lauantai 29. syyskuuta 2012

Haisulilinssejä browniessa + mikä meni vikaan



Tiedätkö sen melkoisen luotaantyöntävältä pilaantuneelta raparperilta haiskahtavan aromin, joka leijahtaa ilmoille heti ensimmäisten vesipisaroiden saavuttaessa kuivien punaisten linssejen pinnan?



Jos olet koskaan huuhdellut linssejä, tiedät luultavasti mistä puhun. Tai voihan tietysti olla, että olen itse keksinyt ja kuvitellut tämän jutun, tai että nenäni on vain yliherkkä ihmeellisille hajunpöllähdyksille. Ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen laittaa noita haisuliproteiini- ja rautapommeja brownieseen... Toisaalta miksipäs ei?

En halua liioitella näiden erinomaisuutta: tässä reseptissä on vielä kehittämisen varaa. Rakenne oli hyvä, maku oli hyvä, hieman onnistuin uudella uunilla käräyttämään leivosten päällisen, koska en ollut tietoinen sen huikeasta tehokkuudesta - mutta jokin vaikeasti nimettävä näissä vielä hieman mättää. Kenties nämä maistuvat liian terveelliselle? Ehkä taatelia ja linssejä ei vain ole tarkoitettu yhteen ja nämä kaipaisivat hieman ryyditystä vanhasta kunnon sokerista? Tai jospa linssit pitäisi pitää vain pihvien ja patojen erinomaisena raaka-aineena, jolle kuitenkaan ei makeasta keittiöstä sovellutuksia löydy?

Jos tiedät hyvän linssileivonnaisreseptin, jaa se toki kanssani. En ole vielä valmis luovuttamaan linssien suhteen!   


Linssibrowniet (4-6 palaa)
1,5 dl vettä
3/4 dl punaisia linssejä

8 taatelia
1 dl kaurajauhoja
3 rkl (intiaani)sokeria
2 tl kanelia
2 tl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa

3 rkl maitoa
2 rkl maustamatonta jogurttia
3 rkl rypsiöljyä

Keitä linssit ohjeen mukaan kypsiksi. Soseuta linssit taateleiden kanssa aivan sileäksi soseeksi, lisää sitten yhdistetyt kuivat aineet sekä yhdistetyt märät aineet. Sekoita tasaiseksi ja kaada pieneen rypsiöljyllä siveltyyn pitkulaiseen vuokaan (esim. leipävuokaan). Paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia. Kuorruta halutessasi vaniljasokerilla ja tummalla kaakaolla maustetulla kookoskermalla (kookosmaitopurkissa päälle nouseva kerma - älä sekoita purkkia ennen avaamista!).

perjantai 21. syyskuuta 2012

Seesam aukene, tahinipurkkisein!

Jos olet koskaan miettinyt, voisiko tahinia tehdä seesaminsiemenistä samaan tapaan kuin esimerkiksi maapähkinöistä maapähkinävoita, niin vastaus on, että ei voi.


Nimittäin tahinin valmistus on suorastaan naurettavan helppoa, kun taas hyvän maapähkinävoin aikaansaamiseksi saa vähän kääriskellä hihoja ja tehä hommia.

Tämä aivan todella yksinkertainen resepti kuuluu näin: kaada haluttu määrä seesaminsiemeniä (pari kolme desiä soveltuu hyvin sauvasekoittimen käsiteltäväksi) sauvasekoittimen kestävään kulhoon ja sauvasekoita, kunnes olet tyytyväinen tahinin koostumukseen. Ripsauta joukkoon hiven suolaa ja pyöräytä vielä sekaisin. Kuvassa näkyvään koostumukseen pääsin noin kahdessa minuutissa lainkaan prosessin nopeutta liioittelematta; itse pidän melko karkeasta koostumuksesta, mutta en usko sileämpäänkään lopputulokseen menevän koko viikonloppua.

Miksi sitten tehdä itse tahinia, kun sitä saa nätisti valmiiksi purkitettuna 200 metrin päästä lähikaupasta? (Tai siis, ainakin minun lähikaupassani sitä on myynnissä. Voi tosin olla, että jossain maallempana asiat ovat hieman paremmin eikä alle 100 neliön kaupassa ole myynnissä noria, vuosikertaviinietikkaa, nieriää, hunajasaksanpähkinöitä ja kaikkea muuta absurdin elitististä.) Seesaminsiemeniä saa 350 gramman laatikon 1,5 eurolla. Parin desilitran purkki tahinia maksaa lähikaupassani ruhtinaalliset 5,69 euroa. You do the math.  

Lisäksi se itse tehty tahini on kans aika hyvää. Hummuksessa, leivällä, omenoiden tai porkkanoiden kanssa, täysjyväspagetin seassa, näkkärillä, hapankorpulla... Kerro ihmeessä kommenteissa, miten sinä käytät tahinia.

