tiistai 25. helmikuuta 2014

Se toinen elämän mullistava leipä


Tein ihan järisyttävän hyvää siemenleipää tässä yhtenä päivänä.

En sitä hypetettyä alkuperäistä elämän mullistavaksi leiväksi nimettyä herkkuleipää, mutta jonkin verran samantapaista, ehkä hieman arkisempaa ja nopeampaa ja silti lähes yhtä spektaakkelimaista leipää kuitenkin. 

Elämän mullistavaa siksi, että leipään ei käytetä lainkaan kohotusaineita, se on 100-prosenttista täysjyväistä ja valmistuu noin puolessa tunnissa. Siinä kolme hyvää syytä tehdä tätä!

Neljäs on tietysti se, että tämä on herkullista. 

Jos pidät höttöisestä ja kepeästä leivästä, tämä ei ehkä kuitenkaan ole sinun juttusi. Kohotusaineettomuuden takia tämä leipä on tiivistä, rouhevaa ja kokojyväistä herkkua, joka tarjoaa siemensattumia jokaisella haukkauksella.

Yrttinen vivahdus tekee intensiivisestä mausta hieman raikkaamman ja monivivahteisemman, mutta yrtit voi jättää halutessaan poiskin (etenkin jos tahtoo nauttia leipää makeiden lisukkeiden kera). Myös siementen kanssa voi alkuperäisen reseptin loihtijan mukaan leikitellä, mutta itse uskoisin, että joko chia-siemeniä (kuten alkuperäisessä reseptissä) tai pellavansiemeniä on ainakin hyvä käyttää niiden nesteen kanssa geeliytymisominaisuuden vuoksi. Nuo pikkukaverit nimittäin pitävät tätä leipää kasassa.

Tämä leipä on herkullista vaikka sellaisenaankin tai oliiviöljyyn dipattuna. Muita täydellisiä kumppaniehdokkaita ovat ehdottomasti hummus ja muut paputahnat, avokadosiivut, pitkään kypsytetyt voimakkaat juustot sekä salaatinlehdet ja ohuet porkkanasiivut oliiviöljylorauksen kera.

Itsehän nautiskelin leipää ensin banaanisiivuilla päällystettynä ennen kuin hoksasin, ettei yrttinen leipä välttämättä ole aivan parhaimmillaan makeiden päällysteiden kera. En kyllä ihan vakuuttunut vielä tinjamin ja basilikan yhteen sopimisesta banaanin kanssa...

Resepti muokattu Oh She Glows -blogin Super Power Chia Breadista.

Täysjyväinen hiivaton siemenleipä (10 tuhtia palaa)
1 dl + 1 rkl kaurahiutaleita
1/2 dl + 1 rkl kokonaisia tattarisuurimoita (tai kaurahiutaleita)
1 dl pellavansiemeniä (tai chia-siemeniä)
1 dl auringonkukansiemeniä (tai kurpitsansiemeniä)
1 tl ksylitolia (tai sokeria)
1 tl kuivattua basilikaa
1/2 tl kuivattua tinjamia
1/2 tl merisuolaa
2 dl + 3 rkl vettä

Tee kaurahiutaleista ja tattarisuurimoista sauvasekoittimella jauhoa siinä korkeassa kapeassa astiassa, joka tulee sauvasekoittimen mukana. Lisää muut kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi - aluksi seos vaikuttaa vetiseltä, mutta kuivat aineet imevät nesteen nopeasti jatkaessasi hämmentämistä.

Päällystä neliön mallinen uunivuoka (esim. lasagnevuoka, itselläni 20x18cm mutta isompaan saisi ohuemman lopputuloksen - miksei myös leivinpaperilla päällystetty uuninpelti sopisi paistoalustaksi) leivinpaperilla ja kaada taikina vuokaan. Levitä tasaiseksi. Ripottele pinnalle hieman lisää suolaa, basilikaa ja tinjamia halutessasi. Paista uunissa 175 asteessa noin 25-30 minuuttia, kunnes leipä tuntuu kiinteältä koskettaessa.

