Lisäksi verensokeri ei ota ylimääräisiä hyppyjä, jos patukat pohjaavat kuiduille ja pehmeille rasvoille ja saavat vain hieman makua kuivahedelmistä.

Patukoissa on kaurahiutaleiden ja tattarin lisäksi mantelia kahdessakin eri olomuodossa (tosin kokonaiset voi korvata rouheella tai päinvastoin, käytin vain pussinpohjia pois), raakoja maapähkinöitä, pellavansiemenrouhetta sekä makeuttajana pari ruokalusikallista taatelitahnaa ja kookoshiutaleita. Kookoshiutaleissa on selvästi hennon makea aromi, vaikka kookoksessa on hyvin pieni sokeripitoisuus. Kookoksen makeus onkin aivan erilaista kuin esimerkiksi taatelin, jonka karamellinen imelyys osaa olla hyvinkin päällekäyvää. Näissä patukoissa nuo maut ovat kuitenkin tasapainossa, koska taatelitahnaa on käytetty säästeliäästi.

Maku on hieman grahamkeksimäinen eikä kovin makea, joten jälkiruoaksi nauttiessa päällystin keksin sipaisulla pähkinävoita, taatelitahnaa sekä ripauksella kookoshiutaleita. Pieni drisslaus tummaa suklaatakaan ei varmasti olisi pahitteeksi...


Grahamkeksi-raakapatukat (8 kpl)
n. 2-3 rkl taatelitahnaa (laitoin 2 kukkurallista)
1 dl manteleita (käytin 1/2 dl kuorellisia manteleita ja 1/2 dl mantelirouhetta)
1/2 dl raakoja kuorettomia maapähkinöitä
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl pellavansiemenrouhetta
1/2 dl raakoja tattarisuurimoita tai -hiutaleita
1/2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

Jauha yleiskoneessa kaikki ainekset sekaisin, kunnes taikina on sormissa muotoiltavaa. Lisää taatelitahnaa, jos taikina on aivan liian murumaista. Vuoraa neliönmallinen lasagnevuoka (18 x 18 cm) tai vaikkapa leipävuoka leivinpaperilla ja taputtele taikina vuoan pohjalle. Pakasta ainakin 1/2 h ennen leikkaamista patukoiksi. Kääri jokainen patukka yksitellen leivinpaperiin ja sido villalangalla. Säilytä jääkaapissa ja kaappaa sieltä mukaan evääksi.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Paras aika vuodesta

Tällä viikolla olen leikkinyt lomalaista.


Piknikoin Suomenlinnassa ja vitsailin, että Suomenlinnan lauttaa edemmäs en varmaankaan pääse veneilemään tänä(kään) kesänä - kaikilla muilla tuntuu olevan niin kovin paljon purjehtimissuunnitelmia...

Söin kesän ensimmäiseksi irtojäätelöksi minttupallon Tuomiokirkon portailla. (Paljon runollisemman kuuloista kuin on todellisuudessa, nimittäin jäätelö oli paras hotkia nopsasti, etteivät röyhkeät merilokit tulleet nokkaisemaan osaansa. Ne törkykasat!)

Nautin jättimäisen salaatin Teatterin terassilla kauniissa aurinkoisessa kesäillassa eri kielien puhujia salakuunnellen, ja tuntui kuin olisin ollut ulkomailla.

Kerrankin istuin alas Ekbergin terassille sen sijaan, että olisin kateellisena pyyhältänyt ohi. Sitruuna-marenkipiirakka oli suussasulavaa. Santsikuppi kahvia tuli tarpeeseen, sillä nukkumatti ei ole turhia viipyile meikän luona. 

Vaeltelin Punavuoressa ja Eirassa Suomen kauneimpia rakennuksia tiiraillen ja mietin, millaista olisi asua sellaisen tornissa. Käyskentelin myös merenrannassa ja tuumasin, että kyllä Café Ursulan hujakoille pienelle kalliolle rantautuneiden valkohanhien kelpasi siinä pestä siipisulkiaan ja paistatella auringossa.

