torstai 29. toukokuuta 2014

Merelliset murkinat ja tarinatuokio rannalta

Jos lopetit tonnikalan syömisen kokonaan muutama vuosi takaperin, kun tonnikalan eettisyydestä keskusteltiin kovasti julkisuudessa, voit  nyt ehkä hieman hengähtää ja harkita loihtivasi jälleen herkullisia tonnikalasalaatteja ja -voileipiä.

Kävin nimittäin PR-toimisto Sugar Helsingin toimistolla uusien John West -tonnikalatuotteiden lanseeraustilaisuudessa ja sain vähän eettisesti pyydettyä, parhaista paloista pilkottua tonnikalaa mukaani. Niistä pykäisin pientä piknik-evästä, josta kerron lisää pienen kesätarinan jälkeen...


Kuumat kelit ovat tältä saralta jo ohi, mutta optimisti odottaa jo seuraavia helteitä ruskettuneita paljaita käsivarsia, värikkäitä kesämekkoja ilman rempseää nahkarotsia (look joka näyttää muiden päällä niin coolilta) sekä monituntisia piknikejä puistossa kera sellaisen innostuneen naurun- ja puheensorinan, jollaista sadepäivänä ei vaan kuule. 

Näitä herkkuleipiä voi tosin syödä muulloinkin, vaikkapa sisätilapiknikillä olohuoneen matolla synkkänä sadepäivänä kuten tänään.

Pakko tosin myöntää, että itse nautin kyseistä piknik-evästä rannalla viime viikonloppuna vajaan kolmenkympin helteessä hiekkaa varpaissa ja Amerikan Elleä lukemistossa. Poltin selkäni, sillä parin vuoden tauko hiekkarannalla käynnistä sai minut tyhmän unohtamaan aurinkorasvan tärkeyden. Järvisuomalaisen nenään rannalla häilyvä meren suolainen tuoksu on aivan uskomaton, ehkäpä se ja tämä sangen merellinen herkkuvoikkari sumensivat arvostelukykyni. 

Jollakulla oli mukana ghetto blaster, ja vaikka sen jumputus ja jopa meren tuoksun ylitse kantautuva oluen katku ärsyttivät ehkä hetken, olin lopulta niin sereenissä mielentilassa, etten antanut sen häiritä. Olihan lauantai, aurinko paistoi täydeltä terältä, takana oli onnistunut juoksulenkki ja edessä koko loistava tulevaisuus. 

(Näin siis sanoisin, jos tämä olisi Julia Robertsin ja Hugh Grantin tähdittämä romanttinen komedia. Oikeasti edessä oli lähinnä lisää lahnaamista rannalla sekä vähän lisää hyvää ruokaa.)

Kaiken kaikkiaan: itse nautittavan ruoan herkullisuuden lisäksi ruokailuhetken paikka ja seura ja koko tunnelma tekevät herkkuaterian. Tiedäthän, ulkona kaikki ruoka maistuu paremmalta, samoin nälkäisenä tai pitkän tauon jälkeen. Siksipä tonnikala maistuu nyt erityisen hyvältä ainakin minun suussani.     


Oliiviset tonnikalapihvit (6-8 kpl)
2 prk John West -tonnikalaa vedessä [1 prk=102 g tonnikalaa ilman nestettä]
1 kananmuna
4-5 rkl jauhoja, esim. kaura tai speltti
2 tl mustaa tapenade- eli oliivitahnaa
1 tl hunajaa
Tabascoa maun mukaan (itse laitoin noin 1 tl)
nippu tuoretta tilliä (tai 2 tl kuivattua)
pieni nippu tuoretta basilikaa (tai 1 tl kuivattua)
mustapippuria myllystä

paistamiseen:
rypsiöljyä

Hienonna tilli ja oregano aivan pieneksi, jos käytät tuoreita yrttejä. Sekoita kulhossa kaikki pihveihin tulevat ainekset. Koostumuksen tulisi olla melko kiinteä, jotta saat muotoiltua massasta ohuehkoja pihvejä käsissäsi. Paista pihvit öljyssä kullanruskeiksi noin 3-5 minuuttia per puoli ja käännä; paista toinenkin puoli.    

