perjantai 29. marraskuuta 2013

Täydellisyyden tavoittelusta - Sokeriton haaste {Päivä 12}

Eräällä ystävälläni on ihana elämänohje: täydellisyys ei ole rakastettavaa.

Katso nyt tuota sotkua! Ainakin minusta se tekee näistä vain hellyyttävän näköisiä

Pohjustan teeman liittymistä sokerittomaan haasteeseemme aluksi hieman: tämä postaus kertoo ehkä enemmän elämästä haasteen jälkeen (enää kolme päivää!), mutta on toki myös implementoitavissa jo nyt. 

Monilla on melko mustavalkoinen kuva ruodussa pysymisestä, onnistumisesta tavoitteissa ja repsahduksista. Joko tavoitteet saavutetaan 100-prosenttisesti tai sitten ei ole väliä, onko onnistuttu 99% vai 1% ajasta. Tästä ajattelutyylistä kumpuaa kuitenkin vain järjetöntä absolutismia, itseinhoa sekä jatkuvaa epäonnistumisen pelkoa, koska kukaan meistä ei ole täydellinen joka ikinen hetki.

Tosin pakko samaan hengenvetoon kerskua, että minun mokka-kaakao-mpv on melko täydellistä...

Nyt ehkä jo pääsit jyvälle, että kyse ei ole vain tästä haasteesta, vaan laajemmin syömiseen liittyvistä ajatusmalleista, joita meillä on. Etenkin koko dieetillä olo -ajattelu sotii pahasti tasapainoista elämästä ja ruoasta nauttimista vastaan: lyhyt luettelo sallituista ruoista ja kauhean pitkä lista kaikkea kiellettyä - mikäs sen parempi keino saada mielihaluja juuri noita ruokia kohtaan! Sokerittomalla olen huomannut, että haluaisin ostaa kaupasta muroja, vaikka en koskaan normaalisti edes kävele murohyllyn läpi, saati sitten osta niitä (olen vannoutuneita aamupuuron ja -pannukakkujen ystäviä).

Vaikka dieetti sanana on kärsinyt inflaation, väitän, että rajoittava dieettiajattelu hallitsee vielä monen ajatuksia. Nykyään hoetaan kovasti, miten "tämä on elämäntapamuutos", mutta kuinka moni todella aidosti toteuttaa elämäntapamuutosta käytöksessään? Onko "elämäntapamuutos" vain uusi siisti hokema, joka oikeuttaa dieettiajattelun? Mielestäni jos ollaan ahdistuneita satunnaisista herkkuhetkistä tai painonpudotustahdin hidastumisesta 0,5 kilosta 0,3 kiloon viikossa ollaan ehdottomasta vaarallisilla vesillä purjehtimassa kohti dieettiajattelun synkeää satamaa.

Lisäksi terminologia, jota herkutteluhetkistään käyttää, kertoo paljon asennoitumisesta tähän dilemmaan. Sanat "repsahdus" ja englanninkielinen "cheat meal" ovat mielestäni äärimmäisiä dieettiajattelun esimerkkejä - ja näitä käyttävät ahkerasti nimenomaan myös monet elämäntapamuutoksen nimeen vannovat! Dieetillä voi repsahtaa ja dieettiä voi "pettää", elämäntapa sen sijaan ei tuomitse - elämä kyllä joustaa ja mahduttaa ruokavalioon niin lehtikaalit ja pinaatinlehdet kuin suklaakonvehdit ja mustapapubrownietkin.

Moni kakku päältä kaunis mutta nämä browniet EIVÄT ole silkkoa sisältä!

Täydellisyys ruokavaliossa on hankalaa ja voi rajoittaa elämää, onnea, sosiaalisia suhteita ja jopa olla haitaksi terveydelle, joko epäsuorasti tai suoraan. Täydellisyyden tavoittelu elämässä on kivinen tie eikä johda sekään onnen lähteelle - moniko itseni lisäksi on kokenut tämän kantapään kautta, käsi ylös? Kuten viisaan ystäväni elämänohjeesta käy selville, meillä on myös luontainen taipumus kokea enemmän sympatiaa pieniä säröjä, inhimillisyyttä, epätäydellisyyttä kohtaan. Täydellisyys ei ole tavoiteltavaa, koska olemme paljon onnellisempia - ja kiinnostavampia! - persoonallisten kauneuspilkkujemme kanssa. (Huomaatko, miten ilmiön nimeäminen "kauneuspilkuiksi" eikä "-virheiksi" saa positiivisen konnotaation mielessämme?)           

Kannattaa syödä ja elää niin kuin voit kuvitella syöväsi ja eläväsi loppuelämäsi. Terveys koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin siitä, mitä suuhun pistämme: hymystä, kiitollisuudesta, onnesta, ystävän kanssa jaetuista kakkupaloista (no okei, tämä on jotain syötävää), unohtumattomista juhlista, ensilumessa haahuilusta suu auki hiutaleita napsien, aamu-usvassa lenkkeilystä, koiranpennun naskalihampaiden osumista pohkeissa, sinisistä hetkistä, aamukahvista sängyssä, vatsalihastreenistä hillittömän naurun muodossa, yöttömässä yössä kotiin kävelystä, Aleksille sytytetyistä jouluvaloista mustassa marraskuun lopun illassa. 

Tämä oli aika täydellinen hetki

Hetket voivat olla täydellisiä. Ihmiset eivät. Siksi yritän parhaani mukaan keskittyä niihin hetkiin. 

Mistä näitä filosofisia postauksia oikein kumpuaa? Joululaulujen soittamisesta repeatilla 24/7, heräämisestä kahdelta yöllä ilman mitään järkevää syytä, ympäripyöreistä päivistä opiskeluhommien parissa (oho - se syy löytyi sittenkin) sekä kahdesta kupista aamukahvia mustaa aamua katsellessa. Toivottavasti kestätte ja saatte selkoa sekavasta ajatuksenjuoksustani...

Sanat voivat selittää vain tietyn verran! Sen jälkeen on kysymys ymmärtämisestä. 

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, joita muun muassa Kaisan ja Essin postauksien jälkeen Blogloviniin ja Bloggerin lukijalistalle on ilmestynyt! On kunnia saada teidät iloiseen joukkoomme. Olkoon yhteinen taipaleemme maistuva!  