Pysähdyin viinilasilliselle Mattolaiturilla ja katselin ruskettuneita lomalaisia, merellä seilaavia paatteja ja ohi hölkötteleviä juoksijoita, joiden reippaus vähän kivisti sydäntäni.

Lenkkeilin itsekin auringonpaisteessa ja söin sitten liikaa mansikoita. Vatsanväänteistä päätellen kohtuus on kova sana, siis aivan kaikessa.

Viikon paras uutinen oli kuitenkin tämä:


Aurinkoinen rinne, kesäilta ja marjannälkä. Lopputulos: pussinpohjallinen ihania marjoja iltajogurttia ja aamupuuroa sulostuttamaan.     
 
Huutaako mikään kovempaa KESÄ ja (leikki)LOMA kuin itse kerätyt mustikat, metsämansikat ja vadelmat?


Marjaisaa viikonloppua,
toivottaa
Eräs anonyymi marja-addikti

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ihana taatelitahna {aka hymyjä purkissa}


Miksi minua alkaa hymyilyttää aina, kun syön taateleita? Onko taateleissa jotain ihmeellistä hyvän mielen entsyymiä, vai onko se vain äkkinäinen makea sokerihumala, joka saa aina suupieleni kääntymään ylöspäin?

Vähän niin kuin aamukahvi: sitä voi olla ihan aikaansaamaton zombi, kun kello lyö kuusi kakskytviisi, mutta jo ensimmäinen siemaisu tummaa paahtoa romanttisen ruusuisesta pienestä kahvikupista nautittuna saa taas hymyn huulille ja päivän alkamaan oikealla nuotilla.

Ja taatelihan muuten käy erinomaisesti yhteen kahvin kanssa: ja jos jokin asia on hyvä ja jokin toinenkin asia on hyvä, ne yhdistämällä saa aikaan jotain vielä erinomaista. Matematiikka on siitä kaunis taiteen laji, että sitä voi ja ehdottomasti pitääkin soveltaa keittiöön. Tosin ruoan kanssa yhteenlasku on hyödytöntä, sillä raaka-aineet täydentävät toisiaan, ja niistä syntyy jotain eksponentiaalisesti parempaa!     

(Vain tosi nörtti aloittaa kertomalla taateleista ja hymyistä ja päätyy kolmessa kappaleessa kahvin kautta matematiikkaan.)

Olen syönyt tätä taatelitahnaa muun muassa tuorepuuron päällä aamupalalla. Kun tuorepuuron kylkeen laitetaan teelusikallinen maapähkinävoita ja pienenpieni sipaisu tätä taatelitahnaa, on elämys kahvin kera suorastaan juhlallinen. Eikä ole väliä, onko kyseessä hämyisän sateinen maanantaiaamu ja koko viikon arkiaskareet edessä vai lokoisa aurinkoinen sunnuntai sekä hienosti katettu brunssipöytä naurun kera tarjoiltuna - kun päivän aloittaa hymyllä, siitä tulee hyvä.  


Uskon vakaasti tämän tahnan käyttökelpoisuuteen leivonnassa: raakapatukoita ja -kakkuja makeuttamaan ja uunin kautta käyviä leivonnaisia mehevöittämään. Toimiva kombo olisi myös pala mahdollisimman tummaa suklaata tai raakasuklaata, röyhkeä teelusikallinen pähkinävoita ja sipaisu tätä purkitettua makeaa. Täydellinen jälkiruoka - hieman kitkerää, kielen päälle sulavaa suklaata, kitalakeen liimaantuvaa rasvaista pähkinävoita ja koko suun ylenpalttisella makeudellaan täyttävää taatelitahnaa - ei ole koskaan ollut niin helposti saatavilla: onko se sitten hyvä vai huono asia, siihen en voi ottaa kantaa... 



