perjantai 30. elokuuta 2013

Vähäsokeriset ja -rasvaiset täysjyvämuffinit arkiaamuihin

Ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka heräävät aamulla koska on pakko, ja niihin, jotka heräävät jotta pääsevät syömään aamupalaa.
 
Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, kumpaan joukkoon kuulun.



Aamupala on tärkein syy herätä, ja tänään aion yllättää teidät.

Nimittäin minulla on jakaa teille leivonnaisresepti, jossa ei ole suklaata, maapähkinävoita eikä edes yhtäkään papua! Kuka olisi uskonut tämän päivän koskaan koittavan?





Nämä herkulliset banana bread -muffinit ovat ravitsemuksellisesti kuin kaurapuuroa kannettavassa muodossa: vähäsokerisia ja -rasvaisia ja 100-prosenttisesti täysjyväviljaa. Kaiken lisäksi lisättyä sokeria ei ole juuri nimeksikään, ja rasvatkin ovat enimmäkseen hyvälaatuisia. Silti maku on juuri sopivan makea vaikka aamiaiselle tai välipalalle - miksipä ei arkiseksi jälkiruoaksikin. Jälkiruokastatuksen muffinit kantavat ylpeästi esimerkiksi koristeltuna palalla 80-prosenttista tummaa suklaata tai pienellä nokareella pähkinävoita, kirpakkaa herukkahilloa tai kourallisella tuoreita marjoja!



Banana bread -muffineista tulee sitä makeammat, mitä kypsempiä banaaneja käytät. Muffinit ovat rakenteltaan hyvin tiiviitä ja maultaan mausteisia - mielestäni kanelin ja inkiväärin täydellisen liiton täydentävä kardemumma on näissä aivan ehdoton. Piparkakuissa ja korvapuusteissa parasta on juurikin ihanat mausteet, joten tykkään käyttää niitä myös muissa leivonnaisissa. Halutessaan muffineille voi antaa maitorahkan, vaniljajauheen ja hunajan tai nestemäisen stevian sekoituksesta valkoisen hunnun kuorrutukseksi, ja jos päälle ripottelee vielä vähän paloiteltua saksanpähkinää ja kanelia, on salonkikelpoinen herkku valmis. Saksanpähkinälisäys ei olisi hullumpi itse taikinassakaan, ja tokihan siihen voi lisätä vaikka paloiteltua tummaa suklaata…

Joskus se vain on niin, että jos jotain ei ole liikaa, sitä ei ole riittävästi. Minimalismi, mitä se on?



Banana bread -muffinit (6 muffinia)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
1,5 rkl intiaanisokeria (tai hunajaa)
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl vaniljajauhetta

1,5 ruskeapilkullista banaania
1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 kananmuna
1 rkl rypsiöljyä

Vuoraa muffinipellistä kuusi koloa muffinivuoilla. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Toisessa kulhossa tilsi banaani aivan tasaiseksi soseeksi ja lisää jogurtti, kananmuna ja öljy seokseen. Sekoita tasaiseksi. Lisää kuivat aineet kosteiden joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi - varo ylisekoittamista. Lusikoi taikina tasan muffinivuokiin ja paista 175-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa.

Ravintoarvot/muffini (ilman kuorrutusta):
123 kcal
3,9 g rasvaa, josta 0,5 g tyydyttynyttä ja 2,9 g tyydyttymätöntä
20 g hiilihydraattia, josta 2,5 g kuitua ja 7,1 g sokeria (4,4 g luonnollista sokeria - vain 2,7 g lisättyä!)
3,5 g proteiinia



Jos kaikilla olisi näitä muffineita aamiaisella, uskoisin kaikkien ihmisten lukeutuvan siihen jälkimmäiseen ryhmään. Nimittäin sen nopeammaksi ja herkullisemmaksi ei täyspainoinen aamupala mene kuin etukäteen valmistetun täysjyvämuffinin mukaan nappaaminen. Ei liian aikaisten arkiaamujenkaan tarvitse olla täyttä tuskaa, kun on jotain, mitä herätyskellon pimahtaessa päälle odottaa. 

