tiistai 31. joulukuuta 2013

Uudenvuodenlupauspiirakka

Vuoden viimeistä reseptiä viedään - oletko valmis?


Paras pitää tietysti aina säästää viimeiseksi, joten nyt kun kerran kyseessä ei ole oma alkuperäisreseptini, minulla on oikeus ja mahdollisuus kehua tätä piirakkaa vaikka maasta taivaisiin sen ansaitsemalla mitalla.

Jos harrastat uudenvuoden lupauksia ja tavoitteenasi on vähentää sokerin, kovan rasvan, roskaruoan, keinotekoisten makeutusaineiden tai oikeastaan lähes minkä tahansa epäterveelliseksi luokiteltavan käyttöä, tämä mustikka-vaniljarahkapiirakka voi olla uusi paras ystäväsi. Kaiken ymmärrykseni mukaan piirakka on gluteeniton (jos käytät gluteenittomia kaurahiutaleita), melko vähärasvainen eikä sisällä ripaustakaan lisättyä sokeria. Halutessasi voit jättää rahkakuorrutteen pois, niin saat myös maidottoman ja laktoosittoman piiraan.

Tuo nero ihmiseksi eli Isompi hymy, pienempi tyttö -blogin Liina on kehitellyt vallan mainion piirakkapohjan sangen hyveellisistä ainesosista. Kovin montaa piirakkaa en olekaan syönyt, jossa makeutus hoidettaisiin vain ja ainoastaan banaanilla ja bataatilla (alkuperäisessä reseptissä myskikurpitsaa), rasvat tulevat pähkinöistä ja kaiken kruunaa kaurahiutaleiden kuidut ja vatsaystävällisyys. Vain hienoisesti makea pohja on erinomainen alusta mustikoiden kirpsakkuudelle, sillä miedonmakuisella alustalla marjat pääsevät paremmin oikeuksiinsa kuin rasvaisella murotaikinapohjalla.

Itse lisäsin vielä koko komeuden ylle kevyen tuorejuusto-rahkahunnun, joka tuo mieleen mustikkajuustokakkumaisia muistoja ja nostaa piirakan mielestäni sunnuntaikahvikelpoiseksi. 


Näin harmaan arjen alkaessa on voimaannuttavaa muistella mukavia asioita, niin kuin Maria Sound of Music -elokuvassakin neuvoo ikävien asioiden keskellä tekemään. Mitä kaikkea kivaa tapahtui lomalla, millaisia hienoja lahjoja sai, miten ihanaa oli päästä rauhoittumaan kaiken joulukuisen kiireen jälkeen ja lukea lahjakirjaa villasukat jalassa kynttilöiden loisteessa...

Mielestäni vielä parempi keino arkiahdistuksen nujertamiseen on yksinkertaisesti nousta sängystä, laittaa suosikkikahvi tai -tee tulille ja syödä pala mustikkapiirakkaa aamupalan jälkiruoaksi.

Ihan vain siksi, että piirakka ei tästä paljon parane, ei ravitsemuksellisesti, ulkonäöllisesti (varsinkin tuo mustikasta törröttävä kuusenneulanen allaolevassa kuvassa on erittäin viehättävä) eikä maullisesti.

Tai vaikka vain siksi, että kultaiset lomamuistot jäisivät vielä hetkeksi mieleen.



Resepti on muokattu Isompi hymy, pienempi tyttö -blogin mustikkapiirakasta.

Mustikka-vaniljarahkapiirakka (8 palaa)
1 dl bataattisosetta (n. 1/2 keskikokoisesta bataatista)
1 pieni banaani (80 g)
2 kananmunaa
1/2 dl maapähkinävoita
1 dl kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

n. 2 dl mustikoita (jäisinä tai sulina, tuoreet käy myös)

2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl maitorahkaa (rasvaton "syöntirahka" käy)
1-2 tl ksylitolia (tai haluamaasi sokeria tai hunajaa)
1/2 tl vaniljajauhetta

vuokaan:
1 rkl rypsiöljyä
(1 rkl kookoshiutaleita)

Pilko bataatin puolikas pieniksi kuutioiksi ja keitä vähässä vedessä noin 10 minuutin ajan tai kunnes haarukalla tökättäessä pehmeää. Bataatin kypsentyessä päällystä irtopohjavuoan pohja (itse käytin 23 cm halkaisijaltaan olevaa vuokaa, mutta pienempikin käy) leivinpaperilla ja voitele kevyesti rypsiöljyllä reunat. Halutessasi voit leivittää pohjan ja reunat kookoshiutaleilla - voitele tällöin myös pohjalla oleva leivinpaperi ennen leivitystä. Valuta vedet pois bataateista ja soseuta sauvasekoittimella aivan tasaiseksi soseeksi.

Mittaa 1 dl bataattisosetta kulhoon (osa soseesta saattaa jäädä käyttämättä tähän reseptiin) ja lisää banaani puolikkaiksi murrettuna. Soseuta taas tasaiseksi, kunnes banaani on sekoittunut bataatin sekaan ja lisää sitten kananmunat, maapähkinävoi, kaurahiutaleet, leivinjauhe sekä kaneli. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta ja ripottele päälle mustikat.

Sekoita pienessä kulhossa tuorejuusto, maitorahka, ksylitoli ja vaniljajauhe seokseksi. Tiputtele nokareita pitkin piirakkaa ja tasoita vetämällä kevyesti haarukan selkäpuolella reunoilta keskustaa kohti. Voit myös tehdä taiteellisia marmorointeja ynnä muita, mikäli taitoa ja intoa riittää!

Paista 175-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia tai kunnes kakkuun työnnettyyn hammastikkuun ei tartu taikinaa (jos siihen tarttuu vielä rahkakuorrutetta, se ei haittaa). Nauti sellaisenaan tai sokerittoman vadelmahillon/-soseen tai haluamasi vaniljajäätelön kera.

Ravintoarvot/pala (kun käytät ksylitolia, rasvatonta maitorahkaa, vähärasvaista tuorejuustoa ja leivität voidellun vuoan kookoshiutaleilla):
124 kcal
7 g rasvaa
5 g proteiinia
13 g hiilihydraatteja, joista 4 g sokereita

Menestykästä ja maukasta uutta vuotta 2014 sinulle arvoisa lukija/vierailija!

torstai 26. joulukuuta 2013

Monen maun tryffelit ja pieni joulutarina

Tryffelitehtaalta päivää.


Ei kun siis joulupukin pajalta.




Tein tällaisia jouluisia tryffeleitä viime viikolla pikkujoulukauden päättäjäisiin eli viimeisiin pikkujouluihin tänä vuonna. Niitä tulikin tasan 50 kappaletta, kun laskin ne jälkikäteen - aikamoinen täsmäisku siis!

Näissä tryffeleissä on cashew-pähkinöiden, maapähkinävoin ja kaakaojauheen lisäksi toisissa kuivattuja taateleita (sinisissä namivuoissa), toisissa kuivattuja viikunoita (punaisissa vuoissa). Viikunoiden siemenet poksahtelevat hauskasti hampaissa syödessä, eikä taateleiden karamellinen makeus petä koskaan. Viikunatryffeleistä puolet maustoin espressojauheella ja kierittelin kaakaojauheessa, puolet taasen kierittelin kookoshiutaleissa. Taatelitryffeleistä puolet saivat piparisista mausteista potkua ja kieriteltiin kanelissa, puolet taasen maustoin piparminttuöljyllä ja kierittelen kaakaossa.    



Aika pienelle joulutarinalle:

Oma jouluni meni tiiviisti sängyn pohjalla vatsaflunssassa, joka on myös syy siihen, että julkaisen tämän postauksen vasta valitettavasti näin keskeisimmän joulun jälkeen. Vaikka voisin olla katkera, että jäin paitsi joulun tunnelmasta ja herkuista tänä vuonna, voin silti ajatella positiivisesti: ehdin kolmen päivän aikana nähdä neljän tunnin ajan kiertelyä upeimmissa puutarhoissa pitkin hehkeintä Italiaa, katsoa Jamie Oliveria kolmelta eri kanavalta (tosin vasta sitten, kun ajatus ruoasta alkoi taas herättää lämpimiä tunteita) sekä tapittaa lähes kaikki perinteiset jouluklassikot Lumiukosta (sekä uudesta suosikistani Lumiukosta ja lumikoirasta) Joulupukin kuumaan linjaan.

Olen myös katsonut kolmen päivän aikana niin monta lastenelokuvaa, että voisin alkaa pitää leffa-arvostelublogia (puolustuksekseni mainittakoon, että päiväsaikaan ohjelmatarjonta on kovin lapsille suunnattua). Toiset niistä olivat erittäin onnistuneita, viihdyttäviä ja lähes nerokkaita (Rölli ja metsänhenki, Coraline ja toinen todellisuus, Ansa vanhemmille, Yksin kotona 2), ja toiset suorastaan masentaan huonoja (Yksin kotona 4). Huonojen lista tosin näyttää piristävän lyhyeltä, tai sitten kuume on vain laskenut arvostelukykyäni.      

