tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kun kikkareet kärähtivät - paahdetut mausteiset kikherneet

Hyvin aurinkoa ottaneet kikherneet
Olen suuri kikherneiden ystävä. Keväällä vedin pari kuukautta putkeen kirjaimellisesti joka ikinen päivä hummusta kyllästymättä tähän kikherneiden ja tahinin herkulliseen liittoon. Tällaisia ruokajumituksia harrastan kyllä ahkeraan: saatan syödä jotain raaka-ainetta tai ruokalajia päivittäin tai lähes päivittäin viikkojen ajan, kunnes kyllästyn siihen vähäksi aikaa totaalisesti ja keksin jonkun uuden jumituksen kohteen. Törmätessäni tähän Including cake! -blogin ihanaan reseptiin, minun oli välittömästi saatava näitä uunissa paahdettuja "kikhernekrutonkeja". Koska kaikkia aineksia ei kuitenkaan ollut kaapissa ja kauppareissu tyhjällä vatsalla ei houkutellut, tein sen minkä osaan parhaiten eli nyhjin muunnelman kokoon siitä mitä kotona sattui olemaan. Ja herkullisia (ja koukuttavia!) nämä hyvin mausteiset naposteltavat ovatkin!  

Paahdetut mausteiset kikherneet (1 kipollinen)
2 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 tl chilijauhetta
1 tl garam masalaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
1/2 tl valkopippuria
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1-2 tl hunajaa
1 prk (170 g) kikherneitä

Sekoita mausteet kulhossa ja sekoita joukkoon oliiviöljy, sitruunanmehu ja hunaja. Sekoita joukkoon huuhdellut ja valutetut kikherneet niin, että mausteseos peittää kikherneet joka puolelta. Kaada tasaisesti pellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes kikherneet ovat kullanruskehtavia. Hämmennä kikherneitä pari kertaa lusikalla paiston aikana. Tarjoa krutonkien asemasta salaatissa tai naposteltavana.
Itse söin ensimmäisen satsin näitä lenkin jälkeen parin maitorahkalusikallisen kera - maitorahka tasapainotti mukavasti kikherneiden tulisuutta. Päivällisenä syötiin näitä balsamicomarinoidun kesäkurpitsa-fetasalaatin kera, jonka resepti on Kauhaa ja rakkautta -blogista. Laitoin kesäkurpitsan ja punasipulin marinoitumaan jo aamupäivällä, joten päivällisaikaan tuloksena oli mukavan pehmeää ja aromikasta salaattia, jonka päälle murustettu fetajuusto kruunasi.

Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kertani sitten päiväkodin, kun söin raakaa kesäkurpitsaa. Dramaattiset muistot päiväkodin ruokapöydän ääressä pakon alla raa'an kesäkurpitsan kanssa taistellessa olivat tähän päivään asti liian vahvat (muistan ainakin kerran heittäneeni kesäkurpitsat lattialle vaihvihkaa, mutta jäätyäni tästä kiinni jouduin itse siivoamaan sotkuni muiden mennessä päiväunille), mutta päätin ennakkoluulottomasti kokeilla kyseistä reseptiä.
Koristeena pinaattia omasta parvekeruukusta - I heart kesä!
Kyllä taas kannatti olla kokeilla uutta. Tätä salaattia aion tehdä toistekin - uusi lempiruoka löydetty! Kesäkurpitsajumitus alkakoon. Ja nythän passaa jumittaa, kun kesäkurpitsaa saa kaupasta yks kakskytyheksän kilo ja toriltakin lähiruokaversiota puoli-ilmaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.