tiistai 28. elokuuta 2012

Iloa arkeen



Oi arki.



Arki on melko lailla kaksipiippuinen juttu. Toisaalta sen alkaminen kammoksuttaa ja saa tuskastumaan kesän ja loman loppumisesta sekä vapauden katoamisesta niin, että pahimmillaan viimeiset lomapäivät valuvat harmittelun loputtomaan kuiluun, josta niitä ei takaisin enää ongita.

Tämä angstailun lohdullinen näkökulma ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen. Minusta rutiineihin ja arjen turvallisiin tottumuksiin palaamisessa on jotain äärettömän vapauttavaa: on suorastaan luvallista olla hieman nuutunut, eikä ole kamalaa painetta siitä, että voi ei nyt kesä valuu täysin hukkaan kun istun sisällä vaikka ulkona on niin aurinkoista ja ihanaa.   

Miten tämä kaikki sitten liittyy mysliin? Arkeen valmistautumisessa on tärkeää ennakoida tulevia tilanteita. Pitkän päivän päätteeksi ei ole paljon lohdullisempaa näkyä kuin täysi myslipurkki, josta voi kauhoa maustamattoman jogurtin päälle reilun annoksen paahdettuja kaurahiutaleita yrittäen tietysti onkia mahdollisimman monta sattumaa. Kaikkein suurimmat herkuttelijat rohkaistuvat vielä koristamaan annosta nektariinilohkoilla ja mustaherukkahillolla (oi itse tehty mustaherukkahillo!). Tässä myslissä sattumia on reippahasti, joten pihistelevät sahanpurumyslit saavat jäädä nyt kaupan hyllyyn.  

Lisäksi tämä mysli on kuin siirtymävaihe vuodenaikojen välillä: karpaloiden ja rusinoiden makeus muistuttaa vielä kesästä, mutta pähkinöiden paahteisuus ja taateleiden tuhti maku tuovat jo paljon syksyisempää viestiä.   



Loppukesän ja alkusyksyn herkkumysli
5 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnänleseitä
2 dl maapähkinöitä tai pähkinöitä/siemeniä
(ripaus kanelia ja inkivääriä)
3 rkl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
3 rkl vettä

1/2 dl rusinoita
1 dl kuivattuja karpaloita
1/2 dl taatelinpaloja

Sekoita kaurahiutaleet ja vehnänleseet kulhossa, pilko pähkinöitä halutessasi pienemmiksi ja lisää kulhoon. Mausta halutessasi ripauksella kanelia ja inkivääriä. Sekoita rypsiöljy, hunaja ja vesi pienessä kulhossa ja hujauta kaurahiutaleseoksen joukkoon. Paista uunissa 175 asteessa noin puolen tunnin ajan. Käy sekoittamassa seosta ainakin pariin otteeseen ja pidä muutenkin hieman silmällä, jottei seos pala.

Pieni rusinoita, karpaloita ja taateleita halutessasi (itse laitoin sellaisenaan) ja sekoita hieman jäähtyneeseen mysliseokseen. Mysli säilyy hyvänä ainakin pari viikkoa (lasi)purkissa kuivassa ympäristössä.

Tulkoon syksy, olen valmis.

torstai 23. elokuuta 2012

Elämä on kuin suklaamuffini


Tänään päähäni tuli ajatus: elämä on kuin suklaamuffini.

Niin suklaamuffinissa kuin elämässäkin on sekä tasaista massaa että odottamisen arvoisia sattumia. Siitä vähemmän mielenkiintoisesta vaiheestakin tulee päästä läpi, jotta pääsee käsiksi parempiin paloihin. Toisaalta taas ne tähtihetket eivät tuntuisi miltään, jos elämä ei välillä asettuisi siihen turvallisen tasaiseen uomaansa; jos elämä olisi pelkkää sattumaa, sattuma ei olisikaan enää sattuma, vaan siitä sattumasta tulisi tasainen massa.



