perjantai 10. elokuuta 2012

Kippari-Kallen täysjyväistä pizzaa


Ihailen viherpeukaloisia ihmisiä ja luen aina kadehtien muiden ikiomien kasvimaiden tomaateista, mansikoista, kesäkurpitsoista, salaateista, luumuista ja ties mistä ihanuuksista. Omalla haavelistallani ykkösenä on omenapuu, mutta kun tarvittavanlaista tonttia tuskin tulee omaisuusluettelossani vielä kymmeneen vuoteen olemaan, niin toistaiseksi syksyn tullen joudun tyytymään armeliaiden tuttujen tai ruokakaupan kotimaisten omenien satoon.

Tänä kesänä minulla on kuitenkin ollut ensimmäistä kertaa oma parvekeyrttitarha. Sato on ollut niukahkoa, sillä niin basilikat kuin persiljatkin ovat joutuneet hieman ahtaille pienissä ruukuissaan. Tosin eikös se niin ole, että kun jotain on vain vähän eikä yltäkylläisesti, niin sitä arvostaa ihan eri tavalla? Ainakin minusta on tuntunut melkoisen hurmokselliselta tehdä oman maan (parvekkeen) pinaatista pinaattipizzaa, jonka kastikkeeseen ytyä luo oma luomu-lähiruoka-lannoittamaton-hyväksi juteltu basilika. 


Niin, siitä kastikkeesta. Olen vuosien varrella tehnyt sellaisen havainnon, että monet tomaattimurskapohjaiset tomaattikastikkeet pizzassa ovat aika mauttomia. Se tomaattikastike nyt kun joka tapauksessa on pohjan rapeuden ja simppelien täytteiden lisäksi koko pizzainstituution ydin. Siksi päätin kokeilla jotain hieman erilaista ja unohtaa vetiset tomaattimurskakastikkeet. Tässä tomaattikastikeessa tahtia määräävät punainen pesto ja tomaattisose (se pienenpienessä metallipurkissa tai -tuubissa myytävä "tomaattitahna"), joiden yhteistyön hedelmä on maukas, hieman makea ja sopivan rasvainen kastike. Tomaattimurskaa lisäsin kastikkeeseen vain lorauksen tasoittamaan makuja.

Kuten ohjeessa lukee, itselläni on tapana laittaa pohja uuniin muutamaksi minuutiksi uunin vielä lämmetessä ilman päällysteitä, jotta pohjasta tulee hyvin rapea. Ilman tätä proseduuria kastike ja täytteet vetistävät pohjan, eikä se kypsy toivotulla tavalla. Ohje saattaa kuulostaa hieman vaivalloiselta, muttei sitä ole. Tulos on sitä paitsi vaivan arvoinen. Eihän pizzaa kuulukaan paistaa arkiappeeksi kiireessä ja stressissä, vaan hyvällä fiiliksellä perjantai-iltana, kun ei ole hoppu minnekään, paitsi ehkä sen pizzan ja jälkiruoan kimppuun.


Pinaattipizza (2 isoa pizzaa)
tosi hyvä pohja:
3 dl vettä
2 rkl kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 1 rkl oliiviöljyä

superherkullinen kastike: 
nippu basilikaa
4 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta
1 prk (70 g) tomaattisosetta
4 rkl punaista pestoa
loraus tomaattimurskaa
mustapippuria
ripaus kanelia

päällysteet:
oliiviöljyä
iso nippu tuoretta pinaattia
juustoa, esim. emmentalia tai mozzarellaa

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita kuivahiiva, sokeri ja suola osaan täysjyvävehnäjauhoja (esim. noin desiin) ja sekoita veteen. Lisää jauhoja taikinaan alustaen loput vehnäjauhot käsin. Hulauta joukkoon välissä vähän oliiviöljyä ja vaivaa jauhoisella leivinlaudalla kimmoisaksi (n. 10-15 minuuttia). Anna levätä ainakin tunnin ajan. 10 minuuttia ennen kuin tunti on kulunut laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse sitten jauhotetulla leivinlaudalla kahdeksi pyöreäksi pizzaksi. Nostaaksesi pizzat pelleille kääräise ne kaulimen ympäri ja töki niihin haarukalla ilmareikiä. Nosta pohjat lämpenevään uuniin melko korkealle tasolle noin 10 minuutiksi; tee sillä välin kastike ja valmistele päällysteet. 

Valmista kastike pehmittämällä basilika ensin paistinpannussa pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien kanssa (koska aurinkokuivatut tomaatit ovat itsessään hyvin öljyisiä, ei lisäöljyä tarvita). Lisää parin minuutin perästä tomaattisose, punainen pesto, tomaattimurska ja mausteet ja anna porista taas pari minuuttia pienellä lämmöllä; varo kuuman kastikkeen roiskumista, sillä pesto on hyvin öljyistä!

Valmistele päällysteet kypsentämällä pinaatti paistinpannulla öljyssä, kunnes lehdet ovat menneet kasaan, ja raastamalla juusto (käyttäessäsi mozzarellaa voit vain viipaloida sen halutessasi). Ota pohjat uunista ja levitä tomaattikastike pizzoille aina reunoihin asti. Jaa pinaatit pizzoilla ja ripottele juustoraastetta tai asettele mozzarellapalat. Paista uunissa 10-15 minuuttia melko korkealla tasolla, kunnes pohja ja juusto ovat saaneet sopivasti väriä.  

Pizza pitäisi kai oikeasti kirjoittaa "pitsa". En vaan pysty siihen, anteeksi. Minusta tuntuisi yhtä pahalta kirjoittaa mozzarella "motsarella".

6 kommenttia:

  1. Motsarella, hahaa :D Koskakohan Kielitoimisto alkaa suositella tuota?

    Mulla on sellainen logiikka, että kotona tehty ja jostain kebabbilasta ostettu on pitsaa ja sellainen vähän hienompi on sitten pizzaa. :D Ei sillä, tämä kyllä näyttää ihan pi-zz-alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, jäädään odottelemaan milloin anglinismin ja muiden vierassanojen kitkentä saa aivan uudet ulottuvuudet ja kaupasta saa vain motsarellaa! Sulla on kyllä aivan ihana logiikka pizzan ja pitsan suhteen :-D

      Poista
  2. Upea blogi sinulla! herkullisen kuulosia ohjeita ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos ilahduttavasta kommentistasi :-) Klikkailinpa itseni heti vastavierailulle, ja kakkusi ovat aivan uskomattoman upeita! Ammattitaito paistaa kyllä kauas sinun luomuksistasi :)

      Poista
  3. Näyttääpä kerrassaan herkulliselta! Itsetehty pizza on kyllä ihan parasta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta :) Itse olen sen verran pizzanirsoilija, etten tykkää pizzasta mitenkään kovin ylettömästi, ellei se sitten ole TOSI hyvää pizzaa. Niin kuin tämä oli ;)

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.