tiistai 27. elokuuta 2013

Iltapäiväteellä lehmien keskellä


Lohella, broilerilla ja fetajuustolla täytettyjä sormileipiä

Viime sunnuntaina aamuauringon paistaessa starttasi tämän kesän odotetuin roadtrip, kun lähdimme ajelemaan läpi loputtomien havumetsien ja lehmien täyttämien peltojen kohti Juvalla sijaitsevaa Teahouse of Wehmaisia. Tämä ihastuttava englantilaistyylinen teehuone tarjoilee englantilaisen teeseremonian pitkän tai lyhemmän kaavan mukaisesti ja myy sekä maustettuja että perinteitä irtoteelaatuja myös mukaan. Ihanat leivonnaiset tehdään käsin paikan päällä läheltä tulevista ja luomuraaka-aineista ja maistuvat suussa sulavalle!   


Kookos-mustaherukkapannacotta, suklaahippukauralastu, brownie, appelsiinikakku (ei näy) ja sitruunamelissan lehtiä

Maalaisromanttinen vire kartanomaisessa miljöössä, jossa laiduntavia lehmiä voi tapittaa lasiteltulta terassilta ja sisustuksessa jopa pehmustetut tuolit on päällystetty vaaleanpunaisia ruusuja pursuilevalla valkoisella kankaalla, vie ajatukset väistämättäkin Jane Austenin ja Brontën sisarusten kirjojen maailmaan 1800-luvun aristokraattiseen Englantiin. (Brontëista suosikkini on Humiseva harju ja Austeneista Emma - entäs sinun?) 


Rooibos Wimbledon: maustettu samppanjalla, mansikalla ja vaniljalla

Seuralaiseni nautti Rooibos Wimbledon -teetä ja itse valitsin suloisesti nimetyn vihreän Kiss Me Kate -teen, joka on maustettu mansikalla, vaniljalla ja valkopippurilla. Molemmat teet olivat sekä tuoksultaan että maultaan hyvin aromikkaita, ja varsinkin Rooibos Wimbledon oli niin ylellisen ja hyvän makuinen, että kotiutin sitä 100 gramman irtoteepussukan verran. Suurimpana syynä tähän ostokseen oli mielikuva nojatuolissa loikoilusta lokakuussa syyssateen piiskatessa ikkunaa, kun siemailen samppanjalla maustettua teetä ja luen kirjaa peiton alla villasukat jalassa... "Arjen luksus" on on kieltämättä yksi nykyajan ärsyttävimmistä termeistä, mutta jos kuvaamani asetelma ei ole sitä, niin mikä sitten? ("Laatuaika" kuuluu myös ehdottomasti tähän inhokkien kastiin!)


Aftenoon Tea -menu: sormileipiä, sconesia hillolla ja kermalla sekä valikoima makeita herkkuja

Valitsimme Afternoon Tea- ja English Tea -nimiset menut jaettavaksi. Afternoon Teahen kuului koko ylläkuvattu komeus, joten syötävää kyllä riitti! English Tea sisältää reilusti sormileipiä ja makean leivonnaisen, joka tällä kertaa oli jopa hieman liian makeaa valkosuklaa-mantelikakkua mustaherukkahillokkeella.


Sconesit hillon ja kermavaahdon kera

Sconesit olivat ehkä suosikkihetkeni koko menusta, joten eivät britit aivan väärässä ole niiden ja teen yhteensopivuudesta. Niiden mureneva mutta kuohkea rakenne suorastaan suli suussa, ja pieni nokare hilloa ja kermavaahtoa kuorrutuksena ei tehnyt niistä ylenpalttisen makeita, vaikkakin hyvin tuhteja. 