Tämä tahna valmistui kymmenessä minuutissa alusta loppuun; joskus sitä vain ei ole aikaa odottaa paria tuntia taateleiden liottamista sun muita esivalmisteluja. Käytin niitä kaikkein kuivimpia, yhdeksi neliskanttiseksi möykyksi prässättyjä taateleita, joten saatat selvitä vähemmällä nesteellä, jos käytät pussissa olevia mehukkaampia yksilöitä. Samaten jos liotat taatelit kylmässä vedessä ja valutat ne ennen soseutusta, et välttämättä tarvitse juuri lainkaan lisättyä nestettä, sillä taatelit imevät sen verran nestettä itseensä ja muuttuvat mehukkaiksi liotuksessa. Eritoten jos käytät sauvasekoitinta, taatelit kannattaa liottaa pehmeiksi ennen soseutusta.

Tässä taatelitahnassa olen käyttänyt pari ruokalusikallista kookosmaitopurkin päälle jähmettyvää rasvaista kookoskermaa pyöristämään makua ja tuomaan hieman mielenkiintoista tausta-aromia. Tämä vinkki on peräisin Hillalta! Lopputuloksena on ihanan pehmeä, tasainen ja kermaisen kerma tahna, jonka äärellä itsekontrolli on hyvin kuulutettu asia. Nimittäin sokeriahan tässä on kosolti: kohtuus on siis paras kaveri. 

Mutta nyt, otahan lusikka kauniiseen käteen ja hymyile.



Taatelitahna (1 pieni prk = reilu 1 dl)
250 g kuivattuja taateleita
n. 1 dl vettä
2-3 rkl kookosmaitoa (paksua osaa purkin päältä)

Laita taatelit ja 1/2 dl vettä tehosekoittimeen ja blendaa, kunnes seos on tasaista. Pysäytä kone välillä ja kaavi reunat takaisin terien ulottuville, jos massa kiipeää reunoille. Lisää kookosmaito ja vettä sen mukaan, miten mehukkaita taatelisi ovat ja miten paksua tahnaa haluat. Purkita ja säilytä jääkaapissa. Syö puuron tai jogurtin kanssa, leivän päällä (vaikkapa pähkinävoin kera) tai käytä leivonnassa makeuttajana, esimerkiksi pähkinäpalleroissa ja muissa raakaherkuissa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Modernin pappilan hätävarat


Kesällä on helppoa olla hyvä kokki, sillä resepti kaikkeen herkulliseen on tuoreet raaka-aineet sekä ripaus sitä jotain.

Se jokin voi olla itse tehty yrttiöljy tuoreiden toriporkkanoiden dippinä, pieni loraus hyvää balsamicoa klassisen tomaatti-mozzarella-basilika-salaatin kera tai vaikkapa cashewkermahuntu tuoreiden mansikoiden kruununa. Simppelit maut ja yhdistelmät toimivat aina, ja varsinkin silloin, kun ateriassa on yksi ylellinen elementti, juurikin se jokin, joka nostaa arkisemmankin pöperön korkeampiin taajuuksiin.

Tänä sunnuntaina ei ollut jälkiruokaa etukäteen mietittynä. Ei ollut tarvittavia jälkiruokatarpeita kaapissa (olin kylässä, minun luona näin ei koskaan pääse tapahtumaan), ja aikaakin pykäistä kokoon jotain jälkkäriä oli vaivaiset 15 minuuttia. 

Sellaisissa tilanteissa pappilan hätävara, kuten nimestäkin voi päätellä, on ihanteellinen ratkaisu.