Tosin näiden tryffeleiden aikaan arvostelukykyni oli vielä kohdillaan. Siispä kannustan nyt siirtämään joulun suklaarasiat syrjään ja maistamaan näitä herkullisia hyveellisiä tryffeleitä.

Näille minä nimittäin annan täydet viisi tähteä.


Taatelitryffelit (25 pientä palleroa tai 10 keskikokoista)
100 g (n. 1 dl tiiviisti pakattuna) kuivattuja taateleita
50 g (3/4 dl) cashew-pähkinöitä
1 rkl maapähkinävoita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta tai raakakaakaota
1 tl kanelia
ripaus suolaa

Viikunatryffelit (25 pientä palleroa tai 10 keskikokoista)
100 g (reilu 1 dl tiiviisti pakattuna) kuivattuja viikunoita
50 g (3/4 dl) cashew-pähkinöitä
1 rkl maapähkinävoita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta tai raakakaakaota
1 tl kanelia
ripaus suolaa

Maustamisvaihtoehtoja:
Piparminttupallerot: pari tippaa piparminttuöljyä (laita pieni tippa kerrallaan ja maista välillä!)
Pipariset pallerot: 1/2 tl muskottipähkinää ja 1/2 tl neilikkaa, kierittele kanelissa
Vaniljaiset pallerot: 1/4 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
Kookospallerot: kierittele kookoshiutaleissa
Kahvihiiren pallerot: 1/2-1 tl (pika)espresso- tai kahvijauhetta

Liota pähkinöitä ja taateleita/viikunoita ainakin 20 minuuttia kylmässä vedessä kulhossa. Valuta vedet hyvin pois siivilässä. Kaada pähkinät ja kuivahedelmät takaisin kulhoon. Sauvasekoita pitäen kulhoa esimerkiksi lavuaarissa, jotta mahdollisesti lentelevät pähkinänpalaset eivät sotke koko keittiötä. Tyhjennä sauvasekoittimen "kota" välillä, jotta saat sauvasekoitettua massan aivan tasaiseksi.

Parin minuutin jälkeen taikinan pitäisi olla suhteellisen tasaista, ei kovin isoja pähkinänpalasia jäljellä. Lisää maapähkinävoi, kaakao, kaneli, suola sekä muut mahdolliset mausteet ja sauvasekoita ainekset sekaisin. Jos massa on hyvin kuivaa, lisää tippa vettä (minun ei tarvinnut lisätä). Kun massa on tasaista ja tumman kiiltävää, kierittele palleroiksi. Kierittele pallerot kaakaojauheessa, kanelissa tai kookoshiutaleissa. Aseta tryffelit pieneen namivuokiin fiinimmän esillepanon aikaansaamiseksi.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut, ihana ja rentouttava joulu täynnä ruoantuoksua ja tonttujen juoksua!

perjantai 20. joulukuuta 2013

10 minuutin pikabataatti aka äkkiä murkinaa pöytään


Uunissa aivan pehmeäksi paahdettu bataatti on suurta herkkuani. Siitä tulee unelmaisen pehmeää ja sokerisen makeaa - aivan kuin söisi jälkkäriksi pääruoaksi! Niin kuin kuvastakin jo huomaat, kyllä - bataattia kuuluu syödä kanelin - mahdollisesti myös muskottipähkinäripauksen - kanssa. Bataatti täyttää mahan ja aivot miellyttävällä hiilarihumalalla, jonka voimin jaksaa puurtaa taas monta tuntia arkisissa askareissaan.

Sen lisäksi, että bataatti on taivaallisen makuista, se sisältää myös aimoannoksen A-vitamiinia (beetakaroteenin muodossa), rautaa, C-vitamiinia (niin kuin appelsiininoranssista väristäkin voi ehkä päätellä!), D-vitamiinia (joka varsinkin juuri tähän aikaan vuodesta on kortilla), magnesiumia (tätä on hyvä tankata myös näin joulukiireiden aikaan, sillä magnesium tunnetaan anti-stress-mineraalina) sekä B6-vitamiinia. Lue lisää lähteistä: täältä & täältä. 


Omasta mielestäni herkullisin tapa valmistaa bataattia on lykätä pestyt, haarukalla täyteen reikiä tökityt juurekset kokonaisina uuniin ja kypsyttää 200-asteisessa uunissa noin 1-1,5 tuntia (koosta riippuen) tai kunnes bataatit tuntua hyvin pehmeiltä haarukalla tökättäessä. Voit myös puolittaa bataatit, jos bataatit ovat hyvin isoja, ja kypsyttää kuorineen päivineen vuoassa. Viikonloppuna valmiiksi uunitetut bataatit kestävät hyvin jääkaapissa useamman päivän. Myös ihanat bataattiranskikset ovat todella herkullinen ja hieman juhlava tapa nauttia näitä makeita juureksia! 

Joskus kuitenkin valmistelut ovat pettäneet ja jääkaapista ei löydy yhtään kypsää bataattia, ei ole montaa tuntia aikaa kypsytellä bataatteja uunissa eikä ranskalaisten suuri leikkausoperaatiokaan kiinnosta. Silloin puran aggressioni bataattipoloiseen tökkimällä sen haarukalla tai veitsellä (varovasti!) täyteen reikiä, minkä jälkeen laitan bataatin kunnolla kostutetun talouspaperiarkin alla mikroon muhimaan viideksi minuutiksi. Käännän bataatin toisin päin, kokeilen kypsyysastetta ja siitä riippuen annan vielä kypsentyä mikrossa 3-5 minuuttia sen samaisen talouspaperiarkin alla. Jos bataatti tuntuu pehmeältä tunnusteltaessa myös paksusta keskiosasta, se on valmis nautittavaksi. Muussa tapauksessa kypsennän vielä mikrossa minuutin parin intervalleissa, kunnes bataatti on kauttaaltaan pehmeä. 


Mitä sen kanssa sitten söisi? Fetajuuston suolaisuus käy todella hyvin makean bataatin kera, joten maustamattomasta jogurtista ja muussatusta fetasta sekoitettu, basilikalla ja keolla mustapippuria tai chilijauhetta maustettu kastike on aivan erinomaista. Olen käyttänyt myös pehmeää tofua fetan sijaan kyseiseen kastikkeeseen - toimii, mikäli mausteet ovat kohdallaan. Useimmiten syön bataattia kuitenkin ihan minkä kanssa vaan, eli kylkeen hyvää salaattia (ylimmässä kuvassa pelkitetysti pilkottua tomaattia ja raakaa silputtua ruusukaalia, hieman HC-meininki päällä näin lähestyvän joulun kunniaksi) ja jotain proteiininlähdettä, esimerkiksi papuja, linssejä, kanaa tai kalaa.

Kuka kaipaa bataattilådaa joulupöytään, jos 10 minuutissa voi loihtia tällaisia herkullisen oransseja bataattiveneitä ilman tippaakaan kermaa tai vilahdustakaan siirappiputeleista, kananmunista tai korppujauhoista?

No varmaankin juuri minä... mutta se onkin jo aivan toinen tarina.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulun mehevin terveellisempi suklaa-luumukakku {tonttu oli samaa mieltä}


Tonttukin sen tietää, että jouluun kuuluu mehevä suklaakakku.



Sellainen, jonka taikina on niin tajuttoman hyvää, että leivontakulho tulee koluttua aivan putipuhtaaksi (olen aina ollut tehokas esipesijä kun on kysymys suklaakakku-, mustapapubrownie- tai cookietaikinasta).




Sellainen, josta löyhähtää koko kämppään lumoava tummansuklainen tuoksu.

Sellainen, joka on sisältä niin kostea ja mehevä, että kakkulapio uppoa sen mustaan sisukseen kuin veitsi lämpimänä kesäpäivänä pöydällä sulaneeseen voihin.

Sellainen, jonka haarukkaan keihästäessään voi jo maistaa syvän suklaan maun kielellään.



Kun sellaista kakkua saa ensimmäisen haarukallisen kielenpäälleen, tuntuu kuin enkelkuoro alkaisi laulaa taustalla Gloria in Excelsis Deon aariaa.   



Koska sellaisessa kakussa on jotain aika maagista. 

Tällaisessa kakussa on jotain aika maagista!
 
Tämän kakun salaisuus piilee kuivatuissa luumuissa, joista keitetty sose meheyttää kakun tuomatta kuitenkaan mukanaan tummaa suklaisuutta peittävää makua. Käytin ensimmäistä kertaa ksylitolia, joka ei nimestään huolimatta sisällä lainkaan sokeria vaan on 100-prosenttisesti sokerialkoholia. Koivusokerin glykeeminen indeksi on vain hyvin matala - vain 7 - verrattuna sokerin 68:aan, eli sen vaikutus verensokerin kohoamiseen on vähäinen (lue lisää ksylitolista).

