keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Pullapäivä



Onko hellyyttävämpää näkyä kuin lauma korvapuusteja odottamassa pullanhimoisia syöjiä? (Tai minun tapauksessani melkein parempi - pullanhimoista syöjää.)

Entäs onko parempaa (teko)syytä leipoa korvapuusteja kuin kaksi parasta ennen -päivää kovaa vauhtia lähestyvää kananmunaa jääkaapin perukoilla kyhnöttämässä?

Vastaus molempiin yllä esitettyihin kysymyksiin: todistetusti ei ole! Empiria ja nämä kuvat puhuvat puolestaan... 



Pullan leipominen on rentouttavin aktiviteetti, mitä tiedän. Aiemmin luulin, että se on työlästä, vaikeaa ja jopa suorastaan tylsää, mutta silloin en tiennytkään sitä kaikkea mitä nyt tiedän. Nimittäin olen oppinut (sen kuuluisan empirian kautta), että pullan leipomisessa on kaiken muun hyvän lisäksi yksi ylitse muiden oleva attribuutti.

No se lämpimän taikinan syöminen!

Kovin kiista pienessä mielessäni onkin siitä, onko pulla- vai piparitaikina parempaa. Vahvasti mausteinen, keitetyn siirapin jäljiltä lämmin piparkakkutaikina on toki joulun syvin ydin, mutta kardemummaista ja vauvanpyllynpehmeää pullataikinaa voi sen sijaan syödä ympäri vuoden.

Hmm, tasapeli?



Nämä korvapuustit eivät mene siihen normaalikategoriaan blogissani, sillä niin kuin näkyy, sokerissa ja valkoisissa vehnäjauhoissa ei ole säästelty! Kuten olen aiemminkin todennut, kaikkea kohtuudella, varsinkin kohtuutta. Jos saisin luvan lisätä vielä yhden kliseen tähän loppuukulutettujen fraasien upottavaan suohon, se olisi ehdottomasti:

life is too short.

Siksipä tänään nautiskellaan korvapuusteja maidon kera, kahdet villasukat jalassa ihan vaan siksi, että vanhoissa taloissa on mielenkiintoiset eristeet (plus onhan se tunnelmallista), sekä valkoinen kynttilä todella mauttomalla punaisella sydämenmuotoisella alustalla leimuten.

Onhan kohta jo joulu. Siksi on hyvä aloittaa kilpailukunnon kasaaminen, mutta vielä ei kannata kyllästää itseään pipariukoilla ja konvehdeilla, että vielä itse pääeventtinäkin jaksaa vetää. Siispä muut tällaiset perinteiset ja talviset herkut sopivat joulukuun alkupuoliskolle paremmin kuin...

...raesokeri pulskalle korvapuustille!

P.S. Resepti ei ole oma, vaan olen käyttänyt tätä korvapuustireseptiä, tosin puolitan sen. Suosittelen käyttämään kevyt- tai täysmaitoa (ellei ole tarvetta kasvimaidon käyttöön), ja itse olen leiponut nämä tummansiniseen Keijuun hyvällä menestyksellä. 

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Arjen luksusta ja muita jokapäiväiseen leipäämme liittyviä kliseitä

Inhoan termiä "arjen luksus", mutta aion käyttää sitä tässä postauksessa senkin uhalla, että olen kliseisin kaupunkilaishippi jota maa päällään kantaa.

Mitä se arjen luksus edes meinaa? No, se voisi näyttää esimerkiksi tältä:



Leipä on mitä ihaninta arjen luksusta. Sympaattisessa pienessä lähileipomossa piipahtamisella on toki varmasti oma kannattajakuntansa, enkä pidä sitäkään yhtään huonona vaihtoehtona - onhan pienyrittäjää ja kädentaitajaa aina mukava tukea.




Itse yhdistän kuitenkin leivän ylellisyysaspektin siihen koko prosessiin, joka lähtee jostain niinkin yksinkertaisesta kuin hyvistä jauhoista, vedestä ja hiivasta, tai tietysti parhaassa tapauksessa juuresta, ja päätyy lohdullisen lämpimään tuotokseen, jonka turvallinen tuoksu saa koko rappukäytävän huoahtelemaan kateudesta. *

*Ah, minulla on toden totta suuret uskot itsestäni ja leivän tuoksun maagisesta vaikutuksesta.