Perinteisestä keksi-kerma-marjahillo-versiosta saa tuunattua modernimman ja raikkaamman version säilyttämällä tämän kolmen komponentin – rapea keksi, pehmeä kerma ja makea hillo – melkein pyhän kolminaisuuden, mutta vaihtamalla vähän ainesosia. Loppusilauksen herkku saa vielä jokerilyöjistä, joilla annokset voi halutessaan koristella.   
·       
  • makea: mansikoita, aprikooseja, nektariineja, kirsikoita tai persikoita lohkottuna tai vadelmia tai (pensas)mustikoita kokonaisina, myös itse tehty chia-hillo tai kaupan hedelmämehulla makeutettu hillo toiminee
  • rapea: keksejä murusteltuna, hapankorppuja esim. tumman kookossokerin tai hunajan kanssa murskattuna, granolaa tai mysliä, paahdettuja manteleita tai pekaanipähkinöitä karkeasti rouhittuna, makeaa saaristolaisleipää rapeaksi paahdettuna ja pieneksi silputtuna 
  • pehmeä: cashewkermaa, pehmeäksi vispattua maitorahkaa hunajalla ja vaniljauutteella maustettuna, kreikkalaista/turkkilaista jogurttia, banaanijädeä (kermaiseksi blendattua pakastettua banaania) tai mantelimaidolla notkistettua kookoskermaa (kookosmaitopurkin päällä olevaa jähmeää osaa)
  • ekstrat: pähkinä-taatelipalleroita pilkottuna, tummaa suklaata lastuina, paahdettuja kookoshiutaleita, loraus hunajaa, kuivattuja hedelmiä silputtuna (esim. kuivatut aprikoosit sopivat erinomaisesti mansikan kera, kuten myös tumma suklaa sopii tähän kuvaan)   


Tänään sunnuntailounaan pelastajana kokeiltiin seuraavaa komboa:
tuoreita mansikoita + keksejä ja kaupan vohveleita murusteltuna + pehmeäksi vispattua maitorahkaa hunajalla ja vaniljauutteella + tummaa suklaata = ei mikään olympiavoittaja, mutta ihan kelpo kevyt sunnuntaiherkku! 

...ja samppanjamaljasta nautittuna, tottakai. 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Raaka mantelivoi kotikonstein {eli kuinka säästää 10 euroa purkilta}


Raakamantelivoin hinta kaupassa näkyy vaihtelevan noin kahdeksasta eurosta kolmeentoista (!!) euroon pieneltä 175 tai 200 gramman purkilta. Lusikalliselle tulee jo aika suolainen hinta näillä taksoilla, joten en ole koskaan raaskinut kaupan raakaa mantelivoihin pennosiani uhrata. Pienessä purkissa voi säästää siis kymmenisen euroa, jos tekee voin itse. Vaikka aikaa ja kärsivällisyyttä prosessi vaatiikin, on kymppi kahdeltäkymmeneltä minuutilta ihan kelpo liksa.

Raaka mantelivoi ei maistu lainkaan samalta kuin paahdettu mantelivoi. Raaka mantelivoi on maultaan herkempi, makeampi ja elegantimpi kuin paahdettu versionsa. Vaikka yleensä laitan pähkinävoihin ihan ripauksen suolaa taittamaan makua, en tämän vienoa makua missään nimessä häiritsisi suolaropsauksella. Suuntuntuma on ehkä hivenen vähemmän rasvainen, vaikkakin aika lailla smoothia voita raa'oistakin manteleista saa aikaiseksi. Paahdetun mantelivoin syntinen herkullisuus raa'asta voista puuttuu, vaikka aikamoiseen tanssiin makunystyrät tästäkin voista joutuvat. 

Siispä, vaikka alla olevat varoituksen sanat saattavat lannistaa, oli kokemus ehdottomasti vaivan arvoinen, ja lisäksi minähän se nautin aina haasteesta keittiössä!    
   


Vielä pari varoituksen sanaa raakamantelivoin valmistusprosessista (lue!):


1) Yleiskoneeni tarvitsi 20 minuuttia eikä yhtään vähempää sopivan sulavan voin muodostamiseen. Mantelit ovat luumarjoja - nimestäkin ehkä kalskahtaa, että kovia ovat kuin kivi. Paahdetuista manteleista voi valmistaa aivan taivaallista voita suht vaivatta jopa sauvasekoittimella, mutta raa'at mantelit vasta ovatkin pähkinä purtavaksi! 

2) Naapurisovusta ei ole tietoakaan sen 20 minuutin korvien rääkkäyksen jälkeen. Siis hiljainen yleiskone olisi ihan kiva juttu. Ja suosittelen korvatulppia koko huushollissa läsnäolijoille, ihan oikeasti. (Melusaastetta voi tietysti itse siltä suojauduttuaan pitää mukavana bonuksena, jos naapureiden öinen jalkapallohuliganismi on MM-kisojen aikaan häirinnyt yöunosia.)

