torstai 21. marraskuuta 2013

Kuinka hillitä makeanhimoa - Sokeriton haaste {Päivä 4}

Sataa sataa ropisee... mutta se ei haittaa, koska me emme (kirjaimellisesti) ole sokerista! Ainakaan näiden kahden viikon aikana...

Haasteen teemaan sopivasti ajattelin kirjoittaa vielä muutaman rivin makeanhimon hallinnasta - tosin eri näkökulmasta kuin tiistaina, sillä tässä postauksessa on kysymys enemmän herkkujen välttämisestä kuin niiden korvaamisesta. Myönnän auliisti, ettei homma ole itsellänikään erinomaisesti hallussa, mutta ajatusten jäsentely kirjoittamalla parantaa yleensä itsetuntemusta sen verran, että asiassa voi kehittyä entisestään. Lisäksi mieltäni ilahduttaisi, jos pystyisin auttamaan jotakuta toista jollain vinkillä, tai jos keskustelu kommenttiboksissa yltyisi aivan yltiömäisiin sfääreihin aiheen tiimoilta, sillä haluan toivottaa keskustelun tervetulleeksi blogiini.

Oman elämänkokemukseni perusteella olen havainnut joitain haastavia tilanteita makeanhampaan kolotuksen kannalta. Tilanteiden tunnistaminen on tärkeää siksi, että osaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita sekä niihin joutuessaan löytää sopivat apukeinot sortumisen estämiseksi.

1) Pimeät syysillat television ja netin äärellä, jolloin on niin mukava hipsiä keittiöön hakemaan jotain naposteltavaa mainoskatkoilla...
2) Yksin syöminen ylipäätänsä, erityisesti jos keskittyy samalla lukemiseen tai tv:n toljutukseen tai mihin tahansa muuhun aktiviteettiin kuin seurusteluun
3) Toisaalta myös sosiaalinen syöminen esim. juhlissa, jos herkuista ei kehtaa kieltäytyä - voi olla paha ansa näin pikkujoulukauden kukkeimpana aikana!
4) Stressi ja kiire, kun aika ei tahdo riittää kaikkeen mitä pitäisi saada tehtyä ja joku (esim. sinä itse) asettaa paineita harteille
5) Paha mieli tai hyvä mieli - ruoalla lohduttautuminen tai palkitseminen, rutinoituminen siihen, että perjantaina syödään karkkia, ja siksi viikonloppufiiliksen saavuttamiseksi sitä namia on silloin saatava

Ja listahan jatkuu ja jatkuu - jokaisella on varmasti omat heikot kohtansa - mutta tilanne ei silti ole toivoton, lupaan sen!


1) Rutinoidu pois ruoalla palkitsemisesta. Menit sitten selviytymään koko koulu- ja/tai työviikosta, ja nyt olisi sitten perjantaipussin vuoro.  Koska kyseessä on opittu tapa, pystyt opettamaan itsesi pois siitä! Varmasti pari ensimmäistä viikonloppua tuntuvat hassulta, jos et kaarrakaan karkkihyllyn kautta ja nökötä sohvannurkassa värikästä CandyKing-pussia rapistellen, mutta minkä tekemistä jatkat, sen tekemisestä saat itsellesi rutiiin.

Keksi joku muu palkinto viikonlopun alkamisesta, esimerkiksi leffassa käynti, joku jumppa tai tanssi tai muu liikunnallinen juttu, josta pidät tosi kovasti, tai vaikka vaan se, että saat lekotella rauhassa kotona ja hengähtää hetken aikaa.  Oma viikonloppupalkintoni on katsoa Naisten paratiisi ykköseltä perjantai-iltaisin seitsemältä (ja ei, se ei Kauniit ja rohkeat 2 tai mitään senkaltaista vaan historiallinen epoiikkisarja!)

2) Kun saat impulssin/ajatuksen ottaa jotain makeaa, pysähdy. Hengitä. Mieti. Miksi haluan syödä sokerisen herkun? Ovatko lyhyen aikavälin tavoitteeni (mielihyvän maksimointi juuri nyt) tärkeämpiä kuin pitkän aikavälin tavoitteeni (terveys, hyvä olo, omaa silmää miellyttävä vartalo)?

Jo tilanteen pysäyttäminen, ihan pieni aikalisä, tuo yleensä tarpeeksi happea sokerihöyryissään hihkuviin aivoihin, jotta järkevät ajatukset saavuttavat päänupin. Pärjään ilman tuota suklaakonvehtia. On oikeastaan aika jees vaan nautiskella tästä hyvästä kahvista. Antaa kollegojen syödä nuo viimeiset pullat, minähän otin yhden eilenkin.   


