tiistai 31. heinäkuuta 2012

Sus(h)i vaiko hukka - lohimakeja kvinoasta

Montako superruokaa* on mahdollista änkeä yhteen kääröön?
* Kyllä se maailma on sitten täynnä ylikäytöstä kulahtaneita termejä, joilla paremman puutteessa mennään.


Aika monta! Vielä kun olisi ollut avokadoa, olisin ollut aika tyytyväinen. Näissä kääryleissä yhdistyvät merilevä, lohi ja kvinoa. Kasvisten roolia näyttelevät hieman surulliset porkkanat; surulliset siksi, että kasvisten osuus sushissa ylipäätäänsä on kyllä häviävän pieni, eivätkä nämä makit ole poikkeus.

Tämä kutkuttava idea kvinoasusheihin löytyi Pinterestistä, tuosta kuvien ihmemaailmasta. Turntable Kitchenin upeat, mustasta ja vaaleasta kvinoasta tehdyt makit olivat kuin karkkia kvinoasta huumautuneille asteilleni. Idea tuntui aluksi absurdilta: kvinoalla kun ei ole samanlaista takertuvaa ominaisuutta kuin puuroriisillä, jota itse käytän normaalisti susheihin.

No, eihän sillä olekaan. Tämä tulikin koettua kantapään kautta, kun ensimmäisen makirullan onnistuttua päätin kokeilla california rollia. Rullan sai kyllä pyöritettyä, mutta kun alkoi poistaa elmukelmua, kuoriutui myös kvinoa norin päältä kuin etelän helteessä palaneen suomalaisturistin selkänahka. Tästä syystä en suosittele kokeilemaan nigirejä kvinoasta... Jostain syystä on kivempi muistella niitä onnistumisia ja siksi kuvatkin esittelevät vain niitä koossa pysyneitä yksilöitä.

Jos et aiemmin ole rullaillut sushia, suosittelen katsomaan asiaa havainnollistavan videon - tekniikkaa kun on hieman hankala kuvailla sanoin. 


Lohimakit kvinoasta (2 rullaa eli 12 palaa)
2 dl vettä
1 dl kvinoaa

1,5 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl vettä
1 tl hunajaa
0,5 tl suolaa

2 arkkia noria eli merilevää
graavilohta
porkkanaa, kurkkua, avokadoa tms.

wasabia
garia eli säilöttyä inkivääriä
soijakastiketta

Mittaa vesi ja kvinoa kattilaan ja siirrä levylle. Kiehauta, käännä levy pienelle (2/6 tai 1/3) ja anna porista kannen alla 15-20 min, kunnes vesi on imeytynyt kvinoaan. Siirrä kvinoa kulhoon ja anna jäähtyä.

Sekoita riisiviinietikka, vesi, hunaja ja suola pienessä kulhossa. Sekoita jäähtyneen kvinoan joukkoon. Leikkaa lohesta ja kasviksista norin mittaisia, pikkurillin paksuisia tikkuja.

Varaa pieni kulhollinen kylmää vettä työasemasi viereen ja asettele nori bambumatolle. Painele ohut kerros kvinoaa levylle kastellen käsiäsi vesikulhossa tarpeen mukaan, jätä itsestäsi kauemmaiseen reunaan reilun sentin mittainen kaistale tyhjäksi. Tee kvinoaan pieni uoma n. 2 cm etureunasta täytteille, pyyhkäise siihen halutessasi vähän wasabia ja asettele täytteet uomaan. Rullaa tiiviiksi rullaksi bambumaton avulla ja pyyhkäise hieman vettä kvinoamattomalle reunalle, jotta saat suljettua rullan.

Leikkaa hyvin terävällä veitsellä kuuteen palaan ja toista toisen norilevyn kanssa. Tarjoa soijakastikkeen, garin ja wasabin kanssa. 

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kahden kerroksen suklaata


Yksi elämän suurista kysymyksistä kuuluu: kumpi on parempaa, mutakakku vai suklaamoussekakku?