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Terveellinen herkkuhetki - jouluiset leipäset makeannälkään

Enemmän on enemmän!


Tällä postauksella olen mukana Indiedaysin ja VAASANin herkkuhaaste-kampanjassa kategoriassa 4, "Terveellinen herkkuhetki"! Sain maisteltavaksi VAASANin uutuusleipiä Indiedays Inspiration -päivässä, ja tämä pienenpieni jälkiuunimainen täysjyväruisleipä vei kieleni. Kuitua on kiitettävät 13 grammaa sadassa grammassa. Täysjyväruista 73% leivän viljoista - listalla on myös vehnäjauhoa... yksi pieni neliönmuotoinen viipale sisältää 25 kaloria, eli näitä kannattaa vetäistä samantien useampi kerralla, jos oikeasti nälästä tahtoo eroon. Voit sivistää itseäsi leivän ravintoarvoista lisää täällä.

Sisäinen maksimalistini pitää runsaista leivänpäällysteistä. Minimalismi on ihan kiva juttu joo ja tyylikästä ja kaikkea, mutta kuuluu omasta mielestäni vain sisustukseen ja vaatetukseen (ja niihinkin lähinnä siksi, että olen laiska). Siispä näissä leivissä ei ole säästelty päällysteissä: on maapähkinävoita, on hilloa, on banaania ja mantelilastuja ja piparkakkumaustetta ja... mikä vielä puuttuukaan? Ai niin, kirsikkana kakun päällä on vielä rusinoita maksimoimassa leipien makeutta, herkullisuutta ja hellyyttävyyttä. Melkoisen tuhtia herkkua! 

Sangen jouluisia leipäsiä siis mantelilastuineen, rusinoineen ja piparkakkumausteineen. Täydellisiä pieniä pikkujoulun makeita leipiä! Sopivat varmasti myös seuraavan päivän kolotukseen, jos tekee mieli rasva- ja sokeripommia mutta edellisen illan juhlintojen jälkeen haluaa vähän terveellistää jo herkutteluaan.

Suosittelen nautittavaksi kynttilöiden loisteessa joululauluja kuunnellen ja lumista talvimaisemaa ihaillen. Siellä ne tontut jo pyyhältävät aikaisina viikonloppuaamuina (= ei kannata jättää kotiintuloa liian myöhäksi)...     

{Eivätkö ne olekin söpöjä?!?}


Jouluiset maapähkinävoi-hillo-banaaniruisleivät (1-2 hengelle)
{eli tuunattu pb&b&j jouluisaan naposteluun}

4 palaa VAASAN Ruispalat Mini -täysjyväruisleipää
1-2 tl maapähkinävoita (makeuttamatonta, 100% maapähkinää)
1-2 tl hilloa, esim. Meridianin vadelmahilloa (ei lisättyä sokeria) tai itsetehtyä sokeritonta chia-hilloa
1/4 banaani
mantelilastuja
rusinoita
piparkakkumaustetta (tai kanelia)

"Pyyhkäise" leivät maapähkinävoilla, 1/4-1/2 tl pientä leipästä kohti riittää. Sivele päälle ohuesti hillo; taasen tuo 1/4-1/2 tl per leipä riittää. Viipaloi banaani niin taiteellisesti kuin osaat ja laita siivu tai pari jokaiselle leivälle. Ripottele päälle mantelilastuja, 3-4 rusinaa per leipä (tai vapaalla kädellä, mikä minä olen sinun rusinainnostustasi rajoittamaan) ja piparkakkumaustetta tai kanelia. Herkuttele!


Osallistu toki kampanjan kilpailuun 22.12. mennessä ja äänestä suosikkisi kilpailuun osallistuneista resepteistä! Äänestäjien kesken arvotaan Day Spa hemmotteluhoito.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Joulunvihreä monsterismoothie eli paras tapa syödä pinaattia

Böö!


Tiedän, että Halloween meni jo aikaa sitten, ja nyt pitäisi olla innostunut joulunodotuksesta. Itse asiassa olenkin - kuuntelen tätä kirjoittaessani Andrea Bocellin versiota lempijoululaulustani Gloria in Excelis Deo. (Toinen suosikkini on Oi jouluyö, erityisesti pidän tällä hetkellä Lea Michelen versiosta sen englanninkielisestä vastineesta O Holy Night. Nyt alankin miettiä, pidänkö tosissaan vain super hartaista joululauluista...) Silti tästä pinaattismoothiesta/sorbetista tulee enemmän Halloween kuin joulu mieleen kaikesta tuosta vihreästä huolimatta.

Yritin korjata asian nimeämällä tämän joulunvihreäksi smoothieksi (Halloween-viittaus monsteriin jäi silti). Jos oikein siristän silmiäni, voin nähdä tässä ripauksen jotain jouluista. Voittehan tekin? Ajatelkaa joulukuusia ja Grinchiä!

Tein tästä tällä kertaa oikein sorbettimaisen, lusikoitavan version. Rakenteeltaan tämä meni kyllä ihan täydellisesti sorbetista: pehmeää, jääkylmän hileistä ja suuhunsulavaa. Suuresta pinaattimäärästä huolimatta tämä ei mielestäni maistu kovasti pinaatille... tai ainakin tämä maistui tosi hyvälle! Pinaatissa on yllättävän mieto maku, varsinkin yhdistettäessä hedelmiin tai marjoihin. Siitä huolimatta en tätä jälkiruokasorbetiksi pikkujouluissa tarjoaisi, lähinnä kyse on raikastavasta ja ravitsevasta välipalasta sekä hauskasta tavasta syödä enemmän vihreää. Tämä sopii myös erinomaisesti sokerittomaan haasteeseen.  

Älä siis pelkää monsteria, Grinchistäkin tuli loppujen lopuksi ihan kiltti.  