3) Kannattaa käyttää tehokasta yleiskonetta, mikäli mahdollista - ainakaan sauvasekoittimella en tähän urakkaan lähtisi. En voi myöskään taata, että yleiskoneesi kestää tämän urakan. Siispä en suosittele lainaamaan kaverin masiinaa, jos koneelle käykin lopulta köpelösti... tosin oma koneeni pöhisi urhoollisena läpi kidutuksen ja toimii edelleen erinomaisesti!

4) Raakamantelivoin valmistukseen kannattaa suhtautua kuin pitkään urheilusuoritukseen, kuten esimerkiksi maratoniin: siispä kunnon etukäteisvalmistelu on kaiken A ja O! Muista siis ottaa kännykkä tai joku hyvä kirja yleiskoneen viereen, niin voit räplätä Instagrammia tai Bloglovinia tai lueskella vaikkapa Englannin nummilla tapahtuvista naimakaupoista 1800-luvulla (*) samalla kun vahdit yleiskoneen pörräämistä.  

(*) Omia suosikkeja ko. genrestä ovat Brontën Humiseva harju, toisen Brontën Kotiopettajattaren romaani sekä tietysti Austen-suosikkini Järki ja tunteet sekä Emma. Jos siis kaipaat kesälukemista rannalle tai työmatkoille...


Raaka mantelivoi (pieni purkillinen)
200 g (3 dl) ruskeita manteleita

Laita mantelit yleiskoneeseen, jossa on iso leikkaava terä. Käynnistä kone ja anna surrata, kunnes manteleista muodostuu ensin rouhetta, sitten jauhetta, sitten hienompaa jauhetta ja jossain vaiheessa (n. 10 min) pyöreä mantelipallo. Pallo hajoaa ajan myötä ja alkaa pikku hiljaa muuttua voiksi. Jos mantelit kipuavat kovasti seinämille missä tahansa blendaamisen vaiheessa, pysäytä kone ja kaavi massa takaisin terien ulottuville.

Kun olet tyytyväinen koostumukseen, purkita pieneen purkkiin ihana raakamantelivoisi, säilytä jääkaapissa ja käytä sitä säästellen, sillä usko minua, urakkaan tuskin jaksat heti ryhtyä uudestaan!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Manteliset suklaahippucookiet {kansainvälisen suklaapäivän kunniaksi}

Tänään juhlitaan tärkeää merkkipäivää... nimittäin kansainvälistä suklaapäivää!


Ja mikäs sen parempi kumppani sukulaatille, kun kosolti hyviä rasvahappoja ja kuitua sisältävä, sydäntä hellivä manteli?

Itse otin varaslähdön juhlintaan jo eilen, kun paistoin lounastreffeille ystävien kanssa nämä manteliset suklaahippucookiet. Sain taas tuta, miksi kesä on raakaherkkujen aikaa, kun lämpötila sisällä alkoi muistuttaa saunamaisia olosuhteita, kiitos ikkunasta porottavan auringon ja kuumaa ilmaa enemmän ulospäin puhkuvan kuin sisällään pitävän uuninräppänän. (Onneksi oli sentään jo lenkkikamat niskassa leipoessa, niin pieni alkuhiki ei menoa haitannut.) Siinä tohinassa ne sitten menivät ja ylipaistuivat hieman, mutta onneksi vaikutus makuun oli paljon pienempi kuin ulkonäköön.



Uskoakseni cookien kannattajia on kahdenlaisia: niitä jotka uskovat rapeaan ohuehkoon cookieseen, jolla usein on reippahasti pinta-alaa, ja niitä joille se ainoa oikea on pehmeämpi ja paksumpi cookie, joka on kasvanut enemmän ylös- kuin sivuillepäin. Molemmissa kuppikunnissa cookien pitää kuitenkin olla tietyllä tapaa sitkeä, mikä syntyy perinteisessä cookiessa eritoten runsaalla ruskean sokerin käytöllä. Siksipä näissäkin viikonloppuherkutteluun sopivissa kekseissä on kookospalmusokeria, tosin kunnon amerikkalaista sokeri-voikimppua hillitymmin; osa sitkeydestä nimittäin loihditaan kaurahiutaleiden ja mantelivoin herkullisella yhdistelmällä.