Molemmat ovat toki ihanan suklaisia, tosin omalla tavallaan: mutakakku on valuvaisen suklaista, kun taas suklaamoussekakku on kevyen ilmavaa maistuen kuitenkin intensiivisesti suklaalle.

Koska nämä kakut ovat niin erilaisia, ei kysymykseen tietenkään ole absoluuttista vastausta. Onneksi valintaa ei tarvitse tehdä, varsinkaan jos yhdistää kaksi herkullista suklaakakkua saaden aikaan jotain melkoisen maistuvaa ja melkoisen suklaista! 

Tarjosin tätä kakkua työpaikallani, eikä montaa murusta jäänyt ylitse. Kakun syntisyyttä pohdiskeltiin, mutta päätin olla jakamatta tietoa taateleilla ja hunajalla makeuttamisesta sekä tofusta mousseosuudessa. Jotkut salaisuudet kuuluu pitää salaisuuksina! Ennakkoluuloisuus on nimittäin paheista pahin.


Pohjana toimiva terveellinen mutakakku on peräisin Baka baka liten kaka -blogista ja mousseosuus taasen Chocolate Covered Katien taidonnäyte; reseptejä muokattu hieman.

Piparminttuinen suklaamoussekakku pähkinä-suklaapohjalla (15 annosta)
pohja:
2,5 dl hasselpähkinöitä
8 pehmeää taatelia
1,5 dl mantelijauhetta
1 dl hyvin vahvaa kahvijuomaa
0,5 dl kaakaojauhetta
1/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
30 g tummaa suklaata

mousse:
250 g tummaa suklaata
1 pkt (300 g) pehmeää tofua
1 tl vaniljasokeria
2 rkl maitoa
1/8 tl suolaa
1/4 tl piparminttuaromia
2-3 rkl hunajaa

Liota pähkinöitä ja taateleita muutaman tunnin ajan tai yön yli, mikäli hienonnat ne sauvasekoittimella. Hienonna pähkinät ja taatelit haluamallasi välineellä ja rouhi suklaa hienoiksi hipuiksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele rypsiöljyllä vuoan reunat. Lusikoi pohjataikina vuokaan ja tasoita tiiviiksi pohjaksi.

Sulata moussen tumma suklaa miedolla lämmöllä kattilassa levyllä tai mikrossa. Survo tofu soseeksi esim. sauvasekoittimella ja lisää sulatettu suklaa. Sekoita tasaiseksi, lisää loput aineet ja kaada pohjan päälle.

Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin parisen tuntia tai yön yli. Koristele suklaahipuilla, pähkinärouheella, suklaakuorrutetuilla kahvinpavuilla tai tuoreilla marjoilla.


Nykyään myös kaupan omilta merkeiltä saa muuten 70-prosenttista tummaa suklaata, mikä on tietysti leivontakulujen kannalta erittäin positiivista kehitystä! Tämä suklaaleivonnaisten ystävä kiittää!  

torstai 26. heinäkuuta 2012

Kolmen koon kesäinen salaatti


Kvinoa on ihanaa. Ei pelkästään siksi, että aurinko paistaa tänään, eikä edes pelkästään siksi, että ravintorikkaudensa takia yhtenä hehkutetuimmista it-raaka-aineista paistatteleva couscousmainen jyvänen on hurjan hyvää, vaan myös sen takia, että siitä saa tehtyä vaikka mitä! Salaattia, pataa, lisäkettä, mössöä - kaikissa näissä kvinoa on elementissään - ja lisäksi aion laittaa kyseisen raaka-aineen vielä koetukselle huomenna, kun kokeilen vääntää jotain melko jännittävää kvinoasta. Saa nähdä, jos hukka minut perii... Sanaleikki toimikoon vihjeenä tästä minua innostavasta mutta jännittävästä projektista! Ruoka on niin vakava asia.