Hyvää viikonloppua ihmiset! Täällä tarjoillaan brunssia viikonloppuna, saa nähdä millaisiin koitoksiin tahini tässä yhtälössä joutuukaan... (Vinkki: en tee hummusta kuitenkaan.)

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kun Snickers ja Bounty saivat raakoja lapsia


Tänään katselin kaipassa Raw Brownie -nimikkeellä olevia raakapatukoita. Aineksina oli manteli, rusina ja kaakao, ja hintaa oli pikkiriikkisellä patukalla kaksi neljäkymmentä. Mietin, että jaahas, tyyristä on. (Samalla rahamäärällä sain hiuslakan ja vihkon - tosin tunnustettakoon, että minulla oli alekuponki.)

Ajatus raa'asta browniesta jäi kuitenkin kytemään. Manteleita ei ollunna, mutta auringonkukansiemeniä, maapähkinöitä, rusinoita, taateleita, kookoshiutaleita, tummaa kaakaota ja tummaa suklaata oli!  Idea jalostui raaka-ainevalikoiman puitteissa suklaapatukkamaisemmaksi, mikä ei kyllä ollut ollenkaan huono juttu.


Uunissa tai kuivalla paistinpannulla paahdetut maapähkinät tuovat näihin patukoihin hieman snickermäisen makuvivahteen, kookoksesta puolestaan saa bountymaisia viboja. Maku ei varmastikaan ole identtinen kyseisten suklaapatukoiden risteymän kanssa, mutta tällaisiksi joka budjetille sopiviksi lähesraakapatukoiksi näistä tuli kyllä sangen kelpoja. Raa'at henkilöt voivat toki jättää pähkinänsä paahtamatta, mutta snickermäinen vivahde saattaa kärsiä tästä.   

Huomenna kun menen istumaan luennoille kahdestatoista kuuteen, tiedän mikä on salainen aseeni iltapäiväväsymyksen selättämiseen! (Voisikohan näihin integroida seuraavalla kerralla vielä kahvikomponentin? Hmm, mielenkiintoista.)



(Lähes) raa'at kookos-pähkinäpatukat (4 pientä patukkaa)
2 rkl rusinoita
4 taatelia
3 rkl kookoshiutaleita
2 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl (paahdettuja) kuorittuja maapähkinöitä
1 rkl (raaka)kaakaojauhetta

koristeluun:
rivi tai pari tummaa suklaata 
kookoshiutaleita
siemeniä

Lisää kaikki ainekset (koristeluaineita lukuun ottamatta) kulhoon ja sauvasekoita tasaiseksi massaksi. Kelmuta leipävuoka ja painele massa tasaiseksi noin sentin paksuiseksi levyksi niin pitkälle kuin sitä riittää (tavoitteena ei siis ole saada sitä riittämään koko vuokaan). Pakasta puolisen tuntia ja leikkaa sitten terävällä veitsellä neljäksi patukaksi. Sulata suklaa pienessä kulhossa ja sotke sitä patukoiden päälle. Ripottele päälle vielä vähän kookoshiutaleita ja siemeniä (tai esim. pähkinämurskaa) ennen kuin suklaa jähmettyy.


P.S. Sopii myös päiväkaffeille. Testattu on.

torstai 13. syyskuuta 2012

Taio myslisi kolmessa minuutissa eli kuinka moukaroida näkkileipää

Tiedättekö miten saa tosi hyvää mysliä helposti, nopeasti ja halvasti?*
*Kyllä, minun pitäisi ehdottomasti tienata leipäni mainosmiehenä!


Laita haluttu määrä näkkileipää kestävään muovipussiin, ota kaulin/paistinpannu/kattila/muu hyvä lyömäväline, jota käyttäisit myös murtovarkailta omaisuutesi puolustamiseen, ja anna päivän, viikon ja kuukauden turhautumien ja aggressioiden purkautua lyömävälineen kautta näkkäreihin. Saat tuloksena ihanaa epätasaisen kokoista näkkärimurskaa ja kaupan päälle hyvin edullista terapeuttista hoitoa. Kaada näkkärimuru kauniiseen lasipurkkiin, lisää halutessasi kaurahiutaleita ja pilko joukkoon haluamiasi sattumia, esimerkiksi alla olevia:

Pihistä eli kun opintotuen tilille kilahtamisesta on jo kolmisen viikkoa: rusinoita, kuivattuja aprikooseja/taateleita/luumuja, maapähkinöitä, cashew-pähkinöitä, auringonkukansiemeniä  

Panosta eli silloin kun olen kotona vierailemassa: pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä, kuivattuja karpaloita/mustikoita/mansikoita, kuivattuja omenarenkaita, kurpitsansiemeniä, makadamiapähkinöitä, parapähkinöitä  


Ideasta olen lukenut Marttojen ruisleipätiedotteesta, jonka poimin elonkorjuumarkkinoilta mukaan. Yksinkertaista mutta nerokasta niihin päiviin, kun myslipurkki ammottaa surullisen tyhjänä!