Tässä kakussa on myös tummaa intiaanisokeria ja hunajaa, mutta sokeria on kuitenkin aika lailla vähemmän kuin perinteisissä resepteissä. Koko kakussa on yhteensä lisättyä sokeria kuusi ruokalusikallista; useimmissa suklaakakuissa lienee kuitenkin usempi desi sitä itseään, valkoista pöytäsokeria. Sokeria voi halutessaan vähentää tai korvata osittain stevialla tai ksylitolilla. Tällaisenaan tämä kakku tosin maistuu suurimmallekin "terveysherkkujen" välttelijälle, sillä maku on todella perinteisen suklaakakkumainen.     

Suussasulavaan koostumukseen vaikuttaa myös käyttämäni jauhojen yhdistelmä: puolet mantelijauhetta ja puolet tattarijauhoa. Mantelijauhe tuo kakkuun rasvaisuutta, hienojakoinen kevyt kuiva jauho sen sijaan pehmeyttä ja kuohkeutta. Tattarijauho oli minulle myös uusi tuttavuus, joten en ollut tietoinen sen jännittävästä sivumausta, joka maistui uunista suoraan maistettuna, mutta ei varsinaisesti enää kakun oltua yön yli jääkaapissa. Tattarijauhon sijaan voi kuitenkin käyttää kakkujen leipomiseen tarkoitettuja kevyitä speltti-, kaura- tai täysjyvävehnäjauhoja.


Suklaa-luumukakku (14 palaa)
5 rkl vettä tai kahvia
150 g (1,5 dl) kuivattuja luumuja

1 dl hienojakoista speltti-, tattari-, kaura- tai täysjyvävehnäjauhoa *
1 dl mantelijauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl ksylitolia
3 rkl intiaani-, kookos- tai muuta tummaa sokeria
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

2 kananmunaa
3 rkl hunajaa
1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa tai kahvia
2 rkl rypsiöljyä

* Itse käytin tattarijauhoja, jossa on vähän jännä sivumaku... Siksipä suosittelisin ehkä enemmän kakkuleivontaan tarkoitettua speltti-, kaura- tai täysjyvävehnäjauhoja, vaikka osa maistelijoista ei tätä sivumakua havainnutkaan, ja kukaan ei jättänyt sen takia toista palaa ottamatta! Varsinkin yön yli jääkaapissa oltuaan tattarin makua en enää maistanut edes itse. Jos on tarvis gluteenittomalle kakulle, silloin tattarijauho on hyvä vaihtoehto.   

Laita irtopohjavuoan (halkaisija 23 cm tai pienempi paksumpaan kakkuun) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat kevyesti öljyllä.

Kiehauta vesi tai kahvi pienessä kattilassa. Lisää kuivatut luumut ja anna niiden olla levyllä keskilämmöllä noin 15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes luumut ovat soseutuneet. Tilsi luumut täysin soseeksi lusikalla tai sauvasekoittimella lopuksi, mikäli eivät ole kokonaan sulaneet kattilassa.

Sekoita kuivat aineet pienessä kulhossa. Riko munat toiseen isompaan kulhoon ja sekoita joukkoon hunaja, jogurtti, maito/kahvi ja öljy. Lisää luumusose ja sekoita tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita tummanpuhuvaksi suklaiseksi taikinaksi. Kaada irtopohjavuokaan ja heilauta varovasti niin, että pinta tasoittuu. Paista 175-asteisessa noin 30 minuuttia tai kunnes hammastikkuun ei jää taikinaa kakkuun työnnettäessä. Vältä uuninluukun avaamista ensimmäiseen 15 minuuttiin, ettei kakku lässähdä. Anna kakun jäähtyä vuoassa ainakin 15 minuuttia ennen reunuksen avaamista. 

Tarjoa halutessasi vaniljapursotteen kanssa: sekoita keskenään 1,5 dl maitorahkaa, 1/2 dl maustamatonta tuorejuustoa, 1 tl vaniljajauhetta ja 1/2 rkl ksylitolia tai sopiva määrä haluamaasi muuta makeutusta. Pursota kakun päälle tähtityllalla tai tarjoile erillisessä kulhossa, josta jokainen voi ottaa nokareen oman palansa päälle.

Ravintoarvot/pala (tattarijauholla ja rasvattomalla maidolla kahvin sijaan, ilman vaniljapursotetta):
123 kcal
17 g hiilihydraatteja, josta 9 g sokereita
6 g rasvaa
4 g proteiinia

tiistai 10. joulukuuta 2013

Browniepannarit piparikermalla - suklainen aamunaloitus

Mun browniepannarit vaan halusi tulla sanomaan moi.



Moi.

Mä halusin vaan tulla sanomaan, että kun elämä käy oikein uuvuttavan hektiseksi, tehkää browniepannareita aamupalaksi.

Ai miksi?

Koska mä sanoin niin. No ei oikeasti, vaan koska tämä ravitsemuksellisesti tasapainoinen aamiainen maistuu todella suklaiselle brownielle, valmistuu 10 minuutissa ja kääntää suurimmankin aamuvihaajan suupielet hymyyn. Tämä on lupaus!


Siinäpä resepti jo tiivistetysti kiireisimmille. En itse ole kokeillut korvata proteiinijauhetta millään, mutta uskoisin sen korvautuvan hyvin puoliksi kaurahiutaleilla ja puoliksi kookosjauholla. Siinä tapauksessa kannattaa ainakin tuplata kaakaon määrä ja lisätä vähän makeutukseksi esim. steviaa (vajaa 1/4 tl), jos haluat maun oikeasti olevan browniemaisen makea. Jos taasen haluat korvata kookosjauhon, voit korvata sen mantelijauholla tai kaurahiutaleilla - nesteen määrä on tällöin vähäisempi, arviolta 2-3 rkl. En kuitenkaan suosittele sekä proteiinijauheen että kookosjauhon dumppaamista yhtä aikaa: ainakin aavistelen, että yrityksestä voi tulla aikamoinen pannukakku.

Hehe, kerrankin aiheeseen sopiva heitto! 

Itse lätkäisin paksujen pannareiden väliin vielä maitorahkasta tehtyä piparikermaa näin sesongin kunniaksi. Myös maustamattomasta jogurtista saa tehtyä jouluisen kuorrutteen maustamalla asiaankuuluvilla mausteilla tai vaihtoehtoisesti vaniljakuorrutteen lisäämällä aitoa vaniljajauhetta tai -uutetta.

Näiden kanssa sopisi muuten unelmaisen hyvin piparkakkumaapähkinävoi. Kyllä, se maistuu aivan kuin söisi piparitaikinaa suoraan purkista.

Edit. 11.12. klo 6.50 aamupalapöydässä 
Voi myös valmistaa edellisenä iltana: paista pannarit, anna jäähtyä, kokoa piparikerman kanssa torniksi ja laita jääkaappiin yöksi. Nauti seuraavana aamuna kylmänä/jonkin aikaa pöytätasolla levänneenä. Maku on mielestäni vielä parempi viileänä ja yön yli jääkaapissa muhineena! 

Brownie-proteiinipannarit piparikermalla (1 annos)
pannarit:
1/3 banaani
1 kananmuna
1 rkl kaurahiutaleita
1 rkl kookosjauhoa
1 rkl suklaanmakuista proteiinijauhetta (itse käytin stevialla maustettua) *
1 tl (raaka)kaakaojauhetta *
1/2 tl leivinjauhetta
3-4 rkl vettä tai maitoa **

paistamiseen rypsi- tai kookosöljyä

piparikerma:
1 dl maitorahkaa
1/2 tl kanelia
1/8 tl piparkakkumaustetta
1/8 tl kardemummaa
1-2 rkl vettä tai maitoa

* Voit käyttää myös maustamatonta/makeuttamatonta protskua, jolloin lisää ripaus (alle 1/4 tl) steviaa ja 1 tl enemmän kaakaota, jos pidät intensiivisestä suklaan mausta. Voit käyttää myös vaniljaproteiinijauhetta - lisää silloin myös tuo 1 tl enemmän kaakaota kuin ohje sanoo. 
** Riippuen miten proteiinijauheesi imee nestettä itseensä ja miten paksua taikinaa haluat - paksusta taikinasta tulee paksut pannarit, joten taikina saa olla melko jämäkkää.

Muussaa banaani haarukalla pienessä kulhossa kulhon laitaa vasten. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Lisää kaikki loput aineet; aloita kolmella ruokalusikallisella nestettä ja lisää neljäs, jos taikina tuntuu liian paksulta. Lämmitä pannulla 1/2-1 tl haluamaasi öljyä ja lusikoi taikinasta neljä isoa pannaria pannulle. Paista keskilämmöllä (3/6) noin 3-4 minuuttia tai kunnes pannareiden pinta alkaa kuplia kevyesti. Käännä varovasti lastan avulla. Paista pari minuuttia toiselta puolelta.