Kikherneillä ja kasviksilla ryyditettyä kvinoasalaattia tein arjen pikaruokaa eilen, kun töiden jälkeen ehti käydä vain kotona kääntymässä ennen matkan jatkumista ystävän pariin. Koska aineksissa itsessään on runsaasti makua, en halunnut uittaa niitä raukkoja liiassa soossissa, vaan muutama ruokalusikallinen simppeliä kastiketta sai riittää. Lopun salaatista söin lounaana tänään, ja maut olivat vain tiivistyneet entisestään. Monipuolista, värikästä, maittavaa, täyttävää - ja ihan helskatin hyvää.

Resepti on saanut inspiraationsa Mausteiselta mantelilta, joka taas sai kipinän Scandi Foodielta. Näiden reseptien muistijälkien ja oman ruokakaapin varannon pohjalta siis syntyi tämä resepti.

Kikherneillä ja kasviksilla ryyditetty kvinoasalaatti (3 annosta)
2 dl vettä
1 dl kvinoaa

1 prk (170 g) kikherneitä
3 pienehköä kesäporkkanaa
1/3 (300 g) kukkakaalia
pala (200 g) punakaalia
1/2 punasipuli tai 1 kevätsipuli varsineen

1 rkl pestoa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
mustapippuria
suolaa

Keitä kvinoa kypsäksi kiehuvassa vedessä (n. 10-15 min). Huuhtele kikherneet ja pilko kasvikset sopiviksi paloiksi. Sekoita kastikkeen ainekset isossa kulhossa, jossa aiot tarjota salaatin. Anna kvinoan jäähtyä hieman, sekoita sitten kaikki ainekset keskenään kulhossa. Voit tarjota salaatin siemenillä, parmesanjuustolla tai homejuustolla maustettuna.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Perjantaiherkkuja - tummanpuhuvat muffinit


Tässä jokunen viikko takaperin teki mieli viikonloppuhyvää päästäkseen irti arjen puurtamisesta: silloin apuun tulivat nämä herkulliset muffinit. Resepti on alunperin muokattu Chocolate Covered Katie -blogin terveellisestä suklaakakusta ja tuottaa aikas ihanan tummansuklaisia leivonnaisia. Viinietikka tuo makuun syvyyttä ja hiukan happamuutta korostaen kaakaon tummanpuhuvaa makua entisestään.    

Maistuvuudestaan huolimatta nämä muffinit eivät suinkaan ole raaka-ainelistaa tarkastellessa sieltä huonoimmasta päästä. Onhan se mukava aloittaa viikonloppu tuntien itsensä energiseksi ja hyvinvoivaksi eikä kärsien sokeri- ja voipöhötyksestä (vaikkakin myös näissä muffineissa on jonkin verran sokeria). Sen sokerin liikasyönnin ehtii nimittäin suorittaa vielä lauantaina ja sunnuntainakin.    


Suklaa-pähkinämuffinit (6 muffinia)
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
¼ tl suolaa
¾ dl tummaa sokeria
1 tl vaniljasokeria

½ dl rypsiöljyä
1 tl omena- tai valkoviinietikkaa
1 dl kylmää vettä

50 g tummaa suklaata paloiteltuna + 6 palaa viimeistelyyn
½ dl paloiteltuja pähkinöitä (esim. hassel- tai makadamiapähkinöitä)
[Itse käytin parapähkinöitä, mutta niitä en suosittele hieman puisevan rakenteensa vuoksi. Pähkinät voi myös toki halutessaan jättää pois.]

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää yhdistetyt rypsiöljy, viinietikka ja vesi kuiviin ja sekoita haarukalla nopeasti tasaiseksi. Lisää tumma suklaa ja pähkinät ja sekoita kevyesti. Vuoraa muffinivuoka paperisilla muffinivuoilla ja jaa taikina tasaisesti vuokiin. Upota jokaiseen vuokaan vielä pala tummaa suklaata, sillä kukapa ei rakastaisi yllätyksiä muffineissa?

Paista 180 asteessa n. 10-15 minuuttia riippuen siitä, miten kypsän tuloksen haluat. Parhaimmillaan muffinit ovat lämpiminä ja keskeltä hieman valuvina, joten älä ylipaista!