Joskus on vain väistämättäkin vähemmän kivaa, sillä vähemmän kivan olemassaolo on juuri se, mikä tekee tietyistä hetkistä erityisiä. Minusta tuntuu, että ihmisen henkinen kehitys perustuu hyvin suureksi osaksi sille, että oppii hyväksymään epämukavuutta, keskeneräisyyttä, pettymyksiä, jopa epäonnistumisia. Niin monet hyveet perustuvatkin sen epämukavuuden sietämiselle: mihin tarvitsisimme kärsivällisyyttä, itsekuria, säntillisyyttä tai epäitsekkyyttä, jos aina olisi niin mukavaa kuin toivoa saattaa?  

Nyt unohdetaan kuitenkin kyökkifilosofia ja siirrytään itse asiaan. Kyllä, enää ei tarvitse olla kärsivällinen: nyt voit saada sekä sattumat, suklaasydämen että kuorrutteen, kaikki samalla kertaa. Ja kirsikkana päälle vielä vadelmia, jos olet onnenpekka kuten minä ja voit kipaista viidenkymmenen metrin päästä muutaman punaisen marjan koristeeksi.

 
Suklaamuffinit kookosmaitokuorrutteella (4 kappaletta)
5 taatelia
1/2 dl kahvia tai vettä

1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl (ruskeaa) sokeria
1 tl vaniljasokeria
1/4 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa

2 rkl rypsiöljyä
2 rkl kahvia tai vettä

30 g tummaa suklaata + 4 palaa suklaasydämiksi

kuorrutus:
30 g tummaa suklaata
1 dl kookosmaitoa (vain kiinteä osa, ei purkin pohjan nestettä)
1 tl vaniljasokeria

koristeluun:
tummaa suklaata
vadelmia

Liuota taateleita kahvissa parisen tuntia ja surauta tasaiseksi liemineen. Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. Sekoita rypsiöljy ja kahvi/vesi yhteen erillisessä kulhossa ja lisää sitten se sekä taateliseos kuivien joukkoon. Paloittele suklaa ja kääntele palat taikinaan. Lusikoi taikina tasaisesti neljään paperivuoilla vuorattuun muffinivuoan koloon ja paina jokaiseen vielä pala suklaata. Paista muffineita 175 asteessa kymmenisen minuuttia, anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa ja anna jäähtyä 15 minuuttia. Erottele kookosmaitopurkista desin verran kiinteää massaa (kolmas kuva täällä näyttää oikean koostumuksen). Lisää suklaa ja vaniljasokeri kookosmaitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen kiinteytyä jääkaapissa ainakin 15 minuuttia. Vatkaa sitten sähkövatkaimella paksuksi ja lusikoi jäähtyneiden muffinien päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Koristele sulatetulla suklaalla ja vadelmilla.

maanantai 20. elokuuta 2012

Kukkakaalia ja graavikalaa kiitos


Joskus Usein päivällisajan lähestyessä katson jääkaappiin ja mietin, että jaahas, olisi varmaan pitänyt käydä kaupassa. Kurkistan kuiva-ainekaappiin ja toivon kahta kauheammin, että siellä marketissa olisi tullut käytyä. Silloin tällöin joutuu joko a) taipumaan ja käymään kauhean nälkäisenä kaupassa, jolloin kotiin tulee ostoslistan tuotteiden päällystänä sen sataa sorttia herkkua ja heräteostosta, tai b) pistämään poskeen näkkäriä ja kylmiä papuja, taas.

Usein tässä tilanteessa nimittäin unohtuu salainen vaihtoehto c) keksiä jotain uutta ja innovatiivista jääkaapin tähteistä, jämäpurnukoista ja porkkananpätkistä! Pakon edessä ne parhaat ideat syntyvät, uskokaa poies.



Pitkän alkuhöpinän tarkoitus oli oikeastaan vain kertoa, että tämä soseutetulla kukkakaalilla ja tuorejuustolla hunnutettu pasta oli hyvää ja kermaista. Kastikeideaa voi varmasti soveltaa moneen, esimerkiksi kasvisversioon graavilohen voisi ehdottomasti korvata savustetulla tofulla, kikherneillä tai aurinkokuivatuilla tomaateilla ja kasviksilla. Kukkakaali keventää kastiketta mukavasti ja tekee koostumuksesta pehmeän. Kukkakaalista on moneksi!