Valkosuklaa-mantelikakku mustaherukkahillokkeella

Morfar Ginko ja Rooibos Wimbledon kotiin viemisiksi

Rooibos Wimbledonin lisäksi toin kotiin vielä pussin Morfar Ginkoa: valkoista teetä, joka sisältää seljankukkaa, granaattiomenaa ja ginkopuun lehtiä. Teahousen sivuilla kerrotaan tämän teen olevan mahdollisimman vähän käsitelty, jotta terveelliset ainesosat säilysivät hyvin. Valkoisen teen ja granaattiomenan antioksidanttien lisäksi terveysvaikutteiksi mainitaan ginkon lehtien verenkierron ja muistin reipastaminen sekä seljan auttaminen nuhaan ja vilustumiseen. Täydellinen tee syksylle siis - antioksidantteja ja muistin virkistystä kaivataan kieltämättä kiireiden alkaessa, toimiva verenkierto pitää lämpimänä syyssateissa ja vilustumisiakin haluaisin vältellä parhaani mukaan. 



Kaiken herkuttelun jälkeen ei kun sulattelemaan herkkuja puolukkametsässä kyykkimällä! Saaliina melkein kaksi sankollista ihanan kirpeitä, syksyn tuoksuisia puolukoita ja rasiallinen viimeisiä, jättimäisiksi möhkäleiksi kasvaneita mustikoita, jotka aamupuuron päällä vielä muistuttavat kuluneesta kesästä ja elämän ihanista yksinkertaisista hetkistä.

Tämä ei ole sponsoroitu postaus, vaan kaikki postauksessa näkyvät tuotteet ja koko elämys on ostettu omasta selkänahastani ansaituilla roposilla. Ei kun tämän postauksen ainoa sponsori on äitini, joka oli paitsi upeaa matkaseuraa myös ystävällisesti mahdollisti maukkaan kesälomareissun. 

perjantai 23. elokuuta 2013

Kikhernecookiet, otto kaksi

Muistatteko sen Sinkkuelämää-kohtauksen, jossa Carrie sanoo vaaleanpunaisille kenkäihanuuksille "Hello, lover"?



Kun saa käteensä täydellisen pehmeän suklaahippucookien, on tunne jokseenkin samanlainen kuin voin kuvitella Carriella tuossa kohtauksessa olleen.

Euforinen.



Jos taas saa samppanjamaljallisen kyseisiä cookieta, eivät jalat meinaa pysyä enää edes maan pinnalla.

Melkein toivon, että joskus osaisin olla käyttämättä ylistävimpiä superlatiiveja mitä suomenkielestä löytyy. Olisi kuitenkin väärin kohdistaa vähemmän rakkautta jotain leivonnaista kohti vain sen takia, että kehuin edellistä reseptiä aivan yhtä suurella innolla. Sitä paitsi en ole koskaan ymmärtänyt, miksi ei saa olla julkisesti tyytyväinen ja innostunut jos on.

Minusta innostus on nimittäin elämän ravitsevimpia tunteita, ja on harmillista, että innostuksen näyttämistä pidetään lapsellisena.  


Mutta toisaalta jos pitää valita, haluaako olla innostunut elämästä vai aikuismaisesti käyttäytyvä...

{sillä aikuismainen ja aikuismaisesti käyttäytyvä ovat mielestäni kaksi täysin eri asiaa}


Ainakin minä tiedän, kumman valitsen.

Nämä keksit eivät ole rapeita cookieta, sillä rapeuden perinteisiin cookiehin luo sokeri ja kylmä voi. Pehmeiden cookieden sarjassa nämä sen sijaan painivat tosissaan. Aikaisempaa reseptiäni muokkasin korvaamalla osan maapähkinävoista rypsiöjyllä ja osan hunajasta intiaanisokerilla. Intiaanisokerin paahteinen maku on mielestäni juuri se elementti, joka aikaisemmasta reseptistäni uupui: kuten perinteisissäkin cookiessa tumma sokeri on ehdoton, myös näihin se tuo syvemmän maun. Lisäämäni kaurahiutaleet parantavat koostumusta ja cookieden käsiteltävyyttä.

   

Resepti muokattu ja paranneltu versio aikaisimmista suklaacookiestani.

