maanantai 31. maaliskuuta 2014

Yobot - jätskibaarissa brunssailemassa


Viikonloppuna kävin parin ihastuttavan leidin kanssa Yobotissa brunssailemassa. Yobot on Helsingin Töölössä sijaitseva, pieni ja suloinen jogurttijädebaari, joka tarjoilee viikonloppuisin myös herkullisia bagel- ja vohvelibrunsseja.

Saavuimme paikalle nälkäisinä kuin karhut puoli yhdentoista aikaan, joten kaikkien teki mieli enemmän suolaista kuin makeaa - kolme paakelibrunssia siis, kiitos! Päivän bagel oli kylmäsavulohi, tuo kaikkien klassikkopaakeleiden äiti. Ja sehän passasi, sillä aivan lämmin ja paahdetulta pinnaltaan rapsakka unikonsiemenbagel oli aivan törkeän hyvää kylmän pehmeän tuorejuuston, kasvisten ja lohen kera.

Aivan aluksi englantia jutteleva jädebaarimikko (uusiosanat hei!) kiikutti meille lasilliset tuorepuristettua appelsiinimehua, joka raikkaudellaan ja hedelmälihaisuudellaan peittosi kyllä kaikki purkkimehut kuus-nolla. 14 euroa kustantavaan brunssiin kuului lisäksi kippo täyteläistä hapanta jogurttia (kenties turkkilaista/kreikkalaista?) myslilisukkeineen, jotka sai ihan ite annostella pikkukupista jogurtin päälle. Lautasella oli myös mangoa ja vesimelonia, runsaasti kasviksia ja pari hassua mozzarellapalleroa. Kahvi tai tee kuului kauppaan, erikoiskahvista sai pulittaa vielä yhden lisäeuron.


Loppujen lopuksi maha oli aivan täysi, vaikka näin kuvissa annos näyttääkin melko kohtuulliselta. En jäänyt kaipaamaan varsinaisesti mitään: bagel oli maukas ja lämmin, lohta oli riittävästi ja annos oli kauniisti aseteltu. Oli kivaa, että bagelin sai näperrellä kokoon itse. Tosin sen syötyäni olin jo sen verran täynnä, että jogurtti tuntui aika lailla ylenpalttiselta. Ehkä vaihtaisin kuitenkin jogurtin pieneen annokseen jogurttijäätelöä jälkkäriksi, sillä se nyt on kuitenkin paikan hitti - näin myös bagel-brunssin saisi paremmin yhdistettyä Yobotin ydinajatukseen (vohvelibrunssiin jädeä ilmeisesti kuuluu).  


Tykkäsin hyvästä palvelusta ja fiiliksestä kuin olisi ulkomailla, sillä tällaisissa pienissä persoonallisissa paikoissa on niin paljon charmia. Sisustus on aivan ihana, hempeän vaaleansininen ja yksi seinä on täynnä valokuvia jogurttijäden nauttijoista - mikäs sen parempi tapa sisustaa. En valitettavasti saanut interiöstä kuvia, sillä kahvilassa oli siinä vaiheessa sen verran suuri seurue viereisessä pöydässä, etten kehdannut heidän ruokarauhaansa häiritä pomppimalla koko ajan ylös alas. Paikan pienuus on mielestäni tosin vain hyvä asia, sillä persoonallisuutta harvoin voi saavuttaa liukuhihnatuotannolla.

Parasta: ne muutamat asiat, jotka tehdään, tehdään sitten kunnolla. Ai niin, ja se kahvi oli niin hyvää. 

Yobot
Runeberginkatu 54A, Helsinki

Tämä ei ole maksettu mainos. Kirjoitan aika harvoin ravintoloista ja kahviloista, mutta viihtyisä Yobot on mielestäni esillenoston arvoinen. Varsinkin koska sijainti on hieman syrjässä (riippuu tietysti näkökulmasta, ei tietenkään töölöläisille syrjässä), ei paikkaa tule välttämättä sattumalta huomattua.

Oletko sinä käynyt Yobotissa? Jätskillä vai brunssilla? Mitä tykkäsit?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Tiikerimuffinit kiireisiin arkiaamuihin

Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi...