Graavilohipasta (3 hengelle)
(täysjyvä)spagettia/tagliatellea/pappardellea/tuorepastaa parille hengelle
200 g kukkakaalia
100 g tuorejuustoa
1 kananmuna
100 g graavilohta
rucolaa
pippuria

Keitä pasta kypsäksi runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Keitä samalla aikaa kukkakaalin nuput pehmeäksi pienessä kattilassa (noin 12-15 minuuttia). Sauvasekoita kukkakaali soseeksi, lisää tuorejuusto sekä kananmuna ja sekoita aivan tasaiseksi. Valuta pastasta vesi ja sekoita pasta kukkakaaliseoksen joukkoon. Lisää pilkottu graavilohi ja rucola ja mausta pippurilla. Koristele rucolalla ja halutessasi parmesansiivuilla.

tiistai 14. elokuuta 2012

Cookien ja kikherneen iloinen jälleennäkeminen


En usko, että maailmassa voi olla kerrassaan ketään, joka ei nauttisi cookietaikinan napostelusta. Jokin siinä rasvaisen ja makean liitossa, jota täydentää fariinisokerikiteiden rouskuminen hampaissa sekä suklaa-, rusina- ja pähkinäsattumien iloinen kohtaaminen hienoisen suolan vivahteen häilyessä taustalla, vie kielen mennessään. Toki ne paistetut, optimaalisuudessaan päältä rapeat ja sisältä sitkoisat cookietkin ovat hyviä, mutta siinä cookietaikinassa vain on se jokin.

Ehkä ainakin tietynlainen tottelemattomuuden viehätys?   


Nämä cookiepallerot eivät varsinaisesti maistu cookietaikinalta, mutta sattumat palauttavat mieleen hyvät muistot taikinakulhon äärellä. Miksipä siis ei nauttisi pientä proteiinitankkausta siinä samassa kikherneiden muodossa?

Innoitusta resepti on saanut näistä aikaisemmista tekemistäni palleroista, joiden roolimalli haettiin Veikeältä Versolta. Myös aikaisemmin tekemäni kikhernecookiet polttivat mielessä näitä ideoidessa; niiden ohje on peräisin Texanering Baking -blogista.     

Cookiepallerot (10-12 kappaletta)
6 pehmeää taatelia
1 prk (170 g) kikherneitä, keitettynä/purkista ja huuhdeltuna
3 rkl maapähkinävoita
2 rkl mantelijauhetta (voi jättää poiskin)
2 rkl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl kanelia
1/4 tl suolaa

2 riviä (n. 30 g) tummaa suklaata
3 rkl cashew-pähkinöitä (tai muita pähkinöitä/maapähkinöitä)
2-3 rkl rusinoita

Liota taateleita pari tuntia tilkassa (n. 2 rkl) vettä. Soseuta kikherneet sauvasekoittimella, lisää maapähkinävoi, mantelijauhe, hunaja, valutetut taatelit, vaniljasokeri, kaneli ja suola ja soseuta taas tasaiseksi.

Pilko tumma suklaa ja pähkinät paloiksi ja lisää suklaa, pähkinät ja rusinat taikinaan. Pyörittele pieniksi palloiksi kostuttaen välillä käsiä vedessä, jos taikina on hyvin pehmeää, ja anna kovettua jääkaapissa ainakin puoli tuntia. Pallerot säilyvät jääkaapissa ainakin pari päivää.  


 Johtopäätös: Cookietaikina on hyvää. Samoin nämä pallot. Mums.

perjantai 10. elokuuta 2012

Kippari-Kallen täysjyväistä pizzaa


Ihailen viherpeukaloisia ihmisiä ja luen aina kadehtien muiden ikiomien kasvimaiden tomaateista, mansikoista, kesäkurpitsoista, salaateista, luumuista ja ties mistä ihanuuksista. Omalla haavelistallani ykkösenä on omenapuu, mutta kun tarvittavanlaista tonttia tuskin tulee omaisuusluettelossani vielä kymmeneen vuoteen olemaan, niin toistaiseksi syksyn tullen joudun tyytymään armeliaiden tuttujen tai ruokakaupan kotimaisten omenien satoon.