Monsterismoothie/-sorbetti (1 annos)
150 g pakastepinaattia
1 banaani
1 rkl pellavansiementä
1/2-1 dl riisimaitoa (tai mitä tahansa muuta maitoa)
1/2-1 dl jääkylmää vettä

Herkkumonsteri: lisää edellisten lisäksi
2 tl raakakaakaota
1/4 tl stevia-jauhetta (tai maun mukaan)

Pakasta banaania siivutettuna pakasterasiassa ainakin kaksi tuntia. Sauvasekoita tai blenderöi kaikki ainekset tasaiseksi. Jos käytät sauvasekoitinta, kannattaa antaa pinaatin sulaa puolisen tuntia. Käytä puolisen desiä kumpaakin nestettä sorbettimaiseen lusikoitavaan koostumukseen (kuten kuvissa) tai desi kumpaakin juotavaksi smoothieksi. Nauti viherpirtelön luomasta hyvästä fiiliksestä ja sädekehästä pääsi päällä.

Kyllä, täällä ollaan jo ihan joulutunnelmissa... viikonloppuiset pikkujoulut ja joululaulujen kuuntelu repeatilla ovat todella tehneet tehtävänsä! Nautitaan joulunodotuksesta, se on omasta mielestäni joulun parasta aikaa! 

torstai 21. marraskuuta 2013

Kuinka hillitä makeanhimoa - Sokeriton haaste {Päivä 4}

Sataa sataa ropisee... mutta se ei haittaa, koska me emme (kirjaimellisesti) ole sokerista! Ainakaan näiden kahden viikon aikana...

Haasteen teemaan sopivasti ajattelin kirjoittaa vielä muutaman rivin makeanhimon hallinnasta - tosin eri näkökulmasta kuin tiistaina, sillä tässä postauksessa on kysymys enemmän herkkujen välttämisestä kuin niiden korvaamisesta. Myönnän auliisti, ettei homma ole itsellänikään erinomaisesti hallussa, mutta ajatusten jäsentely kirjoittamalla parantaa yleensä itsetuntemusta sen verran, että asiassa voi kehittyä entisestään. Lisäksi mieltäni ilahduttaisi, jos pystyisin auttamaan jotakuta toista jollain vinkillä, tai jos keskustelu kommenttiboksissa yltyisi aivan yltiömäisiin sfääreihin aiheen tiimoilta, sillä haluan toivottaa keskustelun tervetulleeksi blogiini.

Oman elämänkokemukseni perusteella olen havainnut joitain haastavia tilanteita makeanhampaan kolotuksen kannalta. Tilanteiden tunnistaminen on tärkeää siksi, että osaa ennaltaehkäistä näitä tilanteita sekä niihin joutuessaan löytää sopivat apukeinot sortumisen estämiseksi.

1) Pimeät syysillat television ja netin äärellä, jolloin on niin mukava hipsiä keittiöön hakemaan jotain naposteltavaa mainoskatkoilla...
2) Yksin syöminen ylipäätänsä, erityisesti jos keskittyy samalla lukemiseen tai tv:n toljutukseen tai mihin tahansa muuhun aktiviteettiin kuin seurusteluun
3) Toisaalta myös sosiaalinen syöminen esim. juhlissa, jos herkuista ei kehtaa kieltäytyä - voi olla paha ansa näin pikkujoulukauden kukkeimpana aikana!
4) Stressi ja kiire, kun aika ei tahdo riittää kaikkeen mitä pitäisi saada tehtyä ja joku (esim. sinä itse) asettaa paineita harteille
5) Paha mieli tai hyvä mieli - ruoalla lohduttautuminen tai palkitseminen, rutinoituminen siihen, että perjantaina syödään karkkia, ja siksi viikonloppufiiliksen saavuttamiseksi sitä namia on silloin saatava

Ja listahan jatkuu ja jatkuu - jokaisella on varmasti omat heikot kohtansa - mutta tilanne ei silti ole toivoton, lupaan sen!


1) Rutinoidu pois ruoalla palkitsemisesta. Menit sitten selviytymään koko koulu- ja/tai työviikosta, ja nyt olisi sitten perjantaipussin vuoro.  Koska kyseessä on opittu tapa, pystyt opettamaan itsesi pois siitä! Varmasti pari ensimmäistä viikonloppua tuntuvat hassulta, jos et kaarrakaan karkkihyllyn kautta ja nökötä sohvannurkassa värikästä CandyKing-pussia rapistellen, mutta minkä tekemistä jatkat, sen tekemisestä saat itsellesi rutiiin.

Keksi joku muu palkinto viikonlopun alkamisesta, esimerkiksi leffassa käynti, joku jumppa tai tanssi tai muu liikunnallinen juttu, josta pidät tosi kovasti, tai vaikka vaan se, että saat lekotella rauhassa kotona ja hengähtää hetken aikaa.  Oma viikonloppupalkintoni on katsoa Naisten paratiisi ykköseltä perjantai-iltaisin seitsemältä (ja ei, se ei Kauniit ja rohkeat 2 tai mitään senkaltaista vaan historiallinen epoiikkisarja!)

2) Kun saat impulssin/ajatuksen ottaa jotain makeaa, pysähdy. Hengitä. Mieti. Miksi haluan syödä sokerisen herkun? Ovatko lyhyen aikavälin tavoitteeni (mielihyvän maksimointi juuri nyt) tärkeämpiä kuin pitkän aikavälin tavoitteeni (terveys, hyvä olo, omaa silmää miellyttävä vartalo)?

Jo tilanteen pysäyttäminen, ihan pieni aikalisä, tuo yleensä tarpeeksi happea sokerihöyryissään hihkuviin aivoihin, jotta järkevät ajatukset saavuttavat päänupin. Pärjään ilman tuota suklaakonvehtia. On oikeastaan aika jees vaan nautiskella tästä hyvästä kahvista. Antaa kollegojen syödä nuo viimeiset pullat, minähän otin yhden eilenkin.   


3) Opi sanomaan "ei kiitos" - ainakin välillä. Totuus on, että itsekuria pitää harjoittaa, jotta herkuista pystyy kieltäytymään silloin kun niitä tekee mieli. Tämän lisäksi kannattaa myös treenata kykyä vastustaa toisten henkilöiden vaikuttamista silloin, kun sinulle yritetään tuputtaa herkkua, vaikka et sitä edes haluaisi. Mitä miellyttämisenhaluisempi ihminen, sitä vaikeampaa tämä on! Ennen pitkää siitä tulee kuitenkin helpompaa, koska minäkuvasi muotoutuu sellaiseksi, että et enää ajattele itseäsi keksinsyöjänä, ja muutkin jo tietävät olla tarjoamatta, koska et ota kuitenkaan.  