Kokoa pannareista herkullinen torni laittamalla väleihin maitorahkasta ja mausteista (kaneli riittää, jos käsillä ei ole muita listaamiani mausteita) sekoitettua, vedellä/maidolla notkistettua "kermaa" ja koristele banaanisiivuilla, auringonkukansiemenillä ja kanelilla halutessasi. Haarukoi ääntä kohti ja aloita hyvä päivä!  


Ravintoarvot laskettu käyttäen stevialla makeutettua suklaanmakuista heraa, vettä (maidon sijaan), 1/3 keskikokoisesta banaanista (40 g) sekä paistamiseen 1/2 tl rypsiöljyä.

Ravintoarvot/pannarit + piparikerma:
280 kcal
8 g rasvaa
27 g proteiinia
22 g hiilihydraatteja, josta 5 g kuitua ja 8 g sokereita (banaanista ja maitorahkasta)

Ravintoarvot/pelkät pannarit:
220 kcal
8 g rasvaa
14 g proteiinia
19 g hiilihydraatteja, josta 5 g kuitua ja 5 g sokereita (banaanista)

lauantai 7. joulukuuta 2013

Terveysruokien suurin salaisuus: pop-pop-popkornia!



Tärkeimmät jutut ensin:

Lupaan pyhästi, että iltapäivälehtimäisestä otsikoinnista huolimatta argumentointini tässä
postauksessa on melko faktapohjaista.

Lisäksi on aika ihanaa, että on koko ajan näin pimeää, niin saa varmasti tällaisia mahtavan tärähtäneitä kuvia. 



Pop-pop-pop-pop-pop-pop-mus... popkornia!

Tiesitkö, että popkorni on täyttä täysjyvää ja että ilman rasvaa valmistetussa popkornissa on vain 31 kaloria 2,5 desilitrassa?  Popkorni on vähärasvaista, ei sisällä sokeria, sisältää paljon vatsaa hellivää kuitua ja maistuu etäisesti maissimaisen makealle. Yllättävää kyllä, popkornissa on myös kohtuullinen määrä proteiinia! Yksi täysjyvätuoteannos on muuten seitsemää ja puoli desilitraa (!!!) popkornia. (Ravitsemukselliset faktat meille tarjosi popkornille vakaasti omistautunut sivusto Popcorn.org.) 

Popkorni on hyvin täyttävää runsaan kuitumäärän sekä kohtuullisen proteiinimäärän vuoksi. Se sopii siksi hyvin sekä oikeaan nälkään että naposteluun, kun tekee vain mieli syödä vähän jotakin. Jos kärsit joululomaa edeltävästä koe- tai tenttisumasta (kuten allekirjoittanut) ja haluat jotain pientä kevyttä napsittavaa motivaattoriksi, popkorni on pelastajasi! Popkorni hillitsee iltaista makeanhimoa täyttämällä vatsan ja rauhoittamalla konvehtirasialle hakeutuvaa mieltä. Lisäksi popkorni on ihan törkeän edullista: pussi jyväsiä maksaa pari senttiä yli euron ja riittää vaikka kuinka moneen saavilliseen popkornia! 

Miten sitten valmistaa tätä upeaa terveysruokaa, josta niin harva tuntuu tietävän? Tarvitset vain 1,5 ruokalusikallista niitä pussissa myytäviä popkornijyväsiä (ei mikropoppareita) sekä paperipussin, jossa ei ole muovisia osia (esimerkiksi Punnitse&Säästän paperipussit ovat tähän mainioita). Heitä jyväset pussiin, taittele pussin suu kaksi kertaa kevyesti (kumpikin taitos noin yhden sentin mittainen) ja laita mikroon poksuttelemaan noin 2,5 minuutiksi tai kunnes säännölliset poksahdukset lakkaavat (tämä vie 2-3 minuuttia). Avaa pussin suu ja nauti terveellisestä kuitupitoisesta välipalasta!


Varoituksen sanoja (kantapään kautta koettu):
- Älä laita enempää jyväsiä kerralla pussiin, ellet halua poimia pussista karanneita poppareita pitkin mikroa.

- 2-2,5 minuuttia on todennäköinen valmistusaika, mutta pidä poppareita koko ajan silmällä. Ainakin omassa mikrossani tuon kauempaa ei missään nimessä kannata poppareita mikrossa pitää, tai ne kärähtävät, ja sitä palaneenkäryä saakin sitten haistella seuraavat kolme viikkoa.

- Pussin suuta ei tarvitse sulkea mitenkään: kevyt taittelu riittää. Pussi pysyy kyllä suljettuna, kunhan et ole laittanut liikaa jyväsiä pussiin, jolloin tilanpuutteen vuoksi popparit alkavat vyöryä ulos pussista. Itse asetan yleensä pussin taitospuoli alaspäin mikrolautaselle varmuuden vuoksi.

- Rasvatta valmistettuihin popkorneihin suola ei tartu kovinkaan hyvin, mutta toisaalta tämä on hyvä asia - harvalla meistä suolan käyttöä tulisi lisätä. Ilman suolaa popkornit maistuvat hieman makeille; maku maistuttaa etäisesti maissia. 


Jos tykkäät suklaasta, jossa on sattumia, kuvissa esiintyvät popkorni-raakasuklaakonvehdit ovat oiva valinta jouluherkutteluun! Valmistin raakasuklaata kookosöjystä, kaakaovoista, maca-, lucuma- ja raakakaakaojauheesta, Kalaharin suolasta sekä agave-siirapista (minulla oli arpaonnella hankittu raakasuklaan valmistuspaketti, joten en valitettavasti pysty kertomaan tarkkoja määriä - googlaamalla löytyy reseptejä läjäpäin) ja mursin muotteihin popkorneja ennen suklaan kaatamista päälle. Hölskytin vähän muotteja, jotta suklaa levittyisi tasaisesti popkornien ympärille ja laitoin päälle koristeeksi vielä kokonaisen popkornin. Annoin suklaiden huilia pakasteessa puolisen tuntia ja tarjosin aamuyhdeksältä saapuneelle kahvivieraalle. Ja kyllä maistui!

Popkornin ravintoarvot/2,42 dl (8g/1 cup): valmistettu ilman rasvaa
31 kcal
0 g rasvaa
6 g hiilihydraatteja, joista 0 g sokereita ja 1 g kuitua
1 g proteiinia

100 grammassa popkornia 387 kcal, 5 g rasvaa, 78 g hiilihydraatteja (1 g sokereita ja 15 g kuitua) sekä 13 g proteiinia.  

Lähde: NutritionData

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sokeriton jouluinen karamelli-suklaakakku - pikkujoulujen pelastaja

Tiesittekö, että kun googlettaa "suklaaraakakakku", Google hakee hakusanalla "suklaakuivakakku"?


En minäkään tiennyt ennen kuin eilisaamuna, kun koitin etsiskellä inspiraatiota pikkujoulukakkuun. Googlehan yrittää aivopestä meitä syömään epäterveellisesti! (Sittemmin kyllä tajusin, että se onkin raakasuklaakakku eikä suklaaraakakakku, mutta ei sitä inspiraatiota siltikään löytynyt, koska kaikki ohjeet vaativat kookosöljyä eikä minulla sitä ollut h-hetkellä. Luonnollisesti tämähän oli koko postauksen tärkein pointti, joka oli aivan pakko laittaa heti kärkeen.) 

Lisäksi olen sivistänyt itseäni: ne taatelit, joita Suomesta löytyy, ovat ilmeisesti kaikki joko kuivattuja (pussissa kuivahedelmäosastolla) tai puolikuivattuja (laatikossa hedelmäosastolla). Kiitos Steffi tästä informaatiosta. Oppia ikä kaikki! Jos käytät puolikuivattuja, muistathan poistaa kivet taatelien sisältä ennen blenderiin heittämistä; muuten saattaa tulla aika kuituinen kakku. Näistä noloista väärinkäsityksistä voimmekin siirtyä kohti uusia pettymyksiä... no ei, puhutaan mieluummin the kakusta.


Tässä kakussa on suklainen tuhti pähkinä-taatelipohja ja vahvasti appelsiinille maistuva, hyvin makea karamelli. Kakun voi tarjota rennosti kokonaisena kakkuna, josta jokainen saa leikata oman siipaleensa, tai pieninä parin suupalan kokoisina leivoksina, sillä kovin isoa palaa en edes itse makean ystävänä pystynyt kerralla vetäisemään.

Tämän kakun makumaailmassa tiivistyy koko joulun ydin! Mantelit ja pähkinät ovat jouluisia: marketin pähkinäosastokin on kokenut revoluution sitten marraskuun puolivälin. Ennen vanhaan, ennen kaikkia näitä nykyisiä ruokatrendejä, raakaruokailua ja terveellisempiä herkkuja, taateleita syötiin vain ja ainoastaan jouluna (jos silloinkaan, koska siihen aikaan jos tarjolla oli kolme boksia kympin satsitarjouksena saatavaa suklaata niin niistähän se sokerikooman kasaaminen kannatti aloittaa eikä jostain tunisialaisista ruskeista käppyröistä). Appelsiinin ja suklaan yhdistelmä se vasta jouluinen onkin!