Tänä kesänä minulla on kuitenkin ollut ensimmäistä kertaa oma parvekeyrttitarha. Sato on ollut niukahkoa, sillä niin basilikat kuin persiljatkin ovat joutuneet hieman ahtaille pienissä ruukuissaan. Tosin eikös se niin ole, että kun jotain on vain vähän eikä yltäkylläisesti, niin sitä arvostaa ihan eri tavalla? Ainakin minusta on tuntunut melkoisen hurmokselliselta tehdä oman maan (parvekkeen) pinaatista pinaattipizzaa, jonka kastikkeeseen ytyä luo oma luomu-lähiruoka-lannoittamaton-hyväksi juteltu basilika. 


Niin, siitä kastikkeesta. Olen vuosien varrella tehnyt sellaisen havainnon, että monet tomaattimurskapohjaiset tomaattikastikkeet pizzassa ovat aika mauttomia. Se tomaattikastike nyt kun joka tapauksessa on pohjan rapeuden ja simppelien täytteiden lisäksi koko pizzainstituution ydin. Siksi päätin kokeilla jotain hieman erilaista ja unohtaa vetiset tomaattimurskakastikkeet. Tässä tomaattikastikeessa tahtia määräävät punainen pesto ja tomaattisose (se pienenpienessä metallipurkissa tai -tuubissa myytävä "tomaattitahna"), joiden yhteistyön hedelmä on maukas, hieman makea ja sopivan rasvainen kastike. Tomaattimurskaa lisäsin kastikkeeseen vain lorauksen tasoittamaan makuja.

Kuten ohjeessa lukee, itselläni on tapana laittaa pohja uuniin muutamaksi minuutiksi uunin vielä lämmetessä ilman päällysteitä, jotta pohjasta tulee hyvin rapea. Ilman tätä proseduuria kastike ja täytteet vetistävät pohjan, eikä se kypsy toivotulla tavalla. Ohje saattaa kuulostaa hieman vaivalloiselta, muttei sitä ole. Tulos on sitä paitsi vaivan arvoinen. Eihän pizzaa kuulukaan paistaa arkiappeeksi kiireessä ja stressissä, vaan hyvällä fiiliksellä perjantai-iltana, kun ei ole hoppu minnekään, paitsi ehkä sen pizzan ja jälkiruoan kimppuun.


Pinaattipizza (2 isoa pizzaa)
tosi hyvä pohja:
3 dl vettä
2 rkl kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 2 dl vehnäjauhoja
n. 1 rkl oliiviöljyä

superherkullinen kastike: 
nippu basilikaa
4 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta
1 prk (70 g) tomaattisosetta
4 rkl punaista pestoa
loraus tomaattimurskaa
mustapippuria
ripaus kanelia

päällysteet:
oliiviöljyä
iso nippu tuoretta pinaattia
juustoa, esim. emmentalia tai mozzarellaa

Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita kuivahiiva, sokeri ja suola osaan täysjyvävehnäjauhoja (esim. noin desiin) ja sekoita veteen. Lisää jauhoja taikinaan alustaen loput vehnäjauhot käsin. Hulauta joukkoon välissä vähän oliiviöljyä ja vaivaa jauhoisella leivinlaudalla kimmoisaksi (n. 10-15 minuuttia). Anna levätä ainakin tunnin ajan. 10 minuuttia ennen kuin tunti on kulunut laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan ja kaulitse sitten jauhotetulla leivinlaudalla kahdeksi pyöreäksi pizzaksi. Nostaaksesi pizzat pelleille kääräise ne kaulimen ympäri ja töki niihin haarukalla ilmareikiä. Nosta pohjat lämpenevään uuniin melko korkealle tasolle noin 10 minuutiksi; tee sillä välin kastike ja valmistele päällysteet. 

Valmista kastike pehmittämällä basilika ensin paistinpannussa pilkottujen aurinkokuivattujen tomaattien kanssa (koska aurinkokuivatut tomaatit ovat itsessään hyvin öljyisiä, ei lisäöljyä tarvita). Lisää parin minuutin perästä tomaattisose, punainen pesto, tomaattimurska ja mausteet ja anna porista taas pari minuuttia pienellä lämmöllä; varo kuuman kastikkeen roiskumista, sillä pesto on hyvin öljyistä!