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kypärästä ja gelatosta

Pistaasia ja suklaata - toimii!
Tämä on ensisijaisesti blogi ruoasta. Toisaalta tämä on myös blogi terveellisestä ruoasta, mutta yhtä kaikki blogi terveydestä, hyvästä olosta ja elämästä ylipäätänsä. Siksi haluan jakaa pienen anekdootin arjestani. Tänään tein nimittäin jotain, mitä en muista tehneeni hyvin moneen vuoteen. Pyöräilin pyöräilykypärä päässä töihin.

Sen ylemmyydentunteen, joka tulee kun kruisailee vanhalla hopeisena auringossa (aina voi unelmoida) kiiltelevällä Nopsallaan pitkin maita ja mantuja sporttinen, trenssin ja prässättyjen kangashousujen kanssa täysin yhteensopimaton pyöräilykypärä päässään, on vaikea estää juovuttamasta itseään. Aluksi kun peilailee itseään näyteikkunoista ja muista kiiltävistä pinnoista (haluan kiihkeästi uskoa, etten ole ainut joka harrastaa tätä) näkee ainoastaan kypärän ja sen miten auttamattoman epäesteettinen se on. Sitten muistaa, miten kovasti pitää elämästään. Kohta ei enää tunnekaan kiristävän remmin pureutumista leukaan, eikä mieti, mitä ohi ajavat autot kuskeineen ajattelevat. Totuus on, että tuskin mitään minusta kuitenkaan ajattelevat - ihmisellä on vain piinkova tapa uskoa, että toiset muodostavat jatkuvasti erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia meistä ja teoistamme paljon enemmän kuin he todellisuudessa tekevät. Jokaiselle ihmiselle on vain yksi tärkein huomionkohde ja se on poikkeuksetta tuo ihminen itse.

Realismi näyttää karvaat karvansa, kun saavun määränpäähän ja poistan tuon objektin päästäni. Hiukseni värähtelevät sähköisinä antenneina kohti taivasta. Voi miten kiva. Tähän kun lisätään tavan rutiiniin kuuluvat silmien vuotamiset, nenän niiskuttamiset ja kuratäplät housujen lahkeissa, on kokonaisuus hieman... huolittelematon. Ei se mitään, päätän mennä vessaan sukimaan tukkani hieman salonkikelpoisemmaksi. Tärkeintähän on, että minä kehtasin pitää pyöräilykypärää kokonaisen kolmen ja puolen kilometrin matkan. Lasken tämän suureksi saavutukseksi, sillä minulla, kuten monella muullakin, on turhamaisia tarpeita. Ja yksi näistä tarpeista on näyttää suht koht kivalta. Edes silloin tällöin.  


Pyöräilykypärästä itse asiaan, eli ruokaan. Tänään söin töiden jälkeisenä herkkupalana ihanaa gelatoa ihan vaan juhlistaakseni auringon ilmiintymistä pilvikerrosten takaa pitkästä aikaa. Gelato - tai italialaisella metodilla valmistettu jäätelö - oli aivan hurmaavaa. Aidot raaka-aineet saavat aikaan yllättävän intensiivisen maun, vaikka aikaisemmat jäätelökokemukseni ovatkin suuremmissa määrin rajoittuneet juurikin esansseilla tehtyihin jädeihin. Jäätelö ei ole koskaan ollut kovinkaan lähellä sydäntäni oleva herkku, mutta tällainen astetta fiinimpi ja elitistisempi versio - puhuakseni asioista niiden oikeilla nimillä - maistui kieltämättä törkeän hyvälle.

Tällä kertaa maistelin pistaasia ja suklaata, joka oli huikaisevan herkullinen yhdistelmä. Suklaa olisi ollut turhan plaah ilman pistaasia, mutta pistaasi olisi kyllä pärjännyt mainiosti yksikseenkin ja kisaa kyllä ykkösjätskin paikasta perinteisen suosikkini rommirusinan kanssa. Vielä on kokeilematta liikaa makuja, ja liian vähän kesää jäljellä ehtiä maaliin. Haluan maistaa ainakin vielä kirsikkaa, kahvia, biscottia, lakritsia... Pitää siis ottaa gelato-loppukiri ennen kuin on liian myöhäistä!