Alkuperäinen resepti kehottaa antaa jäähtyä ensin vuoassa 5 minuuttia ja sen jälkeen vielä ritilällä 5 minuuttia, mutta itse en malttanut. Leipä leikkaantuu hyvin jo lämpimänä ja maistuu sekä uunituoreena että hieman levänneenä. Säilytän itse leipää huoneenlämmössä pussitettuna - säilyy alkuperäisen reseptin mukaan 2-3 päivää parhaimmillaan, joten loput voi huoletta pakastaa.


Haluaisitko ehkä sittenkin kuohkeaa, ilmavaa leipää, mutta et jaksaisi vaivata taikinaa? Kokeile New York Timesin alunperin julkaisemaa kulttileipää no-knead breadiä, jonka täysjyväisempi versio on ihanan rapeakuorista ja maukasta herkkua.     

torstai 20. helmikuuta 2014

Helppo suklaakastike jonka tarvitset elämääsi

Tiedättehän elämä on kuin suklaakastike.

(Olen jo aiemmin väittänyt, että elämä on kuin suklaamuffini. En aio syödä sanojani vieläkään.)


Sen voi joko ottaa raskaasti...


...tai sen voi ottaa kevyesti.

Kun elämä kolhii, päivästä päivään on harmaata eikä aurinko suostu pilkahtamaankaan, kengät ovat koko ajan märät ja hiukset lytyssä pipon alla, ensin sataa räntää ja sitten vettä ja sitten taas räntää (helmikuussa?!) ja kun viimein saan itseni pitkästä aikaa ylös, ulos ja lenkille, lenkkipolku onkin kuin luistelurata, joten tervetuloa nyrjähtynyt nilkka... tai suosiolla takaisin kotisohvalle.   

Milloin lisää suklaata on muka ollut huono asia?
Siispä, silloin kun päätät ottaa elämän koettelemukset kevyemmin, tämä suklaakastike on aika kelpo kamu. Kolme raaka-ainetta, ja koossa on arkinen, vähän eloa leivonnaisiin, mukikakkuihin tai proteiinipannareihin tai vaikkapa ihan aamupuuroon loihtiva suklaasoossi. Lisää vähän maapähkinä- tai mantelivoita, ja lopputuloksena onkin jo paljon juhlavampi suklaapläjäys. 

Vinkki: tämän kastikkeen arkisempi versio pelastaa aamusi, kun maapähkinävoipurkki ammottaa surullisena tyhjyyttään.

Vinkki numero 2: entistä parempi aamustasi tulee, jos yhdistät pähkinävoisilmän taiteellisen suklaakastikenoron kanssa. Match made in heaven - eikä tätä konseptia varmasti tarvitse selitellä sen enempää.   


Suklaakastike
2 rkl tummaa kaakaojauhetta tai raakakaakaojauhetta
n. 4 rkl maitoa
1-3 tl hunajaa, maun mukaan (itse laitan enintään 1 tl, jolloin lopputulos ei ole super makea)
(1 rkl maapähkinä- tai mantelivoita)

Lusikoi kaakaojauhe pieneen kulhoon tai mukiin. Lisää maitoa ruokalusikallinen kerrallaan sekoittaen aina niin kauan, kunnes kaakaojauhe ja maito ovat aivan tasaista seosta: aluksi koostumus on hyvin tahnamainen, nestettä lisätessä koostumus ohentuu. Lisää maitoa kunnes seos on kastikemainen - voit laittaa vähemmän tai enemmän nestettä oman mieltymyksesi mukaan. Lisää hunaja (ja maapähkinävoi) loppuvaiheessa ja sekoita tasaiseksi.

Kastike säilyy jääkaapissa ainakin kolme päivää. Koostumus paksunee jääkaapissa, joten voit lisätä tilkan maitoa seuraavalla käyttökerralla.  


Voin postata myös mukikakun reseptin, jos raikkaita aamupalavaihtoehtoja kaivataan. Halusin kuitenkin antaa tälle suklaakastikkeelle sen ansaitseman oman postauksen!

tiistai 18. helmikuuta 2014

#houseofcards #valentinesday #dinner

Minut kutsuttiin blogin kautta Netflix Suomen järjestämälle House of Cards -ystävänpäiväillalliselle. Ihanan illallisen oli loihtinut viimeisimmän Top Chefin voittaja Teemu Laurell, jonka House of Cards -sarjan teemaisesta menusta pääsimme nauttimaan ennen sarjan toisen tuotantokauden ensimmäisen jakson korkkaamista.


