lauantai 30. kesäkuuta 2012

MPV eli maailman paras voi


Maapähkinävoi on amerikkalaisille pyhä asia. Vaikka en ole päässyt New Yorkia ja jenkkiruokablogien kiinteää seuraamista pidemmälle Amerikan matkailussani, melko selväksi on käynyt, että maapähkinävoilla on siellä hieman erilainen asema kuin Suomen kamaralla. Maapähkinävoita kutsutaan hellästi lempinimellä pb, siitä tehdään pb&j-voileipiä, ja sitä kulutetaan aivan eri mentaliteetilla kuin täällä meillä. Maapähkinävoiden brändäys ja differentiointi sekä erilaisten tuotteiden paljous kertoo paljon siitä, miten voiksi käsitellyt maapähkinänsydämet ovat jenkkilässä... hmm, sydämenasia.


Suomessa maapähkinävoin hienoutta ei valitettavasti ymmärretä, ja siksi marketissa käydessäni huomasin, että hyllyllä oli tasan kaksi vaihtoehtoa maapähkinävoita: sokerimössö ja sokeriton mössö. Kuitenkin molemmat tuotteet sisälsivät kasvirasvaa, joka ehkä viattoman kuuloisesta nimestään huolimatta voi itse asiassa olla kovetettua kasvirasvaa eli transrasvaa. Toki hienoista erikoiskaupoista saa sitä ehtaa, 100% maapähkinää (tai jotain pähkinälajiketta) sisältävää kamaa ehkä pienellä suolaripauksella maustettuna, mutta silloin aletaan jo puhuakin aika hyvistä hinnoista pikkuruista purkkia kohden.


Kuitenkin maapähkinävoihampaani kolotus ei sammu muuten kuin kyseisellä hyödykkeellä. Löydettyäni kaurapuuron ja maapähkinävoin täydellisen yhteensopivuuden aamupala ilman tätä herkkua on alkanut tuntua huijaukselta. En edes aloita siitä, miten hyvä kombinaatio maitorahka, hedelmät ja maapähkinävoi on.  

Siispä ei kun tuumasta toimeen! Kävi ilmi, että maapähkinävoita voi tehdä helposti itse, jos omistat tehokkaan viiden huntin yleiskoneen. No en omista. Ei sitä kauaa nokka tuhissut kun ostin pussin maapähkinöitä, paahdoin ne uunissa ja kaivoin tämän keittiön järeimmän aseen aka sauvasekoittimen kätköstään. Aktiivista työaikaa kymmenisen minuuttia, jos kauppaan ja takaisin kävelyä ei lasketa. 


Maapähkinävoi (1/2 purkkia)
200 g maapähkinöitä

Vaihtoehto 1: Paahda pähkinät (halutessasi) 170 asteessa noin 20 minuutin ajan, kunnes niistä pöllähtää hyvä tuoksu ja ovat hieman ruskettuneita. Kuori pähkinät hankaamalla käsin. Iske maapähkinät yleiskoneeseen ja anna surruutella, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Jos massa valuu reunoille, pyyhi sitä nuolijalla/lusikalla tarvittaessa terän ulottuville muutamaan otteeseen käsittelyn aikana.  

Vaihtoehto 2: Paahda pähkinät (halutessasi) 170 asteessa noin 20 minuuttia ja poista kuoret hankaamalla. Laita pähkinät minigrip-pussiin ja hakkaa murskaksi/rouheeksi. Siirrä pähkinämurska mieluiten korkeahkoon sauvasekoittimen kestävään astiaan ja ala surruuttaa. Varo aluksi mahdollisesti lentäviä pähkinänpalasia! Sauvasekoita noin 10 minuutin ajan, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Huom. Ota sauvasekoittimesi kuumat tunteet vakavasti ja anna sen levähtää, mikäli tunnet moottorin kuumenevan ja aivan viimeistään, jos laite alkaa haista. Siinä tapauksessa sauvasekoitinrukkasi on menossa kovaa kyytiä kohti oikosulkua ja tällöin viimeistään anna sille tunnin parin breikki. Itse tein surruutuksen kahdessa vajaan viiden minuutin erässä, joiden välillä annoin sauvasekoittimen levätä reilun tunnin.     

