tiistai 29. lokakuuta 2013

Lehdellistä inspiraatiota - kauden kasviksista gourmeeta

Pikakysely: kuinka monesti olet nähnyt pastan kanssa tarjottavan itsetehtyjä perunalastuja?


Yksi suosikkilehdistäni on Women's Health, jossa nimensä mukaisesti on laajasti terveyteen ja naisten elämään liittyviä juttuja. Terveys on aiheena lehdessä toki popularisoitu, mutta lempikohtana lehdessä lukuisien mielenkiintoisten ruoka- ja liikuntajuttujen lisäksi on ehdottomasti palstat, joissa kerrotaan terveyteen liittyviä tieteellisten tutkimusten uusia löydöksiä. Jostain syystä sellaisia pieniä tietoiskuja on vaan mukava lukea, vaikka niiden mukaan ei aina niin jaksaisikaan toimia.

Lehtiä pläräilemällä mielikuvitus lähtee usein lentoon, ja lehtijutuista saan usein inspiraatiota uusiin keittiöluomuksiin. Osallistun Lehtikuningas.fi -sivuston markkinointikampanjaan tällä postauksella, jossa tarjoan mainitsemani lehden artikkelista inspiroituneen reseptin. Lehtikuningas.fi -sivustolla on laaja valikoima erilaisia lehtiä, muun muassa kulinaristisiin nautintoihin sekä kuntoon ja liikuntaan liittyviä lehtiä edulliseen hintaan. Heillä on valikoimissaan myös tuo mainitsemani suosikkini Women's Health!

Kyseisen lehden syyskuu/lokakuu-numerossa oli erinomainen ruokajuttu "Cutting-Edge Veg", jossa Michelin-kokki loihti aivan tavallisista kasviksista gourmet-ruokaa. Lehdessä oli erittäin innovatiiviset reseptit muun muassa kurpitsa-quinoakroketeille ja luumu-tofuhamppareille. Tästä inspiroituneena halusin laittaa korteni kekoon tässä haasteessa, ja siksipä päätin tehdä vähän fiinimpää mutta terveellistä kasvisruokaa, jota kehtaisi tarjota vaikka kivalla viikonloppuillallisella ystäville. Raaka-aineiksi valitsin kauden herkkuja, punajuurta ja kurpitsaa, sekä uuden löydöksenä mustariisipastan, jonka mustanpuhuva olemus tekee ruoasta astetta hienostuneemman. Kaiken kaikkiaan musta väri luo kivan pohjan kasvisten räväköille sävyille, ja paahdetut kurpitsansiemenet pinnalla kruunaavat rouskuvina sattumina herkun. Myös ajankohtaiseen Halloween-teemaan nämä värit sopivat kuin valettu!



Jos viimeaikaiset proteiinihehkutuspostaukset ja muut ravitsemusisälmykselliset veisuut ja saarnat ottavat jo päähän, tämä postaus on omistettu juuri sinulle - hiilihydraattia tässä reseptissä on reilusti viidessä kuudesta raaka-aineesta! Suosittelen alle rivakkaa juoksulenkkiä, jotta keho saa hiilihydraatit hyötykäyttöön, sekä alkuruoaksi runsasta vihersalaattia, sillä vihreät tästä reseptistä puuttuvat. Tai sitten ei, kaikki edellä mainittu on täysin vapaaehtoista!

Mustariisispagettia pehmeällä kurpitsa-papupyreellä ja hunajapaahdettua punajuurta (2 annosta)
Lisänä merisuola-maalaisperunalastuja sekä mausteisia paahdettuja kurpitsansiemeniä

1/2 myskikurpitsa (n. 500 g)
1 iso punajuuri (200 g)
1 iso Rosamunda-peruna (150 g)

oliiviöljyä
hunajaa
merisuolaa
mustapippuria
rosmariinia
chilijauhetta tai -lastuja

2 dl valkoisia papuja (keitettynä)
2 rkl kookosmaitoa (pahvipurkista, 17%)
3 rkl murskattua tomaattia

mustariisipastaa (tai muuta pastaa)

Aloita halkaisemalla myskikurpitsa pitkittäin terävällä veitsellä (ole varovainen) ja kaavi lusikalla kaikki harsomainen nöyhtä ja siemenet pois siemenkohdasta kurpitsan "mahasta". Erottele nöyhtä ja siemenet ja pese siemenet lävikössä - nöyhtä joutaa roskikseen. Paahda kurpitsanpuolikasta uunin alatasolla noin 90 minuuttia 175 asteessa, kunnes se on aivan pehmeää ja siitä alkaa tihkua nestettä kurpitsan pintaan. (Voit toki paahtaa toisenkin puolikkaan samantien jotain muuta ruokaa varten.) 