Suklaahippucookiet (9 isoa cookieta)
1,5 dl kikherneitä
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl maapähkinävoita
2 rkl hunajaa
1 rkl intiaanisokeria
3 rkl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/3 tl vaniljajauhetta
(ripaus suolaa, mikäli sekä kikherneet että maapähkinävoi ovat suolattomia)

30 g tummaa suklaata

Sauvasekoita tai hurauta blenderissä kaikki muut ainekset paitsi tumma suklaa tasaiseksi. Pilko suklaa paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon. Lusikoi pellille yhdeksän cookietaikinakekoa. Painele ja muotoile keot pyöreiksi cookieksi jauhotuin sormin. Paista cookieta 200-asteisessa uunissa noin 10-13 minuuttia tai kunnes cookiet ovat saaneet hieman väriä. Cookiet ovat pehmeitä uunista otettaessa, joten käsittele niitä varovasti ja anna jäähtyä pellillä ainakin viitisen minuuttia. Siirrä sitten cookiet leivinpaperineen ritilälle jäähtymään. Nauti jäähtyneinä.


Kiinnostaisiko teitä reseptien ravintoarvot? Mikäli haluaisitte suuntaa-antavan ravintoarvolaskelman, voisin yrittää useimmille resepteille sellaisen laskea. 

Ravintoarvot/keksi:
105 kcal
4,8 g rasvaa, josta 1,1 g tyydyttynyttä, 0,6 g monityydyttymätöntä ja 1,2 g kertatyydyttymätöntä
14 g hiilihydraattia, josta 1,5 g kuitua ja 6,9 g sokeria
2,3 g proteiinia

Jos kalorimäärä kuulostaa korkealta, ota huomioon, että arvot ovat laskettu yhdeksälle kämmenen kokoiselle keksille (kuten esimerkiksi ensimmäisestä kuvasta näkee). Lisäksi näissä on vähemmän rasvaa - erityisesti tyydyttynyttä - ja sokeria kuin tavallisissa cookiessa sekä yli tuplasti kuitua verraten useimpaan cookiereseptiin, jota käytin vertailukohtana. Myös proteiinia näissä cookiessa on keskivertocookieta enemmän.

Uusi banneri esittelee joitain lempireseptejäni ja -raaka-aineitani. Vasemmalta oikealle: maapähkinävoi-mustikkabrowniet (maapähkinävoi, mustikat, pavut), lehtikaalisipsit (lehtikaali, kaneli), suklaahippucookiet (tumma suklaa), banaanilla makeutettu siemengranola (banaani, kaurahiutaleet) ja chiliset bataattiranskikset (bataatti, chili). Jos pitäisi valita viisi reseptiä ja kymmenen raaka-ainetta, joita saa käyttää loppuelämänsä ajan, ne olisivat varmastikin nämä!

torstai 22. elokuuta 2013

Lehtikaalisipsit - rautaisaa leffa-evästä

Onko piristävämpää näkyä heti aamusta kuin lehvällinen vihreää?


Lehtikaali on kieltämättä ehkä suurin in-juttu terveysruokapiireissä tällä hetkellä - tosin kilpailu suosiosta kookosöljyn ja chia-siementen kanssa on raakaa (tahaton sanaleikki, en edes yrittänyt olla nokkela).

Lehtikaali ei ole suosiossa aivan turhan takia: sen lisäksi, että sitä on kuulemma todella helppo kasvattaa itse, 100 grammaa lehtikaalta sisältää A-vitamiinia 273% ja C-vitamiinia 68% päivän saantisuosituksesta (lähde). Lehtikaalissa on enemmän kalsiumia kaloria kohti kuin maidossa sekä enemmän rautaa kaloria kohden kuin naudanlihassa (lähde). Tämän kaiken saa sen verran kuitupitoisessa paketissa, että kyllä ruoansulatuksesi kiittää.   

OBS. OBS. OBS.
Rumia kuvia -varoitus! Lehtikaalisipsit vain eivät ole maailman esteettisin kuvattava, varsinkin kun käyttää ruskeaksi värjääviä mausteita, jolloin lopputulos näyttää palaneelta ja hyvin levämäiseltä...


