perjantai 29. marraskuuta 2013

Täydellisyyden tavoittelusta - Sokeriton haaste {Päivä 12}

Eräällä ystävälläni on ihana elämänohje: täydellisyys ei ole rakastettavaa.

Katso nyt tuota sotkua! Ainakin minusta se tekee näistä vain hellyyttävän näköisiä

Pohjustan teeman liittymistä sokerittomaan haasteeseemme aluksi hieman: tämä postaus kertoo ehkä enemmän elämästä haasteen jälkeen (enää kolme päivää!), mutta on toki myös implementoitavissa jo nyt. 

Monilla on melko mustavalkoinen kuva ruodussa pysymisestä, onnistumisesta tavoitteissa ja repsahduksista. Joko tavoitteet saavutetaan 100-prosenttisesti tai sitten ei ole väliä, onko onnistuttu 99% vai 1% ajasta. Tästä ajattelutyylistä kumpuaa kuitenkin vain järjetöntä absolutismia, itseinhoa sekä jatkuvaa epäonnistumisen pelkoa, koska kukaan meistä ei ole täydellinen joka ikinen hetki.

Tosin pakko samaan hengenvetoon kerskua, että minun mokka-kaakao-mpv on melko täydellistä...

Nyt ehkä jo pääsit jyvälle, että kyse ei ole vain tästä haasteesta, vaan laajemmin syömiseen liittyvistä ajatusmalleista, joita meillä on. Etenkin koko dieetillä olo -ajattelu sotii pahasti tasapainoista elämästä ja ruoasta nauttimista vastaan: lyhyt luettelo sallituista ruoista ja kauhean pitkä lista kaikkea kiellettyä - mikäs sen parempi keino saada mielihaluja juuri noita ruokia kohtaan! Sokerittomalla olen huomannut, että haluaisin ostaa kaupasta muroja, vaikka en koskaan normaalisti edes kävele murohyllyn läpi, saati sitten osta niitä (olen vannoutuneita aamupuuron ja -pannukakkujen ystäviä).

Vaikka dieetti sanana on kärsinyt inflaation, väitän, että rajoittava dieettiajattelu hallitsee vielä monen ajatuksia. Nykyään hoetaan kovasti, miten "tämä on elämäntapamuutos", mutta kuinka moni todella aidosti toteuttaa elämäntapamuutosta käytöksessään? Onko "elämäntapamuutos" vain uusi siisti hokema, joka oikeuttaa dieettiajattelun? Mielestäni jos ollaan ahdistuneita satunnaisista herkkuhetkistä tai painonpudotustahdin hidastumisesta 0,5 kilosta 0,3 kiloon viikossa ollaan ehdottomasta vaarallisilla vesillä purjehtimassa kohti dieettiajattelun synkeää satamaa.

Lisäksi terminologia, jota herkutteluhetkistään käyttää, kertoo paljon asennoitumisesta tähän dilemmaan. Sanat "repsahdus" ja englanninkielinen "cheat meal" ovat mielestäni äärimmäisiä dieettiajattelun esimerkkejä - ja näitä käyttävät ahkerasti nimenomaan myös monet elämäntapamuutoksen nimeen vannovat! Dieetillä voi repsahtaa ja dieettiä voi "pettää", elämäntapa sen sijaan ei tuomitse - elämä kyllä joustaa ja mahduttaa ruokavalioon niin lehtikaalit ja pinaatinlehdet kuin suklaakonvehdit ja mustapapubrownietkin.

Moni kakku päältä kaunis mutta nämä browniet EIVÄT ole silkkoa sisältä!