Maapähkinävoin voit maustaa ripauksella suolaa, mikäli makunystyräsi sitä vaativat. Itse menin ihan 100-prosenttisella maapähkinällä tällä kertaa. Lisämakua saa esim. kanelista, tummasta kaakaojauheesta tai hunajasta, mikäli olet makean perään. Tosin omasta mielestäni maapähkinävoin raaka-ainelistalla saa olla yksi ainoa raaka-aine ja se on maapähkinä. Voi silti olla, että mieleni muuttuu vielä, ja jännempiä kokeiluja hyvin mahdollisesti on tulossa tulevaisuudessa...   


Ehkä maapähkinävoi on amerikkalaisille hieman kuin salmiakki suomalaisille? Muut eivät välttämättä ymmärrä innostusta tuotteesta, mutta kansa ei kyseenalaista sen järkkymätöntä asemaa. Aion myös lanseerata maapähkinävoille suomenkielisen lempinimen - tästä lähtien aion kutsua sitä mpv:ksi. Varokaa vain.

Edit 2.7.: Katsoin näitä kuvia vähän maapähkinävoillle neutraalin ihmisen silmin ja ymmärrän, ettei kyseinen hyödyke välttämättä näytä kaikkien silmissä herkulliselta. Oma häpeänne tosin. 

torstai 28. kesäkuuta 2012

Parapähkinä purtavaksi - pähkinä-taatelipallerot

Minulla oli kaapissa aikaisemmin ostamiani taateleita, jotka alkoivat ikävästi kovettua ja jotka siis piti päästä mitä pikimmiten käyttämään. Taateli on ihan ykköstuote luonnolliseen leivonnaisten makeuttamiseen ja pelkiltäänkin maistuvaa syötävää makeaan nälkään. Näitä pähkinä-taatelipalleroita pystyy nautiskelemaan arkenakin joko päiväkahvilla tai välipalana, sillä raaka-ainelista on simppeli ja hyveellisen makoisa. Massasta voi muotoilla myös levyn, josta massan kohmetettua voi leikata välipalapatukoita ja kääriä ne folioon tai kelmuun kuljetusta varten. Reseptin lähtökohtana olen käyttänyt tätä Chocolate Covered Katien reseptiä, jota olen muokannut sauvasekoitinystävällisemmäksi.    


Pähkinä-taatelipallerot (8 pikkuruista makeista)
80 g pehmeitä taateleita
40 g haluamiasi pähkinöitä tai manteleita
1/4 tl suolaa
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
(1-2 rkl maitoa tai kahvijuomaa/espressoa)

3 palaa (n. 15 g) tummaa suklaata 

Vaihtoehto 1: Mikäli sinulla on yleiskone, tämä on helppoa kuin heinänteko: jätä maito/kahvi pois, hurauta vain kaikki muut ainekset tasaiseksi massaksi ja muotoile pieniä palloja. Koristele halutessasi sulatetulla suklaalla.

Vaihtoehto 2: Mikäli olet köyhä ja/tai alati muuttava opiskelija kuten minä etkä omista yleiskonetta, laita pähkinät pieneen minigrip-pussiin ja hakkaa esim. kaulimella pieneksi murskaksi. Surruuta sauvasekoittimella kulhossa taatelit ja haluamasi neste (maito/kahvi) soseeksi. Lisää pähkinät ja mausteet kulhoon ja soseuta tasaiseksi. HUOM. Jos taatelit eivät ole pehmeitä, ole varovainen - sauvasekoittimesi tehoista riippuen prosessi voi olla sille haastava ja taatelinpalasia saattaa mahdollisesti lentää. Kun massa on tasainen, muotoile siitä pieniä palloja ja koristele halutessasi sulatetulla suklaalla.

Pallerot säilyvät jääkaapissa ainakin pari päivää.
Näissä kuvissa on muuten optinen harha. Oikeasti nämä pallerot ovat pienenpieniä (halkaisija 2 cm) - mutta niin on tuo Arabian kahvikuppikin ja lautaset. Kuppi on espressokupin kokoluokassa, ellei pienempikin, ja perintökamaa isoäidiltä. Valitettavasti minun kahvihampaani kolotus vaatii järeämpiä aseita, joten todellisuudessa kumosin isomman kupillisen sumppia. Tuo lilliputtikuppi on vain niin herttainen!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Vesihiisi sihisi hississä ett' vessaan täytyis päästä