Olen hieman myöhässä lehtikaalijunassa, sillä maistelin lehtikaalta ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä. Normaalit perunalastut eivät ole koskaan olleet minun palani kakkua, sillä olen sataprosenttisen makea ihminen mitä herkkuihin tulee. Nämä lehtikaalisipsit maistuivat kyllä, ja juurikin tuon omaamani sokerihampaan kehitin näistä myös makean version.

Suolaisen version maustoin musta- ja cayennepippurilla, valkosipulijauheella, kurkumalla ja kuivatulla oreganolla. Tuloksena oli mukavan suolainen ja pippurinen rapea sipsi, joka rouskui hauskasti syödessä. Makeaan versioon käytin kanelia ja hieman intiaanisokeria, joka karamellisoitui rypsiöljyn kanssa sipsien pintaan herkullisesti. Lehtikaalissa on raakana melko vahva kaalinen ja pinaattinen aromi, mutta paistaessa maku miedontuu paljon ja sopii hyvin alustaksi makeillekin mausteille.


Suolaiset lehtikaalisipsit
100g lehtikaalta
1-2 rkl oliiviöljyä
1/4 tl suolaa
mausteita maun mukaan:
mustapippuria, cayennepippuria, chilijauhetta, paprikajauhetta, kurkumaa, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, kuivattua oreganoa tai basilikaa tms.

Pese lehtikaalit ja irrota lehdet paksusta lehtiruodista. Laita lehdet kulhoon tai pussiin oliiviöljyn ja mausteiden kanssa ja sekoita tai ravista niin, että öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. Kaada lehtikaalit leivinpaperilla päällystetylle pellille tasaisesti ja paista 175 asteessa noin 10-12 minuuttia tai kunnes lehtikaali tuntuu rapealta kosketettaessa.

Karamellisoituneita inkkarisokeri- ja kanelikiteitä lehtikaalisipsissä!

Kaneli-sokerilehtikaalisipsit
50 g lehtikaalta
1 rkl rypsiöljyä
3/4 tl kanelia
1-2 tl intiaanisokeria

Pese lehtikaalit ja irrota lehdet paksusta lehtiruodista. Laita lehdet kulhoon tai pussiin rypsiöljyn, kanelin ja sokerin kanssa ja sekoita tai ravista niin, että öljy ja mausteet levittyvät tasaisesti. Kaada lehtikaalit leivinpaperilla päällystetylle pellille tasaisesti ja paista 175 asteessa noin 10-12 minuuttia tai kunnes lehtikaali tuntuu rapealta kosketettaessa.


ROUSKIS. Eväät valmiit, enää leffa puuttuu!

tiistai 20. elokuuta 2013

Elämäni parhaat browniet, sokeritta ja jauhoitta

Tiedän mitä ajattelette.



Miten kukaan voi tarvita näin montaa black bean brownie reseptiä?

Sori, kamut, en todellakaan tiedä mitä vastaisin teille. Mielestäni papubrowniet ovat kaiken hypetyksen, hehkutuksen ja palvonnan arvoisia. Todella tuhteja, intensiivisen suklaisia ja makean nälän tyydyttäviä tavalla, jota tavallinen puoli-kiloa-voita-ja-sokeria -brownie ei voi saavuttaa.

Ainakin omalla kohdallani valkoista sokeria ja vehnäjauhoa tarjoilevat leivonnaiset eivät saa makeanhimoa leppymään vaan ainoastaan kiihdyttävät sitä: syötyään yhden brownien käsi on jo tavoittelemassa toista ennen kuin tietoinen ajattelu edes ehtii mukaan - tuttu tunne?  