Jouluinen raakasuklaakakku appelsiinikaramellilla (16 pientä neliötä)
suklaa-pähkinäkakkupohja:
1 dl kuorellisia manteleita (tai esim. saksan- tai pekaanipähkinöitä)
1 dl auringonkukansiemeniä
10 puolikuivattua taatelia (n. 1,5 dl tiiviisti pakattuna)
4 rkl (raaka)kaakaojauhetta

appelsiini-karamellikerros:
8 puolikuivattua taatelia (reilu desi tiiviisti pakattuna)
1,5 rkl maapähkinävoita
1 rkl kookosmaitoa (paksua kermaa purkin päältä) 
1 rkl (luomu)appelsiinista puristettua mehua *
1 rkl hienoksi raastettua (luomu)appelsiinin kuorta **
(ripaus suolaa, mikäli maapähkinävoi on suolaton)

* Voi korvata ruokalusikallisella valinnaista maitoa.
** Jätä appelsiinimehu ja -kuori pois, jos haluat tavallista karamellia.

Tee ensin pohjakerros. Liota manteleita ja auringonkukansiemeniä ainakin puolisen tuntia vedessä ja valuta vedet hyvin pois. Poista kivet taateleista, jos käytät puolikuivattuja. Blenderöi/sauvasekoita mantelit, siemenet, taatelit ja kaakaojauhe tasaiseksi massaksi. Levitä lusikalla tai sormin foliolla tai elmukelmulla päällystettyyn neliönmalliseen pienehköön vuokaan tai muovirasiaan ohueksi kerrokseksi. Laita jääkaappiin tai pakkaseen siksi aikaa, kun teet karamellin.

Karamelli tehdään blenderöimällä tai sauvasekoittamalla taatelit ja maapähkinävoi tasaiseksi massaksi. Lisää kookosmaito ja appelsiinimehu sekä raastettu appelsiinin kuori. Blenderöi/sauvasekoita tasaiseksi. Levitä pohjakerroksen päälle tasaisesti. Laita koko kakku tekeytymään pakastimeen ainakin puoleksi tunniksi. Leikkaa halutessasi valmiiksi 16 neliöksi. Säilytä pakastimessa (tai jääkaapissa) ja ota ainakin vartti ennen tarjoilua huoneenlämpöön lämpenemään.   


ps. "Sokeriton" otsikossa viittaa sokerittomaan haasteeseen (viimeinen päivä jee!). Taateleissahan nimittäin on kosolti sokeria.

pps. Hyvää oli ja kaikki meni.

ppps. Ihanaa joulukuuta, rakkaat lukijat! Jännittäviä joulureseptejä on vielä luvassa... 

perjantai 29. marraskuuta 2013

Täydellisyyden tavoittelusta - Sokeriton haaste {Päivä 12}

Eräällä ystävälläni on ihana elämänohje: täydellisyys ei ole rakastettavaa.

Katso nyt tuota sotkua! Ainakin minusta se tekee näistä vain hellyyttävän näköisiä

Pohjustan teeman liittymistä sokerittomaan haasteeseemme aluksi hieman: tämä postaus kertoo ehkä enemmän elämästä haasteen jälkeen (enää kolme päivää!), mutta on toki myös implementoitavissa jo nyt. 

Monilla on melko mustavalkoinen kuva ruodussa pysymisestä, onnistumisesta tavoitteissa ja repsahduksista. Joko tavoitteet saavutetaan 100-prosenttisesti tai sitten ei ole väliä, onko onnistuttu 99% vai 1% ajasta. Tästä ajattelutyylistä kumpuaa kuitenkin vain järjetöntä absolutismia, itseinhoa sekä jatkuvaa epäonnistumisen pelkoa, koska kukaan meistä ei ole täydellinen joka ikinen hetki.

Tosin pakko samaan hengenvetoon kerskua, että minun mokka-kaakao-mpv on melko täydellistä...

Nyt ehkä jo pääsit jyvälle, että kyse ei ole vain tästä haasteesta, vaan laajemmin syömiseen liittyvistä ajatusmalleista, joita meillä on. Etenkin koko dieetillä olo -ajattelu sotii pahasti tasapainoista elämästä ja ruoasta nauttimista vastaan: lyhyt luettelo sallituista ruoista ja kauhean pitkä lista kaikkea kiellettyä - mikäs sen parempi keino saada mielihaluja juuri noita ruokia kohtaan! Sokerittomalla olen huomannut, että haluaisin ostaa kaupasta muroja, vaikka en koskaan normaalisti edes kävele murohyllyn läpi, saati sitten osta niitä (olen vannoutuneita aamupuuron ja -pannukakkujen ystäviä).

Vaikka dieetti sanana on kärsinyt inflaation, väitän, että rajoittava dieettiajattelu hallitsee vielä monen ajatuksia. Nykyään hoetaan kovasti, miten "tämä on elämäntapamuutos", mutta kuinka moni todella aidosti toteuttaa elämäntapamuutosta käytöksessään? Onko "elämäntapamuutos" vain uusi siisti hokema, joka oikeuttaa dieettiajattelun? Mielestäni jos ollaan ahdistuneita satunnaisista herkkuhetkistä tai painonpudotustahdin hidastumisesta 0,5 kilosta 0,3 kiloon viikossa ollaan ehdottomasta vaarallisilla vesillä purjehtimassa kohti dieettiajattelun synkeää satamaa.

Lisäksi terminologia, jota herkutteluhetkistään käyttää, kertoo paljon asennoitumisesta tähän dilemmaan. Sanat "repsahdus" ja englanninkielinen "cheat meal" ovat mielestäni äärimmäisiä dieettiajattelun esimerkkejä - ja näitä käyttävät ahkerasti nimenomaan myös monet elämäntapamuutoksen nimeen vannovat! Dieetillä voi repsahtaa ja dieettiä voi "pettää", elämäntapa sen sijaan ei tuomitse - elämä kyllä joustaa ja mahduttaa ruokavalioon niin lehtikaalit ja pinaatinlehdet kuin suklaakonvehdit ja mustapapubrownietkin.

Moni kakku päältä kaunis mutta nämä browniet EIVÄT ole silkkoa sisältä!

Täydellisyys ruokavaliossa on hankalaa ja voi rajoittaa elämää, onnea, sosiaalisia suhteita ja jopa olla haitaksi terveydelle, joko epäsuorasti tai suoraan. Täydellisyyden tavoittelu elämässä on kivinen tie eikä johda sekään onnen lähteelle - moniko itseni lisäksi on kokenut tämän kantapään kautta, käsi ylös? Kuten viisaan ystäväni elämänohjeesta käy selville, meillä on myös luontainen taipumus kokea enemmän sympatiaa pieniä säröjä, inhimillisyyttä, epätäydellisyyttä kohtaan. Täydellisyys ei ole tavoiteltavaa, koska olemme paljon onnellisempia - ja kiinnostavampia! - persoonallisten kauneuspilkkujemme kanssa. (Huomaatko, miten ilmiön nimeäminen "kauneuspilkuiksi" eikä "-virheiksi" saa positiivisen konnotaation mielessämme?)           

Kannattaa syödä ja elää niin kuin voit kuvitella syöväsi ja eläväsi loppuelämäsi. Terveys koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin siitä, mitä suuhun pistämme: hymystä, kiitollisuudesta, onnesta, ystävän kanssa jaetuista kakkupaloista (no okei, tämä on jotain syötävää), unohtumattomista juhlista, ensilumessa haahuilusta suu auki hiutaleita napsien, aamu-usvassa lenkkeilystä, koiranpennun naskalihampaiden osumista pohkeissa, sinisistä hetkistä, aamukahvista sängyssä, vatsalihastreenistä hillittömän naurun muodossa, yöttömässä yössä kotiin kävelystä, Aleksille sytytetyistä jouluvaloista mustassa marraskuun lopun illassa. 

Tämä oli aika täydellinen hetki

Hetket voivat olla täydellisiä. Ihmiset eivät. Siksi yritän parhaani mukaan keskittyä niihin hetkiin. 

Mistä näitä filosofisia postauksia oikein kumpuaa? Joululaulujen soittamisesta repeatilla 24/7, heräämisestä kahdelta yöllä ilman mitään järkevää syytä, ympäripyöreistä päivistä opiskeluhommien parissa (oho - se syy löytyi sittenkin) sekä kahdesta kupista aamukahvia mustaa aamua katsellessa. Toivottavasti kestätte ja saatte selkoa sekavasta ajatuksenjuoksustani...