Rekvisiittaan oli panostettu: House of Cards -teemaiset ystävänpäiväkortit ja -namuset koristivat kauniisti katettua pöytää. Lukiko teidänkin ystävänpäivän sydännamuissa "Hunt or Be Hunted?" tai "No Comment"? Ei taida kuitenkaan olla ihan tusinatuote.


Alkudrinkiksi Eeva Kolun reseptillä valmistettu veriappelsiininen Bloody Mary - totta kai sopien tämän poliittisen sarjan raakaan maailmaan kuin nenä päähän! Drinkki oli muuten aivan erinomainen: makuyhdistelmä on raikas ja hyvällä tavalla erikoinen.

Alkupalaksi friteerattua jättikatkarapua ja mangolta, kookokselta ja limetiltä maistuvaa seitinohutta riisinuudelia. Lyhyestä virsi kaunis: sanon siis vain nam!

Pääruoaksi täydellisesti valmistettua, suorastaan kielen päälle sulavaa pihviää, makeaa juurespyrettä ja täydellisesti napsahtavia vihreitä papuja. Olin myyty, varsinkin noiden papujen takia. Mikään ei ole niin kamalaa kuin ylikypsät vihreät pavut, mutta nuo olivat aivan ihanan rapsakoita!

Jälkiruoka numero uno toisteli alkuruoan nuudeleiden eksoottisia makuja seuranaan myös passionhedelmäistä raikkautta ja pähkinäistä kreemiä. 

Tässä vaiheessa oltiinkin jo niin autuaassa ruokakoomassa, että jälkiruoka numero kaksi - suklaisia komponentteja lautasen täydeltä taivaallisen suolakaramellijäätelön kera - taisi jäädä kaikilta kuvaamatta.

 Kuva: Netflix

Toista jälkkäriä nauttiessa alettiin myös syventyä House of Cardsin katsomiseen. Kyseessähän oli minulle täysin uusi sarjatuttavuus, joten ensimmäistä tuotantokautta katsomatta sukeltaminen sarjan ihmissuhdeviidakkoon ja poliittiseen peliin jätti minut tietysti hiukkasen ulkopuoliseksi sarjan maailmasta. Netflix tarjosi minulle ystävällisesti kuitenkin mahdollisuuden tutustua sarjaan vielä kotoa käsin, joten aion vielä paremmalla ajalla perehtyä sarjaan rauhassa.

Spoilaamatta sarjan tapahtumia haluan vain sanoa, että ensimmäinen jakso oli sangen yllättävä, jopa tällaiselle ensikertalaiselle. Näyttelijät vaikuttavat osaavilta ja uskottavilta eikä käsikirjoitustiimi pelkää olla miellyttämättä katsojaa koko ajan - laatusarjan merkkejä siis ilmassa.

Kuva: Netflix

Haluan kiittää Netflix Suomea kutsusta, ihanasta illasta sekä tutustuttamisesta tähän mainioon sarjaan! Lisäksi kiitän Teemu Laurellia suussasulavasta ateriasta sekä käytännön järjestelyistä illallisella vastannutta Viestintätoimisto CoCommsia upean, viihtyisän ja kotoisan tunnelman luomisesta. Ei sovi unohtaa myöskään mahtavaa seuraa, jonka hauskoista jutuista ja ylenpalttisesta naurusta illan aikana jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Illasta jäi herkullisia muistoja.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Sydämelliset mustikka-juustokakkupannarit

Tee jollekulle tärkeälle näitä pannareita, ja saat ikuisen ystävän.


Vain aivan erityisen ihmisen kanssa raaskii jakaa nämä herkulliset pannarit, joissa yhdistyy kookosjauhon kuohkeuttama pannukakku, mustikoiden makea mehukkuus sekä kuorrutteen juustokakkumainen kermaisuus.   