Käsittele sillä aikaa siemenet. Heiluttele niitä lävikössä, kunnes ne ovat suhteellisen kuivia, ja kumoa leivinpaperille uunipellille. Mausta merisuolalla, mustapippurilla ja chilijauheella tai -lastuilla ja pienellä lorauksella oliiviöljyä. Sekoita niin, että mausteet ja öljy sekoittuvat tasaisesti siemeniin. Paahda uunin toiseksi ylimmällä tasolla noin 10-15 minuuttia, kunnes siemenet näyttävät sopivan paahteisilta ja rapeilta. Vahdi siemeniä paiston aikana, etteivät ne pala.  

Pese peruna huolellisesti ja siivuta läpinäkyvän ohuiksi lastuiksi. Levitä siivut leivinpaperille uunipellille (ei päällekkäin) ja sudi hyvin ohut kerros oliiviöljyä jokaiseen siipaleeseen pullasudilla. (Lastuista ei tule rapeita, jos läträät öljyn kanssa.) Rouhaise päälle merisuolaa ja mustapippuria maun mukaan. Paista noin 10 minuuttia uunin ylimmällä tasolla lastujen paksuudesta riippuen ja käännä lastut. Paista vielä noin seitsemisen minuuttia -- tarkkaile palamisen varalta! 

Viipaloi punajuuri melko paksuiksi siivuiksi. Asettele leivinpaperille uunipellille ja lorota päälle vähän oliiviöljyä sekä hunajaa (noin 1 tl). Rouhaise pippuria ja merisuolaa maun mukaan ja ripottele päälle rosmariinia, joko tuoretta tai kuivattua. Sekoita niin, että jokainen punajuuri saa osansa öljystä ja mausteista. Paista uunin toiseksi ylimmällä tasolla noin 20 minuuttia tai kunnes siivut ovat pehmeitä haarukalla tökätessä. Laita uuniin yläosaan siinä vaiheessa, kun kurpitsalla on aikaa enää kymmenisen minuuttia uunissa (eli noin 80 minuutin kohdalla).    

Kun kurpitsa on valmista, kuori se ja laita kurpitsa kulhoon. Lisää pavut ja sauvasekoita - pyreeseen saa jäädä hieman rakennetta. Siirrä pyree pieneen kattilaan, lisää kookosmaito ja tomaattisose, sekoita tasaiseksi ja kuumenna levyllä. Tarkista maku, lisää suolaa tai pippuria tarvittaessa.

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan, valuta ja jaa kahdelle lautaselle, lusikoi päälle kurpitsa-papupyree, asettele päälle punajuurisiivut ja perunalastut sekä ripottele päälle kurpitsansiemenet. Nauti hyvässä seurassa sateisena marraskuisena viikonloppuiltana ja katsele pimenevässä illassa piiskaavaa sadetta.     

lauantai 26. lokakuuta 2013

Onko se pipari vai pulla? Ei kun banaanileipä!

Sateisiin kouluaamuihin on niin paljon kivempi herätä, kun tietää aamiaisen olevan spektaakkeli.


Näissä kuvissa on ruskea banaani paitsi sen erittäin esteettisen ulkonäön (not) takia myös siksi, että haluan demonstroida tällä 3/4 banaanilla, johon joku ahmatti on jo kyntensä iskenyt, miten kypsiä banaanien pitää vähintäänkin olla, että tämä leipä onnistuu ilman ylimääräistä makeutusta. Tuollainen ruskeapilkullinen leopardi/gepardi (tai joku sellainen savannien kissaeläin, kuka näitä nyt enää muistaa tai jaksaa googlata kumpi se nyt on) sen olla pitää, että makeusaste on kohdallaan = kunnon sokeripommi!

Nämä kuvat eivät valitettavasti huo'u sellaista makeuden ja mausteiden liittoa, jota tämä leipä edustaa. Tässä ovat kaikki makeiden herkkujen lempimausteeni: ykkössuosikki kaneli, hyvä kakkonen kardemumma ja edellä mainittujen mausteiden makujen ehdoton täydentäjä inkivääri. Oikein kypsän banaanin sokerisuuteen ja leivän rasvaiseen tuntumaan sekoittuessaan leipää syödessä on vähän sellainen fiilinki kuin söisi korvapuustia ja piparia yhdessä samassa leivonnaisessa -- mutta ei aivan ihan sitten kuitenkaan.