Sanat voivat selittää vain tietyn verran! Sen jälkeen on kysymys ymmärtämisestä. 

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, joita muun muassa Kaisan ja Essin postauksien jälkeen Blogloviniin ja Bloggerin lukijalistalle on ilmestynyt! On kunnia saada teidät iloiseen joukkoomme. Olkoon yhteinen taipaleemme maistuva!  

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Terveellinen herkkuhetki - jouluiset leipäset makeannälkään

Enemmän on enemmän!


Tällä postauksella olen mukana Indiedaysin ja VAASANin herkkuhaaste-kampanjassa kategoriassa 4, "Terveellinen herkkuhetki"! Sain maisteltavaksi VAASANin uutuusleipiä Indiedays Inspiration -päivässä, ja tämä pienenpieni jälkiuunimainen täysjyväruisleipä vei kieleni. Kuitua on kiitettävät 13 grammaa sadassa grammassa. Täysjyväruista 73% leivän viljoista - listalla on myös vehnäjauhoa... yksi pieni neliönmuotoinen viipale sisältää 25 kaloria, eli näitä kannattaa vetäistä samantien useampi kerralla, jos oikeasti nälästä tahtoo eroon. Voit sivistää itseäsi leivän ravintoarvoista lisää täällä.

Sisäinen maksimalistini pitää runsaista leivänpäällysteistä. Minimalismi on ihan kiva juttu joo ja tyylikästä ja kaikkea, mutta kuuluu omasta mielestäni vain sisustukseen ja vaatetukseen (ja niihinkin lähinnä siksi, että olen laiska). Siispä näissä leivissä ei ole säästelty päällysteissä: on maapähkinävoita, on hilloa, on banaania ja mantelilastuja ja piparkakkumaustetta ja... mikä vielä puuttuukaan? Ai niin, kirsikkana kakun päällä on vielä rusinoita maksimoimassa leipien makeutta, herkullisuutta ja hellyyttävyyttä. Melkoisen tuhtia herkkua! 

Sangen jouluisia leipäsiä siis mantelilastuineen, rusinoineen ja piparkakkumausteineen. Täydellisiä pieniä pikkujoulun makeita leipiä! Sopivat varmasti myös seuraavan päivän kolotukseen, jos tekee mieli rasva- ja sokeripommia mutta edellisen illan juhlintojen jälkeen haluaa vähän terveellistää jo herkutteluaan.

Suosittelen nautittavaksi kynttilöiden loisteessa joululauluja kuunnellen ja lumista talvimaisemaa ihaillen. Siellä ne tontut jo pyyhältävät aikaisina viikonloppuaamuina (= ei kannata jättää kotiintuloa liian myöhäksi)...     

{Eivätkö ne olekin söpöjä?!?}


Jouluiset maapähkinävoi-hillo-banaaniruisleivät (1-2 hengelle)
{eli tuunattu pb&b&j jouluisaan naposteluun}

4 palaa VAASAN Ruispalat Mini -täysjyväruisleipää
1-2 tl maapähkinävoita (makeuttamatonta, 100% maapähkinää)
1-2 tl hilloa, esim. Meridianin vadelmahilloa (ei lisättyä sokeria) tai itsetehtyä sokeritonta chia-hilloa
1/4 banaani
mantelilastuja
rusinoita
piparkakkumaustetta (tai kanelia)

"Pyyhkäise" leivät maapähkinävoilla, 1/4-1/2 tl pientä leipästä kohti riittää. Sivele päälle ohuesti hillo; taasen tuo 1/4-1/2 tl per leipä riittää. Viipaloi banaani niin taiteellisesti kuin osaat ja laita siivu tai pari jokaiselle leivälle. Ripottele päälle mantelilastuja, 3-4 rusinaa per leipä (tai vapaalla kädellä, mikä minä olen sinun rusinainnostustasi rajoittamaan) ja piparkakkumaustetta tai kanelia. Herkuttele!


Osallistu toki kampanjan kilpailuun 22.12. mennessä ja äänestä suosikkisi kilpailuun osallistuneista resepteistä! Äänestäjien kesken arvotaan Day Spa hemmotteluhoito.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Joulunvihreä monsterismoothie eli paras tapa syödä pinaattia

Böö!


Tiedän, että Halloween meni jo aikaa sitten, ja nyt pitäisi olla innostunut joulunodotuksesta. Itse asiassa olenkin - kuuntelen tätä kirjoittaessani Andrea Bocellin versiota lempijoululaulustani Gloria in Excelis Deo. (Toinen suosikkini on Oi jouluyö, erityisesti pidän tällä hetkellä Lea Michelen versiosta sen englanninkielisestä vastineesta O Holy Night. Nyt alankin miettiä, pidänkö tosissaan vain super hartaista joululauluista...) Silti tästä pinaattismoothiesta/sorbetista tulee enemmän Halloween kuin joulu mieleen kaikesta tuosta vihreästä huolimatta.

Yritin korjata asian nimeämällä tämän joulunvihreäksi smoothieksi (Halloween-viittaus monsteriin jäi silti). Jos oikein siristän silmiäni, voin nähdä tässä ripauksen jotain jouluista. Voittehan tekin? Ajatelkaa joulukuusia ja Grinchiä!

Tein tästä tällä kertaa oikein sorbettimaisen, lusikoitavan version. Rakenteeltaan tämä meni kyllä ihan täydellisesti sorbetista: pehmeää, jääkylmän hileistä ja suuhunsulavaa. Suuresta pinaattimäärästä huolimatta tämä ei mielestäni maistu kovasti pinaatille... tai ainakin tämä maistui tosi hyvälle! Pinaatissa on yllättävän mieto maku, varsinkin yhdistettäessä hedelmiin tai marjoihin. Siitä huolimatta en tätä jälkiruokasorbetiksi pikkujouluissa tarjoaisi, lähinnä kyse on raikastavasta ja ravitsevasta välipalasta sekä hauskasta tavasta syödä enemmän vihreää. Tämä sopii myös erinomaisesti sokerittomaan haasteeseen.  

Älä siis pelkää monsteria, Grinchistäkin tuli loppujen lopuksi ihan kiltti.  


Monsterismoothie/-sorbetti (1 annos)
150 g pakastepinaattia
1 banaani
1 rkl pellavansiementä
1/2-1 dl riisimaitoa (tai mitä tahansa muuta maitoa)
1/2-1 dl jääkylmää vettä

Herkkumonsteri: lisää edellisten lisäksi
2 tl raakakaakaota
1/4 tl stevia-jauhetta (tai maun mukaan)

Pakasta banaania siivutettuna pakasterasiassa ainakin kaksi tuntia. Sauvasekoita tai blenderöi kaikki ainekset tasaiseksi. Jos käytät sauvasekoitinta, kannattaa antaa pinaatin sulaa puolisen tuntia. Käytä puolisen desiä kumpaakin nestettä sorbettimaiseen lusikoitavaan koostumukseen (kuten kuvissa) tai desi kumpaakin juotavaksi smoothieksi. Nauti viherpirtelön luomasta hyvästä fiiliksestä ja sädekehästä pääsi päällä.

Kyllä, täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa... viikonloppuiset pikkujoulut ja joululaulujen kuuntelu repeatilla ovat todella tehneet tehtävänsä! Nautitaan joulunodotuksesta, se on omasta mielestäni joulun parasta aikaa! 

torstai 21. marraskuuta 2013

Kuinka hillitä makeanhimoa - Sokeriton haaste {Päivä 4}

Sataa sataa ropisee... mutta se ei haittaa, koska me emme (kirjaimellisesti) ole sokerista! Ainakaan näiden kahden viikon aikana...

Haasteen teemaan sopivasti ajattelin kirjoittaa vielä muutaman rivin makeanhimon hallinnasta - tosin eri näkökulmasta kuin tiistaina, sillä tässä postauksessa on kysymys enemmän herkkujen välttämisestä kuin niiden korvaamisesta. Myönnän auliisti, ettei homma ole itsellänikään erinomaisesti hallussa, mutta ajatusten jäsentely kirjoittamalla parantaa yleensä itsetuntemusta sen verran, että asiassa voi kehittyä entisestään. Lisäksi mieltäni ilahduttaisi, jos pystyisin auttamaan jotakuta toista jollain vinkillä, tai jos keskustelu kommenttiboksissa yltyisi aivan yltiömäisiin sfääreihin aiheen tiimoilta, sillä haluan toivottaa keskustelun tervetulleeksi blogiini.

Oman elämänkokemukseni perusteella olen havainnut joitain haastavia tilanteita makeanhampaan kolotuksen kannalta. Tilanteiden tunnistaminen on tärkeää siksi, että osaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita sekä niihin joutuessaan löytää sopivat apukeinot sortumisen estämiseksi.