Sunnuntai on leivän leivontapäivä tässä huushollissa. Leivässäkin yksinkertainen on usein parasta, siispä yleisin tuotokseni on joku todella yksinkertainen "vettä, jauhoja ja hiivaa" -leipä. Tänään kuitenkin meren päällä leijui utuinen usva, ja ilmassa oli lähes kesäinen lämpö ja kostea tuoksu. Silloin tiesin, että tänään tarvitaan jotain enemmän.

Aamulenkillä voi saada mielenkiintoisia neronleimauksia. Tämä leipä oli yksi sellainen.




Porkkana-auringonkukansiemenleipä (2 leipää)

2 pkt kuivahiivaa (tai 50g tuoretta hiivaa)
2 rkl sokeria/hunajaa/siirappia
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
5 dl vettä

4 dl porkkanaraastetta (=3-4 keskikokoista porkkanaa)
2 tl suolaa
5 dl sämpyläjauhoja
n. 5 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl rypsiöljyä 

Sekoita kuivahiiva ja sokeri desiin täysjyvävehnäjauhoja. Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita käsivispilällä jauhoseos veden joukkoon huolellisesti, ettei muodostu paakkuja. Jätä vesiseos sivuun siksi aikaa, kun raastat porkkanat (n. 5-10 min) - tällä erää seos on jonkin verran paksuuntunut ja alkanut kuplia.  Jätä porkkanaraaste vielä hetkeksi sivuun.

Lisää suola taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jauhoja vähitellen taikinaan, kunnes pari desiä jauhoista on enää jäljellä. Lisää porkkanaraaste, auringonkukansiemenet ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Alusta sitten loput pari desiä jauhoista taikinaan ja vaivaa pehmeäksi jauhotulla leivinlaudalla. Lisää pari kertaa jauhoja laudalle vaivaamisen aikana, mikäli taikina meinaa tarttua, mutta huomaa, että pehmeästä taikinasta tulee kuohkeampi leipä, joten älä ylijauhota. Anna taikinan kohota ainakin tunti lämpimässä paikassa liinan alla.

Leivo kahdeksi leiväksi ja kohota vielä ainakin vartin verran. Näistä voi tehdä joko tavallisia pyörylöitä tai vuokaleipiä, jolloin vuoat tulee sivellä öljyllä huolellisesti; itse tein yhden kumpaistakin sorttia. Paista leivät 200-asteisessa uunissa alatasolla puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ennen leikkaamista, mikäli maltat! Tarjoa voin/margariinin kanssa lämpimänä ja myöhemmin jäähtyneenä haluamasi levitteen ja muiden päällysteiden kera.  




Tiedäthän; kliseet syntyvät ja säilyvät, koska ne ovat totta. Harva asia ylittää sen tunteen, kun saa leikata itsetehdystä leivästä siivun höyryn pöllähtäessä tuon lämpimän pölkyn sisuksista, sivellä viipaleen margariinilla, joka alkaa sulaa leivän lämmöstä, ja haukata tuohon sunnuntai-iltapäivän luksukseen villasukat jalassa ilman kiirettä minnekään. Silloin on hankala olla ajattelematta tuota kaikkien kliseiden kruunaamatonta kuningasta:

life is simple. 

tiistai 30. lokakuuta 2012

Omenakookosraakalaisia


Näyttää aika uskottavalta tryffeliltä, vai mitä? Mitä nyt vähän rumasti kuorrutetulta sellaiselta...

Todellisuudessa moni asia ei ole miltä näyttää - moni kakku päältä kaunis ja niin edespäin. Nämäkään eivät ole "oikeita" suklaakonvehteja, mutta siitä huolimatta ihan syömäkelpoisia pähkinäpalleroisia, jotka arkipuvussaan ilman paksua suklaakerrostakin maistuvat energisoivana välipalana.   