Leipää voi syödä sekä jälkiruoaksi tai kahvin kanssa sellaisenaan tai pienellä maapähkinävoinokareella kruunattuna, mutta söin sitä myös aamupalaksi maitorahkalla hunnutettuna, kanelilla pöläytettynä ja banaanisiivuilla koristeltuna. Jos tekisin tätä yksinomaan jälkiruoka- tai kahviherkuksi, laittaisin reseptissä mainitun rypsiöljylusikallisen sekä stevia-ripauksen, joista ensimmäinen on korvattavissa maidolla ja toisen voi jättää kokonaan pois niin halutessaan, kunhan banaanit ovat tarpeeksi kypsiä. Aamu- tai välipalaksi sen sijaan maistuu paremmin vähärasvaisempi ja vähemmän makea leipä, joten tekisin edellä mainitut substituutiot.  

Kaikki tyynni, hyvä leipä, parempi mieli.

Mausteinen banaanileipä (1 pieni leipä)
2 ruskeapilkullista banaania
1 kananmuna
3 rkl maitoa
1rkl rypsiöljyä *

1/2 dl kaurahiutaleita
2 rkl herneproteiinijauhetta (maustamaton ja makeuttamaton) **
2 rkl kookosjauhoa
(1/2 tl steviajauhetta)
2 tl kanelia
1/2-1 tl inkivääriä
1/2-1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta

(10 saksanpähkinän sydäntä paloitetuna karkeiksi paloiksi)

* Halutessasi vähärasvaisemman leivän korvaa yhdellä lisäruokalusikallisella maitoa.
** Voit korvata 1 rkl kaurahiutaleita ja 1 rkl kookosjauhoa. Luultavasti myös muu proteiinijauhe käy.

Muussaa banaanit kulhossa haarukalla. Lisää kananmuna, maito ja öljy ja sekoita. Lisää joukkoon kaikki loput aineet ja sekoita juuri ja juuri tasaiseksi. Kaada pieneen leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja paista 25 minuuttia 175 asteessa. Kokeile cocktail-tikulla leivän kypsyyttä - jos tikkuun ei tartu taikinaa, se on valmis. Jatka paistamista ja tee tikkutesti noin viiden minuutin välein, kunnes testin tulos on positiivinen.

Anna leivän vetäytyä vähintään 15 minuuttia ennen nostamista pois vuoasta. Nauti lämpimänä tai kylmänä esimerkiksi maitorahkalla, siivutetulla banaanilla, maapähkinävoilla ja kanelilla päällystettynä jälkiruoaksi, aamupalaksi, välipalaksi tai iltapalaksi. Säilytä jääkaapissa - maut vaan paranevat yön yli tai parin päivän säilytyksestä, sillä maut jatkavat yhteensulaantumistaan.   


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kasviksia herkun muodossa - pähkinäiset suklaamoussekupit

Avokadoa, banaania, taatelia päivän kasviskiintiön täytteeksi... kuitua ja terveellisiä rasvahappoja pellavansiemenistä, manteleista ja kaurahiutaleista... maapähkinävoita, carobia ja raakakaakaota ihan vaan mielen ja kielen iloksi.

Check, check, check! 


Näissä herkullisissa pähkinä-suklaakupposissa on manteleista, pellavansiemenistä ja taateleista loihdittu kuori sekä yksistä kasvikunnan pehmeimmistä ja kermaisimmista lajeista, banaanista ja avokadosta, muussattu mousse. Voisin hieman kieli poskessa veikata, että kuulut jompaankumpaan näistä kahdesta ryhmästä:
1) siis mitä suklaamoussea avokado-banaanimössö muka on? Missä mun kerma???? tai
2) oletko tosissasi, minä tein suklaamoussea avokadosta ja banaanista jo ainakin neljä vuotta sitten, phhh vanha juttu!