On ihmisiä, jotka tekevät herkkujen tarjoamista ihan hyvästä sydämestään, mutta on myös henkilöitä, jotka saattavat painostaa herkun syöntiin omaa herkutteluun oikeuttaakseen. Kivempihan sitä on kaverin kanssa yhdessä jäätelöä syödä - team spirit, ollaan sitten molemmat samassa veneessä, kun ei enää farkut mahdu jalkaan. Toiset eivät kestä myöskään elämänmuutosten tehneiden ihmisten onnea, kun katkerina yrittävät sabotoida toisen vaivannäköä. Tämä kannattaa tiedostaa ja pitää mielessä, että olemme kaikki vastuussa vain siitä, mitä omaan suuhun laitamme. (Näin teoriassa: lapsiperheissä toki tätä lausetta saatetaan tulkita vähän eri tavalla.)

Bonus: Ole kiitollinen ruoastasi. Maistele sitä syödessäsi, erota pieniä hentoja makuja. Mieti, miten onnellisessa asemassa ole: sisällä lämpimässä turvassa, puhdasta, syömäkelpoista ja hyvää ruokaa edessäsi yllin kyllin. Superfoodiemme ja erikoisruokavalioidemme keskellä unohdamme helposti, että meidän ei tarvitse oikeasti koskaan kärsiä nälästä. Kiitollisuus on kaikkinensa sellainen viljava tunne, josta versoo paljon kaikkea hyvää elämään - kärsivällisyyttä, epäitsekkyyttä ja lempeyttä. Näitä kaikkia tarvitset myös taistossa herkkuja vastaan!      

En tässä postauksessa tarkoita, ettei herkkuja saisi syödä joka viikonloppu tai vaikka joka päivä! Tähän aiheeseen en edes voisi ottaa kantaa, sillä blogistanikin jo huomaa, että pidän kyllä herkuista. Kysymys on siitä, että sinä olet kontrollissa siitä, milloin haluat herkutella - ei kollegasi, kaverisi eikä sokerista huumaantuneet aivosi.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Makeanhimon taltuttajat - Sokeriton haaste {Päivä 2}

Kun sanoin, että luvassa on vertaistukea... tarkoitin, että luvassa todella on vertaistukea parhaaseen katseluaikaan, niin usein kuin vain muilta toimiltani ennätän!


Ensimmäisestä päivästä selvitty eli pahin takana, vai kuinka? Itse kävin kiskotuttamassa lopunkin viisauden itsestäni eilen, joten kun luvallinen ravinto oli "viileää nestemäistä sosetta", oli ruodussa suhteellisen helppo pysyä (ja kulinaristiset elämykset huikeita, se nyt on sanomattakin selvää).  

Ensimmäisessä haasteen teemapostauksessa ajattelin käsitellä makeanhimon taltuttamista, sillä osa saattaa miettiä, että tarvitseeko nyt tämän kaksi viikkoa kärvistellä täysin herkutta. Ytimekäs ja yksinkertainen vastaukseni kysymykseen: ei tarvitse!

Itse aloitin aamun tänään mukikakulla, joka on taatelikakkuni ilman taateleita taikinassa sekä ilman kuorrutusta. Ei supermakeaa, mutta aamuksi juuri sopivan ylellinen tapa käynnistää päivän askareet. Aloita päivä kakulla ja hillitse makeanhimoa koko loppupäivä! Kastikkeeksi iskin pari ruokalusikallista banaani-marjasosetta sekä koristeluiksi mantelijauhetta sekä pellavansiemeniä, ja koko komeuden viimeisteli banaanisiivut ja kaneliropsaus. Hyvää!

Jos iltapäivästä makeannälkä kolkuttelee ovelle, koita kahvia steviaripauksella ja viikonloppuna vaikka maitovaahdolla ja kanelilla. Maidon voi vaahdottaa pienessä kattilassa levyllä matalalla lämmöllä kuumentaen ja samalla käsivispilällä vatkaten viitisen minuuttia. Itse tykkään tuollaisesta kuvassa esiintyvästä jämäkästä vaahdosta, joka on suutuntumaltaan melkein kuin kermavaahtoa.

Entäpäs ne illan karkkihimot sitten? Tuore tai kuivattu taateli nokareella maapähkinävoita on kuin kermaista karamellia konsanaan. Eritoten tuoreen taatelin kinuskinen maku ja koostumus on uskomaton: kyllä luontoäiti on hoitanut meille karkit ihan omasta takaa! Tuoreissa taateleissa on sisällä kivi, joten poista se ennen nauttimista halkaisemalla taateli veitsellä, tai tiedosta muuten kiven olemassa olo taatelia nauttiessasi. Muuten, vinkkinä kaikille tuoreiden taateleiden ystäville: ainakin omassa lähi-Prismassani puolen kilon rasian taateleita on saanut viime aikoina kolmella eurolla!

Eilen sain nauttia viisaudenhampaan poiston tiimoilta nestemäistä ravintoa ihan tarpeekseni, mutta jos sinä pidät (vieläkin) smoothiesta, ovat ne oiva tapa herkutella ravinnerikkaasti. Laita blenderiin tai sauvasekoittimen korkeaan kulhoon banaani, vapaavalinnaisia (pakaste)marjoja, vapaavalinnaista maitoa ja/tai jogurttia sekä jääkylmää vettä ja halutessasi hieman lisämakeutusta esimerkiksi steviaa tai taateli. Surrauta juomaksi ja nauti pillillä tai lusikoi kulhosta. Itse pidän jälkimmäisestä metodista: älä tällöin käytä kovin paljon nestettä, vaan jätä smoothie paksuksi - varsinkin jäisestä banaanista tulee hyvin sorbettimainen lopputulos! Smoothieta tehdessä suosittelen käyttämään ainakin jonkun raaka-aineen jäisenä, jotta juoma on jäisen raikas.              


Bonusvinkkinä - jotta saan mahdutettua tähän postaukseen tuon hyvin kyykkynsä kunnialla hoitaneen omenan - suosittelen omenan ja maapähkinävoin yhdistelmää. Samoin banaani ja maapähkinävoi on erinomainen yhdistelmä erityisesti puuron kera tai leivän päällä.