  

Nämä browniet sen sijaan tarjoavat yli kuusi grammaa proteiinia, reilusti kuitua ja vain hieman tyydyttynyttä rasvaa tummasta suklaasta ja keltuaisista, jotka ovat muuten erinomainen vitamiinien lähde. Tavallisessa browniessa voi helposti olla jopa 40-50 grammaa sokeria, näissä browniessa on pari grammaa sokeria tummasta suklaasta ja alle kahdeksan grammaa hunajaa per leivos. Hunaja on käytännössä kokonaan fruktoosia ja glukoosia (lähde: Fineli), ja kuten mikään muukaan sokeri, sitä ei voi tituleerata terveysruoaksi. Pidän hunajasta kuitenkin sen luonnollisuuden, aromikkuuden ja makeuden vuoksi, joiden takia sitä ei tarvitse käyttää paljon saavuttaakseen sopivan makeuden.

Yhdessä isossa browniessa on alle 180 kaloria, kun taas linkittämässäni perinteisessä browniessa yli tuplasti enemmän. Lisäksi kikherneet lasketaan kasvikseksi, joten onko edes olemassa parempaa tapaa huijata jälkikasvua syömään tarpeeksi vihanneksia kuin tarjoamalla näitä unelmaisia brownieta?




Sain inspiraatiota maapähkinävoikuviointiin ja pensasmustikoiden käyttöön taikinan kosteuttajana ja makeuttajana Desserts with Benefits -blogista.

Maapähkinävoi-mustikkabrowniet (9 isoa brownieta)
3/4 dl pensasmustikoita (tuore tai pakaste) *
1 prk (265 g) kikherneitä tai mustapapuja
4 rkl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
1/3 dl rypsiöljyä
1/2 dl hunajaa
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

50 g tummaa suklaata (itsetehtyä voi myös käyttää)
2 rkl maapähkinävoita **

koristeluun:
pensasmustikoita
pari pala tummaa suklaata

Lämmitä pensasmustikoita mikrossa, kunnes ne soseutuvat (1-1,5 min pakastemarjoille ja vajaa minuutti tuoreille). Lisää kulhoon kaikki aineet lukuun ottamatta suklaata, maapähkinävoita ja koristeluun varattuja kokonaisia pensasmustikoita. Sauvasekoita tai hurauta blenderissä tasaiseksi, kunnes erillisiä papu- ja kaurasattumia ei enää erotu.

Pilko tumma suklaa sopiviksi paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon. Voitele pienehkö neliön muotoinen uunivuoka kevyesti rypsiöljyllä ja kaada taikina vuokaan.

Lämmitä maapähkinävoita mikrossa 10 sekunnin jaksoissa, kunnes se on lämmintä ja juoksevaa (minulla riitti 3 x 10s jaksoa). Koristele browniet tiputtamalla lusikalla maapähkinävoita diagonaalisin vedoin. Vedä veitsellä vastakkaiseen suuntaan kevyitä vetoja, niin saat kivoja kuvioita.

Paista brownieta 175-asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia tai kunnes tikkuun ei tartu taikinaa. Anna jäähtyä ja koristele halutessasi sulatetulla suklaalla ja kokonaisilla pensasmustikoilla.


* En valitettavasti ole kokeillut metsämustikoita tähän reseptiin, mutta pensasmustikat ovat jonkin verran makeampia kuin metsämustikat, joten makeutuksen määrää voi sopeuttaa halutessaan.

** Käytä mahdollisimman juoksevaa maapähkinävoita, esimerkiksi perusmarketeista löytää Amonan makeuttamatonta maapähkinälevitettä, joka sisältää vain ja ainoastaan 100% paahdettua maapähkinää. HUOMHUOMHUOM! Amonalla on myös kasvirasvaa, sokeria ja suolaa sisältävä versio, joten lue pakkausseloste huolellisesti, että valitset oikean purkin. Kannustan muutenkin lämpimästi tuoteselosteisiin tutustumiseen - se että jokin tuote on päätynyt kaupan hyllyyn asti ei välttämättä tarkoita sitä, että se on suuhusi päätymisen arvoinen.

      

Itse tarjoilin näitä pahaa aavistamattomille kahvitteluvieraille. Browniet saivat kehuja, kuten "kauneimpia leivoksia mitä olen vähän aikaan syönyt" ja "vitsi miten hyviä". Sanomattakin selvää, että olin aikas otettu.