Leikki leikkinä! Avokado-banaanimousse on mielestäni hyvää jo sellaisenaan, sillä hyvin kypsän banaanin sokerinen makeus ja avokadon rasvaisuus vaan toimivat niin hyvin yhteen. Haluaisin korostaa, että banaanin todella täytyy olla ruskeapilkkuinen ja niin pehmeä, että se alkaa murentua kosketuksesta. Muussa tapauksessa moussesta ei tule pehmeää ja makeaa. Avokadon sen sijaan pitää olla kuorta koskiessa pehmeä muttei täysin veltto, kiven pitää irrota vaivatta hedelmälihasta, ja sisältä sen pitää olla eläväisen vihreää. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta vakuutan, ettei ole sitä. Hedelmien vaan tarvitsee olla oikeassa kypsyysastessa optimaalisen lopputuloksen aikaansaamiseksi, enkä halua kenenkään pettyvän tähän ihanaan mousseen.

(Pieni pistokoe: laske kuinka monta kertaa käytin sanaa "pehmeä" edellisessä kappaleessa!)

Yksi kommentti vielä moussesta: vaikka sanoinkin, että avokado-banaanisose on jo itsessään maukasta ja raakakaakaolisäyksellä on vaikea ainakaan pilata mitään, niin mielestäni yksi asia nostaa sen vielä aivan uudelle tasolle. Kyllä, maapähkinävoi. Joku siinä paahteisessa pähkinäisessä maussa vaan täydentää entisestään moussen makupalettia. Moussen voi toki syödä myös sellaisenaan ilman kuorta, tämä on vain hieman juhlavaisempi pyhäpäivän kahvin iltapäiväherkku. Myös kuoren voisi pyöritellä palleroiksi ja syödä sellaisenaan ilman moussea.    


Syksyn tullen kaupoissa on erikoishedelmiä aika usein tarjouksessa: esimerkiksi kuvan viikunoita ostin kolme 70 sentillä ja yhden ison granaattiomenan 80 sentillä. Molemmat ovat todella herkullisia esimerkiksi salaateissa tai jogurtin kanssa ja näyttävät todella kauniilta vaikka näin leivonnaisten koristeina.


Pähkinäiset suklaamoussekupit (2 isoa kuppia)

kuori:
1/3 dl kuorellisia manteleita
8 kuivattua taatelia
2 rkl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 tl (raaka)kaakaojauhetta
1 tl carob-jauhetta*

mousse:
1/4 kypsä avokado
1/3 ruskeapilkullinen banaani
1 kukkurallinen tl maapähkinävoita
2 tl (raaka)kaakaojauhetta
1 tl carob-jauhetta*
ripaus suolaa (mikäli maapähkinävoi suolatonta)

* Voi korvata samalla määrällä kaakaota.

Aloita kuoren valmistuksesta. Liota manteleita ja taateleita vedessä ainakin tunnin ajan. Valuta hyvin ja sauvasekoita kaikki aineet sekaisin, kunnes sinulla on tasainen muotoiltava massa. (Jos massa sattuisi jäämään kuivaksi, vaikka olet survonut aineet todella hyvin, lisää tippa vettä kerrallaan, kunnes massa on muotoiltavaa. Jos taas massasta ei tunnu voivan muotoilla kuppeja, lisää hiukan kaurahiutaleita. Massa saa olla melko kosteahkoa.) Muotoile taikinasta kaksi kuppia kahteen pieneen muffinivuoilla tai leivinpaperinpalasilla päällystettyyn vuokaan/muffinipellin koloon. Laita jähmettymään pakastimeen siksi aikaa, kun valmistat moussen.

Pienessä kulhossa survo avokado ja banaani haarukalla. (Jos tämä ei onnistu, ne eivät ole tarpeeksi kypsiä optimaaliseen lopputulokseen.) Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi.

Ota sopivasti jähmettyneet (ainakin n. 15 min) kuoret pakastimesta ja nosta varovasti pois vuoista/muffinipellin koloista. Irrota paperiset muffinivuoat/leivinpaperi varovasti kuorista ja laita tarjoilulautasille. Lusikoi mousse tasan kahteen kuppiin. Koristele esimerkiksi siivutetuilla kuorellisilla manteleilla, suklaahipuilla tai granaattiomenan siemenillä. Nauti kahvin tai/ja hyvän seuran kera. 


tiistai 15. lokakuuta 2013

Älä ylenkatso juuriasi - parempaa perunasta


Tämä on shoutout perunalle.  

Perunaparka alkaa olla hyvin ylenkatsottu raaka-aine: karppausbuumissa se joutui monilla ehdottomaan pannaan, ja nykyinen clean eating- ja fitness-elämäntyylien maihinnousu on antanut sille vain lisää huutia. Itsekin syön luultavasti useammin Egyptistä roudattua bataattia kuin ehtaa suomalaista perunaa, mikä ei todella ole mikään ekoteko. (Sentään tumman riisin olen korvannut suureksi osaksi suomalaisella täysjyväohralla, mikä on muuten todella hyvää. Keittoaika on aika pitkä, joten keitän ison kattilallisen kerralla ja pakastan pakasterasioissa, jolloin on aina helppo yön yli sulattaa sopiva määrä ohraa seuraavaksi päiväksi.) Mummo ei olisi minusta ylpeä!