Maailma on epävarmuutta täynnä. Onneksi kuitenkin jotkin asiat pätevät aina:
1) suklaa parantaa monia jo itsestäänkin hyviä asioita
2) joulun odotuksen saa virallisesti aloittaa 1. marraskuuta    
3) jostain kumman syystä asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella - järkevää on siis kohdistaa voimavaransa johonkin muuhun kuin turhaan stressiin ja ottaa se, mitä elämällä on juuri tässä hetkessä annettavanaan


  

Omenakookosraakalaiset (6 kappaletta)
puolikas omena
1,5 dl pähkinä-mantelisekoitusta
0,5 dl rusinoita
4 taatelia
0,5 dl kookoshiutaleita
0,5 tl kanelia
0,25 tl kardemummaa (hienoja jauheena)
ripaus suolaa

(50 g tummaa suklaata)

Raasta omena ja purista raaste aivan kuivaksi nesteestä (kuivaa raastetta pitäisi tulla noin ruokalusikallinen). Sauvasekoita sitten kuiva omenaraaste ja yksi desilitra (murskattuja) pähkinöitä rusinoiden, taatelin, kookoksen ja mausteiden kanssa tasaiseksi. Lisää sitten jäljellä jäänyt puoli desilitraa ja sauvasekoita kevyesti - ei aivan hienoksi, jotta saat hieman pähkinäisiä sattumia. Pyörittele pienehköiksi palloiksi. Laita jääkaappiin vähintään kymmeneksi minuutiksi kovettumaan ja kuorruta sitten halutessasi sulatetulla suklaalla. Koristele pähkinöillä ja kookoshiutaleilla, mikäli olet luovalla tuulella.   

Ooo, kuulinko oikein - kysyitkö miltä sisus näyttää? 

torstai 18. lokakuuta 2012

Battaattia

Tiian lanskikset inspiroivat minutkin oikean ruoan pariin.


En siis elä mustapapubrowniella tai kikherneblondiella, kuten viimeaikaisesta leivonnaiskokeiluihin painottumisesta voisi luulla. Ajatus on toki houkutteleva...



Lantturanskikset eli lanskikset mielessä halusin kuitenkin testata tätä mainiota ideaa. Lähikauppa ei kuitenkaan tarjonnut lanttua (oivat suomalaiset raaka-aineet hoi, missä luuraatte?), sen sijaan oikein kauniita, hauskan kiemuraisia bataatteja löytyi. Mikäs siinä, ajattelin ja kaivoin kuivempien yksilöiden alta pari oikein mehevää, tummanpunaista bataattia.

Jos vain löydät maukkaita bataatteja, näissä on hankala mennä vikaan. Bataatti on todella makea uunissa paistettuna, joten vahvan chilin ja bataatin makeuden yhdistelmä on melkoisen bueno. Älä siis säästele chilissä! Itse käytin Tunisian reissaajilta tuliaiseksi saamaani tulipunaista "paprikajauhetta", joka todellisuudessa on jonkin sortin hyvin vahvaa chiliä. Uskoakseni makeuden ja tulisuuden rinnalle dipiksi sopisi mainiosti tsatsiki tai jokin muu raikas kastike. Laiskuuden nimissä hotkaisin nämä ilman sen kummempia kastikkeita, ja alas meni niinkin!



Bataattiranskikset
0,5-1 bataattia per henki (bataattien koko vaihtelee hurjasti, yritä löytää pieniä ja tuoreita)
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
(suolatonta) chilijauhetta/kuivattua chilirouhetta
(kuivattua oreganoa)

Kuori bataatti ja leikkaa siitä tikkuja. Laita tikut leivinpaperilla päällystetylle pellille ja lorauta oliiviöljyä päälle - ei liikaa, ettei ranskiksista tule lötköjä, vaan hiukkasen. Ripottele päälle mausteet ja kääntele ranskiksia pellillä, että mausteet ja öljy sekoittuisivat niihin tasaisesti. Paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ovat saaneet väriä ja ovat kypsiä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Blondi täällä hei


Tänään oli ihan pakko tehdä brownien serkkuja blondieta, jotta voisin käyttää edellä mainittua otsikkoa.*

*Bloggaus tuo näemmä aivan uuden ulottuvuuden leivontaan, kun viikonlopun herkkuvalintakin kumuloituu siihen, että blondeja pitää leipoa saadakseen kaksoismerkityksellisen otsikon. Sanaleikit ovat minulle melkein yhtä suuri intohimo kuin pavuista tehdyt leivonnaiset.

Tunnetko jo brownien läheisen sukulaisen blondien? Blondiet ovat oikeastaan brownien serkkuja, nimittäin blondien perusidea on brownie ilman tummaa kaakaojauhetta. Olen joskus miettinyt, miksi joku haluaisi syödä vaatimattoman näköisen blondien tumman ja tuhdin brownien sijaan. Syötyäni tänään blondieta en enää ihmettele. Tosin nämä blondit piiloutuivat suklaisen maapähkinä-kahvikuorrutteen alle, joten ehkä tässä oli kuitenkin hieman vilppiä mukana...