Tästähän ollaankin jo keskusteltu, että kaikki käyttää ruotsalaista näkkäriä, eiksvaa?

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kun leivästä tuli pannukakku... ei kun pulla!

Muuttoruljanssista toipuessa täällä herkutellaan vielä yhdellä vähän vanhemmalla loppukesän reseptillä. Kokkailulle toivottavasti pian taas enemmän aikaa, kunhan arki asettuu uomaansa, ja lattia alkaa vaate-, paistinpannu- ja kirjapinon alta paistaa... 

Harvoin käy niin, että luulee tekevänsä leipää, mutta saakin aikaan pullaa.


Tarkoituksena oli tehdä makeahkoa leipää, jonka pariksi jokin suolainen lisuke, kuten juusto, olisi sopinut tainnuttamaan makeutta ja luomaan yhdistelmästä ihanan makean suolaisen liiton, jota esimerkiksi briejuustoa ja aprikoosihilloa yhdistämällä tavoitellaan.

Enpä sittenkään kyllä söisi tämän kanssa juustoa. Nimittäin makuelämys voisi olla aika lähellä... noh, sitä kun söisi korvapuustia juustolla. Ei ehkä kuitenkaan tavoittelemisen arvoinen kokemus, vai mitä luulette?

Tästä siis tulikin tällainen korvapuusti, hieman isompana rullana vain. Ehkä tämä on korvapuustin isoveli, korvapuustipitko eli korvapuustin ja pullapitkon risteytys? Jännittävää kyllä, että ilman munaa ja voita voi saada näin korvapuustimaisen elämyksen. Maustamattoman tuorejuuston rasva ja kanelihippujen sokeri nimittäin maustavat myös leipäkerrokset niin, että tuloksena on hämmästyttävän autenttinen pullan maku. Vaikka vehnäinen osuus on oikeastaan täysin leipätaikinaa vastaava, ei tämä rulla kuitenkaan maistu leivältä, jonka sisään on isketty runsaasti kanelia, sokeria ja tuorejuustoa.   

Tämä maistuu pullalta. Voiselta, sokeriselta ja herkulliselta korvapuustilta. Nam.

Kanelihippurulla (2 rullaa)
2,5 dl maitoa
2 rkl kuivahiivaa
1 tl suolaa
3,5 dl täysjyvävehnäjauhoja
1,5 dl kaurajauhoja
n. 1,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl hunajaa
1 rkl rypsiöljyä

150 g maustamatonta tuorejuustoa
kanelihippuja (käytin 2/3 koko erästä)

vuoan voiteluun:
rypsiöljyä

päälle:
kylmää vettä
kanelia

Lämmitä maito noin 42-asteiseksi. Lisää kuivahiiva ja suola täysjyvävehnäjauhoihin ja sekoita maidon joukkoon. Lisää sitten kaurajauhot ja alusta vehnäjauhot taikinaan; hulauta hunaja ja rypsiöljy keskivälissä alustusta taikinaan. Vaivaa taikina pehmeäksi ja kimmoisaksi (noin 10-15 minuuttia). Anna kohota liinan alla ainakin tunnin, mieluiten parikin tuntia.

Jaa taikina kahteen osaa. Kaulitse suorakulmainen levy kummastakin osasta, levitä päälle tuorejuusto ja ripottele kanelihiput. Rullaa leivät kiinni ja laita pitkulaisiin voideltuihin leipävuokiin saumapuoli alaspäin. Voitele vedellä rapean pinnan aikaansaamiseksi ja ripottele päälle kanelia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, kunnes leivät ovat hieman ruskettuneita.


Tämän leivonnaisen funtiota maailman kaikkeudessa voi toki kyseenalaistaa, mutta eikös enemmän herkkua ole parempi kuin vähemmän herkkuja? Pitihän tästä ihmeestä antaa tiedoksianto kansalle, kun leipä muuttui korvapuustiksi (vähän kuin veden muuttaminen viiniksi).

maanantai 10. syyskuuta 2012

Minut on haastettu!