En voi vastustaa näitä pannukakkujen läpileikkauskuvia. Tummansiniset sattumat pannareissa, joita en kerrankin onnistunut edes polttamaan, sekä hempeän vaaleanvioletti kuorrutus -  esteettistä ja herkullista!

Siellä ne on, nätissä rivissä kuin helminauha, mustikkakatras valtoimenaan lautasen reunalla. Kyllä niitä elokuisessa metsässä hiki selässä ja eväsruisleipien kuvat verkkokalvoilla kovasti poimittiinkin. Hypittiin pientareelta toiselle, tähysteltiin parhaita apajia, ihmeteltiin noita suuria mollukoita. Ja tietysti maisteltiin koko ajan ihan suu sinisenä. Parhaimmillaan ne vitamiinit ovat suoraan puskasta, ja pitäähän se tuote nyt koemaistaa, vai miten ne kootut selitykset nyt meni...

Kyllä nyt helmikuinen meikä kiittää viime elokuista meikää: kelpo työn teki.     


Seuraa ilouutinen kaikille aamuvirkkuutta kammoksuville: vaikka pannareiden paisto aamusta on jokaisen mieltä lämmittävä uroteko, ovat nämä pannukakut parhaimmillaan edellisenä iltana paistettuna ja jäähdyttyään kuorrutettuna. Koko keko vain lautasella jääkaappiin yön yli löhöämään, ja seuraavana aamuna kuorrutus onkin kostuttanut pannareista erityisen meheviä ja saanut entistäkin juustokakkumaisen rakenteen ja maun.

Makeutusta - esimerkiksi ripauksen steviaa, ksylitolia tai vaikkapa vähän hunajaa - voit lisätä taikinaan mielesi mukaan, jos pidät makeasta. Myös kuorrutusta voit makeuttaa niin kuin makunystyräsi parhaaksi katsovat. Itse en makeuttanut taikinaa enkä kuorrutusta, koska en kaipaa kovin imelää herkkua aamupalaksi. Lisäksi mustikat ja banaani kyllä hoitavat maun puolesta omasta mielestäni homman kotiin.   

Jos tällä kertaa pääset syömään tämän kaksinkertaisen annoksen pannareita aivan itseksesi, älä huolestu, sillä pannarit säilyvät hyvin jääkaapissa vuorokauden ylikin. Ohjeen voi toki myös puolittaa halutessaan, jolloin kuorrutus kyllä kannattaa valmistaa haarukalla tilsimällä sauvasekoittimen sijaan. Lupaan, että se on hyvää varsinkin, kun yksin syö!  

Sydämeenhän mahtuu vain yksi ämmä... nimittäin mustikka. ♥ 

(Ja ehkä vähän myös maapähkinävoi...)


Mustikka-juustokakkupannarit (2 annosta)
1/2 banaani
2 kananmunaa
4 rkl kaurahiutaleita
1 rkl herneproteiinijauhetta (tai muuta maustamatonta tai vaniljanmakuista)
1 rkl kookosjauhoa
(ripaus steviaa tai muuta makeutusta)
1 tl leivinjauhetta
n. 2-3 rkl maitoa tai vettä
kourallinen jäisiä pakastemustikoita

paistamiseen:
rypsiöljyä 

kuorrutus:
1/2 dl pakastemustikoita
1/2 dl (pienirakeista) raejuustoa
1/2 dl maitorahkaa
(1/2 tl vaniljajauhetta)
maun mukaan makeutusta, esim. hunajaa, steviaa tai ksylitolia

Muussaa banaani pienessä kulhossa. Sekoita joukkoon loput aineet mustikoita lukuun ottamatta. Kun taikina on tasainen, lisää mustikat ja sekoita nopeasti - älä sekoittele liikaa, etteivät mustikat värjää taikinaa.

Lämmitä öljy pannulla ja paista keskilämmöllä (3/6) kahdessa erässä yhteensä kahdeksan pientä pannaria. Käännä pannarit noin 3-4 minuutin paiston jälkeen tai kunnes pinta kuplii. Paista vielä 2-3 minuuttia kääntämisen jälkeen.