Ehkä paras ja taatusti yleisin tapani tehdä lounasta arkipäivänä on katsoa jääkaappiin ja miettiä, mitä parista hassusta porkkanasta ja pestopurkin jämistä saisi aikaan (vaikka mitä!). Tänään minua möllötti vastaan pienen vauvan painoinen vesimeloni. Vaikka helleaallosta saa vielä vain haaveilla, virkistävä lounas ei koskaan ole huono asia. Siispä tarvittiin vain puolikas kurkku ja maukas omena, ja salaatin tarpeet olivat koossa.
Raikas vesimelonisalaatti (2-4 annosta)
vajaa puolisen kiloa vesimelonia
1/2 kurkku
1 hapan omena (Granny Smith)
nippu sitruunamelissaa tai minttua
nippu rucolaa

1 rkl oliiviöljyä
1-2 rkl omenaviinietikkaa, riippuen miten hapan tyyppi olet!
1 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa
paljon mustapippuria

pari kourallista ruisnappeja (tai paahdettua ruisleipää)

Kuori ja pilko vesimeloni sopiviksi lohkoiksi. Kuori kurkku ja kaavi lusikalla siemenkota sisältä pois, paloittele. Kuori ja pilko omena. (Siis, kuori ja pilko x 3.) Sekoita kaikki keskenään kulhossa ja revi yrtit ja rucola joukkoon. Tee kastike sekoittamalla kaikki ainekset sekaisin ja kaada salaattiin niin, että koko salaatti peittyy nätisti. Halutessasi murenna vielä ruisnappeja krutongeiksi koko komeuden kruunuksi.

Tarjoa haluamasi proteiinin lähteen lisäkkeenä, sillä sekä vesimelonissa että kurkussa on reippaasti yli 90 % vettä (vessahätä taattu tämän salaatin syötyäsi), joten pelkästään tällä salaatilla ei pitkälle pötkitä! Sopisi hyvin grilliruoan kaveriksi.
Hyvää, helppoa ja yksinkertaista! Myös halpaa kuin makkara (porkkana) tähän aikaan vuodesta. Voisin kuvitella, että tuore punainen chili tekisi tälle salaatille ihmeitä. Ensi kerralla kokeilenkin tätä pienen potkun kanssa! Helteitä odotellessa..

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kun kikkareet kärähtivät - paahdetut mausteiset kikherneet

Hyvin aurinkoa ottaneet kikherneet
Olen suuri kikherneiden ystävä. Keväällä vedin pari kuukautta putkeen kirjaimellisesti joka ikinen päivä hummusta kyllästymättä tähän kikherneiden ja tahinin herkulliseen liittoon. Tällaisia ruokajumituksia harrastan kyllä ahkeraan: saatan syödä jotain raaka-ainetta tai ruokalajia päivittäin tai lähes päivittäin viikkojen ajan, kunnes kyllästyn siihen vähäksi aikaa totaalisesti ja keksin jonkun uuden jumituksen kohteen. Törmätessäni tähän Including cake! -blogin ihanaan reseptiin, minun oli välittömästi saatava näitä uunissa paahdettuja "kikhernekrutonkeja". Koska kaikkia aineksia ei kuitenkaan ollut kaapissa ja kauppareissu tyhjällä vatsalla ei houkutellut, tein sen minkä osaan parhaiten eli nyhjin muunnelman kokoon siitä mitä kotona sattui olemaan. Ja herkullisia (ja koukuttavia!) nämä hyvin mausteiset naposteltavat ovatkin!  

Paahdetut mausteiset kikherneet (1 kipollinen)
2 rkl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 tl chilijauhetta
1 tl garam masalaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/4 tl muskottipähkinää
1/2 tl valkopippuria
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunanmehua
1-2 tl hunajaa
1 prk (170 g) kikherneitä

Sekoita mausteet kulhossa ja sekoita joukkoon oliiviöljy, sitruunanmehu ja hunaja. Sekoita joukkoon huuhdellut ja valutetut kikherneet niin, että mausteseos peittää kikherneet joka puolelta. Kaada tasaisesti pellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia, kunnes kikherneet ovat kullanruskehtavia. Hämmennä kikherneitä pari kertaa lusikalla paiston aikana. Tarjoa krutonkien asemasta salaatissa tai naposteltavana.
Itse söin ensimmäisen satsin näitä lenkin jälkeen parin maitorahkalusikallisen kera - maitorahka tasapainotti mukavasti kikherneiden tulisuutta. Päivällisenä syötiin näitä balsamicomarinoidun kesäkurpitsa-fetasalaatin kera, jonka resepti on Kauhaa ja rakkautta -blogista. Laitoin kesäkurpitsan ja punasipulin marinoitumaan jo aamupäivällä, joten päivällisaikaan tuloksena oli mukavan pehmeää ja aromikasta salaattia, jonka päälle murustettu fetajuusto kruunasi.

Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kertani sitten päiväkodin, kun söin raakaa kesäkurpitsaa. Dramaattiset muistot päiväkodin ruokapöydän ääressä pakon alla raa'an kesäkurpitsan kanssa taistellessa olivat tähän päivään asti liian vahvat (muistan ainakin kerran heittäneeni kesäkurpitsat lattialle vaihvihkaa, mutta jäätyäni tästä kiinni jouduin itse siivoamaan sotkuni muiden mennessä päiväunille), mutta päätin ennakkoluulottomasti kokeilla kyseistä reseptiä.
Koristeena pinaattia omasta parvekeruukusta - I heart kesä!
Kyllä taas kannatti olla kokeilla uutta. Tätä salaattia aion tehdä toistekin - uusi lempiruoka löydetty! Kesäkurpitsajumitus alkakoon. Ja nythän passaa jumittaa, kun kesäkurpitsaa saa kaupasta yks kakskytyheksän kilo ja toriltakin lähiruokaversiota puoli-ilmaiseksi.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Väriterapiaa - paahdettuja kasviksia hedelmäkastikkeella


Kun on koko juhannuksen syönyt joka kylässä herkullista grilliruokaa, olo on jokseenkin tuhti, ja grilliruokakiintiö yhdelle kesälle täynnä. Jotta kuitenkaan vielä ei aivan päästäisi juhannuksen grillausteemasta, on oiva tapa aloittaa vieroitus siirtämällä tutut raaka-aineet kesäkeittiön puolelle. Koska kesäkurpitsaa, herkkusieniä, paprikaa ja tomaattia löytyi vielä kotoakin kaapista, piti käyttökelpoiset tähdevihannekset hyödyntää tekemällä uunissa paahdettuja kasviksia. 


 Paahdettu kesäkurpitsa-paprikasalaatti (4 annosta lisäkkeenä)
1 sipuli
1 pieni kesäkurpitsa
1 paprika
2 tomaattia
200 g herkkusieniä

marinadi:
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl tummaa balsamicoa
1 rkl hunajaa
2 tl soijakastiketta
mustapippuria
kuivattua basilikaa/oreganoa

tuoretta basilikaa
(suolaa, mustapippuria)

Tee sipulista ohuita suikaleita. Leikkaa kesäkurpitsa puolikkaiksi kiekoiksi ja paprika lohkoiksi. Viipaloi tomaatit ja herkkusienet. Sekoita vihannekset ja sienet isossa kulhossa. Sekoita marinadin ainekset keskenään pienessä kulhossa ja kaada tasaiseksi vihanneksiin. Anna marinoitua jääkaapissa folion alla ainakin pari tuntia (mitä pidempään, sen parempi). 

Kaada vihannekset ja sienet marinadeineen päivineen leivinpaperin päälle uuninpellille. Paahda kasviksia uunissa noin 30 minuuttia 200 asteessa, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä pintaan ja makua sisuksiinsa. Silppua päälle tuoretta basilikaa ja mausta vielä tarvittaessa pippurilla ja suolalla. Tarjoa uunilohen ja persikka-jogurttikastikkeen (alla) kanssa. 

Persikka-jogurttikastike (4 annosta)
2 persikkaa
1 dl luonnonjogurttia
1 rkl hunajaa
nippu tuoretta sitruunamelissaa (tai minttua)
1/4 tl kanelia
suolaa, pippuria

Kuori persikat halutessasi ja soseuta sauvasekoittimella tai muulla hienommalla härvelillä. Lisää luonnonjogurtti, hunaja ja silputtu sitruunamelissa ja sekoita tasaiseksi. Mausta kanelilla, suolalla ja pippurilla.


Juuri tällaista väriterapiaa tarvittiinkin synkeään sadepäivään! Hyvä ja värikäs ruoka = parempi mieli. Väriterapiasessio taisi vain jäädä valitettavasti päälle, koska alesta oli pakko saada  uusi urheilutoppi. Ups. Mutta kun paidan värin nimi on Raspberry Rose, miten kukaan voi vastustaa niin herkullista vadelmanruusunpunaista?

perjantai 22. kesäkuuta 2012

C is for chocolate and... cauliflower?