Muffinien syömisessä aamupalalla on samaa hohtoa kuin kakun nauttimisessa arkena. Kun kello kuusi kolmekymmentä maanantaiaamuna herää siihen karuun todellisuuteen, ettei olekaan Barbadoksella ottamassa aurinkoa ja hölkkäilemässä rantamatalikossa tukka lämpimässä tuulenvireessä liehuen (olen selvästi stalkannut liikaa siellä juuri lomailevaa @trulyjessiä), on aika lohduttavaa, että jääkaapissa odottelee herkkuaamiainen.

Muffinit sen kun paranevat jääkaapissa hengailusta, joten voit hyvin valmistaa seuraavan viikon aamiaiset jo sunnuntaina, jos tykkäät prepata aterioita etukäteen. Arjen kiireitä silmällä pitäen tämä onkin aika täsmäisku resepti, sillä aamulla tarvitsee vain nostaa muffinit ja haluamansa lisukkeet pöytään ja aloittaa herkuttelu!    

Nämä tiikerimuffinit ovat kaurapuuroa herkullisessa muffinin muodossa. En siis tarjoaisi näitä pyhäherkkuna, makeana kahvileipänä tai muutenkaan jälkiruokana. Kun raaka-aineet ovat lähinnä kaurahiutaleita, banaaneja, kananmunia ja vähän mausteita maun antajiksi, ei kovin makeita elämyksiä ole tarjolla - eikä se tietysti näiden aamupalamuffinien pointti olekaan.


Muffineita tehdessä oli ehdottomasti takaraivossa inspiraationa Liinan taannoin tekemä terveellinen tiikerikakku, ja tulipas nyt mieleeni, että Kaisakin on jotain samankaltaista aamupalatiikerikakkua leiponut. Itse tiikereistä inspiroiduin toki myös, sillä vaikka muffinien päällysspiralointiyritys (miten ihana ässähirviösana!) on aika säälittävän näköinen, sisällä on kuitenkin komeat raidat, joista en valitettavasti tajunnut ottaa sisäleikkauskuvaa.

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat yli- ja alitajuntaiset inspiraation lähteet mainittu - eipä siis mitään kovin originellia, mutta toimivaa. 

Ja loppujen lopuksi, se kai se on mikä merkitsee.


Tiikerimuffinit (6 isoa tai 8 pientä)
aka Aamupuuro muffinin muodossa

3 dl kaurahiutaleita
2 ruskeapilkkuista banaania
2 kananmunaa
1/2 dl kookosmaitoa (6%) tai vapaavalinnaista muuta maitoa
1,5 tl leivinjauhetta

vaalea taikina:
1/2 tl piparkakkumaustetta
1 tl kanelia

suklaataikina:
1 rkl (raaka)kaakaojauhetta
(1/2 rkl carob-jauhetta)

Vuoraa muffinipelti paperisilla muffinivuoilla. Voit käyttää myös annosuunivuokia; voitele siinä tapauksessa huolellisesti esim. rypsiöljyllä.

Sauvasekoita tai blenderöi kaurahiutaleet kulhossa jauhoksi. Sauvasekoita toisessa pienemmässä kulhossa banaanit tasaiseksi soseeksi, lisää kananmuna ja kookosmaito ja sekoita tasaiseksi. Lisää leivinjauhe kaurahiutaleisiin ja yhdistä kuivat aineet kosteisiin.

Jaa puolet taikinasta kulhoon, jossa sekoitit kosteat aineet (tiskien säästöä). Lisää toiseen osaan vaalean taikinan mausteet ja toiseen suklaataikinan mausteet. Lusikoi taikinoita vuorotellen muffinivuokiin: itse laitoin ensin vaaleaa, sitten tummaa ja sitten taas vaaleaa, ja yritin tehdä haarukalla jonkinlaista spiraalikuviota päälle (epäonnistuen siinä surkeasti).

Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes taikinaa ei tartu muffiniin upotettuun haarukkaan. Nauti esimerkiksi aamiaisella maapähkinävoin, banaanin ja marjojen kera tai väli-/iltapalalla rahkan päälle murustettuna. 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Huumaavan herkulliset suolaisenmakeat härkäpavut


Söin uutenavuotena yksissä bileissä todella koukuttavia paahdettuja chili-hunajacashew'itä. Olisin voinut vetäistä niitä siltä seisomalta koko purkillisen.