En osaa sanoa, kelpuuttaisiko aito amerikkalainen näitä enää blondieksi, sillä koostumus ei ole aivan niin tuhti ja tiivis kuin normaalisti, vaan ennemminkin kakkumaisen kevyt. Ehkä loppujen lopuksi nämä ovat enemmän vaaleita mokkapaloja, sillä kuorrutuksessa maistuu maapähkinävoin lisäksi kahvi ja suklaa. Kakkuosan kanelisen mausteinen ja hivenen omenainen maku taasen muistuttavat etäisesti syksyisestä maustekakusta. En  kuitenkaan ole luopumassa otsikostani (joka oli syy koko eksperimentaation takana!), joten sovitaan, että nämä ovat sellaisia niin kutsuttuja piiloblondeja.

Edit 16.10. Rakenne muuttui jo yön yli jääkaapissa huomattavasti tiiviimmäksi ja siten blondiemaisemmaksi. Samaten omenasoseen maku häivyttyi melko lailla (ainakin oman suuni mukaan). Sanoisinkin, että nämä ovat parhaimmillaan seuraavana päivänä leipomisesta, tosin muista säilyttää jääkaapissa! 

Epäilyksistäni huolimatta en kaivannut viime viikonloppua haukatessani hampaanjäljet blondien kuohkeaan sisukseen. Paitsi kyllä, ehkä hiukan. Viime viikonloppuna olin sentään vielä totaalisen tietämätön siitä tenttiin luvun määrästä, joka tähän viikonloppuun on neljän tentin lähestyessä sisältynyt.

Voi viime viikonloppu. Oi blondiet.  


Blondiet maapähkinävoi-suklaakuorrutuksella (9 leivosta)   
3 dl keitettyjä kikherneitä *
3/4 dl kaurajauhoa
6 rkl intiaanisokeria
1 tl kanelia
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
3 rkl omenasosetta
1 rkl maitoa
vajaa 1/2 dl rypsiöljyä

kuorrutus:
3 rkl maapähkinävoita 
50 g tummaa suklaata
2 tl hunajaa
1 tl pikakahvijauhetta
(ripaus suolaa, mikäli maapähkinävoisi on suolatonta) 

Sauvasekoita kikherneet tasaiseksi soseeksi. Sekoita kuivat aineet keskenään, samoin kosteat aineet keskenään. Lisää molemmat satsit kikherneiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Öljyä pienehkö uunivuoka ja kaada taikina tasaisesti vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia, kunnes blondiehen työnnettyyn tikkuun ei jää enää taikinaa. Anna jäähtyä vuoassaan parisenkymmentä minuuttia ennen kuorruttamista.

Tee kuorrutus notkistamalla maapähkinävoita mikrossa (n. 30-45 sekuntia) sekä sulattamalla suklaa. Sekoita joukkoon hunaja ja pikakahvijauhe sekä ripaus suolaa tarvittaessa. Levitä veitsellä ohut kerros kuorrutusta blondielle. Leikkaa paloiksi ja nauti! Säilyy jääkaapissa ainakin kolme päivää ja voi myös pakastaa, mutta mieluiten ilman kuorrutusta.


* Papujen valmistusohje: liota papuja yön yli, siivilöi sitten vesi pois ja huuhtele hyvin siivilässä. Kiehauta runsaasti puhdasta vettä (suurin piirtein suhteella 2 osaa vettä : 1 osa kuivia papuja) ja keitä papuja noin puolitoista tuntia, kunnes ovat pehmeitä. Valitettavasti en osaa antaa tarkkaa mittaa, kuinka paljon kuivia papuja kolmeen desiin keitettyjä vaaditaan, koska keitän aina isomman satsin kerralla ja pakastan osan.  


Toivoa saattaa, että vielä lähiaikoina saan ehkä jopa jonkin muun kuin brownie/blondie/papuleivonnaisreseptin tänne blonginkin puolelle (ehkä jopa "oikeaa ruokaa" ainaisten herkkujen sijaan). Mutta sitten tietysti satuin törmäämään tähän aivan käsittämättömän uskomattomaan reseptiin juuri kun luulin, että browniekokeilut olivat nyt vähäksi aikaa tässä. Oi voi. Liian vähän on ihmisellä aikaa syödä kaikki herkut, joita maailma tarjoaa.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Mutakakkubrownie - unelmista totta

Moneenko tyyppiin olet törmännyt, joka ei tykkäisi browniesta? Entäs montako mieluummin mutakakun rauhaan jättävää kuin sen sulaan sisukseen sukeltavaa (täysjärkistä) ihmistä tunnet?