Nämä cookiet kuuluvat noiden kahden sarjan välimaastoon: pohja sekä kuori ovat rapeat ja sisus on sitkeä ja hieman tahmainen mantelivoin vuoksi. Cookieta ei kannata litistää liian ohuiksi, sillä sitten sisuksen pehmyt rakenne kärsii, ja lopputuloksesta tulee äkkiä näkkärimäisen rapsakka - ei kovin suotavaa herkulliselle kahvileivälle! Täysjyväinen hienojakoinen spelttijauho kuohkeuttaa cookieta ja luo pehmeyttä.         



Näitä keksejä nautittiin lokoisasti hyvän kahvin kanssa terassilla lähes polttavan kuumassa auringonpaisteessa. Pieni lounaan jälkeinen happihyppely oli raivannut mahaan juuri sopivan kolon parille sunnuntaikahvikeksille, ja frisbeegolfareiden "vähän sinne päin" lähtevien heittojen väistely sai taas arvostamaan näitä elämän vähäisiä leppoisia hetkiä ihan uudella tavalla.   

Söin siis yhden jos toisenkin. Ja se oli hyvä niin, sillä saatoin jo koemaistella vähän aamulenkin päätteeksi, koska pieni #postworkout #cookie tekee elämästä edes himpun verran makeampaa.

Sunnuntait, ne ovat vailla sääntöjä tässä keittiössä.



Resepti sai kaukaista inspiraatiota Two Pea And Their Pod -blogin manteli-karpalocookiesta.

Manteliset suklaahippucookiet (16 kpl)
1 dl spelttijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl kookospalmusokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1/4 tl kanelia

3/4 dl mantelivoita *
3-4 rkl maitoa
1 rkl tummaa kookospalmunektaria (tai hunajaa, mutta maku on erilainen)

60 g tummaa suklaata (väh. 70% kaakaota)
1/2 dl kuorellisia manteleita

* Itse käytin raaoista manteleista itse monitoimikoneessa tekemääni mantelivoita. Kaupan mantelivoi, sekä raaka että paahdettu, käy varmasti hyvin, samoin maapähkinävoi, kunhan se ei ole aivan öljymäistä.

Sekoita kulhossa kuivat aineet. Lisää mantelivoi, kookospalmunektari sekä 3 rkl maitoa ja sekoita tasaiseksi massaksi. Paloittele tumma suklaa ja mantelit karkeiksi paloiksi ja kääntele joukkoon. Lisää vielä 1 rkl maitoa, jos taikina tuntuu liian kuivalta pysyäkseen kasassa. 

Pyörittele taikinasta hieman golf-palloa pienempiä palloa ja asettele leivinpaperilla päällystetylle pellille muutaman sentin päähän toisistaan niin, että tavallisen kokoiselle pellille mahtuu juuri tuo 16 cookieta. Litistä pallot pyöreiksi cookieksi (ei liian mataliksi!) ja tasoita repsottavat reunat, jotteivat ohuet kohdat palaisi.

Paista 200-asteisessa uunissa keskitasolla 12-13 minuuttia tai kunnes cookiet ovat hieman ruskettuneita ja tuntuvat aavistuksen verran kiinteiltä koskettaessa  (cookie saa olla tässä vaiheessa vielä hieman pehmeän tuntuinen, se kiinteytyy jäähtyessä). Jäähdytä ritilällä ainakin 15 minuuttia ennen nauttimista.   