Jenkkiläisissä terveysruokablogeissa ei ole kovinkaan epänormaalia nähdä vihanneksia kakuissa, muffineissa tai muissa leivonnaisissa. Kurpitsa- ja omenasose sekä banaani suklaakakuissa ovat jo niin arkipäiväistä kamaa, että niitä ei osaa enää edes kummeksua. Kuitenkin törmätessäni ihailemani Chocolate Covered Katien suklaakakkuun olin jokseenkin pöllämystynyt - voisiko kukkakaalisuklaakakku olla herkullista ja kuinka uskaltaisin kertoa kellekään, mitä he juuri olivat nauttimassa?


Ajatus oli suorastaan kihelmöivä. Voiko elämässä olla mitään nautinnollisempaa kuin tarjota muille herkullisen täyteläistä kukkakaalisuklaakakkua ja katsoa heidän syövän sitä rauhassa autuaan tietämättöminä siitä, että he nauttivat juuri yhtä heidän päivän vihannesannostaan?



Kakku onnistui yli odotusten - itse asiassa se oli parasta suklaakakkua, jota olen ikinä syönyt. Myös veljeni, jonka syntymäpäivän kunniaksi kakun leivoin ja joka ei ole lainkaan terveellisistä leivonnaisista kiinnostunut, piti kakusta kovasti. Kukkakaali ei maistunut edes raa'assa taikinassa ennen paistoa, saatika sitten valmiissa, yön yli jääkaapissa vetäytyneessä versiossa - sen sijaan se teki kakun rakenteesta samettisen pehmeän, kostean ja mutakakkumaisen. Kakun tumma suklaan maku jää kitalakeen kuin täydellinen maapähkinävoi. (Muuten, jos et ole vielä maistunut kunnollista 100-prosenttisesta maapähkinästä tehtyä maapähkinävoita, tee se pikimmiten - elämänlaatuni parani huikeasti kun ymmärsin, että kaurapuuro ja maapähkinävoi ovat luodut toisilleen.)


Kuorrutuksessa on muuten suklaan lisäksi sitä pahamaineisen koukkuunnuttavaa maapähkinävoita. Senkin resepti on Chocolate Covered Katien käsialaa, bless her! Kerronko vielä, miten mahtava tämä suolaisen maapähkinävoin, makean hunajan ja happaman tumman kaakaon yhdistelmä on? Enpä taida, sillä silloin teidänkin tulee kokeilla tätä kakkua aivan itse!        


Suklaakakku pähkinävoi-kaakaokreemillä (12 annosta tai vähemmän suurille suklaanystäville)
1 ¾ dl täysjyvävehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
½ tl suolaa
reilu ½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 ½ dl tummaa sokeria

250 g pakastekukkakaalia, täysin sulatettuna
1 kananmuna
1 rkl maitoa
3 rkl rypsiöljyä

130 g tummaa suklaata (tai vähemmän halutessasi)

voiteluun:
1 rkl rasiamargariinia

kuorrutus:
reilu ½ dl maapähkinävoita (100% maapähkinää)
6 tl hunajaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
8 tl maitoa
1 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa (jätä pois, mikäli käytät suolattua maapähkinävoita)
30-50 g tummaa suklaata pieneksi rouhittuna

Ota kukkakaali edellisenä iltana pakastimesta sulamaan. Seuraavana päivänä yhdistä kuivat aineet keskenään. Soseuta täysin sulatettu kukkakaali yleiskoneessa, blenderissä tai sauvasekoittimella aivan sileäksi niin, ettei siihen jää ainuttakaan möykkyä. Sekoita kukkakaaliin kananmuna, maito ja öljy ja sekoita tasaiseksi. Leikkaa suklaa terävällä veitsellä suurehkoiksi paloiksi. Kaada märät aineet kuiviin, lisää suklaapalat ja sekoita juuri ja juuri sekaisin.

Leikkaa irtopohjavuoan pohjan avulla leivinpaperista sopiva ympyrä vuoan pohjalle. Voitele vuoan reunat (halkaisija 20-23 cm, riippuen miten paksun kakun haluat) margariinilla ja kaada taikina vuokaan. Paista kakku 175 asteessa n. 15 min ”fudgemaisen” lopputuloksen saavuttamiseksi - älä säikähdä, jos kakku on keskeltä vielä kostea, sillä sen kuuluukin olla!