Täydellisyys ruokavaliossa on hankalaa ja voi rajoittaa elämää, onnea, sosiaalisia suhteita ja jopa olla haitaksi terveydelle, joko epäsuorasti tai suoraan. Täydellisyyden tavoittelu elämässä on kivinen tie eikä johda sekään onnen lähteelle - moniko itseni lisäksi on kokenut tämän kantapään kautta, käsi ylös? Kuten viisaan ystäväni elämänohjeesta käy selville, meillä on myös luontainen taipumus kokea enemmän sympatiaa pieniä säröjä, inhimillisyyttä, epätäydellisyyttä kohtaan. Täydellisyys ei ole tavoiteltavaa, koska olemme paljon onnellisempia - ja kiinnostavampia! - persoonallisten kauneuspilkkujemme kanssa. (Huomaatko, miten ilmiön nimeäminen "kauneuspilkuiksi" eikä "-virheiksi" saa positiivisen konnotaation mielessämme?)           

Kannattaa syödä ja elää niin kuin voit kuvitella syöväsi ja eläväsi loppuelämäsi. Terveys koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin siitä, mitä suuhun pistämme: hymystä, kiitollisuudesta, onnesta, ystävän kanssa jaetuista kakkupaloista (no okei, tämä on jotain syötävää), unohtumattomista juhlista, ensilumessa haahuilusta suu auki hiutaleita napsien, aamu-usvassa lenkkeilystä, koiranpennun naskalihampaiden osumista pohkeissa, sinisistä hetkistä, aamukahvista sängyssä, vatsalihastreenistä hillittömän naurun muodossa, yöttömässä yössä kotiin kävelystä, Aleksille sytytetyistä jouluvaloista mustassa marraskuun lopun illassa. 

Tämä oli aika täydellinen hetki

Hetket voivat olla täydellisiä. Ihmiset eivät. Siksi yritän parhaani mukaan keskittyä niihin hetkiin. 

Mistä näitä filosofisia postauksia oikein kumpuaa? Joululaulujen soittamisesta repeatilla 24/7, heräämisestä kahdelta yöllä ilman mitään järkevää syytä, ympäripyöreistä päivistä opiskeluhommien parissa (oho - se syy löytyi sittenkin) sekä kahdesta kupista aamukahvia mustaa aamua katsellessa. Toivottavasti kestätte ja saatte selkoa sekavasta ajatuksenjuoksustani...

Sanat voivat selittää vain tietyn verran! Sen jälkeen on kysymys ymmärtämisestä. 

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, joita muun muassa Kaisan ja Essin postauksien jälkeen Blogloviniin ja Bloggerin lukijalistalle on ilmestynyt! On kunnia saada teidät iloiseen joukkoomme. Olkoon yhteinen taipaleemme maistuva!  

16 kommenttia:

  1. ''Kannattaa syödä ja elää niin kuin voit kuvitella syöväsi ja eläväsi loppuelämäsi.'' Tämä on niin totta. Iho nousee kananlihalle kun kuulen miten ihmiset ovat ryhtyneet äärimmäisiin dieetteihin ja sitten kärvistelevät nälässä ja ahmivat ''repsahtaessaan''. Miten olisi ruokavalio jossa ei tunneta sanaa repsahdus, vaan se olisi satunnaista herkuttelua? Kun sinunkin ohjeita katsoo, se herkuttelu on helppo toteuttaa myös terveellisesti ja sallitusti. Minkä ihmeen takia pitää mennä vaikeimman kautta ja välttää kaikkea hyvää kun tavoite on vaikkapa laihuminen tai kiinteytyminen. Eikö sen laihtumisen tarkoitus ole olla myös terveellinen, niin miksi sitä ei voisi toteuttaa terveellisesti. Tää on tätä sisäisen terkkarin avautumista taas mutta pointti on varmaan selvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule sisäisen terkkarin avautumiset ovat todella tervetulleita - kiva saada asiantuntijanäkökulmaa aiheeseen! :)

      En itse usko yhtään sellaiseen, että kituutetaan jättämällä kaikki hyvä pois ja ajatellaan, että sitten herkutellaan/syödään taas normaalisti kun ollaan tavoitteessa. Siinä vaiheessa voi ainakin heittää hyvästit saavutettujen tulosten säilymiselle! Nimenomaan tuo terveellisyysaspekti unohtuu monilta, joiden perimmäisenä motivaationa on miellyttävämpi peilikuva. Tosiaan ruoan lisäksi niin moni muukin asia on terveydelle niin tärkeää, että liika obsessoiminen ruoasta on ehdottomasti vain negatiivista.

