sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Arjen luksusta ja muita jokapäiväiseen leipäämme liittyviä kliseitä

Inhoan termiä "arjen luksus", mutta aion käyttää sitä tässä postauksessa senkin uhalla, että olen kliseisin kaupunkilaishippi jota maa päällään kantaa.

Mitä se arjen luksus edes meinaa? No, se voisi näyttää esimerkiksi tältä:



Leipä on mitä ihaninta arjen luksusta. Sympaattisessa pienessä lähileipomossa piipahtamisella on toki varmasti oma kannattajakuntansa, enkä pidä sitäkään yhtään huonona vaihtoehtona - onhan pienyrittäjää ja kädentaitajaa aina mukava tukea.




Itse yhdistän kuitenkin leivän ylellisyysaspektin siihen koko prosessiin, joka lähtee jostain niinkin yksinkertaisesta kuin hyvistä jauhoista, vedestä ja hiivasta, tai tietysti parhaassa tapauksessa juuresta, ja päätyy lohdullisen lämpimään tuotokseen, jonka turvallinen tuoksu saa koko rappukäytävän huoahtelemaan kateudesta. *

*Ah, minulla on toden totta suuret uskot itsestäni ja leivän tuoksun maagisesta vaikutuksesta.



Sunnuntai on leivän leivontapäivä tässä huushollissa. Leivässäkin yksinkertainen on usein parasta, siispä yleisin tuotokseni on joku todella yksinkertainen "vettä, jauhoja ja hiivaa" -leipä. Tänään kuitenkin meren päällä leijui utuinen usva, ja ilmassa oli lähes kesäinen lämpö ja kostea tuoksu. Silloin tiesin, että tänään tarvitaan jotain enemmän.

Aamulenkillä voi saada mielenkiintoisia neronleimauksia. Tämä leipä oli yksi sellainen.




Porkkana-auringonkukansiemenleipä (2 leipää)

2 pkt kuivahiivaa (tai 50g tuoretta hiivaa)
2 rkl sokeria/hunajaa/siirappia
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
5 dl vettä

4 dl porkkanaraastetta (=3-4 keskikokoista porkkanaa)
2 tl suolaa
5 dl sämpyläjauhoja
n. 5 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl rypsiöljyä 

Sekoita kuivahiiva ja sokeri desiin täysjyvävehnäjauhoja. Lämmitä vesi noin 42-asteiseksi. Sekoita käsivispilällä jauhoseos veden joukkoon huolellisesti, ettei muodostu paakkuja. Jätä vesiseos sivuun siksi aikaa, kun raastat porkkanat (n. 5-10 min) - tällä erää seos on jonkin verran paksuuntunut ja alkanut kuplia.  Jätä porkkanaraaste vielä hetkeksi sivuun.

Lisää suola taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää sitten jauhoja vähitellen taikinaan, kunnes pari desiä jauhoista on enää jäljellä. Lisää porkkanaraaste, auringonkukansiemenet ja rypsiöljy ja sekoita tasaiseksi. Alusta sitten loput pari desiä jauhoista taikinaan ja vaivaa pehmeäksi jauhotulla leivinlaudalla. Lisää pari kertaa jauhoja laudalle vaivaamisen aikana, mikäli taikina meinaa tarttua, mutta huomaa, että pehmeästä taikinasta tulee kuohkeampi leipä, joten älä ylijauhota. Anna taikinan kohota ainakin tunti lämpimässä paikassa liinan alla.

Leivo kahdeksi leiväksi ja kohota vielä ainakin vartin verran. Näistä voi tehdä joko tavallisia pyörylöitä tai vuokaleipiä, jolloin vuoat tulee sivellä öljyllä huolellisesti; itse tein yhden kumpaistakin sorttia. Paista leivät 200-asteisessa uunissa alatasolla puolisen tuntia. Anna jäähtyä hieman ennen leikkaamista, mikäli maltat! Tarjoa voin/margariinin kanssa lämpimänä ja myöhemmin jäähtyneenä haluamasi levitteen ja muiden päällysteiden kera.  




Tiedäthän; kliseet syntyvät ja säilyvät, koska ne ovat totta. Harva asia ylittää sen tunteen, kun saa leikata itsetehdystä leivästä siivun höyryn pöllähtäessä tuon lämpimän pölkyn sisuksista, sivellä viipaleen margariinilla, joka alkaa sulaa leivän lämmöstä, ja haukata tuohon sunnuntai-iltapäivän luksukseen villasukat jalassa ilman kiirettä minnekään. Silloin on hankala olla ajattelematta tuota kaikkien kliseiden kruunaamatonta kuningasta:

life is simple.