Päivän loppukevennyksenä ne huikeat 20 grammaa kantarelleja, jotka koiran iltalenkiltä biopussissa juhlallisesti kotiin kannettiin. Jippii!

Adekdootti eli kasku on viihteellinen, karrikoitu tarina tapahtumasta. Ethän siis ota tarinointiani turhan sanatarkasti ja luule, että oikeasti otan itseni tai elämän niin vakavasti. Emmää nimittäin ota! 

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Makeata mansikkaa, eurolla ja kahdella jo paljon saa?


Monet varmaan tunnistavat ilmiön, kun mansikka-aikaan pitää tunkea mansikoita ihan joka paikkaan. Tämä on tietysti siinä mielessä järkevää ahnehtimista, että eihän ne pakasteesta kaivetut lötköt enää ole yhtään sama asia kuin tuore mansikka, joten oma maha on kyllä varmin paikka säilöä vitamiinit sun muut talven varalle. Mansikasta sai salonkikelpoisen lisäkkeen lounaalle pilkkomalla sitä nektariinin kanssa kulhoon, lisäämällä vähän viinietikkaa, hunajaa ja soijaa ja nimeämällä ruokalajin salsaksi.

Tämä on siis niin kutsuttu resepti siitä, miten pilkotaan mansikkaa ja nektariinia kulhoon. Joka tapauksessa tämä yhdistelmä toimii, ja tämän reseptin sesonki on lyhyempi kuin Suomen kesä (kirjaimellisesti), joten toimi nopeasti! (Alanko kuulostaa mainosmieheltä vai olenko ainoa, jolle tästä tuputuksesta alkaa tulla sellaiset vibat?)     


Mansikkasalsa (4 annosta lisäkkeenä)
5 dl mansikoita
1 nektariini
nippu sitruunamelissaa, minttua tai basilikaa

1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl soijakastiketta

koristeluun:
auringonkukansiemeniä
 
Lohko mansikat ja nektariini. Saksi joukkoon valitsemasi yrtti. Sekoita valkoviinietikka, hunaja ja soijakastike pienessä kulhossa ja kaada mansikoiden ja nektariinin joukkoon. Anna marinoitua ainakin puoli tuntia jääkaapissa, koristele auringonkukansiemenillä ja tarjoile esimerkiksi savulohen, savutofun tai kanan lisäkkeenä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pikanttia perjantaita papusalaatilla


Kun viikonloppu on mennyt mustikkametsässä kyykkiessä ja mustikoita siivotessa lällärileffoja katsoen, ei kovinkaan rakentavalle ruoanlaitolle ole valitettavasti jäänyt aikaa. Perjantaina kuitenkin oli nälkä, mutta onneksi oli myös purkki isoja valkoisia papuja. Sittemmin viikonloppu on mennyt lähinnä mustikoita ja tähderuokia popsiessa (ja eipäs kaunistella asioita - kyllähän sitä tuli rasia suklaatakin vedettyä).  

Suosikkipapujani ovat ehkä kikherneet, mutta isot valkoiset pavut tulevat hyvänä kakkosena. Kikherneethän ovat melko pähkinäisen makuisia ja rasvaisen pehmeitä, kun taas isot valkoiset pavut ovat huomattavasti jauhoisempia ja tärkkelyspitoisempia. Perjantaina kaipasin vähän potkua viikonlopun aloitukseen, joten maustin papusalaatin runsaalla chilillä ja pehmensin makua siemenillä ja sinappikurkkusalaatilla (ehkä retroin tuote, jonka tiedän - ja salainen paheeni!).