Kumpi sinulle saisi olla: rapea ja suuri vai pullea ja sisältä hieman sitkeän pehmoisa cookie? Itse otan ehdottomasti mieluummin korkean cookien, jonka pehmeään sisukseen hampaat uppoavat ja sokeri suorastaan rouskuu suussa haukatessa... ja näkkärit syön sitten erikseen.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Marja-kookostarteletit kesäisimpiin juhliin


Vietin viime viikonloppuna pieniä kesäjuhlia muutaman hyvän ystävän kesken. Kutsun otsikkona oli Aina on syy juhlaan -bileet, joten agenda oli hyvin vapaamuotoinen ja rento. Ruokaa oli runsaasti, parvekkeelle paistoi aurinko ja appelsiininen ja mansikkainen alkujuoma maistui kesältä. Nauru hersyi ja juttua riitti päällekkäin, limittäin ja jokaiseen vapaaseen hengähdykseen, jonka äänessä ollut jutunkertoja otti.

Sellaisissa juhlissa voi vanhoistakin ystävistä paljastua jotain uutta ja yllättävää. Kuten se, että yhdellä heistä on vaatimattomasti 4,7:n keskiarvo yliopistossa. (Kyseessä on muuten sama tyyppi, jonka viisauden täydellisyyden tavoittelun turhuudesta jaoin tämän postauksen alussa.) 


Hyvissä juhlissa on se huono puoli, ettei kamera muistu mieleen, kun on tarpeeksi hauskaa. Parhaista juhlista jää vain hyvät muistot: ei tosin yleensä siitä, mitä oli tarjolla eikä siitä, mistä keskusteltiin, vaan tunnelmasta. Siitä miltä tuntui, kun kaikki oli hyvin - niin hyvin kuin olla vain voi.

Paitsi että hyvät ystävät ovat parhaita. "Siis oothan sä ottanut näistä leivoksista kuvat?"




Muistojen lisäksi juhlista jää aina yksi välttämätön paha: koko keittiön tukahduttava, loppumaton tiskivuori, jonka kohtaa väistämättä seuraavana aamuna. Päiväunissani unelmoin lähinnä tiskikoneesta.

Sinä aamuna, juuri kun aloin tiskaamaan, radiosta kuului Koobran Never over. Lyriikat toimivat hetkeen hyvin: "the night isn't over" - kiitos blenderin, yleiskoneen ja ohutjalkaisten lasien puhtaaksi hinkkaamisen muiden tiskien muassa, eilinen oli luonani vielä reippaat 35 minuuttia. 

Ah, good times



Näissä tarteleteissa on keksimäisessä kaura-kookos-mantelikuoressa pursotettuna runsaasti marjaisaa kookosmaitomoussea. Rapea, hitusen suolainen kuori luo kivan kontrastin pehmeälle marjamousselle luoden tasapainoisen kokonaisuuden, joka ei ole ylenpalttisen makea, vaan marjaisan raikas, vaikkakin tuhti. Tarjoiluun koristelin leivokset vielä tuoreilla mansikansiivuilla, pensasmustikoilla ja ripauksella kookoshiutaleita sekä pieneksi silputtua mantelia.    

Näissä tarteleteissa käytin PR-toimisto Sugar Helsinkin kautta ilmaiseksi saamiani tuotteita, suomalaisen Berryfectin marjajauheita ja Big Tree Farmsin tummaa kookospalmunektaria sekä vaaleaa kookospalmusokeria. Marjajauheet sopivat mainiosti juuri kookosmaidon kanssa, koska kosteista marjoista ei saisi tuollaista kaunista pursotettavaa moussea. Yksi teelusikallinen vastaa yhtä desilitraa marjoja, joten näissä tarteleteissa on marjavoimaa ihan yltäkylläisesti! Aluksi ajattelin käyttää pelkkää mustikkajauhetta, mutta kaipasin makuun sähäkkyyttä, joten karpalo pääsi mustikan kaveriksi. Kookospalmunektari tuo kivaa pikanttiutta kuoreen - maku on tumma, mielenkiintoisella tavalla makea ja hieman umaminenkin. Suola on mielestäni ehdoton kuoressa taittamaan kookospalmunektarin siirappimaisuutta.


Tarteletit ovat laktoosittomia, vegaanisia ja gluteenittomia, jos käytät gluteenittomuudesta sertifioituja kaurahiutaleita.