Minut haastettiin ensimmäistä kertaa - onneksi iloisissa merkeissä - vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Mietteitä matkan varrella -blogin Nina tarjosi minulle toinen toistaan mielenkiintoisempia kysymyksiä pohdittavaksi, minkä lisäksi haasteeseen kuuluu keksiä 11 kysymystä seuraaville bloggaajille vastattavaksi. Haastan siis Mausteisen mantelin ja Cinnamonian vastaamaan seuraaviin kysymyksiin ja keksimään seuraaville haastettaville 11 kysymystä vastattavaksi halutessaan:

1. Mikä on tärkein luottoleivontareseptisi, jonka luo palaat yhä uudelleen?
2. Mitä kuuluu täydelliseen aamuun?
3. Minne suuntaisit lomalle lokakuussa, jos saisit täysin sponsoroidun matkan?
4. Mikä on lempimarjasi?
5. Millaisista kirjoista pidät?
6. Mikä on suhteesi siivoukseen: korjaatko mieluiten jälkesi saman tien vai siivoatko suuremman urakan kerralla?
7. Mikä on mieleenpainuvin ruokaelämyksesi?
8. Mitkä ovat syksyn parhaita ominaisuuksia?
9. Millainen olisi unelmien kotisi?
10. Mitkä ovat lempiharrastuksiasi vapaa-ajalla?
11. Jos joutuisit valitsemaan kolme ruokalajia, joita saisit ainoastaan syödä kuukauden ajan, mitkä nämä ruokalajit olisivat?
 

Alla taasen ovat omat vastaukseni Ninan asettamiin kysymyksiin:

1. Jos pyytäisin hyvää ystävääsi kuvailemaan sinua kolmella sanalla, mitä hän vastaisi?
Iloinen, luotettava ja ahkera, uskoisin. (Toivoisin.) 

2. Mitä keittiö-apuvälinettä käytät eniten?
Veistä käytän ehdottomasti eniten, sillä pilkon kasviksia ja/tai hedelmiä jokaiselle päivän aterialle. Seuraavaksi yleisin väline on varmaankin sauvasekoitin, jolla surauttelen päivittäin joko hummusta, muuta paputahnaa, maapähkinävoita, tahinia tai seesaminsiemenvoita. Toki puurokattila ja paistinpannukin ovat päivittäisessä käytössä.


3. Paikka, joka merkitsee sinulle paljon, on ...?
Äitini keittiö, sillä siellä on aina kaapit pullollaan ihania raaka-aineita, joista tehdä hyvää ruokaa. Mikään välttämätön (kuten kahvi, pähkinät, maustamaton jogurtti, kikherneet, kaurahiutaleet, omenat, maito tai jälkiuuniruisleipä) ei ole koskaan loppu, joten mittava raaka-ainevarasto luo turvan ja lämmön tunteen.

4. Jos sinun tulee muistaa 3 asiaa, jotka sinun on toimitettava seuraavana arkipäivänä, kuinka varmistat, ettet unohda niitä?
Olen listamaanikko - en luota muistavani mitään ilman ylös kirjoittamista. Siispä raapustaisin asiat jonkin paperin kulmaan ranskiksilla. Joskus käytän myös puhelimen muistutustoimintoa edellisen keinon tueksi, jos kysymyksessä on hengenhätä.


5. Tunnet itsesi energiseksi ja hyvinvoivaksi, kun ...?
Syön terveellisesti mutta herkullisesti, harrastan sopivassa määrin liikuntaa ja ulkoilua, nauran, tapaan ihmisiä joiden seurassa voin olla oma itseni, saan osakseni eläinrakkautta, teen sopivasti töitä kouluhommien parissa, nukun yöni rauhassa ja voin pitää kiinni rutiineistani. Rutiinit ovat minulle tärkeitä, sillä haluan tehdä tietyt asiat aina samalla tavalla, aina samaan aikaan. Toisaalta rutiinien rikkominenkin on joskus tärkeää. Tasapaino on ainoa sana, joka loppujen lopuksi tarvitaan kuvailemaan sitä, mitä tarvitsen energisyyteeni ja hyvinvointiini.




6. Zappailet pois TV-kanavalta, kun sieltä lähetetään ...?
Urheilua, uutisia, ajankohtaisohjelmia tai Eastenders/Salatut elämät/Kauniit ja rohkeat/Päivien viemää. Katson kyllä paljon kaikenlaista hömppää, mutta saippuaoopperoihin en onnekseni ole jäänyt koukkuun. Uutiset taas haluan lukea sanomalehdestä aamukahvin ja -puuron kera.



7. Hetki, jonka tahtoisit elää uudestaan, jos se olisi mahdollista?
En oikeastaan kaipaa mitään tiettyä hetkeä takaisin, vaan olen aika lailla tyytyväinen nykyhetkeen. Tietyt hetkit toki ovat olleet tärkeämpiä ja valoisampia kuin toiset, mutta en siltikään haluaisi palata takaisin - suuntani on ainoastaan eteenpäin!