Pikantti papusalaatti (2 annosta)
1 tlk isoja valkoisia papuja
1 paprika
2-3 pientä kesäporkkanaa
1/2-1 punainen chilipalko

1 rkl sinappikurkkusalaattia (voit jättää pois tai korvata 1 tl sinappia)
1 rkl vahvaa salsakastiketta
1 rkl tahinia

(nippu yrttejä)
2 rkl auringonkukansiemeniä

Huuhtele pavut. Pilko paprika ja porkkana pieneksi ja pieni chili (poista ainakin osa siemenistä ja kalvoista, mikäli et halua tulista). Sekoita pavut ja vihannekset kulhossa. Sekoita pienessä kulhossa sinappikurkkusalaatti, salsakastike ja tahini ja lisää papuseoksen joukkoon. Saksi joukkoon vielä yrtit ja koristele auringonkukansiemenillä. Tarjoa lisäkkeenä.

 Halpaa, hyvää, täyttävää ja jotain ekstraa arkeen. Papupata kiittää ja kuittaa.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Arkimokkaa (maapähkinävoin muodossa)

Arjestani tuli juuri hiukan juhlavampaa.


Aamiaisen pyhä kolminaisuus: kahvi, puuro ja maapähkinävoi. Puuroa en ehkä heti laittaisi maapähkinävoipurkkiin*, joten vaihtoehtojen ollessa vähäiset päätin kokeilla, millaista sörsselssöniä kahvista ja maapähkinästä saisi.
* heh heh


No aikas hyväähän siitä saa, jos tykkää mokkapalan kuorrutteesta tai suklaavoikreemistä. Tämä maapähkinävoi on aikuisempi versio näistä kahdesta ällömakeasta (mutta ah niin ihanasta) kuorrutteesta; maku on vahvan espressoinen kaakaoisella ja vaniljaisella vivahteella. Jos haluat helppo-ottoisemman ja vähemmän intensiivisen kahvin maun, rajoita pikakahvin määrää yhteen teelusikkaan ja lisää halutessasi hunajan määrää. Suosittelen aloittamaan yhdellä teelusikallisella kahvia ja lisäämään tarvittaessa - nimittäin kaksi teelusikkaa kahvijauhetta antaa melkoisen hereille räjäyttävän makuelämyksen. Miellyttävän toki, mutta kohtalaisen intensiivisen. En siis suosittelisi tätä henkilölle, joka ei pidä kahvista.

Tällä voisi kuorruttaa vaikka koko kakun - näin tuhti ja hyvä kuorrutus elvyttäisi vähän kuivemmankin reppanan.


Mokka-kaakao-vaniljamaapähkinävoi (parisen desiä)
250 g maapähkinöitä
1-2 tl pikakahvia
2 tl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
1½ rkl juoksevaa hunajaa

Yleiskoneella: Paahda pähkinät (halutessasi) 175 asteessa noin 20-30 minuutin ajan, kunnes niistä pöllähtää hyvä tuoksu ja ovat hieman ruskettuneita. Kuori pähkinät hankaamalla käsin. Iske maapähkinät yleiskoneeseen ja anna surruutella, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Jos massa valuu reunoille, sammuta kone ja pyyhi massaa nuolijalla/lusikalla tarvittaessa terän ulottuville muutamaan otteeseen. Nuiji pikakahvimurut hienoksi jauheeksi kulhossa esim. puunuijalla ja sekoita kaakao, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää seos ja hunaja maapähkinävoihin ja pyöräytä tasaiseksi. Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa.    

Sauvasekoittimella: Paahda pähkinät (halutessasi) 175 asteessa noin 20-30 minuuttia ja poista kuoret hankaamalla. Laita pähkinät minigrip-pussiin ja hakkaa murskaksi/rouheeksi. Siirrä pähkinämurska mieluiten korkeahkoon sauvasekoittimen kestävään astiaan ja ala surruuttaa. Varo aluksi mahdollisesti lentäviä pähkinänpalasia! Sauvasekoita noin 10 minuutin ajan, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Nuiji pikakahvimurut hienoksi jauheeksi kulhossa esim. puunuijalla ja sekoita kaakao, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää seos ja hunaja maapähkinävoihin ja pyöräytä tasaiseksi. Maista ja lisää makeutusta tarvittaessa.  