Valmistele päällysteet kypsentämällä pinaatti paistinpannulla öljyssä, kunnes lehdet ovat menneet kasaan, ja raastamalla juusto (käyttäessäsi mozzarellaa voit vain viipaloida sen halutessasi). Ota pohjat uunista ja levitä tomaattikastike pizzoille aina reunoihin asti. Jaa pinaatit pizzoilla ja ripottele juustoraastetta tai asettele mozzarellapalat. Paista uunissa 10-15 minuuttia melko korkealla tasolla, kunnes pohja ja juusto ovat saaneet sopivasti väriä.  

Pizza pitäisi kai oikeasti kirjoittaa "pitsa". En vaan pysty siihen, anteeksi. Minusta tuntuisi yhtä pahalta kirjoittaa mozzarella "motsarella".

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kanelia ja kookosta kaverille kans


Ruokalahjoja on kiva antaa, sillä silloin tietää, ettei lahja jää ainakaan pyörimään nurkkiin hyödyttömänä. Lahjasta ei jää paha maku suuhun, kun lahjansaajan ei tarvitse potea huonoa omatuntoa sen pinoamisesta kirppisläjään monen vuoden käyttämättömänä lojumisen jälkeen. Sitä paitsi meidän länsimaisessa materialistisessa maailmassamme, jossa kaikilla tuntuu olevan mahdollisuus kaikkeen ja jossa tonnin veska aiheuttaa kiinnostusta lähinnä taskuvarkaissa, aika on kallein hyödykkeemme, jota voimme toisille lahjoittaa.

Imelää idealismia, eikö? Myönnän, etten panisi pahakseni, jos joku haluaisi lahjoa minua Vitamixillä. Toisaalta olen yhtä onnellinen maapähkinävoista, joka on tehty kympin kustantaneella ikälopulla sauvasekoittimellani, kuin jos kyseinen herkku olisi loihdittu viidensadan euron yleiskoneella. Itse asiassa saatan jopa olla hieman iloisempi ja ylpeämpi vaatimattomammilla vehkeillä tehdyistä jutuista.   

Senkin takia voi joskus tehdä päivän sankarille vain kortin.

Tai purkin maapähkinävoita.


Kaneli-kookos-maapähkinävoi (pieni purkillinen)
400 g maapähkinöitä
1/2 dl kookoshiutaleita
1 rkl kanelia
1 rkl hunajaa
reilu 1/4 tl suolaa

Yleiskoneella: Paahda pähkinät (halutessasi) 175 asteessa noin 20-30 minuutin ajan, kunnes niistä pöllähtää hyvä tuoksu ja ovat hieman ruskettuneita. Kuori pähkinät hankaamalla käsin. Iske maapähkinät yleiskoneeseen ja anna surruutella, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Jos massa valuu reunoille, sammuta kone ja pyyhi massaa nuolijalla/lusikalla tarvittaessa terän ulottuville muutamaan otteeseen. Kun olet tyytyväinen koostumukseen, lisää loput aineet ja pyöräytä tasaiseksi niin, että kookoshiutaleet "sulavat" voihin. Maista ja lisää makeutusta ja/tai suolaa tarvittaessa.    

Sauvasekoittimella: Paahda pähkinät (halutessasi) 175 asteessa noin 20-30 minuuttia ja poista kuoret hankaamalla. Laita pähkinät minigrip-pussiin ja hakkaa murskaksi/rouheeksi. Siirrä pähkinämurska mieluiten korkeahkoon sauvasekoittimen kestävään astiaan ja ala surruuttaa. Varo aluksi mahdollisesti lentäviä pähkinänpalasia! Sauvasekoita noin 10 minuutin ajan, kunnes haluttu koostumus on saavutettu. Lisää loput aineet ja pyöräytä tasaiseksi niin, että kookoshiutaleet "sulavat" voihin. Maista ja lisää makeutusta ja/tai tarvittaessa.  