Ihan kevyesti.

Vältin kuitenkin seuraamasta primaarisia vaistojani ja jätin naposteltavaa muillekin, vaikkakin askeleeni suuntasivat hieman turhan usein kohti sitä cashew-purnukkaa, milloin milläkin tekosyyllä.

Jotain todella makuhermoja kutkuttavaa siinä suolaisen, makean ja tulisen yhdistelmässä on. Cashew'n luontainen herkkä makeus tekee makuyhdistelmästä entistä herkullisemman.

Tuo herkullinen yhdistelmä jäi makumuistiini, ja siitä inspiroituneena halusin luoda samantyyppistä makumaisemaa paahdettuihin härkäpapuihin. Makeutta ripauksesta intiaanisokeria (tai hunajaa) ja suolaa sokerin kaveriksi, loraus öljyä mausteiden kiinnikkeeksi ja lopuksi sekaan vähän jokaista maustetta mitä kaapista löytyy. Ja sitä chiliä, niin paljon kuin kantti kestää. 

Loppujen lopuksi pavuista tulikin melko itämaisia makumaailmaltaan, vaikkakin alkuperäisen inspiraation huumaavan herkullinen suolaisen ja makean liitto sekä napakka chilinen takapotku säilyivät.

Niistä tuli niin hyviä, että näitä en jaa kenenkään kanssa - ainakaan vapaaehtoisesti.

Tai no voit maistaa ihan vähän. Enhän minä voi aivan itsekkääksi ryhtyä!     


Tämä suolaisen, makean ja itämaisen mausteisen yhdistelmä on aivan tavattoman koukuttava; siispä suosittelen tekemään tarpeeksi ison satsin kerralla, jos syöjiä on useampia. Muuten voi kehkeytyä aikamoinen taistelu...

Suolaisenmakeat mausteiset paahdetut härkäpavut
3 dl keitettyjä härkäpapuja (tai kikherneitä)
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl intiaanisokeria (tai muuta tummaa sokeria tai hunajaa)

½1 tl suolaa
½-1 tl chilijauhetta
¼ tl mustapippuria
¼ tl korianteria *
¼ tl kurkumaa *
¼ tl kuminaa *
½ tl (ceylon-)kanelia

* Nämä mausteet voit jättää pois tai vaihtaa sellaisiin, mistä itse pidät. Voit myös käyttää mausteita reilummin, jos tykkäät mausteisesta. Suosittelen pitämään ainakin suolan, chilin, pippurin ja varsinkin kanelin, koska se tuo erinomaisen sävähdyksen näihin! 

Valuta ja huuhdo härkäpavut lävikössä, jos käytät purkkipapuja. Valuta hyvin ja kuivaa härkäpavut huolella talouspaperilla esimerkiksi ison lautasen päällä, sillä kosteus estää papujen rapsakoitumisen paahdettaessa.

Sekoita kaikki ainekset keskenään pienessä kulhossa ja kaada seos leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista uunissa toisiksi ylimmällä tasolla 175 asteessa noin 2540 minuuttia (pitäen niitä kuitenkin silmällä välillä) tai kunnes pavut ovat melko kuivia (hyvällä tavalla) ja rapsakoita. Nauti snacksinä, välipalana tai osana ateriaa, esimerkiksi wrapissä nämä voisivat toimia todella hyvin.  


Olisiko tässä viikonlopun kevyt snäksi leffaillan herkutteluun tai krutonkien paikalle salaattiin? Minä suosittelen ja toivotan samalla oikein mukavaa (räntäsateetonta kiitos) viikonloppua!   

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Punaviinitryffelit ja satu juoksevista ankoista


Tänä viikonloppuna kävi näin:

Oli ostettu pullo eteläafrikkalaista Reilun kaupan luomu punaviiniä. Todettiin kuitenkin, että vedeltähän tämä maistuu enemmän kuin viiniltä (kevyet punaviinit ovat asia, joiden funktiota maailmankaikkeudessa en tule koskaan ymmärtämään).  


