perjantai 20. syyskuuta 2013

Parempia palleroita pekaanipähkinöistä

Sateiset illat ja häämöttävät dedikset. Mitä siis tehdä? 



Vaihtoehto A: Voisi tehdä jotain sen eteen, ettei kaikki työt kasaudu samalle päivälle. 

Vaihtoehto B: Mitäs mä ostin tänään kaupasta? Ai niin, pähkinöitä ja tummaa suklaata... voi ei, mulla ei oo kikherneitä keitettynä (jotta voisin tehdä cookiepalleroita)... Onkohan mulla taateleita? On, jesssss! 




Joillekin siivoaminen on paras töiden välttelystrategia, mutta itse en ole koskaan tuntenut minkäänlaista vetoa siivoamiseen, en edes lukiossa koeviikoilla tai sittemmissä opinnoissani kolmenkymmenenyhdeksän eri deadlinen painaessa päälle. Sen sijaan kiirettä on hyvä vältellä rustaamalla pieniä snäkäreitä, sillä tarvitseehan sitä nyt ihminen uurastaessaan opiskeluvälipalaa.

Tällä kertaa inspiraatiossa ollaan hieman lätäkön toiselle puolen kallellaan.



Sen lisäksi, että tarvitsisin vieroitushoitoa Instagrammin kiehtovasta maailmasta, saan sitä selatessa kauheita kateudenpistoksia kaikista jenkkien syksyyn kuuluvista asioista: uusista sarjoista, joita Suomessa katsellaan hyvällä lykyllä kymmenen vuoden päästä, koulun vapaa-ajan toiminnasta tziljoonine erilaisine kerhoineen, amerikkalaisesta kunnon apple piesta ja pecan piesta, Halloweenista ja kasassa karkkia kylpevistä sokerihumalaisista lapsista, kiitospäivästä kalkkunoineen ja karpalohyytelöineen sekä ylenpalttisesta joulun odotuksesta, jonka saa aloittaa ilman tuomitsemista ihan milloin lystää.

Pahin kateudenkohteeni on kuitenkin ehdottomasti kurpitsa. Syksyn koittaessa Amerikasssa saa kaikkea kurpitsaisena! Mukaan lukien kahvin Starbucksista, M&M-namuset, leipää, olutta, tuorejuustot, jäätelöt, keksit, kakut, piirakat... kaiken! Kurpitsa aiheuttaa maniaa amerikkalaisten keskuudessa, ja sen kannattajien tunnuslauseena onkin suurella hartaudella henkäisty "pumpkin flavored everything!" (Facebookissa on myös fraasin mukaan nimetty ryhmä, jossa kurpitsa-addiktit voivat jakaa toisilleen kaiken sen, mitä kaupasta saakaan kurpitsaisena.)   

Koska Suomi on tylsä paikka asua (no ei oikeasti) ja täällä kurpitsaa ei saa edes soseena tölkissä - mikä on suuri menetys vähäsokeriselle ja -rasvaiselle leivonnalle - pitää vissiin laittaa roposia säästöpossuun ja marssia kauppaan ostamaan sellainen jättimäinen oranssi möhkäle. Kerran vuodessahan niitä vaan saa ja kerranhan sitä elellään. Sitä odotellessa väkersin lohdutukseksi näitä amerikkalaisesta syyskauden herkusta pecan piesta inspiroituneita palleroita.  



Pekaanipiirakkapallerot (9 kappaletta)
1 dl pekaanipähkinöitä
1 dl kuivattuja taateleita
ripaus suolaa
1 tl kanelia

(pala tummaa suklaata + 9 kpl pekaaneja)

Sauvasekoita tai blendaa tasaiseksi pekaanit, taatelit ja mausteet. Pyörittele palloiksi. Halutessasi koristele pallerot pekaanilla ja sulatetulla suklaalla.

Ravintoarvot/kappale:
66 kcal
4,5 g rasvaa (0,5 g tyydyttynyttä)
7,2 g hiilihydraatteja (1,2 g kuitua ja 5,6 g sokereita)
0,8 g proteiinia
+ AINAKIN TUHAT onnellista makunystyrää!