Sen lisäksi, että pidän erityisesti itsetehdystä maapähkinävoista, olen kokeillut Meridianin (Punnitse & Säästä), Amonan (orava etiketissä, perusmarketit ja suuremmat ruokakaupat) sekä Urtekramin (marketit) maapähkinävoita ja Bionan (Ruohonjuuri, NaturaZone) paahdettua cashew-voita. Amonan on todella hyvin saatavilla oleva ja kelpo perusmaapähkinävoi, mutta suosikkiani on ehkä Urtekramin crunchy-maapähkinävoi. Bionan cashew-voi on myös aivan taivaallista!

Mitä sinä söit tänään aamiaiseksi? Mitkä ovat parhaat vinkkisi sokerittomaan, makeutusaineettomaan herkutteluun?

Ihanaa tiistaita!       

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kaksi viikkoa sokeritta - olet jo tarpeeksi makea

Kaksi viikkoa joulukuun alkuun... onko parempaa hetkeä heittää sokeripussit, hunajapurnukat ja siirappipullot kaapista mäkeen ja antaa sokerihampaalle hieman huilia?

Tätä syödään sit seuraavat kaksi viikkoa...
Innostuin Marinan sokerittoman kaksiviikkoisesta sen verran, että päätin näin maanantaiaamun huumassa lähteä haasteeseen suinpäin mukaan. Itse aion lepuuttaa maksaani ainakin sokerista, hunajasta ja kaikesta muusta lisätystä sokerista sekä teollisista makeutusaineista, joiden käyttöä tosin muutenkin yritän parhaani mukaan välttää. En aio mennä aivan överiksi haasteen kanssa - siispä en pysty takaamaan, onko koululounaassani käytetty teelusikallinen sokeria, tai jos jossain käyttämässäni tuotteessa olisi minimaalisesti makeutusta ja kyseessä olisi sietämättömän nälän kannalta hätätilanne, katsoisin moista läpi sormieni. Toisin sanoen aion toteuttaa tätä kaksiviikkoista haastetta enemmän tarkoitus edellä, eli antaa keholleni lepoa makeasta.        

Minkälaisia makeannälän taltuttajia aion sitten sallia itselleni? Hedelmät ja marjat aion pitää ruokavaliossani normaalisti. Kuivattujen hedelmien ja taateleiden kohtaloa mietin tovin, mutta ajattelin sallia ne kohtuullisissa määrin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan ahmia niitä lisätyn sokerin korvikkeena vaan nauttia niitä hyvin tiedostavasti ja rajatusti, sillä keholle sokeri on sokeria, oli se missä muodossa hyvänsä. Luonnollisen stevian jätän myös sallittujen listalle, vaikka sitä käytänkin aika harvoin.

Kertauksena vielä:

EI:
- pöytäsokeri kaikissa muodoissaan: valkoinen, tumma, inkkari, kookos
- kaikki tuotteisiin lisätty sokeri eri muodoissaan
- hunaja ja siirapit, esim. vaahterasiirappi 

KYLLÄ:
- hedelmät ja marjat
- kuivatut hedelmät
- taatelit
- luonnollinen kasvista jauhettu/uutettu stevia (itse käytän sellaista vihreää jauhetta) 

No niin - oletko valmis? Kerro toki kommenttiboksissa, jos aiot liittyä haasteeseen! Otan kaikki halukkaat enemmän kuin mielelläni vastaan, sillä herkkujen suurena ystävänä tulen kaipaamaan vertaistukea tähän haasteeseen. Tarjoan myös itse vertaistukea täällä blogissa teille parhaani mukaan!

You're sweet enough - olet jo tarpeeksi makea! Siispä luovu nyt sokerista pariksi viikoksi, ja saat ihanan fressin startin joulukuuhun!   

Nyt sitten pitää vain painaa entteriä ja olen sitoutunut tähän... oho, mihinkäs liemeen sitä aina itsensä saakin!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Karamellipuuroa ja nöyrtymistä

Tämä on virallinen anteeksipyyntöni sinulle, veteen keitetty kaurapuuro.


Niin monesti olen sinua ylenkatsonut, puhunut sinusta pahaa, julkisesti sinua panetellut. Niin monesti olen jättänyt aamupuurot keittämättä, jos viimeinen purkin pohjalla lymyilevä maitotilkka riitti vain kahvimukilliseen. Ja vaikka monet teistä toisin minulle koittivat vakuuttaa, olin niin vahvasti omassa näkökannassani kiinni, että minua ei voinut käännyttää.

Viime aikoina olen tuntenut tarvetta fiksailla vähän ruokatottumuksiani. Ylenpalttinen maitotuotteiden käyttö tuntuu olleen osasyy ihoni huonoon kuntoon, joten ajattelin antaa ennakkokäsityksilleni kyytiä - ja kyllä, uskomatonta mutta totta! - kokeilla puuron keittoa ilman maitoa.

Tämän kuvan pointti on vissiin nuo kaneliset banaanisiivut
Kun ihmiselle on puoli kiloa tuoreita taateleita, niitähän pitää sitten tunkea ihan joka paikkaan. Ja luonnollisesti, jos puoli kiloa taateleita maksaa marketissa 3 euroa, ei niitä hullukaan voi kauppaan jättää! Vaikka se on aika maratoni saada käytettyä 500 grammaa tuoreita taateleita viikon parin sisällä... toivottavasti kestätte vielä tämän yhden taatelireseptin!

Siksipä tämäkin puuro on taatelisen karamellinen, suorastaan imelä, ja rakenteeltaan pehmeä kuin kulhollinen nougat'ta.

Siis täydellinen sellaisiin aamuihin, kun tarvitsee pientä sokerifixiä. Näin pikkujoulukaudella sellaisia aamuja voi joskus olla... yhdistettynä kauran ja taateleiden kuituun sekä pieneen määrään terveellistä (ja herkullista) rasvaa sokerinousu jää kuitenkin hallituksi, eikä insuliinitasot pompi minne sattuu. Jos aamu on oikein rankka, lisää vielä puolikas banaani ja vähän kuningatarpilttiä tai pakastemarjoja, ja uusi päivä voi alkaa!

Äläkä unohda kahvia. Älä koskaan unohda kahvia.