Jos aivan ongelman äärelle mennään, niin totuushan on, että peruna on hyvää sen kahden viikon ajan kesällä, kun uusia suomalaisia perunoita saa nauttiakseen - mitä lyhempi aika pellosta kuokkimisen ja kattilaan päätymisen välillä on, sitä maukkaampi lopputulos. Ette arvaakaan, miten kokemisen arvoista on käyskennellä maanomistajan elkein perunapellon laitaan puoleen reiteen asti ulottuvat, neljä kokoa liian suuret Kontiot jalassa ja Adidaksen ysäriraitaverkkarit päällä ja nostaa itse omat pikkumukulansa (en puhu nyt ihmislapsista) mustanpuhuvan mullan seasta. Lapsuuden muistot, sormenpään kokoiset pikkupotut ja hikiset kesät - kyllä perunoidenkin pitää vielä löytää paikkansa tässä maailmassa.


Kesän mentyä menojaan on kuitenkin kiva keksiä jotain jalostusideoita perunoille. Näistä pyörylöistä tuli oikein kelpoja lastuamisen, oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustamisen sekä uunissa grillivastuksen alla käristämisen jälkeen. Jos jättää kuoret perunoihin, kuten itse teen, ne kannattaa pestä ja harjata todella huolella.  Paistoin näitä yhteensä vajaa viitisentoista minuuttia 200 asteessa, mutta lyhyempikin aika saattaa riittää, jos lastut ovat hyvin ohkaisia. Suosittelen muuten aika ohueksi siivuttamista, niin perunoista tulee uskomattoman hyviä - aivan perunalastumaisen rapeita!

Jos uunissasi ei ole grillivastusta, ei hätää - ei minullakaan omassa mökissäni ole. Silloin suosittelen perunoiden ylätasolle nostamista viimeisiksi minuuteiksi. Kelpoja pottaatteja saa aikaiseksi tälläkin metodilla, tosin rehellisesti sanoen ihan yhtä hyvään lopputulokseen ei välttämättä pääse. 

Kertauksena vielä siis kolme vinkkiäni parempiin lastuperunoihin:
1) jos uunissasi on grillivastus, käytä sitä; muussa tapauksessa nosta perunat uunin ylätasolle viideksi viimeiseksi minuutiksi 
2) tee siivuista hyvin ohuita, mikäli pidät rapsakoista lastuperunoista
3) jätä kuoret perunoihin jos pidät "maalaistyylisistä" perunoista, mutta pese ja harjaa ne todella huolellisesti!

Hurraa pottu! Älä anna periksi kilpailussa bataattien ja muiden koreiden ulkolaisten kanssa!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Pehmeät proteiinikeksit ja oodi maapähkinävoille

Maapähkinävoi, tuo palkokasvien lahja maailmalle.


Pelastat synkimmän ja sateisimmankin syysaamun.
Kruunaat tylsimmänkin kulhollisen pohjaanpalanutta kaurapuuroa.
Pidät kurnuttavan nälän loitolla lounaseen asti paremmin kuin kukaan toinen.
Maistut hyvältä browniessa, kakun kuorrutuksessa, cookiessa, kauraherkkupalleroissa ja jäätelössä.  
Maistut taivaalliselta myös suoraan purkista lusikalla.
Muita ei tarvita, vain sinä ja minä.

{Olen pahoillani, jos maapähkinävoihehkutus tulee ulos jo korvista ja sieraimista. Eikä tällaista sanontaa vissiin ole edes oikeasti olemassa. Elämä on niin kovaa.}   

Blogini luetuin postaus monen tuhannen katsojan marginaalilla on ihka ensimmäinen maapähkinävoipostaukseni. Tämän kunniaksi halusin tehdä ja syödä näitä hyvin maapähkinävoisia, unelman pehmeitä proteiinikeksejä, joissa on sekä keksiosassa että täytteessä runsaasti maapähkinävoita.    

Vaikka vain siksi, että kansalliseen maapähkinävoipäivään on enää 110 päivää. Näin tärkeän pyhän valmistelu pitää aloittaa ajoissa!