Tästä yhtälöstä tuskin saat aikaiseksi mitään kovin vaikeita laskutoimenpiteitä. Mutakakku x brownie x auringonpaiste = paljon onnellisia ihmisiä.


Joku ei osaa leikata kauniita tasakokoisia paloja - tai sit tää on mun strategia saada noi suurimmat

Viimeisimmästä brownieyrityksestä hieman lannistuneena tiesin, että jotain oli tehtävä, jotta en täysin menettäisi uskoani absurdeja raaka-aineyhdistelmiä juhlistaviin leivonnaisiin. Nämä eivät ole hassuja brownieta siinä amerikkalaisten teinileffojen tarkoittamassa merkityksessä, mutta aika huvittavia nyt kuitenkin - onhan pääraaka-aineena suklaan lisäksi sentäs mustat pavut.


Mutakakkubrowniet ja taivaallinen valaistuminen

Tiesin kyllä, että tämä päivä koittaisi. Olinhan jo tehnyt kikherneistä sekä cookieta että erilaisia herkkupalleroita. Olin lueskellut ja pinnaillut erilaisia mustapapubrownieohjeita löytämättä kuitenkaan sitä yhtä aivan täydellistä. Nyt tietysti ainoa kysymys suklaan, lukuisten koulutehtävien ja ihanan auringonpaisteen pyörryttämässä päässäni on, että miksi odotin näin pitkään? 

Nämä Chocolate Covered Katien No Flour Black Bean Brownies -reseptistä muokatut mutakakkubrowniet ovat sisältä suussa sulavan suklaisia, mutta päälle on muodostunut browniemaisen lohkeillut kuori. Alkuperäisen reseptin taikina on huomattavasti kiinteämpää, joten en edes lähtenyt yrittämään nostaa näitä vuoasta kuvattavaksi. Seuraava peliliike nimittäin on kaapata browniet kainaloon ja läksä kylään! Ja mutakakun ainoa huono puolihan tunnetusti on, että se ei välttämättä oo niin kaaheen kaanista kun sitä leikkaa ja nostelee paloja lautaselle.

Mutakakkubrowniet (9 kappaletta)

3 dl keitettyjä mustia papuja *
2,5 rkl tummaa kaakaojauhetta
0,75 dl kaurajauhoja
1/4 tl suolaa
0,5 dl rypsiöljyä
1 dl hunajaa
2 rkl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl leivinjauhetta
100 g tummaa suklaata, paloiteltuna reiluiksi paloiksi 

Sauvasekoita pavut niin tasaiseksi massaksi kuin mahdollista ja lisää joukkoon muut aineet. Voitele pienehkö vuoka rypsiöljyllä ja kaada massa vuokaan. Paista 175-asteisessa vuoassa 15 minuuttia ja anna huilata vuoassa ainakin 10 minuuttia ennen leikkaamista.


* Edit. 13.10. Papujen valmistusohje: liota papuja yön yli, siivilöi sitten vesi pois ja huuhtele hyvin siivilässä. Kiehauta runsaasti puhdasta vettä (suurin piirtein suhteella 2 osaa vettä : 1 osa kuivia papuja) ja keitä papuja reilu tunti, kunnes ovat pehmeitä. Tätä reseptiä varten keittoaikaa voi halutessaan hieman pidentää, sillä papujen hajoaminen vain helpottaa jatkotoimenpiteitä. Valitettavasti en osaa antaa tarkkaa mittaa, kuinka paljon kuivia papuja kolmeen desiin keitettyjä vaaditaan, koska keitän aina isomman satsin kerralla ja pakastan osan.
  
Vinkki 1: Liota ja keitä mustia papuja iso satsi kerralla, pakasta sitten osa pakasterasioissa ja jätä se muutama desi suorilta näihin. Et tule katumaan päätöstä astua to the dark side (pun intended, of course!).

Vinkki 2: Kun mittaat hunajan vasta öljyn jälkeen käyttäen samaa mittaa, saat hunajan valumaan vaivatta mitasta ilman että sitä pitää kauheasti jäädä kaapimaan mitan reunoista pois.