Huom. Ota sauvasekoittimesi kuumat tunteet vakavasti ja anna sen levähtää, mikäli tunnet moottorin kuumenevan ja aivan viimeistään, jos laite alkaa haista. Siinä tapauksessa sauvasekoitinrukkasi on menossa kovaa kyytiä kohti oikosulkua ja tällöin viimeistään anna sille tunnin parin breikki. Itse tein surruutuksen kahdessa vajaan viiden minuutin erässä, joiden välillä annoin sauvasekoittimen levätä reilun tunnin. 


En meinannut raaskia antaa tätä pois. Sitten muistin, että voin tehdä itselleni oman satsin. Seuraavana päivänä paahdettiin korvat sauhuten taas maapähkinöitä, kanelin huuruisissa tunnelmissa totta kai.

perjantai 3. elokuuta 2012

Oh my balls - proteiinitankkausta herkkupalleroilla



En vierasta häröä otsikointia, vaikka siitä saattaakin jollekulle tulla vääränlaisia mielleyhtymiä. Nämä pallukat vain sattuvat olemaan mitä herkullisin tapa nauttia yllinkyllin kasviperäistä proteiinia. Hyvät rasvat tulevat vielä kaupan päälle!  

Näin erästä hyvää ystävääni pitkästä aikaa pari päivää sitten ja otin kohtaamisen heti tilaisuutena kokeilla vihdoin palleroita, joiden erilaisia variaatioita alati käyn kuolaamassa Veikeässä Versossa. Resepti on kulkenut läpi Baka baka liten kaka -blogin käsittelyn ja juontaa alkuperänsä Lilla Matderiven -blogista.* Palleroiden maailman valloitus on siis jo kovassa vauhdissa!
* Tarpeeksi linkkejä, ha?

Miksipä ei olisi - nämä pallerot ovat aika ihania. Koostumus on pehmeä, ja maku hunajan ansiosta hienoisen makea eikä aivot räjäyttävän imelä kuten monissa sokerilla leivotuissa herkuissa. Ulkonäöllisesti näistä saa kuin pieniä tryffeleitä kierittelemällä pallot kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa ja vielä tarjoamalla namupalat samppanjamaljoista saa arkeen vielä vähän luksuksen tuntua.

Ja kyllä, näitä voi hyvin syödä myös viikolla. Vaikka joka päivä.
  

Käytin Veikeän Verson reseptiä muuttaen sitä hitusen - koska olen tykästynyt kahvin makuun, laitoin joukkoon hieman pikakahvijauhetta. (Syy tähän saattaa olla myös se, että kun kerran ostin maapähkinävoikokeiluun kerran sitä pikakahvijauhetta, niin nyt sitä sitten pitäisi saada vähän vajuutettua tuolta kaapista. Noita purkkeja ja purnukoita kun tuppaa joskus aina vähän kertymään...) Muokkasin alkuperäistä reseptiä myös vaihtamalla suklaakuorrutuksen tummaan kaakaojauheeseen itse taikinassa sekä korvaamalla agaven hunajalla.

Niin, ja ahneena herkkurohmuna sain vaan 15 palloa. Olisi pitänyt saada noin 27 kipaletta. Ahneella on kökkö loppu vai miten se meni.



Mokka-kaakao-maapähkinäpallerot (15 kpl)
1 pkt (230 g) kikherneitä
1 1/2 dl maapähkinävoita
1/2 dl hunajaa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1-2 tl pikakahvijauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa

kookoshiutaleita
tummaa kaakaojauhetta

Huuhtele kikherneet ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää maapähkinävoi, hunaja, kaakao, kahvijauhe, vaniljasokeri ja suola. Soseuta tasaiseksi ja pyörittele palloiksi. Taikina on melkoisen tahmeaa ja pehmeää, joten kostuta käsiäsi kylmällä vedellä välillä, jos pyörittely ei meinaa onnistua. Laita jääkaappiin jähmettymään noin puoleksi tunniksi ja kierittele sitten kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa. Anna vielä jähmettyä kymmenisen minuuttia jääkaapissa ja tarjoile.

Säilyvät jääkaapissa pari päivää, minkä testaaminen oli näiden palleroiden herkullisuuden takia haastavaa!