Keksien rakenne on pehmeä ja huokoinen ja maku maapähkinäinen ja himppusen makea hunajasta sekä herneproteiinista. Suklainen maapähkinävoitäyte maistuu intensiivisesti kahville ja makealle, mielestäni melko paljon mokkapalojen kuorrutukselle (namnamnamnamnam). Täyte ei ole missään nimessä pakollinen - keksit ovat erittäin maukkaita myös ilman sitä. Alla on täytteen resepti yhtä keksisandwichiä kohden, koska pehmeät keksit säilyttävät paremmin rakenteensa, jos ne täytetään vasta juuri ennen nauttimista. Toki reseptin voi nelinkertaistaa halutessaan syödä koko satsin kerralla!

{En missään nimessä tuomitse moista ajatusta. Päinvastoin.}


Pehmeät maapähkinävoi-proteiinikeksit (8 keksiä)
1 kukkurallinen rkl maapähkinävoita
1 kananmuna
1/2 rkl hunajaa
2 rkl herneproteiinijauhetta (maustamaton ja makeuttamaton)
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Sekoita maapähkinävoi ja kananmuna pienessä kulhossa huolellisesti, kunnes seos paksunee. Lisää hunaja ja sekoita tasaiseksi, lisää sitten kuivat ainekset ja sekoita vielä kerran. Taikina ei ole kovin kiinteää kuten perinteinen keksitaikina - älä siis huolestu. Nosta lusikalla taikinasta kahdeksan pyöreää keksiä leivinpaperin päälle pellille. Paista 175 asteessa 4-6 minuuttia. Tarkkaile keksejä koko ajan paiston aikana, sillä ne palavat nopeasti pohjasta! 

Ravintoarvot/keksi (yksi puolikas, ilman täytettä):
36 kcal
1,6 g rasvaa, josta 0,3 g tyydyttynyttä
1,7 g hiilihydraattia, josta 0,1 g kuitua ja 1,2 g sokereita
3,9 g proteiinia

Kaakao-maapähkinävoitäyte (yhteen keksisandwichiin)
1 tl maapähkinävoita
1/4-1/2 tl hunajaa
1/2 tl (raaka)kaakaojauhetta
(1/2 tl pikakahvijauhetta)
(1 tl pellavansiemenrouhetta)
ripaus suolaa
1-3 tl maitoa

Sekoita maapähkinävoi, hunaja, kaakao, kahvijauhe ja suola tasaiseksi mahdollisimman pienessä kulhossa. Lisää maitoa tippa kerrallaan ja sekoita. Jatka, kunnes koostumus on mielestäsi sopiva - kiinteähkö mutta vain hieman valuva. (Maidon määrä riippuu muun muassa maapähkinävoin paksuudesta sekä siitä, käytätkö valinnaista kahvijauhetta ja pellavansiemenrouhetta.) Levitä kahden keksin väliin ja sinulla on mainio keksisandwich! 

Ravintoarvot/koko satsi kuorrutusta (1/2 tl hunajaa, 3 tl maitoa ja kaikki valinnaiset mukaanlukien):
65 kcal
3,5 g rasvaa, josta 0,5 g tyydyttynyttä
5,8 g hiilihydraattia, josta 1,2 g kuitua ja 3,4 g sokereita
2,2 g proteiinia

lauantai 5. lokakuuta 2013

Urbaani Urban - Kuopion uusi helmi

Palsternakkakeitto, pieni lisäkesalaatti ja ohuenohut siivu makeaa mallasleipää

Nämä herkulliset lounaskuvat reilun kuukauden takaa kesälomareissultani olivat jääneet jakamatta, ja koska kyseessä on aivan fantastinen lounasravintola Urban, halusin vielä vinkata tästä Kuopion uudehkosta tulokkaasta.  

Pieneksi alkupalaksi pöytään tarjoiltiin lämmin palsternakkasosekeitto (ehdoton sosekeittosuosikkini!) pienellä lisäkesalaatilla ja melkein läpinäkyvän ohuella siivulla harmonisen makeaa rukiista mallasleipää.  


Lounasviinit, koska loma on hyvä tekosyy

Lomalla voi ottaa pienen viinihuikan keskellä päivää...