Karamellipuuro (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
2 dl vettä
ripaus suolaa
2 tuoretta taatelia (tai 3-4 kuivattua)

Vinkki kokki kolmoselta: ota desimitta käteen. Mittaa ensin kaurahiutaleet kulhoon, mistä aiot puurosi nauttia. Vasta sitten mittaa vesi samalla mitalla kattilaan - näin vältyt kaurahiutaleiden kaapimiselta märästä mitasta, mikä se vasta onkin ikävää puuhaa.

Kiehauta vesi pienessä (pinnoitetussa) kattilassa, kunnes se kiehuu ja poreilee pirteästi. Poista sillä välin kivi taateleista (jos käytät tuoreita) ja pilko ne. Lisää ripaus suolaa, pilkotut taatelit ja huljauta kulhoon mitatut kaurahiutaleet veden joukkoon. Käännnä levy pienelle (1-2/6) ja anna poreilla sen pari kolme minuuttia silloin tällöin sekoitellen, kunnes vesi on imeytynyt hiutaleisiin. Heti kun puuro on saavuttanut halutun koostumuksen, ota kattila pois levyltä ja kaada puuro kulhoon. Näin vältät epämiellyttävän limaisen koostumuksen, joka ylikeittämisestä voi seurata.

Nauti esimerkiksi banaanisiivujen, maapähkinävoin ja kaneliropauksen kera ultrakaramellisen ja -herkullisen puuroelämyksen kokemiseksi. 

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla! Tällaisena netin käytön ihmelapsena havahduin Bloglovinin olemassaoloon vasta äskettäin, ja ilokseni huomasin, että jokunen mahtava tyyppi seuraa keittiöprojektejani sitäkin kautta! Siispä blogini yrittää ujuttaa varpaansa nykyajan oven väiin näin hiljalleen...


perjantai 15. marraskuuta 2013

Terveellistä joulua - taatelikakku karamellikuorrutteella

Puuro on hyvää... mutta joskus sitä pitää saada kakkua aamupalaksi.



{Siis muulloinkin kuin syntymäpäivänä tai jouluaattona.} 



Suoraan sanoen tässä kakussa on jotain maagista. Se maistuu kakulta, se näyttää kakulta - vaikkakin miniatyyriversiolta - mutta en voi käsittää, miten kaurahiutaleista, kookosjauhosta, ripauksesta mausteita, banaanista, kananmunasta ja taateleista voi tehdä jotain näin taivaallista! Kakku maistuu makealle, rasvaiselle ja kuivakakkumaisen herkulliselle. {Koska resepti ei ole alkuperältään omani vaan modifioitu Tasty Healthin upeasta reseptistä, voin ylistää sitä niin laveasti kuin haluan ajamatta omaa asiaani.} Äkkimakea ja potkivan mausteinen karamellikuorrute - taatelista sekin - virittää viimeistään skeptisimmänkin ruokakriitikon jouluiseen tunnelmaan. 


Taatelikakku on ehkäpä siksi niin jouluinen ruoka, että eipä sitä tule koskaan tehtyä tai syötyä muuten kuin jouluna, jos siis perinteisestä kuivakakkumaisesta mutta pehmeän kuohkeasta taatelikakusta puhutaan. Tämä on tällainen pieni perinteistä taatelikakkua jäljittelevä mutta hieman modernimpi versio tuosta pyhien suosikista. Suosittelen jälkiruoaksi tai hyväksi aamupalaksi kahvin kera. Pienempään herkkunälkään tästä teoriassa riittäisi kahdellekin... mutta en kyllä menisi omaa kakkuani jakamaan!

Onneksi aina voi pyöräyttää toisen kakkusen. Eikä siihen mene edes viittä minuuttia kauempaa. 

Usko pois, tämä kakku on joulun ihme.

Resepti muokattu Healthy Tastyn banaani-kanelikakusta.  
Taatelikakku karamellikuorrutteella (1-2 annosta)
kakku:
3/4 dl kaurahiutaleita
1 rkl kookosjauhoa
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl kanelia
1 kananmuna
3 rkl maitoa
1/2 banaani
2 tuoretta taatelia (tai 3 kuivattua taatelia)

rypsiöljyä voiteluun

karamellikuorrutus:
1/2 dl vettä
2 tuoretta taatelia (tai 3 kuivattua taatelia)
1/4 tl kanelia
1/4 tl kardemummaa
1-2 rkl maitoa

Voitele mukin pohja ja reunat kevyesti rypsiöljyllä pullasutia apua käyttäen (1/4 tl riittää hyvin). Poista kivet taateleista, jos käytät tuoreita. Sauvasekoita tai blenderöi kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja kaada taikina mukiin. Mikrota 1,5 minuuttia kakkua koko ajan vahtien, ettei se kuohahda yli. Jos kakku on päältä vielä taikinainen, mikrota puolen minuutin intervalleissa, kunnes kakun päällisosa on kiinteän kakkumainen. (Omassa mikrossani 2,5 minuuttia on optimaalinen aika, mutta toiset mikrot voivat olla tehokkaampia.) Kumoa kakku lautaselle: sen pitäisi suljahtaa vaivatta ulos, jos olet voidellut reunat huolella.

Valmista kuorrutus: poista tuoreista taateleista kivet ja kiehauta kattilassa vesi, taatelit ja mausteet. Käännä levy matalalle lämmöllä (2/6) ja anna kiehua sekoitellen seosta ja taateleita kapustalla muussaten noin 3 minuuttia, kunnes vesi on haihtunut ja imeytynyt taateleihin. Lisää ruokalusikallinen maitoa ja kuumenna vielä nopeasti levyllä. Jos haluat kuorrutuksesta karamellikastikkeen -kuorrutteen sijaan, lisää toinenkin ruokalusikallinen maitoa. Valuta kuorrute kakun päälle ja nauti heti, huoneenlämpöisenä tai jääkaappikylmänä - toimii joka tapauksessa! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Vatsaystävälliset raakapiparkakut

Piparitaikina on maailman paras herkku, piste.


Tyytyväinen maha on myös varsinkin joulun aikaan tavoittelemisen arvoinen asia. Kaikesta sokerista, rasvasta ja vaikeasti sulavasta lihasta mieltäänosoittavasti möyryävä vatsa ei varmastikaan tee joulumieltä. Siksipä on kiva popsia vähän raakapiparkakkuja, joissa hyvä maku ja mahan onnea edistävät ainesosat yhdistyvät!