Huom. Ota sauvasekoittimesi kuumat tunteet vakavasti ja anna sen levähtää, mikäli tunnet moottorin kuumenevan ja aivan viimeistään, jos laite alkaa haista. Siinä tapauksessa sauvasekoitinrukkasi on menossa kovaa kyytiä kohti oikosulkua ja tällöin viimeistään anna sille tunnin parin breikki. Itse tein surruutuksen kahdessa vajaan viiden minuutin erässä, joiden välillä annoin sauvasekoittimen levätä reilun tunnin. 

 

Kohta minun tarvitsee varmaan perustaa oma blogi maapähkinävoille.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Se on täällä!

Viikonloppuna sattui kaksi ihanaa asiaa.

Aurinko paistoi. Tämä lasketaan melkoiseksi ihmeeksi tänä kesän irvikuvana, jota olemme saaneet jo parisen kuukautta elää. (Nytkin sataa saavista kaataen ja ukkostaa kaiken kukkuraksi. Aivan tavallinen kesäsää siis.)


Lisäksi vuoden tärkein sesonki alkoi, kun meidän takapihalta löytyi metsämustikoita.

Tämän ilmoitusluontoisen asian halusin tiedottaa kansalle tiettäväksi, ja tähän tarvitsin näemmä kaksi kuvaa kädestäni ja mustikoista - toisessa näistä vielä koirani takapuoli.

Taso laskenut kuin lehmän häntä?

Rullati rullaa eli jyväiset rullaleivät

Ei se ole hometta, vaan pestoa!

Yllättävää kyllä, olen syönyt melkoisen hyvää ruisleipää Englannin matkoillani. Muutenhan britit eivät taida ymmärtää hyvän päälle tässä asiassa, mutta minulla onkin siellä salaisia yhteyksiä. Nimittäin eräs englantilainen tuttavani, joka on hullaantunut Suomeen ja ruisleipään (ja miksipä ei olisi - suomalaiset unohtavat usein kainoudessaan, että asutamme loppujen lopuksi ihan kelpoa maata. Kyllä, saatte muistuttaa minua näistä sanoista marraskuisen loskan ja märkien mokkakenkien aikaan), leipoo aivan taivaallisia leipiä pienessä maaseutuleipomossaan.

Tämän happaman ruisleivän lisäksi olen menettänyt sydämeni (ja makunystyräni) hänen oliivileivälleen. Siinä on rapea, sopivasti aurinkoa ottanut ohut kuori, ja itse leivän sisus on huokoista kuin pesusieni, vaikkakin leivässä on sopivasti sitkoa. Mustaa oliivia on juuri sopivasti, niin että sattumiin ei kyllästy, mutta että määrästä ei tule kitsas vaikutelma. 

Näiden taidonnäytteiden muistelusta innostuneena halusin leipoa lauantaina leipää. Inspiraation lähteestä poiketen halusin tällä kertaa jotain täysjyväistä ja tuhtia, mikä valitettavasti merkitsi tässä kokeilussa runsaahkoa hiivamäärää - hiiva maistuukin omasta mielestäni hiukan liian vahvasti näissä läpi. Ehkäpä puolitoista pussia kuivahiivaa riittäisi, jopa yksi? (Idyllin tappaja tämä kuivahiiva, vai mitä.) Leipä kuitenkin kohosi hyvin ja maistui!
          
Ja kun leipä on hyvää, se on sitten tosi hyvää.*
* päivän kiintiöklise

 Jyväiset rullaleivät (2 leipää)
5 dl vettä
2 ps kuivahiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 dl vehnänleseitä
1 dl ruisrouhetta
5 dl täysjyvävehnäjauhoja
3-4 dl vehnäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Vuokien voiteluun:
rypsiöljyä 

Aurinkokuivattu tomaatti-oliivileipä:
n. 10 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta 
n. 10 oliivia

Pestokierre:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl pestoa

(Päälle:
kurpitsan-, auringonkukan- tai seesaminsiemeniä)

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi ja lisää kuivahiiva ja sokeri. Anna olla viitisen minuuttia, kunnes seos kuplii hieman. Lisää suola, vehnänleseet, ruisrouhe ja täysjyvävehnäjauhot välillä sekoittaen. Alusta vehnäjauhot ja öljy taikinaan ja jaa taikina kahteen osaan, vaivaa sitten molemmat taikinat hyvin (noin 10-15 min). Anna kohota ainakin tunnin.