      Tällaisia ajatuksia on vain hyvä pohdiskella näin joulun alla, sillä joulu saattaa olla itse kunkin ruokavaliolle koetinkivi. Vielä vaikeampi pala on mielestäni kuitenkin se, miten asian mielessään käsittelee. Usein asioiden tapahtuminen ei ole se pahin juttu, vaan se, miten asiaan suhtautuu. Ajattelulla on niin uskomattoman suuri voima!

      Poista
  2. Olen blogisi uusi lukija ja tämä teksti meni suoraan sydämeen! Todella hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa, ihanaa että löysin blogisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos kommentistasi! Huippua että olet löytänyt itsesi linjoille :)

      Poista
  3. Tämä kirjoitus kosketti mua henkilökohtaisesti.
    Itse olen kokenut diettiajattelun ääripään, anoreksian. Muistan tarkasti, kun sallittuja ruokia olivat vain tomaatti ja kurkku, ja niitä sai syödä tarkoin määrättynä aikana.
    Nyt työskentelen koko ajan sen eteen, että saisin suhteeni syömiseen ja ruokaan normaaliksi.
    Sen takia en edes osallistunut tähä sokerittomuushaasteeseen, ihan vain itsesuojelun kannalta.
    Kuten sanoit kommentissa, on ajattelulla todella suuri voima ihan kaikkeen. Helposti sitä ähtee pyörittelemään kaikenlaista omassa pienessä päässään, ja luulee, että ajatukset ja tunteet ovat tosiasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vaikean kokemuksesi jakamisesta! Hyvä juttu kuitenkin, että osaat nyt jo ennakoida, mihin juttuihin ei kannata lähteä mukaan - tuo itsesuojelu on tässä tapauksessa myös todellista viisautta ja vahvaa itsetuntemusta. Toivottavasti saat suhdetta ruokaan korjattua niin, että pystyt nauttimaan siitä ja pitämään sitä vain pienenä palana elämää, jolla on niin paljon kaikkea muutakin ihanaa tarjottavaa. Tsemppiä kovasti, eteenpäin voi mennä vain päivä kerrallaan, joten siihen kannattaa tähdätä :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Heipsis! En ole vegaani vaan ihan kaikkiruokainen :) Pidän kyllä kovasti kasvisruoasta ja pyrin syömään paljon kasviproteiinia, varsinkin papuleivonnaisten muodossa hehe!

      Poista
    2. Eli syöt myös joskus maitotuotteita, jos mielesi sattuu niitä tekemään? Olen itse miettinyt maitotuotteista luopumista (vaikka RAKASTAN raejuustoa, maitojuustoa, ruskajuustoa, leipäjuustoa... lista voisi jatkua loputtomiin... fetaa... ...) koska monet vegaaniystäväni ovat kertoneet kuinka epäterveellistä, epäekologista ja epäreilua tuotantoeläimille maito ja maitotuotteet ovat.. Mitä mieltä itse olet asiasta? Tunnen oloni syylliseksi kun himoitsen yllämainittuja tuotteita aina ajoittain, ja jos vielä syön niitä välillä.. :(

      Poista
    3. Kyllä syön maitotuotteita. On varmasti totta, että maitotuotteet ovat epäekologisia, ja tuotantoeläinten kohtelu on kammottavaa, mutta itse en koe tällä hetkellä haluavani rajoittaa niitä pois ruokavaliostani. En kuitenkaan ole ko. tuotteiden suurkuluttaja.