Tee kuorrutus sulattamalla pakastemustikat kattilassa tai mikrossa. Lisää pieneen kulhoon mustikat, raejuusto, maitorahka ja haluamasi makeutus ja sauvasekoita tai tilsi haarukalla tasaiseksi. Kokoa pannareista torni levittämällä kuorrutusta pannareiden väliin. Nauti esimerkiksi lopun banaanin, mustikoiden, ceylon-kanelin ja auringonkukansiementen sekä tietysti ihanan ystävän tai mielitietyn kera. Suosittelen myös hyvää, rauhassa nautittua kahvi- tai teekupposta - mutta erityisesti kahvikupposta - näiden kanssa.


Muita maistuvia pannareita ystävänpäivän kunniaksi: (tuplaamalla reseptin saat hyvän kaverusannoksen)
Omenapiirakkapannarit
Browniepannarit piparikermalla
Korvapuustipannarit

Muita ystävänpäivän suosikkiherkkutärppejä: 

Kavereiden kanssa nautiskeltavaksi:
Takuuvarma suklaapommi: Chick-browniet ABC-kuorrutuksella
Kuin söisi cookietaikinaa terveellisemmässä muodossa: Cookiepallerot

Romanttisen (tai ihan minkälaisen vaan) illallisen jälkiruoaksi:
Lempikakku parin kesän takaa: Piparminttuinen suklaamoussekakku pähkinäpohjalla
Tämäntalvinen hittikakku omassa keittiössäni: Sokerittomat ja viljattomat mukikakut

Itsekseen nautiskeluun:
Herkullisin ja taiteellisin jäätelökeksiluomukseni: Carob-keksisandwich vaniljajäätelöllä ja kinuskikastikkeella (aka who needs Ben&Jerry's)

Ystävänpäivää vietetään tänä perjantaina 14.2. Viettäkäähän oikein ihana ystävänpäivä!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Marjakakun salatut elämät

Sanoisitko ei tämän näköiselle kermavaahtokeolla päällystetylle palalle mehevää, rasvaista marjakakkua?


Entä sanoisitko ei tämän näköiselle kakulle, josta löytyy pari desiä valkoisia suuria papuja, kaurahiutaleita, mantelilastuja, banaania ja kananmunaa ja joka on höystetty keolla pakastettua, sauvasekoitettua banaania?


Seuraa viikon tietovisa.

Tässä kakussa ei maistu:
a) pavut
b) banaani
c) kaurahiutaleet
d) mikään edellä mainituista

Mitä veikkaisitte?

Ehkä ei ole reilua pitää teitä jännityksessä. Sanoisin, että a ja c toteutuvat ehdoitta, ainakin oman makuaistini mukaan. B niin kuin banaani voi riippua osittain banaanin kypsyysasteesta - itse käytin poikkeuksellisesti keltaista banaania, joka ei ainakaan maistunut läpi, ruskeapilkkuinen saattaa hienoisesti maistua, mutta tarjoaa toisaalta makeamman lopputuloksen. Daniel se siis on, jos vaan banaanisi ei ole kovin sokerinen.

Tässä kohdin postauksiani on yleensä joku hehkutusosio, miten mahtavaa tekemäni herkku onkaan. En sanoisi niin, jos en tarkottaisi sitä, mutta - minä en voi maistaa kuin omilla makunystyröilläni. Jos minusta jokin on hyvää, ei se välttämättä kaikkien mielestä ole. En minäkään pidä voi- tai lehtitaikinasta enkä monista muistakaan sokeri-voi-vehnäjauho-herkuista, koska loppujen lopuksi ne ovat usein aika tylsän ja yksitoikkoisen makuisia.

Siksipä haluan todeta, että kyllä, minusta papu-kaurahiutale-banaani-piirakkapohja on erittäin maukasta. Pohjan maku on pehmeän viljainen ja kevyen mantelinen, ja kirpsakat marjat (itse käytin mustikoita ja puolukoita) täydentävät makua hyvin. Jonkun toisen mielestä tämä voi olla täyttä roskaa, kuten kaikki muutkin reseptini. Lisäksi kannattaa käyttää omia aivonystyröitään: jos "jäätelö" on tehty pakastetusta banaanista, se mitä todennäköisimmin maistuu pakastetulle banaanille, tosin melko kermaiselle joka tapauksessa.        
 