Elämän yksinkertaisuuksia - gluteenittomat täysjyvägraham-keksit

Yksinkertaiset asiat elämässä ovat niitä parhaita.




Täydellinen aamu syntyy juuri noista elämän yksinkertaisuuksista.

Auringonpaisteeseen herääminen toisena lomapäivänä.
Naamapesu yli-innokkaalta 13,5-vuotiaalta labradorinnoutajalta, joka arvostaa aamupuuroa yhtä paljon kuin minä itsekin.
Aamukahvi ja -puuro maapähkinävoilla ryyditettynä.
Puolen tunnin laiska jooga/venyttely, joista kumpaakin ehdin arkena harrastaa aivan liian vähän.




Koska aina ei voi olla juhla eikä loma, kannattaa opetella arvostamaan arkisia asioita. Ihminen kun voi halutessaan olla onnellinen jo mitä pienimmistä asioista.

Olen niin huono päivittämään blogiani säännöllisesti. Suurimpana syynä lienee se, että teen samoja juttuja yhä uudelleen ja uudelleen, koska ne nyt vaan ovat niin yksinkertaisia ja hyviä. Lisäksi en voi sietää raaka-aineiden tuhlausta, joten uusien reseptien kokeilu ja kehittäminen on aina pieni riski, että lopputulos ei olekaan niin herkullinen kuin hyväksi havaituilla resepteillä olisi ollut.

Lisäksi minä vaan tahdon syödä aina samoja juttuja uudestaan. Kaiken yltäkylläisyyden ja valinnanvaran keskellä on lohduttavaa syödä aina puuroa aamupalaksi, ostaa aina uudet mustat nahkaballerinat kun entiset kuluvat loppuun ja pyytää Tinakenkätyttöä soitettavaksi aina kun vain sopiva tilaisuus sattuu eteen.

Ihan vain siksi, että toisilla on ylivertainen musiikkimaku.




Paljon puhetta elämästä ja vähän näistä graham-kekseistä.

Kun asiat yksinkertaisesti toimivat, ei pitkiä ylistyspuheita tarvita. Nämä ovat vähän terveellisempiä täysjyvägraham-keksejä. Ripauksen verran makeita ja hieman suolaisia, mutta enimmäkseen rapeita ja täysjyväviljan makuisia, kuten graham-keksin kuuluukin olla.

Halutessaan kahden keksin väliin voi laittaa teelusikallisen vadelmahilloa tai käyttää keksit murskattuna vaikkapa juustokakun pohjaksi. Tällöin tosin resepti kannattaa kaksin- tai jopa kolminkertaistaa.


Täysjyväiset graham-keksit (n. 18 pientä keksiä)
1/2 dl kaurajauhoa
1/2 dl tummaa täysjyväriisijauhoa
1/2 tl kanelia
1/2 tl vaniljajauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
vajaa 1/4 tl suolaa 

2 rkl hunajaa
2 rkl rypsiöljyä
(1/2-1 rkl vettä)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Voit tehdä kaurajauhoa kaurahiutaleista esim. blenderissä/monitoimikoneessa tai käyttää tähän suoraan kaurahiutaleita ja sekoittaa taikina sauvasekoittimella, joka rikkoo hiutaleita jauhomaisemmaksi. Sekoita joukkoon hunaja ja öljy ja sekoita tasaiseksi - lisää 1/2-1 rkl vettä, jos taikina vaikuttaa liian kuivalta.

Kun taikina on sekoitettu tasaiseksi, kauli se melko ohueksi levyksi kahden leivinpaperipalan välissä. Leikkaa muotilla tai esimerkiksi lasilla keksejä taikinasta ja asettele leivinpaperin päälle pellille. Paista 175 asteessa noin 8 minuuttia, mutta pidä keksejä koko ajan silmällä, sillä reunat palavat nopeasti.       

Jos käytät gluteenittomia kaurahiutaleita jne., ovat nämä keksit oiva tarjottava keliaakikoille ja muille gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.