Näissä pipareissa on pellavansiemeniä, jotka hoivaavat hellästi ruoansulatuselimistöäsi korkealla kuitupitoisuudellaan tarjoen samalla omega-3-boostin, sekä tuoreita taateleita, jotka kuidun lisäksi sisältävät paljon rautaa, mineraaleja luuston ylläpitoon, aminohappoja ja tietysti upean karamellista makeaa makua! Auringonsiemenistä saat erityisen reippaasti E-vitamiinia, joka on molekyylejä tuhoavia vapaita radikaaleja vastaan taisteleva antioksidantti. Herkulliset mausteet kaneli, inkivääri ja kardemummaa tuovat pipareihin paitsi joulun makua, myös auttavat muun muassa verensokerin tasaamiseen (kaneli), ruoan rasvojen ja proteiinien pilkkomiseen ruoansulatuksessa (inkivääri) sekä pahanhajuiseen hengitykseen (kardemumma).

Aikamoiset piparit. Enkä edes ehtinyt vielä mainita, miten taivaallisilta ne maistuvat.            


En tiedä sinusta, mutta parhaat jouluruokamuistoni liittyvät varmasti lämpimän juuri valmistetun piparitaikinan syömiseen. Kyllä se yön yli jääkaapissa huilinut kylmä taikinakin seuraavana päivänä maistuu (sillä pitäähän niille reunoille, jotka piparimuoteista jäävät tähteeksi, jotain tehdä!), mutta siinä juuri lämpimään mausteiseen siirappi-voi-seokseen huljautetuissa vehnäjauhoissa ja kananmunissa on uskomattoman upea maku. Tosin sillä siirappi- ja voimäärällä passaa ollakin! Mutta joulu on kerran vuodessa vaan... 

Näissä pipareissa siirapin roolin ottaa aromikkaan makea tuore taateli, voita sen sijaan esittävät siemenet ja maapähkinävoi. Mausteet ovat ennallaan alkuperäisestä reseptistä - tosin lisää toki ripaus pomeranssinkuorta ja neilikkaa, mikäli ne kuuluvat pipareihisi ja niitä kaapista löytyy! Itse olisin ehdottomasti laittanut niitä, jos olisin muistanut niitä kaupasta ostaa... 


Vatsaystävälliset raakapiparkakut
6 tuoretta taatelia (tai n. 1 dl löyhästi pakattuna kuivattuja mehukkaita taateleita)
1 rkl mantelijauhetta
2 rkl auringonkukansiemeniä
2 rkl pellavansiemeniä
1 rkl maapähkinävoita tai muuta pähkinävoita *

3/4 tl kanelia (tai maun mukaan)
1/4 tl inkivääriä
1/4 tl kardemummaa

* Jos raakastatus on sinulle tärkeä, käytä paahtamatonta; maun kannalta suosittelen paahdettua.

Jos taatelisi ovat mehukkaita, niitä ei ole välttämätöntä liottaa (kuivalta tuntuvia taateleita kannattaa liottaa kylmässä vedessä puoli tuntia, valuta vedet pois ennen käyttöä). Poista kivet taateleista, mikäli käytät tuoreita. Blendaa taatelit, mantelijauhe, siemenet, maapähkinävoi ja mausteet sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi massaksi, jos haluat autenttisempia pipareita, ja vähemmän tasaiseksi massaksi, jos tykkäät hampaissa rouskuvista pellavansiemenistä (kuten minä, siispä kuvan piparit ovat "sattumaisia").

Pyörittele palloiksi, jos haluat piparitaikinapalloja, tai taputtele käsin leivinpaperilla päällystettyyn pieneen vuokaan ohuehkoksi levyksi. Pakasta noin 15 minuuttia (mutta älä kauempaa), jotta taikinan käsiteltävyys paranee. Leikkaa piparimuotilla tai veitsellä haluamiasi kuvioita taikinalevystä. Älä lado pipareita päällekkäin, sillä ne tarttuvat toisiinsa! Säilytä sekä pallot että piparit jääkaapissa kannellisessa rasiassa.      


maanantai 11. marraskuuta 2013

Herkuista herkuimmat - syksyn top vitonen

Joskus on mukava reflektoida taaksepäin, että mitäs sitä tänä syksynä onkaan tullut tehtyä. En edes muistanut, miten monta suosikkiani onkaan saanut alkunsa vasta näiden kolmen viime kuukauden kuluessa!

1. Korvapuustipannarit - nykyinen suosikkiaamupala kaura- tai tuorepuuron ohella! Täydellinen aamutreenin jälkeinen energiabuusti, jonka jälkeen on helppo aloittaa päivä hymyssäsuin!



2. Keksijäätelö kinuskikastikkeella - eikä enää tarvitse surra, että Ben&Jerry'sit sulaa matkalla kaupasta kotiin! Taateleista keitelty tahmea kinuski ja kookosmaidosta surruutettu vaniljajäätelö kaurasta ja banaanista taiottujen, carobilla maustettujen keksien hellässä huomassa... pseudotaiteellinen esillepano on täysin vapaaehtoinen!



3. Banaanileipä sekä banana bread -muffinit - ah miten kypsistä banaaneista saakin loihdittua makeita herkkuja täysin ilman lisättyä sokeria tai vain hyppysellisellä inkkarisokrua/hunajaa! Näitä on syöty koko syksy välipalaksi, aamupalaksi, kahvin kanssa ja iltapalaksi jogurtin sekaan murennettuna. Olo on kuin banaanifarmarilla kun keittiön joka nurkasta löytyy eri kypsytysvaiheessa olevia banaaneja...  



4.  Pekaanipiirakkapallerot - kaksi raaka-ainetta, täydellinen makean ja rasvaisen liitto... score! Lisää ripaus kanelia ja suolaa, jos olet sillä tuulella, ja herkku paranee entisestään. Joulun lähestyessä en välttelisi myöskään pientä ripausta kardemummaa, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssinkuorta... mmm, piparkakkutaikinaa! Makuasioista ei voi kiistellä, mutta piparkakkutaikinaa parempaa herkkua ei olekaan, vai kuis?