1) Pimeät syysillat television ja netin äärellä, jolloin on niin mukava hipsiä keittiöön hakemaan jotain naposteltavaa mainoskatkoilla...
2) Yksin syöminen ylipäätänsä, erityisesti jos keskittyy samalla lukemiseen tai tv:n toljutukseen tai mihin tahansa muuhun aktiviteettiin kuin seurusteluun
3) Toisaalta myös sosiaalinen syöminen esim. juhlissa, jos herkuista ei kehtaa kieltäytyä - voi olla paha ansa näin pikkujoulukauden kukkeimpana aikana!
4) Stressi ja kiire, kun aika ei tahdo riittää kaikkeen mitä pitäisi saada tehtyä ja joku (esim. sinä itse) asettaa paineita harteille
5) Paha mieli tai hyvä mieli - ruoalla lohduttautuminen tai palkitseminen, rutinoituminen siihen, että perjantaina syödään karkkia, ja siksi viikonloppufiiliksen saavuttamiseksi sitä namia on silloin saatava

Ja listahan jatkuu ja jatkuu - jokaisella on varmasti omat heikot kohtansa - mutta tilanne ei silti ole toivoton, lupaan sen!


1) Rutinoidu pois ruoalla palkitsemisesta. Menit sitten selviytymään koko koulu- ja/tai työviikosta, ja nyt olisi sitten perjantaipussin vuoro.  Koska kyseessä on opittu tapa, pystyt opettamaan itsesi pois siitä! Varmasti pari ensimmäistä viikonloppua tuntuvat hassulta, jos et kaarrakaan karkkihyllyn kautta ja nökötä sohvannurkassa värikästä CandyKing-pussia rapistellen, mutta minkä tekemistä jatkat, sen tekemisestä saat itsellesi rutiiin.

Keksi joku muu palkinto viikonlopun alkamisesta, esimerkiksi leffassa käynti, joku jumppa tai tanssi tai muu liikunnallinen juttu, josta pidät tosi kovasti, tai vaikka vaan se, että saat lekotella rauhassa kotona ja hengähtää hetken aikaa.  Oma viikonloppupalkintoni on katsoa Naisten paratiisi ykköseltä perjantai-iltaisin seitsemältä (ja ei, se ei Kauniit ja rohkeat 2 tai mitään senkaltaista vaan historiallinen epoiikkisarja!)

2) Kun saat impulssin/ajatuksen ottaa jotain makeaa, pysähdy. Hengitä. Mieti. Miksi haluan syödä sokerisen herkun? Ovatko lyhyen aikavälin tavoitteeni (mielihyvän maksimointi juuri nyt) tärkeämpiä kuin pitkän aikavälin tavoitteeni (terveys, hyvä olo, omaa silmää miellyttävä vartalo)?

Jo tilanteen pysäyttäminen, ihan pieni aikalisä, tuo yleensä tarpeeksi happea sokerihöyryissään hihkuviin aivoihin, jotta järkevät ajatukset saavuttavat päänupin. Pärjään ilman tuota suklaakonvehtia. On oikeastaan aika jees vaan nautiskella tästä hyvästä kahvista. Antaa kollegojen syödä nuo viimeiset pullat, minähän otin yhden eilenkin.   


3) Opi sanomaan "ei kiitos" - ainakin välillä. Totuus on, että itsekuria pitää harjoittaa, jotta herkuista pystyy kieltäytymään silloin kun niitä tekee mieli. Tämän lisäksi kannattaa myös treenata kykyä vastustaa toisten henkilöiden vaikuttamista silloin, kun sinulle yritetään tuputtaa herkkua, vaikka et sitä edes haluaisi. Mitä miellyttämisenhaluisempi ihminen, sitä vaikeampaa tämä on! Ennen pitkää siitä tulee kuitenkin helpompaa, koska minäkuvasi muotoutuu sellaiseksi, että et enää ajattele itseäsi keksinsyöjänä, ja muutkin jo tietävät olla tarjoamatta, koska et ota kuitenkaan.  

On ihmisiä, jotka tekevät herkkujen tarjoamista ihan hyvästä sydämestään, mutta on myös henkilöitä, jotka saattavat painostaa herkun syöntiin omaa herkutteluun oikeuttaakseen. Kivempihan sitä on kaverin kanssa yhdessä jäätelöä syödä - team spirit, ollaan sitten molemmat samassa veneessä, kun ei enää farkut mahdu jalkaan. Toiset eivät kestä myöskään elämänmuutosten tehneiden ihmisten onnea, kun katkerina yrittävät sabotoida toisen vaivannäköä. Tämä kannattaa tiedostaa ja pitää mielessä, että olemme kaikki vastuussa vain siitä, mitä omaan suuhun laitamme. (Näin teoriassa: lapsiperheissä toki tätä lausetta saatetaan tulkita vähän eri tavalla.)

Bonus: Ole kiitollinen ruoastasi. Maistele sitä syödessäsi, erota pieniä hentoja makuja. Mieti, miten onnellisessa asemassa ole: sisällä lämpimässä turvassa, puhdasta, syömäkelpoista ja hyvää ruokaa edessäsi yllin kyllin. Superfoodiemme ja erikoisruokavalioidemme keskellä unohdamme helposti, että meidän ei tarvitse oikeasti koskaan kärsiä nälästä. Kiitollisuus on kaikkinensa sellainen viljava tunne, josta versoo paljon kaikkea hyvää elämään - kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja lempeyttä. Näitä kaikkia tarvitset myös taistossa herkkuja vastaan!      

En tässä postauksessa tarkoita, ettei herkkuja saisi syödä joka viikonloppu tai vaikka joka päivä! Tähän aiheeseen en edes voisi ottaa kantaa, sillä blogistanikin jo huomaa, että pidän kyllä herkuista. Kysymys on siitä, että sinä olet kontrollissa siitä, milloin haluat herkutella - ei kollegasi, kaverisi eikä sokerista huumaantuneet aivosi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Makeanhimon taltuttajat - Sokeriton haaste {Päivä 2}

Kun sanoin, että luvassa on vertaistukea... tarkoitin, että luvassa todella on vertaistukea parhaaseen katseluaikaan, niin usein kuin vain muilta toimiltani ennätän!


Ensimmäisestä päivästä selvitty eli pahin takana, vai kuinka? Itse kävin kiskotuttamassa lopunkin viisauden itsestäni eilen, joten kun luvallinen ravinto oli "viileää nestemäistä sosetta", oli ruodussa suhteellisen helppo pysyä (ja kulinaristiset elämykset huikeita, se nyt on sanomattakin selvää).  

Ensimmäisessä haasteen teemapostauksessa ajattelin käsitellä makeanhimon taltuttamista, sillä osa saattaa miettiä, että tarvitseeko nyt tämän kaksi viikkoa kärvistellä täysin herkutta. Ytimekäs ja yksinkertainen vastaukseni kysymykseen: ei tarvitse!

Itse aloitin aamun tänään mukikakulla, joka on taatelikakkuni ilman taateleita taikinassa sekä ilman kuorrutusta. Ei supermakeaa, mutta aamuksi juuri sopivan ylellinen tapa käynnistää päivän askareet. Aloita päivä kakulla ja hillitse makeanhimoa koko loppupäivä! Kastikkeeksi iskin pari ruokalusikallista banaani-marjasosetta sekä koristeluiksi mantelijauhetta sekä pellavansiemeniä, ja koko komeuden viimeisteli banaanisiivut ja kaneliropsaus. Hyvää!

Jos iltapäivästä makeannälkä kolkuttelee ovelle, koita kahvia steviaripauksella ja viikonloppuna vaikka maitovaahdolla ja kanelilla. Maidon voi vaahdottaa pienessä kattilassa levyllä matalalla lämmöllä kuumentaen ja samalla käsivispilällä vatkaten viitisen minuuttia. Itse tykkään tuollaisesta kuvassa esiintyvästä jämäkästä vaahdosta, joka on suutuntumaltaan melkein kuin kermavaahtoa.

Entäpäs ne illan karkkihimot sitten? Tuore tai kuivattu taateli nokareella maapähkinävoita on kuin kermaista karamellia konsanaan. Eritoten tuoreen taatelin kinuskinen maku ja koostumus on uskomaton: kyllä luontoäiti on hoitanut meille karkit ihan omasta takaa! Tuoreissa taateleissa on sisällä kivi, joten poista se ennen nauttimista halkaisemalla taateli veitsellä, tai tiedosta muuten kiven olemassa olo taatelia nauttiessasi. Muuten, vinkkinä kaikille tuoreiden taateleiden ystäville: ainakin omassa lähi-Prismassani puolen kilon rasian taateleita on saanut viime aikoina kolmella eurolla!