8. Mainitse kaksi nettisivustoa, jotka olet asettanut internet-asetuksissasi suosikeiksi.
En jostain syystä käytä Suosikit-toimintoa, mutta kirjanmerkeissä lymysi mielenkiintoiselta vaikuttava La Kocinera -ruokablogi sekä aamukaurapuuroni päälle vielä joku päivä tiensä löytävä mustikka-tahinikompotti. Mmm, mustikkaa ja seesaminsiemeniä...

9. Arvostat kanssaihmisissäsi seuraavia ominaisuuksia ...?
Ystävällisyys, avarakatseisuus, toisten ihmisten huomioon ottaminen, reiluus, ajattelevaisuus, rehtiys ja suoraselkäisyys.


10. Pidät bloggaamisesta, sillä ...?
Pidän ruoanlaitosta ja leipomisesta aivan hirmuisesti; ne rentouttavat minua ja luovat onnistumisen elämyksiä. Mietin alati uusia kokeilun arvoisia yhdistelmiä ja ruokalajeja ja kokeilen mielelläni muiden reseptejä. Haluan jakaa blogin kautta hyväksi havaitsemiani reseptejä ja haluan olla osa ruokabloggaajien erittäin kansainvälistä yhteisöä. Bloggaaminen on minulle myös tapa ilmaista muita mielenkiinnon kohteitani, sillä olen aina pitänyt luovasta kirjoittamisesta, minkä lisäksi ruoan valokuvauksesta on kehittymässä minulle kovaa vauhtia mieluisa harrastus. Niin, ja oma blogi on erinomainen tapa säilöä reseptit talteen tulevaa käyttöä varten.

11. Näihin kysymyksiin vastaaminen oli ...?
Maistui hyvälle, kuten alla olevasta pikkuvuoasta tyhjentynyt mustaherukkapiirakkakin kookoskermalla. Tosin piirakkapohjan reseptiä täytyy vielä hiukkasen hioa...


Postauksessa näkyneet reseptit järjestyksessä:
Pähkinä-taatelipallerot 
Onneksi: Minttusuklaakesäkahvi
Kaakao-kookosmaapähkinävoi (jogurtin kanssa)
Mokka-kaakao-vaniljamaapähkinävoi (sämpylällä)
Chocolate Covered Kate: Deep-Dish Cookie Pie
Kikhernetryffelit eli herkkupallerot
Suklaamoussekakku tofusta fantastisella pähkinäpohjalla

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syksyn uusia tuulia

 Syksy on perinteisesti ollut muutosten aikaa - niin myös blogiani riepottelevat nyt uudet tuulet!


Homman nimi on seuraava: lokakuussa syntyy blogimaailmaan uusi Inspiration-konsepti, johon blogini on kutsuttu mukaan.

Inspiration tarjoaa lukijoille ennennäkemättömän tavan seurata blogeja kuvavirran avulla tietokoneelta ja mobiililaitteilta. Lukija saa sivuston kautta seurattavakseen 300 mukaan kutsuttua laadukasta blogia, jotka tarjoavat inspiraatiota ja ideoita muodin, kauneuden, ruoan, sisustuksen ja lifestylen maailmasta. 
Bloggaajalle Inspiration avaa tilaisuuden päästä esille Suomen johtavalla blogisivustolla ja löytää uusia lukijoita. Minusta olisi erityisesti mukavaa löytää tätä kautta lukijoiksi myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole ennestään superkiinnostuneita ruoasta ja sen terveysvaikutuksista, mutta haluaisivat kokeilla suoraviivaisia, arkisia ja terveellisiä reseptejä sekä keskustella ravitsemuksesta ilman aatteiden tuputusta ja vouhotusta.
Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia, jotka käyvät täällä näkyviin liikkeisiin.
Näissä merkeissä toivotan rentouttavaa ja aktiivista viikonloppua! Itselläni on suunnitelmissa tuparit ja viemisinäni on vaaleanpunainen marsipaanikakku, jonka mausteisen kakkupohjan väleihin on ladottu  omenacurdiä, kanelista omenasosetta, valkosuklaamoussea sekä mantelikrokanttia.
Kyllä, kaikkea kohtuudella. Myös nipotusta ja kolesteroliarvojen, sokerimäärien ja rasvan laadun tarkkailua. 

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Näissä vois olla vaikka vaahterasiirappia

Ongelma oli tämä: päiväkahvi oli jo kaadettu kuppiin, kun tajusin, että entäs kahvileipä?



Mieleeni juolahti myös edellisen illan metsäretkeltä - jonka tähtäimenä oli kylläkin jotain muuta punaista kuin seuraavassa kuva-arvoituksessa komeileva luonnontuote - bongattu saalis:



Tuollaisen miniatyyrivaahteran löysin, mutta en yhtään puolukkaa/suppilovahveroa/mustaa torvisientä/kantarellia. Nyyh! Tästä tuimistuneena halusin ottaa lohdutukseksi ja matkamuistoksi vaahteran mukaan. Onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa luonnon turmelua?