3) Opi sanomaan "ei kiitos" - ainakin välillä. Totuus on, että itsekuria pitää harjoittaa, jotta herkuista pystyy kieltäytymään silloin kun niitä tekee mieli. Tämän lisäksi kannattaa myös treenata kykyä vastustaa toisten henkilöiden vaikuttamista silloin, kun sinulle yritetään tuputtaa herkkua, vaikka et sitä edes haluaisi. Mitä miellyttämisenhaluisempi ihminen, sitä vaikeampaa tämä on! Ennen pitkää siitä tulee kuitenkin helpompaa, koska minäkuvasi muotoutuu sellaiseksi, että et enää ajattele itseäsi keksinsyöjänä, ja muutkin jo tietävät olla tarjoamatta, koska et ota kuitenkaan.  

On ihmisiä, jotka tekevät herkkujen tarjoamista ihan hyvästä sydämestään, mutta on myös henkilöitä, jotka saattavat painostaa herkun syöntiin omaa herkutteluun oikeuttaakseen. Kivempihan sitä on kaverin kanssa yhdessä jäätelöä syödä - team spirit, ollaan sitten molemmat samassa veneessä, kun ei enää farkut mahdu jalkaan. Toiset eivät kestä myöskään elämänmuutosten tehneiden ihmisten onnea, kun katkerina yrittävät sabotoida toisen vaivannäköä. Tämä kannattaa tiedostaa ja pitää mielessä, että olemme kaikki vastuussa vain siitä, mitä omaan suuhun laitamme. (Näin teoriassa: lapsiperheissä toki tätä lausetta saatetaan tulkita vähän eri tavalla.)

Bonus: Ole kiitollinen ruoastasi. Maistele sitä syödessäsi, erota pieniä hentoja makuja. Mieti, miten onnellisessa asemassa ole: sisällä lämpimässä turvassa, puhdasta, syömäkelpoista ja hyvää ruokaa edessäsi yllin kyllin. Superfoodiemme ja erikoisruokavalioidemme keskellä unohdamme helposti, että meidän ei tarvitse oikeasti koskaan kärsiä nälästä. Kiitollisuus on kaikkinensa sellainen viljava tunne, josta versoo paljon kaikkea hyvää elämään - kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja lempeyttä. Näitä kaikkia tarvitset myös taistossa herkkuja vastaan!      

En tässä postauksessa tarkoita, ettei herkkuja saisi syödä joka viikonloppu tai vaikka joka päivä! Tähän aiheeseen en edes voisi ottaa kantaa, sillä blogistanikin jo huomaa, että pidän kyllä herkuista. Kysymys on siitä, että sinä olet kontrollissa siitä, milloin haluat herkutella - ei kollegasi, kaverisi eikä sokerista huumaantuneet aivosi.

11 kommenttia:

  1. Mulla oli aikaisemmin juuri tuo että nappasin herkun tarjottaessa, enkä sen koommin miettinyt asiaa. Otin ''koska ne on hyvää''. Olen oppinut kieltäytymään ja joskus kun syytä kysyttäessä sanon rehellisesti että en tarvitse, saan kummastuneita katseita. Se että ei tee mieli tai että ei tykkä on hyväksytty selitys joka kuitataan nyökkäyksellä, mutta kun ei tarvitse niin heti alkaa epäilyt ''laihdutatko sä?'' ''No sä oot tollanen muita parempi vai?'' Jep ei kumpaakaan noista. Ja tässä meinaan juuri sitä omaa herkuttelukontrollia. Tilanne jossa olen juuri aamupalaksi nauttinut browniepalan ja koen että en tarvitse lounaan jälkeen jälkkäripullaa.

    VastaaPoista
  2. Samantyyppisiä kokemuksia siis sielläkin! :) Jännä miten suuri rooli tässäkin asiassa on juuri noilla sosiaalisilla, kun toisille mikään selitys ei riitä, jos ei aina ota jälkkäriä... kiva että kerroit omasta kokemuksistasi :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on varsin mielenkiintoinen aihe! Itselläni on kokemusta vähän kummastakin puolesta: siitä, kun herkkuja syö kirjaimellisesti liikaa ja sitten siitä, kun niistä yrittää päästä eroon.

    Tein mittavan ruokavalioremontin noin puolitoista vuotta sitten, mutta en ikinä uskonut, että se saisi niin paljon keskustelua aikaiseksi lähipiirissäni. Samaa tahtia kilojen karistessa alkoivat yllättäen yleistyä sellaiset kommentit kuin "Ai, mistä lähtien sä oot vain kahvia juonut etkä pullaa ottanut? Ottaisit nyt, ihan sua varten paistoin!" Harmillista sinänsä, välillä pelkkä kohtelias kieltäytyminen ei sekään tuntunut auttavan, vaan asiasta piti sanoa lähes napakasti. Itse taas koin tekemäni muutokset aika tavalla henkilökohtaisiksi jutuiksi, joista en niin olisi välittänyt keskustella julkisesti edes kaveriporukassa - aihe oli muutenkin arka.