Laita kakku yön yli jääkaappiin peittämättä. Tee seuraavana päivänä kuorrutus: sekoita yleiskoneessa, blenderissä tai sauvasekoittimella kaikki ainekset sekaisin. Voit vähentää hunajan määrää, jos pidät kaakaon intensiivisestä mausta, eikä sokerihammastasi kolota. 


Hauska fakta tästä kakusta muuten: muistatteko kun mainitsin edellisessä postauksessa kakun murtumiset ja itkupotkuraivarit joita tässä huushollissa on harrastettu matkan varrella? Noh, pari minuuttia näiden kuvien ottamisen jälkeen tämä kakku oli meidän parvekkeen lattialla alassuin pensasmustikoiden vieriessä iloisesti pitkin lankkulattiaa. Pääsi pieni itku ja huuto ja naapurit saatto vähän kattoo, että nyt se pimahti. No, muutaman zen-hengityksen jälkeen ei auttanut kuin näpäkästi kahdella lastalla nostaa kakku lattiasta lautaselle, marjat kraanan kautta kulhoon ja taas oli rauha maassa. Maistui se kakku lattiakäsittelynkin jälkeen, meillä ei turhaan pöpöjä pelätä! Mutta ne kakkusiipalekuvat Myrna-kahvikupin häilyessä tunnelmallisesti taustalla jäi ottamatta...  


Hauskaa juhannusta, älkäähän heitelkö mansikkakakkujanne parvekkeen lattiaan!

torstai 21. kesäkuuta 2012

Nää niinku leikkis pitopalvelua



Juhlia on ihana järjestää. On mahtavaa suunnitella menyytä, haaveksia kauniista kattauksesta, käydä eri kaupoissa metsästämässä aineksia, miettiä mitä sitä laittaisi päälle ja ylipäätään organisoida asioita tuntien itsensä hyvin tehokkaaksi ja aikaansaavaksi. Yleensä juhlia tai kasuaalimpaakin illanviettoa edeltävä päivä ja varsinkin h-hetken päivä menevät minulla keittiössä puurtamiseen, mutta onneksi minä nautin pienestä stressistä ja kiireen tunnusta, joka vieraiden saapumista edeltää. (Ne kerrat, jolloin kakku on murtunut siirrettäessä tarjoilualustalle ja täten olen saanut melkoiset itkupotkuraivarit on ilmeisesti aika kullannut.)


 Tällä kertaa juhlat eivät tosin olleet omani, vaan tein eräälle synttärisankarille pienimuotoisiin juhliin tarjottavaksi saaristolaissalaatin ja ruispatonkia homejuustotäytteellä. Tarjottavia tultiin noutamaan kymmeneltä, joten sängystä oli noustava lintujen kanssa kilpaa laulamaan jo aamutuimaan.      

Saaristolaissalaatti (noin 8 annosta)
1 ruukku tammenlehväsalaattia
1 ruukku friseesalaattia
1/2 kurkku
2 tomaattia
pieni pala keltaista paprikaa
2 porkkanaa
pieni pala mangoa
1 persikka
3 keitettyä kananmunaa
400 g kylmäsavustettua lohta viipaleina
kuivattua tilliä
rouhittua mustapippuria

1 rkl margariinia
2 ruisleipäviipaletta (tai saaristolaisleipäviipaletta)

Pese kaikki vihannekset huolellisesti. Revi salaatinlehdet vadille. Leikkaa kurkusta ja tomaatista ohuita lastuja ja asettele ne tarjoiluastian keskiosaan. Kuori porkkanat ja veistä niistä ja paprikasta kuorimaveitsellä (tai terävällä veitsellä) ohuita pitkiä suikaleita, joista muotoillaan ruusukkeita ympyräksi kurkkujen ja tomaattien päälle. Jos suikaleet ovat liian paksuja, ne eivät taivu kunnolla, joten pyri ohueeseen nauhaan.

Veistä kuorimaveitsellä mangosta ohuita nauhoja väriksi lautasen reunoille salaatinlehvien päälle. Leikkaa kananmunat pitkittäin neljään osaan ja asettele lautasen reunoille. Leikkaa myös persikka lohkoiksi ja asettele kananmunalohkojen väliin.  