Koska pikkarainen vaahtera, joka oli pientä nykäisyä kestämättömistä hennoista juuristaan huolimatta saanut aikaan kaksi komeaa ja jo kauniin punaisen värin saanutta lehteä, oli niin syötävän suloinen ja syksyinen, tarvitsi se seurakseen jotain yhtä suloista ja syötävää.

Siispä kaksi sääskeä lyötiin yhdellä iskulla, kun tein kahville pientä herkkua (itse fanitan kovasti tällaisia pieniä yhden tai kahden hengen annoksia, koska en yksinkertaisesti jaksa syödä samoja muffineita viikkoa putkeen - miksi muuten kaikki leivonnaisreseptit ovat aina ihan järjettömän suuria, ts. kuka syö 16 muffinia ennen niiden syömiskelvottomaksi pilaantumista?*),  ja edesmennyt vaahterakin pääsi kuvauksiin. Olisi ollut hauskaa käyttää näihin vaahterasiirappia rekvisiitan teeman mukaisesti, mutta se pannahinen oli päässyt loppumaan.

* EDIT 5.9.2012 16:04: Monen lapsen perheet ja useamman syöjän juhlat ovat tietysti eri asia, mutta enemmistössä lienevät kuitenkin pienemmät taloudet. Onhan sitä kiva päästä herkuttelemaan muulloinkin kuin juhlapyhinä! Ja jos tykkäät syödä 16 muffinia, on sekin minusta täysin ok - täällä ei tuomita ketään, joka herkuista tykkää! 



Mainittakoon vielä, että resepti sai inspiraation Chocolate Covered Katien Chocolate Chip Peanut Butter Balls -reseptistä sekä alitajuntaisesti varmasti myös monista muista saman kaltaisista resepteistä, joihin olen ajan saatossa törmännyt.

Kauraherkkupallerot (4 pientä palleroa)
1 rkl kaurahiutaleita (miksipä ei leseetkin sopisi!)
1 rkl maapähkinävoita
1 rkl rusinoita
1 rkl kookoshiutaleita
1 tl hunajaa, agavea, vaahterasiirappia tms. nestemäistä makeutusta
ripaus vaniljaa
(ripaus suolaa, mikäli maapähkinävoisi on suolatonta)

pari palaa tummaa suklaata karkeina paloina

Yhdistä kaikki aineet paitsi suklaa kapeassa kulhossa (esim. sauvasekoittimen mukana tuleva korkea muoviastia soveltuu mainiosti) ja sauvasekoita tasaiseksi. Koska kyseessä on pieni määrä aineksia, saatat joutua pariin otteeseen lusikoimaan sauvasekoittimen teriin kiipeilleen massan takaisin kulhoon (koneen ollessa tämän hetkeä tauolla työstään, luonnollisesti). Sekoita lusikalla joukkoon suklaa ja pyörittele neljäksi suloiseksi minipalleroksi. 

P.S. Ettei minua nyt oikeasti luulla kauheaksi luonnonvihaajaksi ja ilkiöksi eikä tästä postauksesta nouse suurta kohua Luonnonystäväin Kerhossa, tulee minun tehdä tiettäväksi, että tarkoitukseni ei ollut kiskaista koko kaksilehtisen komeuden juuria, mutta ne tulivat vähän niinku kaupan päälle yrittäessäni nätisti irroittaa vaan lehdet mukaani.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Minut on haastettu!



Minut haastettiin ensimmäistä kertaa - onneksi iloisissa merkeissä - vastaamaan yhteentoista kysymykseen. Mietteitä matkan varrella -blogin Nina tarjosi minulle toinen toistaan mielenkiintoisempia kysymyksiä pohdittavaksi, minkä lisäksi haasteeseen kuuluu keksiä 11 kysymystä seuraaville bloggaajille vastattavaksi. Haastan siis Mausteisen mantelin ja Cinnamonian vastaamaan seuraaviin kysymyksiin halutessaan:

1. Mikä on tärkein luottoleivontareseptisi, jonka luo palaat yhä uudelleen?
2. Mitä kuuluu täydelliseen aamuun?
3. Minne suuntaisit lomalle lokakuussa, jos saisit täysin sponsoroidun matkan?
4. Mikä on lempimarjasi?
5. Millaisista kirjoista pidät?
6. Mikä on suhteesi siivoukseen: korjaatko mieluiten jälkesi saman tien vai siivoatko suuremman urakan kerralla?
7. Mikä on mieleenpainuvin ruokaelämyksesi?
8. Mitkä ovat syksyn parhaita ominaisuuksia?
9. Millainen olisi unelmien kotisi?
10. Mitkä ovat lempiharrastuksiasi vapaa-ajalla?
11. Jos joutuisit valitsemaan kolme ruokalajia, joita saisit ainoastaan syödä kuukauden ajan, mitkä nämä ruokalajit olisivat?
 