    No, projektin tässä vaiheessa uudeksi päivittelykohteeksi onkin tullut sitten tämä: "Älä nyt enää vaan laihdu, kyllä sä nyt voit hyvillä mielin jo ottaa jotaki muutaki ku kahvia!"

    Olen tämän takia tullutkin monesti miettineeksi tätä meidän syömiskulttuuria ja sitä, miten vahvasti se on sidoksissa kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin - miksi ihmeessä kukaan olisi tilivelvollinen syömästään pullasta (tai tässä tapauksessa ehkä syömättömästä!) muille kuin itselleen?

    Hyvä kirjoitus, antoi paljon ajateltavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon sinulle kommentistasi!

      Aihe on kieltämättä monelle arka (itsellenikin - mietin jopa hetken, uskallanko postata tätä kirjoitusta) ja mielestäni upeasti kiteytetty tuossa lauseessasi: "miksi ihmeessä kukaan olisi tilivelvollinen syömästään pullasta (tai tässä tapauksessa ehkä syömättömästä!) muille kuin itselleen?" Tätä mietin minäkin kirjoittaessani tätä postausta! Tuosta sosiaalisesta tilivelvollisuudesta tulee ikävä lisätaakka sen päälle, että yrittää saada omaa tahdonvoimaansa kasvatettua, ja vieläpä ikävä olo, kun tuntuu että aiheuttaa pahan mielen toisille.

      Voin samastua kyllä moniin kokemuksiisi omassa elämäntaparemontissa: varsinkin tuo ylläpitovaiheen päivittely on todella ikävää, sillä elämäntapamuutoksen koko idea on jatkaa samoilla raiteilla sitten loppuelämä. Muutenhan kyseessä olisi vain lyhytkestoinen dieetti, eikä mikään elämänmuutos. Sitä paitsi harvoin siinä vaiheessa, kun "elämänmuutos on tehty" (vaikka todellisuudessahan siinä projektissa ei ole valmis kuin vasta haudassa, näin tosi nätisti sanoen heh) tekee mieli enää niitä vanhoja herkkuja, ainakaan noin päivittäin.

      Onnea sinulle menestyksestä elämäntaparemontissasi! Menestystarinoita on aina ihana kuulla :)

      Poista
  4. Nämä herkkulakkopostaukset ovat todella hyviä ja vinkit tulevat todellakin tarpeeseen, kun istuu kaikki päivät kouluhommien äärellä ja flunssaisena. Kun elää aktiivisemmin, urheilee, on menossa ja ympäristö vaihtuu koko ajan, ei edes tule mieleen herkutella niin kuin kotisohvalla.

    Tuo muiden painostus on totta, mutta kun itse päätin kieltäytyä joka kerta niin lähiympäristö nopeasti lopetti tarjoamisen ja tyrkytyksen! Välillä kuuli tietysti kommentteja, mutta eipä enää tuotu pullaa naaman eteen saamaa tahtia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, tuo aktiivisuus on tärkeää - ei ole aikaa eikä tarvetta miettiä, mitä herkkua sitä napsisi :) Kivaa että lähiympäristösi tukee elämäntyyliäsi, se on tosi tärkeää!

      Poista
  5. Minulla herkuista kieltäytyminen ei ole ongelma - paitsi jos: menen juhliin/ystävän luo kylään/tapahtumaan, jossa herkut on tehty ihan varta vasten minun tuloani varten. Miten voit kieltäytyä kakkupalasesta, jota ystäväni on rakkaudella leiponut minua varten? Tämä on se hankalin paikka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Eikä tuossa tapauksessa ole mikään tarvekaan kieltäytyä, jos herkkujen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Kakkupalaset ystävän kanssa - varsinkin ne itse rakkaudella leivotut - sopivat mainiosti tasapainoiseen ruokavalioon ja elämään.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä :) <3

      Poista
  6. Heips! Unohdin vastata sulle vielä tähän, niin se mun käyttämä steviaprode on tätä https://www.urheilutuote.fi/product/46/self-soy-protein-1kg eli Self soy proteinia. Pikkuisen puskee stevian maku läpi kuten muissakin steviatuotteissa, mutta itseäni se ei juuri haittaa. Eihän sitä tule niin paljon yleensä laitettuakaan, että häiritsisi. Saman merkin suklaasta olen onnistunut tekemään yleensä parhaat protskupatukat.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.