Patonkien kokoaminen:
täysjyväistä maalaispatonkia
maustamatonta tuorejuustoa
hunajaista Dijon-sinappia (tai muuta makeaa sinappia)
pitkään kypsytettyä Cheddar-juustoa
omenaa ohueksi suikaloituna
salaatinlehtiä
tonnikalapihvejä (2 kpl per leipänen)

Halkaise patonki ja pilko sopiviksi annospaloiksi. Levitä väliin tuorejuusto ja sinappi sekä kanta- että päällyspuolelle ja leikkaa väliin juustoa. Pinoa kantapalojen päälle omenaa ja salaatinlehtiä maun mukaan ja kruunaa lopuksi tonnikalapihveillä. Paina päälle kansipala ja pakkaa patonki halutessasi esimerkiksi leivinpaperiin tai tyhjään Punnitse & Säästä -pussiin. Siinä on vaan sellaista tunnelmaa ja retkeilyn meininkiä, vaikkei olisikaan menossa piknikille omaa ruokapöytää pidemmälle!


  

Sain John West -tonnikalaa (ja tuon tyylikkään kierrätysmateriaalista tehdyn kapteenin lätsän!) ilmaiseksi, mutta muuten minua ei ole rahallisesti kompensoitu tästä postauksesta. Tykkäsin tonnikalan paremmasta rakenteesta (erityisesti öljyversio oli mukavan kiinteä salaatteihin), minkä lisäksi eettisemmän vaihtoehdon tuleminen valikoimiin on aina hyvä asia, etenkin kun kysymys ei ole pelkästä green washingistä vaan konkreettisista asioista, joilla on  oikeasti merkitystä kalastuksen kestävyydelle ja merien säilymiselle. Lue lisää tuotteesta sekä sen saamasta MSC-sertifikaatiosta sekä delfiini- ja kalakantaystävällisemmästä pole and line -kalastusmenetelmästä John Westin sivuilta.

Tässä postauksessa olen luultavasti tehnyt Suomen ennätyksen anglinismien käytössä ja finglishin viljelyssä. Veri sori I äm, dear kielitoimisto.

6 kommenttia:

  1. Pirkaltakin löytyy MSC-tonnaria! http://www.k-ruoka.fi/pirkka-tuotteet/pirkka-tonnikalapalat-oljyssa-185130g-msc/

    Itse ei ole vielä tullut maistettua kun k-kauppoja ei ole lähipiirissä, mutta pitää kokeilla asap!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, niinpä näkyy olevan! Kiitos tästä vinkistä, tuotakin pitää maistella mikäli joskus K-kauppaan eksyy (harvemmin tulee itsenikin käytyä) :)

      Poista
  2. Harmi ettei eettisyys vähennä tonnikalan harmillisen korkeiksi rikastuneita elohopeapitoisuuksia, kun ravintoketjun huipulla elelee :( Ei viitsi paria kertaa kuussa enempää syödä, ja toki MSC-kaman hinnatkin auttavat pysymään rajoissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei hyvä pointti! Tätä en ole pahemmin ajatellutkaan, mutta toisaalta elohopeapitoisuudet taitavat monissakin kaloissa (jopa kotimaisissa) olla aika korkeat? Tosin pikkukalat, ahvenet jne., varmaan olisivat tässä parempia valintoja.

      Eettisyyskin on toki suhteellinen käsite, joten sitäkään en halua liiaksi alleviivata, ettei kukaan muhun suutahda :)

      Poista
  3. MSC-merkitty tonnari on myös WWF:n kokoaman kalaoppaan mukaan eettistä kalaa. Ei siis ole kyse vain yritysten viherpesusta, aivan kuten bloggaaja totesi. Niitä on tosiaan nykyään useammilla valmistajilla ja kaupoilla. PItkään on kerrottu jo mainittujen lisäksi mm. Lidlinkin myyvän MSC-tonnaria.

    Tuo (päivitettävä) kalaopas on kiinnostavaa luettavaa. Itse ainakin olen yllättynyt joistakin kotimaisista kaloista ja niiden kantojen käytön eettisyydestä. http://wwf.fi/mediabank/6013.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kalaoppaan linkkaamisesta! Hyvä myös tietää, että useammalla merkillä tuota MSC-tonnaria jo löytyy, vaikka aika harvoin tulee loppujen lopuksi sitä syötyä :) Kyllä purkkipavut ovat itselleni vieläkin mieluisampaa pikaruokaa!

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.