Eilen sain nauttia viisaudenhampaan poiston tiimoilta nestemäistä ravintoa ihan tarpeekseni, mutta jos sinä pidät (vieläkin) smoothiesta, ovat ne oiva tapa herkutella ravinnerikkaasti. Laita blenderiin tai sauvasekoittimen korkeaan kulhoon banaani, vapaavalinnaisia (pakaste)marjoja, vapaavalinnaista maitoa ja/tai jogurttia sekä jääkylmää vettä ja halutessasi hieman lisämakeutusta esimerkiksi steviaa tai taateli. Surrauta juomaksi ja nauti pillillä tai lusikoi kulhosta. Itse pidän jälkimmäisestä metodista: älä tällöin käytä kovin paljon nestettä, vaan jätä smoothie paksuksi - varsinkin jäisestä banaanista tulee hyvin sorbettimainen lopputulos! Smoothieta tehdessä suosittelen käyttämään ainakin jonkun raaka-aineen jäisenä, jotta juoma on jäisen raikas.              


Bonusvinkkinä - jotta saan mahdutettua tähän postaukseen tuon hyvin kyykkynsä kunnialla hoitaneen omenan - suosittelen omenan ja maapähkinävoin yhdistelmää. Samoin banaani ja maapähkinävoi on erinomainen yhdistelmä erityisesti puuron kera tai leivän päällä.

Sen lisäksi, että pidän erityisesti itsetehdystä maapähkinävoista, olen kokeillut Meridianin (Punnitse & Säästä), Amonan (orava etiketissä, perusmarketit ja suuremmat ruokakaupat) sekä Urtekramin (marketit) maapähkinävoita ja Bionan (Ruohonjuuri, NaturaZone) paahdettua cashew-voita. Amonan on todella hyvin saatavilla oleva ja kelpo perusmaapähkinävoi, mutta suosikkiani on ehkä Urtekramin crunchy-maapähkinävoi. Bionan cashew-voi on myös aivan taivaallista!

Mitä sinä söit tänään aamiaiseksi? Mitkä ovat parhaat vinkkisi sokerittomaan, makeutusaineettomaan herkutteluun?

Ihanaa tiistaita!       

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kaksi viikkoa sokeritta - olet jo tarpeeksi makea

Kaksi viikkoa joulukuun alkuun... onko parempaa hetkeä heittää sokeripussit, hunajapurnukat ja siirappipullot kaapista mäkeen ja antaa sokerihampaalle hieman huilia?

Tätä syödään sit seuraavat kaksi viikkoa...
Innostuin Marinan sokerittoman kaksiviikkoisesta sen verran, että päätin näin maanantaiaamun huumassa lähteä haasteeseen suinpäin mukaan. Itse aion lepuuttaa maksaani ainakin sokerista, hunajasta ja kaikesta muusta lisätystä sokerista sekä teollisista makeutusaineista, joiden käyttöä tosin muutenkin yritän parhaani mukaan välttää. En aio mennä aivan överiksi haasteen kanssa - siispä en pysty takaamaan, onko koululounaassani käytetty teelusikallinen sokeria, tai jos jossain käyttämässäni tuotteessa olisi minimaalisesti makeutusta ja kyseessä olisi sietämättömän nälän kannalta hätätilanne, katsoisin moista läpi sormieni. Toisin sanoen aion toteuttaa tätä kaksiviikkoista haastetta enemmän tarkoitus edellä, eli antaa keholleni lepoa makeasta.        

Minkälaisia makeannälän taltuttajia aion sitten sallia itselleni? Hedelmät ja marjat aion pitää ruokavaliossani normaalisti. Kuivattujen hedelmien ja taateleiden kohtaloa mietin tovin, mutta ajattelin sallia ne kohtuullisissa määrin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan ahmia niitä lisätyn sokerin korvikkeena vaan nauttia niitä hyvin tiedostavasti ja rajatusti, sillä keholle sokeri on sokeria, oli se missä muodossa hyvänsä. Luonnollisen stevian jätän myös sallittujen listalle, vaikka sitä käytänkin aika harvoin.

Kertauksena vielä:

EI:
- pöytäsokeri kaikissa muodoissaan: valkoinen, tumma, inkkari, kookos
- kaikki tuotteisiin lisätty sokeri eri muodoissaan
- hunaja ja siirapit, esim. vaahterasiirappi 

KYLLÄ:
- hedelmät ja marjat
- kuivatut hedelmät
- taatelit
- luonnollinen kasvista jauhettu/uutettu stevia (itse käytän sellaista vihreää jauhetta) 

No niin - oletko valmis? Kerro toki kommenttiboksissa, jos aiot liittyä haasteeseen! Otan kaikki halukkaat enemmän kuin mielelläni vastaan, sillä herkkujen suurena ystävänä tulen kaipaamaan vertaistukea tähän haasteeseen. Tarjoan myös itse vertaistukea täällä blogissa teille parhaani mukaan!

You're sweet enough - olet jo tarpeeksi makea! Siispä luovu nyt sokerista pariksi viikoksi, ja saat ihanan fressin startin joulukuuhun!   

Nyt sitten pitää vain painaa entteriä ja olen sitoutunut tähän... oho, mihinkäs liemeen sitä aina itsensä saakin!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Karamellipuuroa ja nöyrtymistä

Tämä on virallinen anteeksipyyntöni sinulle, veteen keitetty kaurapuuro.


Niin monesti olen sinua ylenkatsonut, puhunut sinusta pahaa, julkisesti sinua panetellut. Niin monesti olen jättänyt aamupuurot keittämättä, jos viimeinen purkin pohjalla lymyilevä maitotilkka riitti vain kahvimukilliseen. Ja vaikka monet teistä toisin minulle koittivat vakuuttaa, olin niin vahvasti omassa näkökannassani kiinni, että minua ei voinut käännyttää.

Viime aikoina olen tuntenut tarvetta fiksailla vähän ruokatottumuksiani. Ylenpalttinen maitotuotteiden käyttö tuntuu olleen osasyy ihoni huonoon kuntoon, joten ajattelin antaa ennakkokäsityksilleni kyytiä - ja kyllä, uskomatonta mutta totta! - kokeilla puuron keittoa ilman maitoa.

Tämän kuvan pointti on vissiin nuo kaneliset banaanisiivut
Kun ihmiselle on puoli kiloa tuoreita taateleita, niitähän pitää sitten tunkea ihan joka paikkaan. Ja luonnollisesti, jos puoli kiloa taateleita maksaa marketissa 3 euroa, ei niitä hullukaan voi kauppaan jättää! Vaikka se on aika maratoni saada käytettyä 500 grammaa tuoreita taateleita viikon parin sisällä... toivottavasti kestätte vielä tämän yhden taatelireseptin!

Siksipä tämäkin puuro on taatelisen karamellinen, suorastaan imelä, ja rakenteeltaan pehmeä kuin kulhollinen nougat'ta.

Siis täydellinen sellaisiin aamuihin, kun tarvitsee pientä sokerifixiä. Näin pikkujoulukaudella sellaisia aamuja voi joskus olla... yhdistettynä kauran ja taateleiden kuituun sekä pieneen määrään terveellistä (ja herkullista) rasvaa sokerinousu jää kuitenkin hallituksi, eikä insuliinitasot pompi minne sattuu. Jos aamu on oikein rankka, lisää vielä puolikas banaani ja vähän kuningatarpilttiä tai pakastemarjoja, ja uusi päivä voi alkaa!

Äläkä unohda kahvia. Älä koskaan unohda kahvia.


Karamellipuuro (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vettä
ripaus suolaa
2 tuoretta taatelia (tai 3-4 kuivattua)

Vinkki kokki kolmoselta: ota desimitta käteen. Mittaa ensin kaurahiutaleet kulhoon, mistä aiot puurosi nauttia. Vasta sitten mittaa vesi samalla mitalla kattilaan - näin vältyt kaurahiutaleiden kaapimiselta märästä mitasta, mikä se vasta onkin ikävää puuhaa.

Kiehauta vesi pienessä (pinnoitetussa) kattilassa, kunnes se kiehuu ja poreilee pirteästi. Poista sillä välin kivi taateleista (jos käytät tuoreita) ja pilko ne. Lisää ripaus suolaa, pilkotut taatelit ja huljauta kulhoon mitatut kaurahiutaleet veden joukkoon. Käännnä levy pienelle (1-2/6) ja anna poreilla sen pari kolme minuuttia silloin tällöin sekoitellen, kunnes vesi on imeytynyt hiutaleisiin. Heti kun puuro on saavuttanut halutun koostumuksen, ota kattila pois levyltä ja kaada puuro kulhoon. Näin vältät epämiellyttävän limaisen koostumuksen, joka ylikeittämisestä voi seurata.

Nauti esimerkiksi banaanisiivujen, maapähkinävoin ja kaneliropauksen kera ultrakaramellisen ja -herkullisen puuroelämyksen kokemiseksi. 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla! Tällaisena netin käytön ihmelapsena havahduin Bloglovinin olemassaoloon vasta äskettäin, ja ilokseni huomasin, että jokunen mahtava tyyppi seuraa keittiöprojektejani sitäkin kautta! Siispä blogini yrittää ujuttaa varpaansa nykyajan oven väiin näin hiljalleen...