      En sinuna keskittyisi syyllisyydentunteeseen, vaan ratkaisisin asian näin: joko syön maitotuotteita (välillä) tai sitten en lainkaan, mutta toisilla ei ole oikeutta aiheuttaa minulle pahaa mieltä ja syyllisyydentunnetta. Ehkä voisit ajatella, että jo vähentämällä maitotuotteiden kulutusta olet tehnyt osittain ympäristöteon - kaikkea ei tarvitse tehdä 100-prosenttisesti, mikä oli tämän postauksen pointtikin :) Pienillä teoillakin on merkitystä!

      Poista
    4. Kiitos vastauksesta ja näkökulmastasi!

      Syön pääasiassa kasvisruokaa, en syö ollenkaan punaista lihaa, ja siipikarjaa hyvin harvoin. Kalaa ja mereneläviä kyllä syön mielelläni vaikka päivittäin jos niitä on tarjolla, kun olen opiskelupaikkakunnallani, ei niitä silti välttämättä tule ostettua moneen viikkoon ollenkaan, ja maitotuotteita olen nyt puolen vuoden ajan syönyt vähän epämääräisesti, välillä voi olla pari viikko että syön vain viikonloppuna kotikaupungissa, välillä saatan ostaa omaankin kotiini raejuustoa ja fetaa. Mutta silti mielessäni kaivertaa ajatus, mitä minulle on sanottu, että "Se on täysin SINUN valintasi; joko voit olla aiheuttamatta kärsimystä ja pahentamatta ilmastonmuutosta valinnoillasi, tai sitten voit kuunnella himojasi ja olla itsekäs, ja syödä maitotuotteita." Tiedän toki, että kun pystyn pitämään niiden kulutuksen hyvin vähällä, voisin lopettaa ne jos päättäisin, kyllä alkuajan himoitsemisen unohtaisi jos niin päättäisi, mutta välillä vaan mietin, että HALUANKO unohtaa, koska nautin niiden syömisestä silloin tällöin niin kovasti.. Myös sama on pätenyt tuohon "joskus kanaa", koska mielestäni se ei kuitenkaan voi romuttaa terveyttäni tai olla merkittävää tuotantoeläinten kannalta, jos syön kanaa kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa käyn kaverien kanssa pizzalla ja otan päälle eri juustoja.. Se on vain niin hankalaa olla ottamatta muiden puheita ja median vaikutteita itseensä..

      Ja teksti osui ja upposi, kun itse yritän jotenkin olla "täydellinen" ruokavalioltani siinä suhteessa, että se olisi ekologinen ja reilu eläimiä kohtaan ja tietysti terveellinen, välillä herkutellen..

      Poista
    5. Jos ihan terveyden kannalta asiaa punnitsee, niin kanan syöminen kerran kuukaudessa (niin kuin mainitsit) ei ainakaan missään nimessä romuta terveyttäsi - sekä sen vuoksi, että kana on vallitsevan nykytutkimuksen mukaan terveellistä (kohtuullisissa määrin) mutta myös siksi, että mitä tahansa voi hyvillä mielin syödä kerran kuukaudessa tai jopa kerran viikossa ilman, että sillä on minkäänlaista vaikutusta terveyteen (esim. juurikin noita kovia rasvoja sisältäviä juustoja). Kokonaisuus on tärkein, pienet poikkeamiset terveyden kannalta "optimaalisesta" ruokavaliosta tekevät vain hyvää ainakin psyykkiselle terveydelle :)

      Tämä ei kuitenkaan varmasti ollut pääpointtisi, vaan tuo tuotantoeläinten kohtelu ja ilmastoasiat sekä varsinkin painostus, jota koet muilta ihmisiltä saavasi. Toistan ehkä itseäni, mutta minusta kellään ei ole oikeutta puuttua siihen, miten sinä ravitset kroppaasi. En halua sanoa mitään absoluuttista kasvissyönnin tai sekasyönnin terveellisyyden puolesta, vaan minusta kannattaa kuunnella omaa kehoa - kaikille kasvissyönti ei yksinkertaisesti ole se paras vaihtoehto terveyden kannalta. Kai se sitten on omalla kohdallanikin ollut valinta, ajattelenko enemmän itseäni vai tuotantoeläimiä. Karultahan asian ilmaisu tällä tavalla tuntuu, siksi varmasti monet lihaa syövät eivät ajattele asiaa.