Alla taasen ovat omat vastaukseni Ninan asettamiin kysymyksiin:

1. Jos pyytäisin hyvää ystävääsi kuvailemaan sinua kolmella sanalla, mitä hän vastaisi?
Iloinen, luotettava ja ahkera, uskoisin. (Toivoisin.) 

2. Mitä keittiö-apuvälinettä käytät eniten?
Veistä käytän ehdottomasti eniten, sillä pilkon kasviksia ja/tai hedelmiä jokaiselle päivän aterialle. Seuraavaksi yleisin väline on varmaankin sauvasekoitin, jolla surauttelen päivittäin joko hummusta, muuta paputahnaa, maapähkinävoita, tahinia tai seesaminsiemenvoita. Toki puurokattila ja paistinpannukin ovat päivittäisessä käytössä.


3. Paikka, joka merkitsee sinulle paljon, on ...?
Äitini keittiö, sillä siellä on aina kaapit pullollaan ihania raaka-aineita, joista tehdä hyvää ruokaa. Mikään välttämätön (kuten kahvi, pähkinät, maustamaton jogurtti, kikherneet, kaurahiutaleet, omenat, maito tai jälkiuuniruisleipä) ei ole koskaan loppu, joten mittava raaka-ainevarasto luo turvan ja lämmön tunteen.

4. Jos sinun tulee muistaa 3 asiaa, jotka sinun on toimitettava seuraavana arkipäivänä, kuinka varmistat, ettet unohda niitä?
Olen listamaanikko - en luota muistavani mitään ilman ylös kirjoittamista. Siispä raapustaisin asiat jonkin paperin kulmaan ranskiksilla. Joskus käytän myös puhelimen muistutustoimintoa edellisen keinon tueksi, jos kysymyksessä on hengenhätä.


5. Tunnet itsesi energiseksi ja hyvinvoivaksi, kun ...?
Syön terveellisesti mutta herkullisesti, harrastan sopivassa määrin liikuntaa ja ulkoilua, nauran, tapaan ihmisiä joiden seurassa voin olla oma itseni, saan osakseni eläinrakkautta, teen sopivasti töitä kouluhommien parissa, nukun yöni rauhassa ja voin pitää kiinni rutiineistani. Rutiinit ovat minulle tärkeitä, sillä haluan tehdä tietyt asiat aina samalla tavalla, aina samaan aikaan. Toisaalta rutiinien rikkominenkin on joskus tärkeää. Tasapaino on ainoa sana, joka loppujen lopuksi tarvitaan kuvailemaan sitä, mitä tarvitsen energisyyteeni ja hyvinvointiini.




6. Zappailet pois TV-kanavalta, kun sieltä lähetetään ...?
Urheilua, uutisia, ajankohtaisohjelmia tai Eastenders/Salatut elämät/Kauniit ja rohkeat/Päivien viemää. Katson kyllä paljon kaikenlaista hömppää, mutta saippuaoopperoihin en onnekseni ole jäänyt koukkuun. Uutiset taas haluan lukea sanomalehdestä aamukahvin ja -puuron kera.



7. Hetki, jonka tahtoisit elää uudestaan, jos se olisi mahdollista?
En oikeastaan kaipaa mitään tiettyä hetkeä takaisin, vaan olen aika lailla tyytyväinen nykyhetkeen. Tietyt hetkit toki ovat olleet tärkeämpiä ja valoisampia kuin toiset, mutta en siltikään haluaisi palata takaisin - suuntani on ainoastaan eteenpäin!



8. Mainitse kaksi nettisivustoa, jotka olet asettanut internet-asetuksissasi suosikeiksi.
En jostain syystä käytä Suosikit-toimintoa, mutta kirjanmerkeissä lymysi mielenkiintoiselta vaikuttava La Kocinera -ruokablogi sekä aamukaurapuuroni päälle vielä joku päivä tiensä löytävä mustikka-tahinikompotti. Mmm, mustikkaa ja seesaminsiemeniä...

9. Arvostat kanssaihmisissäsi seuraavia ominaisuuksia ...?
Ystävällisyys, avarakatseisuus, toisten ihmisten huomioon ottaminen, reiluus, ajattelevaisuus, rehtiys ja suoraselkäisyys.