Marja-kookostarteletit (4 kpl tai enemmän, jos teet pienempiä) 

keksipohja:
2 dl kaurahiutaleita
1 dl (kuorellisia) manteleita
1 dl kookoshiutaleita
2 rkl + 1 tl (tummaa) kookospalmunektaria
2 rkl + 1 tl kookosöljyä
vajaa 1/2 tl suolaa

marjamousse:
1 prk kookosmaitoa (vain jähmeä osa päältä)
2 rkl karpalojauhetta (Berryfect)
2 rkl mustikkajauhetta (Berryfect)
2 keltaista banaania
(1 rkl kookospalmusokeria)
(1 tl vaniljauutetta tai -jauhetta)

Aloita tekemällä pohja: blendaa kaurahiutaleet, mantelit ja kookoshiutaleet yleiskoneessa hienohkoksi muruksi, lisää 2 rkl sekä kookospalmunektaria että kookosöljyä ja suola ja aja tasaiseksi. Tarkista koostumus: jos taikina tuntuu käsissä hyvin muovailtavalta, se on valmista. Muuten lisää vielä 1 tl kookospalmunektaria ja kookosöljyä ja blendaa vielä tasaiseksi.

Jaa taikina neljään osaan ja painele tartelettivuokiin tai folioisiin (ei paperisiin!) muffinivuokiin pohjalle ja reunoille. (Jos käytät pienehköjä tartelettivuokia, taikina riittänee noin kuuteen leivokseen.) Laita pakastimeen ainakin tunniksi, jotta pohjat irtoavat helpommin vuoista.

Tee mousse kaapimalla yhden ainakin yhden yön yli jääkaapissa olleen kookosmaitopurkin päälle kipuava kova kookoskerma kulhoon; varo purkin pohjalle erottuvan kookosveden joutumista mukaan. Vatkaa kookoskerma pehmeäksi sähkövatkaimella tai käsivispilällä ja sekoita joukkoon marjajauheet sekä halutessasi kookossokeri ja vanilja. Blendaa banaanit aivan sileäksi ja paakuttomaksi yleiskoneessa tai sauvasekoittimella ja kääntele kookoskermaseoksen joukkoon. Lusikoi marjakerma tähtityllalla varustettuun pursotinpussiin.

Ota pohjat pakastimesta ja irrota foliovuoat varovaisesti. Parhaiten tämä onnistuu irrottamalla ensin muffinivuoan reunoja ja lämmittämällä kädellä pohjaa, kunnes pohja tuntuu irtoavaiselta - sitten sen voi pohjasta hellästi taputtamalla kumota nurinpäin lautaselle. Kääntele pohjat oikeinpäin ja pursota marjamousse vuokiin. Luonnollisesti voit myös unohtuu hienostelun ja lusikoida moussen vuokiin. Moussea jää todennäköisesti yli, mutta älä huolestu, se on hyvää sellaisenaankin ja säilyy jääkaapissa ainakin pari päivää.

Koristele tarteletit marjoilla, kookoshiutaleilla ja silputulla mantelilla juuri ennen nauttimista. Tarjoile parhaille ystäville tai nauti muussa sellaisessa seurassa, joka saa sydämesi hymyilemään.

Osa postauksessa saaduista tuotteista on saatu blogin kautta, mutta mielipiteet ovat aidosti omiani. Minua ei myöskään ole velvoitettu kirjoittamaan tuotteista, mutta nostan mielelläni esille erinomaiseksi havaitsemiani tuotteita, kuten tässä suomalaisen Berryfectin ja Big Tree Farmsin, jonka luomutuotteita suomalainen  perheyritys Green Room maahantuo. 


Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia sinulla on? Itse ajattelin nauttia auringosta (toivottavasti!), leipoa taas jotain hyvää, lounastaa ystävien kanssa, lenkkeillä, lukea kirjoja (minulla on aina muutama yhtä aikaa kesken, mm. Anna Karenina on ollut minulla vaiheessa jo 13-vuotiaasta lähtien), katsoa jonkun hyvän elokuvan, juoda aamukahvit parvekkeella ja käydä ehkä vähän kaupoillakin katsastamassa aleja ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Ihan simppeleitä juttuja, mutta niistä on minun onneni tehty.