      Voisitkohan ajatella asiaa niin, että söisit niin kuin sinusta tuntuu hyvältä sekä fyysisesti että psyykkisesti ja selittäisit sinua kyseenalaistaville ystävillesi, että tämä on sinun tapasi ja toimii parhaiten sinun kropallesi ja sinun elämäntilanteellesi. Se ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä!

      Edelleenkin, jo kasvissyöntipainotteinen ruokavalio vähentää paljon tuotantoeläinten ilmastovaikutuksia jne.; mitä useampi ihminen vähentää lihan ja maitotuotteiden kulutusta edes vähän, sitä suurempia vaikutuksia saadaan aikaiseksi. Yhden ihmisen ehdottoman kieltäytymisenkin vaikutus on niin pieni, joten parempi olisi, että kaikki vähentäisivät sen verran, kun pystyvät. Siksi on parempi tähdätä mieluummin pieneen ja pysyä siinä, koska siten saataisiin suurempi yhteisvaikutus.

      Toivottavasti sait tästä ajateltavaa ja pystyt päästämään itsesi vähän helpommalla omatunnon suhteen :)

      Poista
    6. Noniin, ehkäpä sitten sanon seuraavalla kerralla, kun minua syyllistetään, että minusta se on epäreilua, että he tekevät niin, koska kuitenkin pääasiassa syön kasvisruokaa, merenelävät toki kuuluvat säännöllisemmin ruokavaliooni, mutta muut eläinperäiset tuotteet ovat nykyisin lähinnä "vierailevia tähtiä". Ja kuka tietää, jos jossain kohtaa koen, ettei niiden edes enää tarvitse vierailla ruokavaliossani, sen näkee sitten!

      Minusta se on hienoa, että jotkut puhuvat ystävilleen kasvisruokavaliosta ja sen hyvistä puolista, mutta painostus ja syyllistäminen eivät kyllä ole korrekteja tapoja.

      Sain ajateltavaa ja kiitän kun jaksoit panostaa vastauksiin! Vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä ja rakastan blogiasi kaikkine mielipidekirjoituksineen ja resepteineen!
      Keep up the good work! :)

      Poista
    7. Olen samaa mieltä, että kasvissyönnin (ja kasvispainotteisen syönnin) ilosanomaa on toki levitettävä, mutta tehokkain ja miellyttävin tapa kaikkia osapuolia kohtaan on tehdä se ystävällisesti ja muiden tunteet huomioon ottaen.

      Tuo uusi toimintatapasi kuulostaisi erinomaiselta! Varmasti toiset ymmärtävät sitten olla vähän suvaitsevaisempia. Eikä koskaan tosiaan tiedä, mihin päin sitä kuljetaan - ehkäpä joskus oletkin vielä täysin vegaani!

      Eipä kuule kestä kiittää, minusta on aina tosi mukanaa kun joku jaksaa kommentoida :) Tällaisia tärkeitä aiheita on kiva miettiä itsekin aina välillä. Kiitos vielä kerran kehuista ja pakko sanoa, että sinähän se vasta mukavalta ja fiksulta vaikutatkin :) Tsemppiä ja ihanaa joulunodotusta!

      Poista
  5. Just näin! <3 Oi miten ihana uusi blogilöytö olet - kiitos kaisan. Herkullisia reseptejä, syvällisiä mietteitä ja miellyttävää tekstiä lukea. Tykkään ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos niin paljon! Mahtavaa, että olet löytänyt taajuuksille :) Kaisa on kyllä huippu, kun mainitsi blogini!

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.