Öljyä kaksi pitkulaista leipävuokaa. Kaulitse kohonneista taikinoista suorakulmaiset levyt. Ensimmäiselle leivälle pilko aurinkokuivattua tomaattia ja oliiveja ja rullaa leipä hieman vinosti tiukaksi rullaksi. Taittele rullat päät saumapuolelle niin, että leivän päähän ei jää rakoa. Nosta rulla vuokaan saumapuoli alaspäin ja ripottele päälle halutessasi siemeniä.

Pestokierrettä varten sekoita kulhossa tuorejuusto ja pesto ja levitä kaulitulle leipälevylle. Toimi sitten kuten ensimmäisen leivän kanssa.

Paista leipiä 225-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes pinta saa väriä ja kuori kumisee ontosti. Suihki suihkepullolla vettä uuniin (älä kuitenkaan leipien päälle!) laittaessasi leivät uuniin ja kerran paiston aikana. Anna jäähtyä vuoassa ainakin 15 min ennen kuin nostat leivän pois.   

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Satumainen sunnuntai Savossa


Viikonloppuni on ollut oikea foodistin (*) ja esteetikon unelma.

* Myönnettäköön, että inhoan kyseistä sanaa. On kuitenkin vaikea löytää parempi ilmaus ihmiselle, joka ei pelkästään pidä ruoan syömisestä, vaan innostuu kaikesta muustakin siihen liittyvästä. Ruokaintoilija? Tai vaan yksinkertaisesti ihminen, joka pitää ruoasta? Nämä ilmaukset eivät kuitenkaan nappaa (saatika edes raapaise) ilmiön syvintä olemusta. Sanoinhan, että se on hankalaa... 


Joskus sanat eivät vain riitä.

Tertin kartanon kahvilan lounas noutopöydästä
Silloin on hyvä kertoa kuvin.

Teahouse of Wehmais - sanoinkuvaamaton valikoima irtoteitä sekä teepaviljonki brittityyliin lehmien kurkistaessa ikkunasta
Tosin niidenkään panos ei riitä kuvailemaan, miten hyvälle voi tuoksua gojilla, tyrnillä, mansikalla ja safflorkukalla maustettu tee (varsinkin ajettuaan hyvän tovin sille itselleen tuoksahtavien loputtomien peltojen halki), ja miten suurta innostusta voi pienessä ihmisessä aiheuttaa kaurajauhon löytäminen sympaattisen myllypuodin pimeästä nurkkauksesta, jossa oli hyvä pitää suojaa äkkiseltään hyökänneen rankkasateen kohistessa kattoon.

Tänään olen matkannut lähiruoan perässä.


Eilen poimin mansikoita. Ja söin mansikoita muun muassa chili-mansikkasalsan muodossa.


Tein eilen myös paahdettua oliivisuolaa, kanelihippuja (cinnamon chip; vertaa chocolate chip), pestokierreleipää sekä aurinkokuivattu tomaatti- ja oliivileipää ja mokka-kaakao-vaniljamaapähkinävoita.


Joku voisi kuvailla lauantaista leivontaruljanssia ja 15 mansikkakilon keräämistä ja pakastamista työleiriksi.

Tertin kartanon myymälän makeisia
Minä kutsun kahta viimeistä päivää onnistuneeksi viikonlopuksi.   

Tänään maaseutumatkailin herkkujen perässä Teahouse of Wehmaisissa Juvalla, Tertin kartanossa Mikkelissä sekä Rapion Myllyssä Paatelassa.

Toivotan rentoa alkavaa viikkoa tämän Tertin kartanon viisaan ohjeen myötä!