Kana-caesar-salaatti paahdetuilla maissilastuilla ja krutongeilla

Seuralaiseni nautti kana-ceasar-salaatin paahdetuilla maissilastuilla ja krutongeilla. Maistelin itsekin toki annosta, ja pakko sanoa, että kana oli täydellisen mureaa ja ehkä parasta kanaa, mitä nyt ainakaan muistan koskaan syöneeni. Salaatinlehdet olivat rapeita, kastike ei liian rasvaista eikä muita makuja alleen peittävää, ja rapeat lastut ja krutongit viimeistelivät annoksen tuomalla erilaista rakennetta ja suutuntumaa lautaselle. Ainekset olivat erittäin hyvälaatuisia ja tuoreita.


Halloumi-bataattifilonyytti pehmeässä porkkanapyreessä ja yrttejä

Itse nautin astetta syntisemmän halloumi-bataattifilonyytin porkkanapyreelammikossa yrttien kera. Vaikka pidinkin kanasalaatista kovasti, niin voi pojat, tämä annos vei kyllä pidemmän korren! Rapeaa filokuorta - en yleensä pidä rasvaisista taikinoista, mutta tässä se toimi - lämmintä bataattia ja suolaista halloumia sekä annoksen parhaana komponenttina tuo ihana, luonnollisen makea porkkanapyree unikonsiemenillä. Annos oli sen verran rasvainen filokuoren ja juuston takia, että en söisi sitä lounasruoaksi normaalisti, mutta lomailemaan heittäydyttyäni annos oli mukavan erilainen verraten ruokiin, mitä arkena syön.

Jälkiruokakahvi ja pienenpieni makea: suklaamousse mustaherukoilla ja tummaa suklaata

Jälkiruoaksi oli hyvää kahvia (tai teetä) - minkä pitäisi mielestäni kuulua aina lounaan hintaan - sekä minimaalinen suklaamousse mustaherukoilla ja tummasuklaalastuilla. Juuri sopivan kokoinen arkilounaan pikkumakea, jolla vähän tiukempaakin dieettiä noudattava tiukkapipo voi hyvällä omallatunnolla päättää herkullisen aterian.

Pieni alkupala, itse lounasruoka ja pikkujälkkäri kahveineen kustansivat kympin verran. Ei paha! Mielestäni ravintoloiden ja kahviloiden perinteinen perisynti on ylenkatsoa lounasta ja tarjota lähinnä hyvin mielikuvituksettomia ja suorastaan mauttomia vaihtoehtoja lounaalla - Urbanissa sen sijaan annoskokonaisuudet olivat hyvin loppuun asti harkittuja ja erittäin herkullisia, joten hinta-laatu-suhteesta antaisin arvosanaksi täyden kympin! Lounaslista on päivittäin vaihtuva, joten sitä kannattaa asiasta kiinnostuessaan kurkata tuolta Urbanin sivuilta, jonka ylempänä linkitin.

En ole saanut minkäänlaista kompensaatiota tämän postauksen kirjoittamisesta kyseiseltä ravintolalta, ja maksoin myös lounaani itse.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Maailman halvin tapa terveyshifistellä - idätetty tattaripuuro

Meidän keittiössä on tehty hämäriä hippihommia viime aikoina.



Sana "idätys" on tähän mennessä aiheuttanut minussa hieman sekalaisia reaktioita. Ensinnäkin, olen ajatellut sen olevan kauhean vaikeaa, haastavaa, sotkuista ja hämärää hippitouhua, johon normaalilla kuolevaisella ei ole mitään asiaa. Toiseksi olen kuitenkin kadehtinut sisuskaluni puhki idättäjien kärsivällisyyttä ja perehtyneisyyttä asiaan. (Nämä kaksi piirrettä ovat aina puuttuneet minulta.)

Kerran menin tässä ostamaan paketin tattaria ja mietin, että mitäs pöperöä tästä nyt aikaan saataisiin. Sitten törmäsin Lempeä elämä -nimisen blogin idätetyn tattaripuuron reseptiin, jossa olivat ne maagiset taikasanat, joita kauan olin jo odottanut: "Jos ajatus idättämisestä tuntuu vaativalta, niin tässä on tilaisuutesi – lupaan, että onnistuminen on sataprosenttisen varmaa jo ensimmäisellä yrityksellä!"

KYLLÄ!

Olin onnesta soikea.

Idätys kasvattaa mielenkiintoiset hännät jyväsille

Jälkikäteen ajatellen tuntuu hassulta, että en saanut tätä aikaisemmin aikaiseksi. Veikeän verson tattaripuuroja olen katsellut sillä silmällä jo aivan liian kauan, joten sinnekin kiitokset inspiraatiosta. Parempi vissiin myöhään kuin ei milloinkaan? Onhan meillä tattaripuuron kanssa vielä toivottavasti lukuisia herkullisia hetkiä edessämme.