5. Pähkinäiset suklaamoussekupit - himppusen fiinimpi herkku tilanteisiin, joissa esillepanolla on merkitystä. Annos kasviksia kaupan päälle! Älä ole huolissasi avokadosta ja banaanista - et tule maistellessasi edes muistamaan, mitä sitä tulikaan mousseehen laitettua! Kahvipannu vaan porisemaan, ja pian huushollissasi on joukko suklaasta huumaantuneita onnellisia vieraita, joita saat hätyytellä poistumaan residenssistäsi! 



Tässä postauksessa on luvattoman monta huutomerkkiä (sain laskutoimitukseni tuloksesta 12... päädyitkö samaan lukemaan?), mutta minulla on taipumus innostua herkuista puhuttaessa. Herkullinen syksy tämä on nimittäin selvästi ollut, enkä odota yhtään sen vähempää tulevalta talvelta! Piparkakkuinspiroituneet herkut, täältä tullaan...

Mitkä ovat olleet omia lempireseptejäsi/-ruokiasi tänä syksynä? Oletko joskus kokeillut jotain reseptiäni? Oliko se floppi vai menestys? 

torstai 7. marraskuuta 2013

4 raaka-aineen myslipatukat kiireiseen elämänmenoon


Puuh, joko syksyn kiireet ovat tainnuttaneet teidätkin? Minusta aina tuntuu, että juuri nämä syksyn viimeiset viikot ennen joulua ovat vuoden kiireisimpiä - siis jo ennen kaikkea sitä joulunvalmisteluhärdelliä, joka sekin piakkoin pitäisi aloittaa.

Onneksi on sentään hyvät eväät. Pitkät päivät juosten menosta toiseen kolmen kassin kanssa (kyllä, mukana raahattava tavaramäärä on yllättävän hyvä indikaattori sille, miten pitkä päivä edessä häämöttää) vaativat usein kannettavia välipaloja, jotka eivät muussannu laukun pohjalle kuten banaanit tai vaadi jääkaappia kuten maitorahkapurkit.

Itse en kuitenkaan fanita kovinkaan makeita välipaloja, kun tarkoitus on saada vain vatsa tyytyväiseksi seuraavaan istuen rauhassa nautittavaan ateriaan asti - kyllä herkut on kivempi syödä rauhassa sitten, kun syömiseen ehtii oikeasti keskittyä. Siksi nämä myslipatukat eivät ole kovinkaan imeliä, ainoastaan hienoisen makeita banaanista ja mahdollisista sattumista. Itse laitoin joukkoon vähän vapaavalinnaisia ainesosia - ripauksen kanelia, inkivääriä ja kardemummaa - päästäkseni jo hieman jouluiseen tunnelmaan ehkäpä. 

Kiireessä ei ole mitään ihannoitavaa, itse asiassa haluaisin välttää sitä niin hyvin kuin suinkin voin, mutta silloin tällöin sille ei vaan voi mitään. Muistakaahan tekin kuitenkin välillä ottaa omaa aikaa ja hengähtää kiireiden keskellä. Joululomakin tuntuu mukavemmalta, jos siihen ei kaadu puolikuolleena, jolloin ei jaksa tehdä mitään kuin maata sängyssä Lumiukkoa katsoen ja syödä rasiakaupalla konvehteja.

Tosin sekään ei ole yhtään huono idea, näin tarkemmin ajatellen.    



Myslipatukat (4 kpl)
1/2 dl cashew-pähkinöitä (tai muita pähkinöitä)
1 rkl maapähkinävoita
1/2 pieni banaani
2 dl mysliä *

vapaavalinnaisia:
1-2 tl intiaanisokeria
30 g tummaa suklaata rouhittuna
kuivattuja hedelmiä tai marjoja paloiteltuna
kourallinen pähkinöitä paloiteltuna
1 rkl raakakaakao- tai carob-jauhetta
1/2 tl kanelia, 1/4 tl jauhettua inkivääriä ja 1/4 tl kardemummaa 

* Käytin Axan hedelmä & pähkinä -luomumysliä, jossa ei ole lainkaan lisättyä sokeria.

Liota pähkinöitä vedessä ainakin puoli tuntia. Valuta vedet pois ja aja pähkinät tasaiseksi sauvasekoittimella, lisää maapähkinävoi ja banaani ja sauvasekoita taas tasaiseksi. Lisää mysli ja sekoita lusikalla tasaiseksi. Kääntele joukkoon haluamasi vapaavalinnaiset mausteet. Lusikoi seos leivinpaperilla vuorattuun pieneen neliönmuotoiseen astiaan/vuokaan ja painele lusikalla tiiviiksi 1 cm paksuiseksi levyksi. (Jos vuokasi on iso, muodosta seoksesta vuokaa pienempi neliö, ettei patukoista tule liian ohuita.) Pakasta ainakin 20 min ennen leikkaamista neljäksi myslipatukaksi ja kääri esimerkiksi folioon tai kelmuun. Voit myös jättää pakastamisen väliin ja pyöritellä taikinasta palleroisia.

Säilytä jääkaapissa ennen kassiin nappaamista aamulla. Patukka säilyy kuljetuksessa muodossaan parhaiten, jos laitat kelmuun käärityn patukan vielä pienen muovirasian sisään, mutta tämä ei ole välttämätöntä. 

Uskoisin, että näistä tulisi herkullisia myös paistamalla 175 asteessa noin 15-20 minuuttia, mutta en ole vielä toistaiseksi testannut!

Odotatko sinä jo joulua? 


perjantai 1. marraskuuta 2013

Anna äänesi kuulua

Ilokseni ja ihmetyksekseni huomasin, että olen ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Ruoka-kategoriassa! Suurella lämmöllä kiitän siis sinua, joka minut mukaan ilmoitit!


Blogini on toki pieni tekijä muiden hienojen ehdokkaiden joukossa, mutta ilahdun toki jokaisesta äänestä, joka minulle mahdollisesti annetaan. Voit siis äänestää haluamiasi Muoti-, Kauneus-, Lifestyle-, Sisustus- ja Ruoka-kategorioiden suosikkejasi täällä! Äänestysaikaa on 10.11. saakka. Antamalla äänesi voit osallistua 5 kahden hengen lippupaketin arvontaan, jonka voittajat pääsevät mukaan 16.11. klo 19 järjestettävään Inspiration Blog Awards -juhlaan Klaus K Living Roomiin.