10. Pidät bloggaamisesta, sillä ...?
Pidän ruoanlaitosta ja leipomisesta aivan hirmuisesti; ne rentouttavat minua ja luovat onnistumisen elämyksiä. Mietin alati uusia kokeilun arvoisia yhdistelmiä ja ruokalajeja ja kokeilen mielelläni muiden reseptejä. Haluan jakaa blogin kautta hyväksi havaitsemiani reseptejä ja haluan olla osa ruokabloggaajien erittäin kansainvälistä yhteisöä. Bloggaaminen on minulle myös tapa ilmaista muita mielenkiinnon kohteitani, sillä olen aina pitänyt luovasta kirjoittamisesta, minkä lisäksi ruoan valokuvauksesta on kehittymässä minulle kovaa vauhtia mieluisa harrastus. Niin, ja oma blogi on erinomainen tapa säilöä reseptit talteen tulevaa käyttöä varten.

11. Näihin kysymyksiin vastaaminen oli ...?
Maistui hyvälle, kuten alla olevasta pikkuvuoasta tyhjentynyt mustaherukkapiirakkakin kookoskermalla. Tosin piirakkapohjan reseptiä täytyy vielä hiukkasen hioa...


Postauksessa näkyneet reseptit järjestyksessä:
Pähkinä-taatelipallerot 
Onneksi: Minttusuklaakesäkahvi
Kaakao-kookosmaapähkinävoi (jogurtin kanssa)
Mokka-kaakao-vaniljamaapähkinävoi (sämpylällä)
Chocolate Covered Kate: Deep-Dish Cookie Pie
Kikhernetryffelit eli herkkupallerot
Suklaamoussekakku tofusta fantastisella pähkinäpohjalla

lauantai 1. syyskuuta 2012

Piparia purkista


Viime elokuussa julistin ihmisille, että kohta on taas joulu. Kommenttini sivuutettiin naurunpyrskähdyksellä.




Joulukuussa muistutin kyseisiä pyrskähtelijöitä sanoistani. Mahtoi heitä kaduttaa, että silloin elokuussa nauroivat minulle.



Totuushan on, että vuoden kiertokulussa on kaksi kiinnekohtaa: kesä ja joulu. Ensimmäisten lakastuneiden lehtien leijaillessa maahan aletaan odottelemaan joulua, ja kun joululahjat on aattona jaettu, on korkea aika alkaa miettiä, mitä juhannuksen pitopöydässä uusien perunoiden kera tarjotaan. 

Siksipä en pyytele anteeksi tämän piparkakkumaapähkinävoin reseptin julkaisuajankohtaa. Joulu on jo ovella, tiedättehän. Sitä paitsi tämä on niin hyvää, että en näe mitään syytä, miksi tätä ei voisi mättää elokuussa, syyskuussa, jouluna ja vaikkapa juhannuksena.

Tämä ei maistu piparkakkumaustein maustetulle maapähkinävoille, vaan mielenkiintoista kyllä, elämys on hämmentävän lähellä aidon, siirapista ja vehnäjauhoista kyhätyn piparkakkutaikinan syömistä purkista. Maapähkinöiden voinen suutuntuma ja maku höystettynä vienoisella hunajan makeudella sekä mausteiden kipakalla runsaudella muistuttavat joulukuisista piparitalkoista, lämpimän taikinan maistelusta suoraan leivinkulhosta ja kanelin huumaavan aromin leviämisestä koko huusholliin.

Maistuu omenapäärynän tai sen aidon ruotsalaisen näkkileivän kera (valitettavasti suomalaiset eivät osaa tehdä näkkäriä). Tai vaikkapa suoraan purkista lusikalla. Hyviä ideoita kaikki tyynni.


Piparkakkumaapähkinävoi (pieni purkillinen)
200 g maapähkinöitä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
vajaa 1/2 tl neilikkaa
vajaa 1/2 tl pomeranssinkuorta
vajaa 1/2 tl inkivääriä
ripaus suolaa 
2-3 tl hunajaa

Käsittele maapähkinät paahtamalla, kuorimalla ja surauttamalla voiksi alkuperäisen ohjeen mukaisesti. Lisää kaikki listan mausteet ja hurauta tasaiseksi. Purkita puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa, jossa säilyy ainakin pari viikkoa. Tosin makuaistissasi on jotain pahasti vialla tai sitten itsekurisi on kuningasluokkaa, jos kykenet vastustamaan tätä herkkua niin kauan.

HUOM. Maapähkinävoin rakenteen laatu saattaa hieman kärsiä suuresta jauhemäärästä, joten kannattaa kärsivällisesti surauttaa maapähkinät melkoisen pehmeäksi voiksi - nimittäin mausteiden lisäys jämäköittää sitä. Voit myös halutessasi vähentää mausteiden määrää, mikäli arvostat täydellistä rakennetta vahvaa makua enemmän kuin herkullisen vahvaa makua.