Harmi tuota ankkojen polkemaa viiniä olisi ollut hukkaankaan heittää. Nimittäin viinin nimi Running Duck tulee luomuviinitilojen oivasta luonnonmukaisesta korvikkeesta tuholaistentorjunnalle: "juoksija-ankat" (apua, antakaa anteeksi vapaa käännös) napostelevat haittaeliöt, kuten etanat ja hyönteiset, poskeensa, ja viiniköynnökset kiittävät!
 
Mielenkiintoista!

Hyvien tarinoiden rakastajana viinin pisteet kasvoivat tarinan myötä makunystyröissäni uusiin mittoihin ja halusin antaa sille uuden mahdollisuuden. Siispä kun viiniä maistellessani olin juuri ryhtymässä laittamaan pähkinöitä ja rusinoita likoamaan kaakaopalleroita varten, päätinkin antaa kahden viinirypäleistä lähtöisin olevan herkun kohdata toisensa - ja laitoinkin rusinat likoamaan punaviiniin veden sijasta.

Kaksi tuntia marinoiduttuaan rusinat olivat pulleita ja aromikkaita. Surautin ne yhteen pähkinöiden kanssa ja muotoilin palloiksi, jotka vielä pyörittelin kaakaossa.

Upotin hampaani tryffelin pehmeään sisukseen niin, että puoli naamaani oli pöllyävässä kaakaojauheessa, ja maistelin.

Maku oli yllättävän hyvä, moniulotteinen: voimakkaan marjainen, makean kirsikkainen, karvaan kaakaoinen, lämpimän rusinainen ja pehmeän pähkinäinen.    

Suorastaan viinimäinen. Hyvällä tapaa. Kaakao ja punaviini kun tunnetusti ovat hyviä kamuja.

Siispä johtopäätös: mainiot viikonloppu- tai illanistujaistryffelit antioksidantteja pullollaan.


Punaviinitryffelit (n. 8 pientä palleroa)
aka Antioksidanttitryffelit

1/2 dl punaviiniä
3/4 dl rusinoita
1/2 dl (50 g) saksanpähkinöitä
1/4 dl (25 g) manteleita
(1-2 rkl raaka- tai tummaa kaakaojauhetta)

kuorrutukseen:
raaka- tai tummaa kaakaojauhetta 

Yhdistä rusinat ja punaviini pienessä kulhossa tai mittakupissa ja anna marinoida kaksi tuntia. Liota toisessa kulhossa saksanpähkinät ja mantelit kylmässä runsaassa vedessä saman ajan.

Siivilöi rusinoista viini pois, mutta ota punaviini talteen viinilasiin juomista varten! Siihen on imeytynyt rusinoista tosi hyvät jälkkäriviinimäiset vibat, joten se kannattaa nauttia ehdottomasti näiden tryffeleiden kanssa (kokin palkka!). Valuta saksanpähkinät ja mantelit huolella ja kuivaa ne kevyesti talouspaperilla, jotta ylimääräistä kosteutta ei olisi liiaksi.

Surauta sauvasekoittimella pähkinät ja rusinat tasaiseksi massaksi. Lisää halutessasi kaakaojauhe (kaakaojauheettomat pallerot maistuvat voimakkaammin puhtaan marjaiselle ja kaakaopalleroissa taasen suklaiset ja marjaiset maut ovat hyvässä balanssissa) ja sekoita tasaiseksi. Kumoa lautaselle pieni keko kaakaojauhetta valmiiksi. Pyörittele kostein käsin taikinasta pieniä palleroita ja pyörittele kaakaojauheessa. Anna viilentyä jääkaapissa ainakin tunnin ennen nauttimista - maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä. Säilytä jääkaapissa.  

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pinkki proteiinipilvi eli kuinka kemia kesytetään keittiössä

Ihmeellinen on... kemia.


Kemian opettajallani lukiossa oli tapana sanoa, että kaikissa ammateissa tarvitsee kemiaa pappia ja juristia lukuunottamatta. Tuhahtelin tuolle väitteelle ja jätin kemistin urani tästä pelokkeesta huolimatta siihen yhteen pakolliseen kurssiin. (En siksi, että kemiassa mitään vikaa olisi ollut, vaan lähinnä siksi, että muita, vielä paljon mielenkiintoisempia, oppiaineita oli niin paljon tarjolla.)    