Ennakkoluulot. Ne järjestävät sekasortoista ja ylenpalttista maailmankirjoa mielessämme helpommin hahmotettaviin palasiin. Tiedäthän, pavuista tehdään suolaisia ruokia - tai korkeintaan mustapapubrownieta - banaania syödään välipalaksi kuntosalin pukkarissa tai keskellä arjen kiireitä, ja kaurahiutaleista keitetään kunnon puuro aamiaiseksi. Piste. Huutomerkki. Vai...kysymysmerkki?

Voisiko tämän kaiken ajatella toisin? Jos raaka-aineet olisivatkin vain paljas kanvas, ilman mitään ennakkotietämystä, mitä niistä pitäisi valmistaa. Huomaisiko utelias tutkimusmatkailija siinä vaiheessa, että banaani on erinomainen makeuttaja ja kuohkeuttaja lähes leivonnaiseen kuin leivonnaiseen, että kaurahiutaleilla on äärettömän monta käyttötapaa puuron lisäksi, tai että pavut soveltuvat hummuksen ja pataruokien lisäksi erinomaisesta myös monien makeiden herkkujen pohjaksi?

Ainakin niin kävi itselleni. En minä pari vuotta sitten vielä haaveillutkaan tarjoilevani taatelitryffeleitä ystävilleni, perheeni pitävän suuresti bataattipohjaisesta mustikka-vaniljarahkapiirakasta, syöväni browniepannareita aamiaiseksi tai tekeväni paahdettua mantelivoita sauvasekoittimella.

Niin ne ennakkoluulot murtuvat, ja lopputuloksena on maailma ilman rajoja. Ainakin keittiössä.    


Marjakakun ohjeen inspiraatio tuli Destination Unfamiliar -blogista, joskin muokkasin reseptiä oman kaappini sisältöön sopivaksi.

Marjakakku (6 palaa)
1,5 dl valkoisia papuja tai kikherneitä (purkista tai valmiiksi keitettynä)
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl mantelihiutaleita tai -jauhetta
1/2 banaani

1 kananmuna
1 rkl hunajaa
ripaus steviaa (vihreää jauhetta) *
2 rkl maitoa tai muuta nestettä
1 tl leivinjauhetta
(1/2 tl kardemummaa)
(1/2 tl kanelia)

parisen desiä vapaavalinnaisia marjoja (tai miksei viipaloituja omenoita, päärynöitä, nektariineja tai aprikoosejakin voisi käyttää)  

* Voit jättää pois tai korvata lisäämällä muuta makeutusta, esim. toisen ruokalusikallisen hunajaa.

Valuta ja huuhdo pavut lävikössä ja sauvasekoita ne aivan tasaiseksi soseeksi. Lisää kaurahiutaleet, mantelihiutaleet/-jauho sekä banaani ja sauvasekoita taas, kunnes seos on tasainen ja möykytön. Lisää loput ainesosat marjoja lukuun ottamatta ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun pieneen uuni- tai piirakkavuokaan ja tasoita pinta. Kaada päälle marjat tasaisesti. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia kakun paksuudesta riippuen (tuollainen kuvissa näkyvä paksu kakku oli minulla puoli tuntia uunissa). Parhaimmillaan lämpimänä banaanijäätelön, tavallisen vaniljajäätelön tai vaniljalla ja ksylitolilla maustetun, tipalla maitoa notkistetun maitorahkan kera.


Banaanijäätelö (1 annos)
1 banaani
(1/2 tl vaniljajauhetta)
(1-2 tl maapähkinävoita, mieluiten pehmeää ja smoothia eli ilman sattumia)

Pakasta banaani viipaleina, ainakin noin parin tunnin ajan. Survo sauvasekoittimella pehmeäksi jäätelöksi mahdollisten mausteiden kera. Voit tehdä banaanijäätelöä useamman annoksen kerralla halutessasi, 4-5 banaania lienee sopiva annos kuudelle hengelle.


Toivottavasti tämä saarnaus ei pilannut perjantaifiilistänne! Ihanaa viikonloppua täynnä aurinkoisia pakkasaamuja ja rentouttavia kokkaushetkiä!