Tattarin idätys oli ihanan helppoa ja niin kuin edellä luvattiin, onnistuminen oli taattu jo ensiyrittämällä. Tattarijyväset ovat pehmeitä idätyksen jälkeen, maistuvat miedosti pähkinäiselle ja jauhoiselle ja näyttävät söpöiltä kuin mitkäkin. Sinne tänne viuhtovat hännät vain lisäävät jyvästen viehätysvoimaa. Lisäksi pidän tällaisista "projektiresepteistä", joiden valmistelu pitää aloittaa himppusen etukäteen. Eikös se niin ole, että odotus vain lisää asian arvoa odottajan silmissä?

Puuroa voi valmistaa myös yön yli vedessä liotetuista tattarinjyvistä, mutta maku ei mielestäni ole yhtä hyvä, ja lisäksi tattarin ravitsemuksellinen hyöty moninkertaistuu vasta idätyksen myötä. Keittiökameleontti-blogista löytyy selkokielellä mielenkiintoisia seikkoja tattarin ravintoarvoista ja terveyshyödyistä, joista tärkeimpinä ehkä sen sisältämät kaikki kahdeksan olennaista aminohappoa - eli se on täydellinen proteiinin lähde - sekä sen vaikuttaminen monipuolisesti verenkiertoelimistön terveyteen ja verensokerin vaihtelujen tasaamiseen. Tattari on yhdistetty myös mielialojen hallintaan. Hauskinta tässä on se, että en ole koskaan ollut maanantaiaamuna yhtä innoissani elämästä kuin eilen tätä herkkua nautittuani, eikä kysymys voi olla edes pseudoefektistä, sillä luin tämän tiedon vasta jälkikäteen tänä aamuna! Hyvä mieli tulee siis mukavana bonuksena idätettyjen tattarijyvien nauttimisesta.   

Minulla on sellainen kuva tällaisista pienen piirin hifistelyjutuista, että ne vaativat kauhean suuria rahallisia investointeja. Ainakaan tällä kertaa tämä ei pidä paikkaansa. Tattarisuurimopaketti maksoi kaupassa 1,43 euroa, ja siitä tekee tätä herkkua kyllä useamman vedoksen verran. Banaanin kustannustehokkuudesta nyt ei tarvitse mainitakaan, ja mustaherukatkin poimin omin pikkukätösin elokuussa lomalla mummon marjapensaista. Annoksen hinta: (pikaiselta) arviolta 30 senttiä.    

Köyhistelygourmeeta parhaimmillaan!



Resepti on saanut innoitusta blogeista nimeltään Lempeä elämä sekä Veikeä verso.

Raaka idätetty tattaripuuro (2 annosta)
3B Porridge aka Buckwheat Blackcurrant Banana Porridge

2 dl tattarinjyviä
1/2 banaani
1,5 dl mustaherukoita (tai muita marjoja)

Huuhtele jyvät ja liota vedessä noin 10 minuuttia. Valuta siivilässä ja laita tattarinjyvät kulhossa itämään hämärään paikkaan vuorokaudeksi. Sekoittele pari kertaa päivän aikana kosteuden poistamiseksi. Kun tattariin on ilmestynyt hännät, se on valmista käytettäväksi. Sauvasekoita tai blendaa idätetyt tattarinjyvät, banaani ja mustaherukat tasaiseksi puuroksi. Jos tykkäät makeammasta puurosta, voit lisätä lusikallisen hunajaa puuron joukkoon. Tarjoile esimerkiksi tähteeksi jääneen banaanin, kanelin ja auringonkukansiementen kera.     

Tämän postauksen tarkoitus ei missään nimessä ole loukata hippejä tai hipinmielisiä. Päinvastoin. Tämä on ikään kuin kunnianosoitukseni heille!

Alan tägätä edullisia reseptejä tuonne budjetti-tunnisteen alle, josta jo niksini budjetilla terveellisesti syömiseen löytyy. Ihan vaan siksi, ettei teidän muidenkaan tarvitse jäädä nälkäiseksi loppukuusta ennen opintotuen tai palkan tilille kilahtamista. Säästäminen on hyve, ennen vanhaan sanottiin. Minä uskon siihen mentaliteettiin yhä...

Myös raaka-tägi on nyt luotu tämän postauksen myötä!