6 kommenttia:

  1. No tokihan palleroiden pyörittely on paljon tähdellisempi välttelystrategia kuin siivoaminen! Ja varsinkin kun kyseessä on myös pekaanipähkinät. Miten olenkaan näin pitkäksi aikaa unohtanut palleroiset, täytyy äkkiä korjata asia.

    VastaaPoista
  2. Hyvä että olemme yhtä mieltä tästä ;) voi miten olet voinutkaan unohtaa pallerot!! Ne vielä suuttuu sulle...

    VastaaPoista
  3. Nämä oli ihania! Pekaanipähkinät nyt on vaan niiiin hyviä <3 Pitäisi tehdäkin pekaanipähkinäpiirasta joku kerta, voi kun siitä olisi joku terveellisempi resepti.. Kerran olen tehnyt ko. piirasta True Blood keittokirjan ohjeella (köh köh, olen siis maapähkinävoiaddikti, mutta myös koukussa True Bloodiin pahemman kerran. Ja ikää on rapiat 30..) Mutta piiras oli siitä huolimatta aivan ihanaa, siirappeineen kaikkineen. Mutta kiitos tästäkin ihanasta ohjeesta, täytyy taas ottaa joku uusi seuraavaksi kokeiluun! :) -A-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa, että maistui! Mahtavaa, että kokeilit ja kommentoit - se aina innostaa minua yhä kehittämään uusia reseptejä :) Pekaanipähkinäpiiraasta pitäisi kyllä ehdottomasti yrittää kehitellä terveellisempää reseptiä, se vaan saattaa olla aikamoinen haaste... mutta onneksi sitä voi herkutella välillä sillä aidolla itselläänkin :)

      Heh, maapähkinävoi on kyllä ihanaa. True Bloodia en ole koskaan katsonut, mutta ei kannata olla moksistaan tuosta iästä - itsekin seuraan mm. Gleetä, Gossip Girliä ja muita minua 7 vuotta nuoremmille kohdennettuja sarjoja :D Pysymme vain nuorekkaina, eikö vain, kun emme jymähdä pelkkiin vakaviin aikuisten ohjelmiin :)

      Poista
    2. Olen samaa mieltä, silloin tällöin voi syödä sitä ehtaa piirastakin! Ja tosiaan voi olla hankala keksiä siitä terveellisempää versiota, joka maussaan yltäisi lähelle oikeaa :) Vaikka monessa asiassa tuntuu että ikä painaa, niin kyllä vaan ne on noita nuorten sarjoja mitä seuraan minäkin, true blood on ihan ykkössuosikki (keräilen kaikkea oheistavaraa kirjojen ja dvd:iden lisäksi :D) mutta monia muitakin on.. Ja vaikka päähenkilöt on usein lähes 15 vuotta itseä nuorempia niin ei siltä tunnu!

      Pakko vielä sanoa, että näistä sinun teksteistä välittyy jotenkin semmoinen tunne, että olet tosi mukava, iloinen ja lämmin ihminen. Vaikka en sinua tunnekkaan. Ja tuosta kuvastasi tulee mieleen joku, en saa päähäni ketä muistutat, mutta jotain minun tuttua!

      Mutta, täytyy lähteä tästä AMA -tapaamiseen (anonyymit maapähkinävoiaddiktit) koska eilen taas tyhjeni purkin loppu.. Taisipa olla vielä neljännespurkkia jäljellä. No monta viikkoa menikin hyvin! :D -A-

      Poista
    3. Ehkä minunkin pitää tsekata tuo True Blood, eihän se voi huonokaan olla kun se noin paljon innostaa ihmisiä :)

      Kiitoksia todella kehuista - et uskokaan, miten kommenttisi lämmittää sydäntäni! Mahtava päivä taattu, kun aamu alkaa tällaisen kommentin lukemisella. Ja pakko sanoa, että jo näistä parista kommentistasi tulee sinustakin todella mukava ja aito kuva :)

      Nauroin kyllä ääneen tuolle AMA-kommentille! Tarvitsisin itsekin tuollaisia tapaamisia, neljännespurkkia voi tosiaan minullakin mennä yhdessä päivässä... monessa asiassa ihminen saattaa oppia kohtuutta, mutta maapähkinävoin kanssa se on lähes mahdotonta!

      Ihanaa keskiviikkoa! :)

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.