Tee lohiviipaleista ruusukkeita ja asettele tiiviisti lautasen keskustaan porkkana- ja paprikaruusukeympyrän keskelle. Ripottele kalan päälle kuivattua tilliä ja rouhi myllystä vähän mustapippuria.

Sulata margariini pannussa ja lisää paloitellut ruisleipäviipaleet. Paista kunnolla ruskeiksi ja rapeiksi ruiskrutongeiksi ja koristele salaatti niillä. 


Maailman parhaat ruispatongit tein Maku-lehden ohjeella, sisälle tosin rullasin sinihomejuustoa ja korvasin 3 desiä vehnäjauhoista täysjyvävehniksillä. Aiemmin olen tehnyt näitä kätkemällä sisälle valko-sinihomejuustoa, ja se versio on paljon parempi - puhdas sinihomejuusto on turhan dominoiva maku näissä. Neljä herkullista patonkia aurinkoiselle juhannuspiknikille tai karhunvatukkahillon kanssa maisteluun viikonlopuksi, suosittelen!  

Pitopalvelu kiittää ja kuittaa, mission accomplished! Miten ois pienet päikkärit nytte?

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vegepurilainen - pikkulauantain pikaruokaa


 En ole koskaan ollut pikaruoan ystävä. Muut herkut ovat kyllä aiemmin maistuneet liiankin kanssa, mutta hampurilais-ranskalais-pizza-osasto ei ole koskaan ollut se mun juttu. Sen sijaan linssipihvillä ja kasviksilla ryyditetty ruispurilainen kelpasi tällekin pikaruokanirsoilijalle!


Linssi on ihan mahtava raaka-aine - siitä voi tehdä monipuolisesti keittoja, pataruokia, pihvejä, pyöryköitä, kastikkeita, lasagnea, laatikkoa... Lisäksi linssit ovat hurjan edullisia ja yksinkertaisia valmistaa, joten niiden käyttöä kannattaisi erityisesti opiskelijoiden suosia. Proteiinia sadassa grammassa punaisia linssejä on lähes 25 grammaa ja ravintokuitua 12 grammaa - oivaa evästä siis myös ruokavaliotaan tarkkailevalle.



Mantelijauhe tuo näihin aika kivan pähkinäisen vivahteen; tosin maku olisi voinut olla vielä parempi, jos olisin korvannut loputkin korppujauhot mantelijauheella. Ensi kerralla aion lisätä sipulin taikinaan ja porkkanaraastekin toisi varmasti kaivattua mehevyyttä pihveihin. Näin tulos jäi koostumukseltaan hieman kuivaksi, mutta maku onneksi korvasi rakenteelliset puutteet. Nämä ovatkin vähän tällainen ”ainekset löytyy aina kaapista” -versio linssipihveistä!

Linssipihvit (3 isoa pihviä)
2 dl vettä
1 dl punaisia linssejä
1/4 tl suolaa

1 kananmuna
2 rkl korppujauhoja
2 rkl mantelijauhetta
1 tl chilijauhetta
1 tl curryjauhetta
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl valkopippuria
1/2 tl kanelia
 pieni nippu tuoretta korianteria/basilikaa silputtuna

2 tl oliiviöljyä

Keitä vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää huuhdellut linssit sekä suola. Keitä ohjeen mukaisesti noin 10 minuuttia, kunnes linssit ovat imeneet kaiken veden. 

Lisää linsseihin muna, korppujauho, mantelijauhe ja mausteet ja sekoita hyvin. Taikinan tulee olla melko jämäkkää ja kuivantuntuista, jotte pihvit on helppo muotoilla.  

Lämmitä öljy pannulla ja taputtele kostein käsin taikinasta kolme pihviä pannulle. Paista ensin toiselta puolelta noin 5 minuuttia, käännä varovasti lastalla ja paista vielä toistakin puolta viitisen minuuttia. 

Tarjoile esimerkiksi vegepurilaisena paahdetun pestolla voidellun ruisleivän päällä. Kasaa leivälle vihanneksia, voimakkaan makuista juustoa (cheddaria) sekä linssipihvi ja rouhi vielä mustapippuria koko komeuden päälle. Kastikkeeksi sopii pesto-jogurttikastike (1/2 dl luonnonjogurttia, 1 tl pestoa ja 1/2 tl mustapippuria) ja salsakastike/ketsuppi sekä purilaisen oheen kuuluvat myös jalapenoviipaleet.