Toistaiseksi en ole joutunut pulaan kemian opintojeni vähyyden takia, ja voi olla, että opettajan sanomisten takana oli suurimmaksi osaksi kiivas halu markkinoida omaa oppiainetta. Joka tapauksessa, tiedostan törmääväni kemiaan päivittäin keittiön puolella.

Tänään alkoi tehdä mieli marjajätskiä, ja olinkin jo sauvasekoittanut pakastemansikkaa ja -mustikkaa pienellä banaanipehmennyksellä kevyeksi sorbetiksi, kun verkkokalvoilleni tanssahteli kuva Iinan mansikkapehmiksestä. Kyseinen herkkuhan tunnetaan rapakon takana nimellä protein fluff ja on hurjassa suosiossa fitness- and clean eating-piireissä sekä siellä että täällä Suomessa. Useasti olen ihmetellyt proteiinivaahdon puoleensavetämää hehkutusta – mitä muuta pakastemarjoja ja proteiinijauhetta vatkaamalla voisi mitenkään saada aikaiseksi kuin jäistä sohjoa?

Noh, ilmeisesti siitä saa aikaiseksi taivaallisen keveää, pilvimäistä vaahtoa. 

Miksi, sitä en ymmärrä vieläkään. 

Näin minulle selvisi vasta tänään se syy, miksi vuosia sitten jätin kemian opinnot lyhyeen. Se, että yksi plus yksi ei olekaan kaksi vaan kolme tai neljä tai joskus jopa kaksituhatta seitsemänsataa yhdeksänkymmentäkahdeksan ei vaan koskaan istunut matematiikan absoluuttista loogisuutta rakastamaan pääkoppaani.

Tosin keittiössä en vieläkään valita, että 
(2 dl pakastemarjoja + 1/2 banaani + 1 rkl proteiinijauhetta) * (sauvasekoitus + parin minuutin vatkaus) = valtavan herkullinen vaahtoava pilvi!  

Pitäisiköhän minun alkaa kirjoitella näitä reseptejä yhtälön muodossa useamminkin? 


Reseptin innokkeena ulkomuistista toimineet useat aikaisemmin näkemäni protein fluff-reseptit ja viimeisimpänä Iinan mansikkapehmis.

Proteiinivaahto aka Protein Fluff (1-2 annosta)
Esiasteena myös marjasorbetin resepti!

2 dl pakastemarjoja (itse käytin 1,5 dl mansikkaa ja 1/2 dl mustikkaa)
(1/2 banaani)
1 rkl proteiinijauhetta (itse käytin stevialla makeutettua suklaaheraa)

Sauvasekoita tai blendaa jäiset marjat ja banaani (voit pakastaa viipaleina halutessasi tai käyttää sellaisenaan tai jättää kokonaan pois – marjojen täytyy olla jäisiä) tasaiseksi soseeksi. Onneksi olkoon, sinulla on herkullista marjasorbettia! Voit nauttia sen sellaisenaan tai parilla ruokalusikallisella kookoskermaa (paksua osaa kookosmaitopurkin päältä) tai maitorahkaa/maustamatonta jogurttia pehmennettynä.

Jos päätät jatkaa proteiinivaahtoväylää, lisää soseeseen proteiinijauhe ja vaihda työkalu sähkövatkaimeen. Vatkaa täydellä teholla pari minuuttia, kunnes seos on ilmavaa, ja siihen muodostuu kuohkeita huippuja. Lusikoi tarjoiluastiaan esimerkiksi viinilasista tai kauniista lasikulhosta vaahdon nauttiminen on suotavaa!


Minulle kemian mystiikkaa kuvaa yhä parhaiten tämä Bill Watterssonin tokaisu:

You mix a bunch of ingredients, 
and once in a great while,
chemistry happens.

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Lettu, räiskäle, ohukainen {eikä mikään paksukainen}


Paistatteko te nykyään vielä lettuja? Itse havahduin yksi ilta siihen, että enpä ole vuosikausiin syönyt lettuja.

Pienenä söin lettuja mummolassa. Mummolla on aina tuoreet korvapuustit ja pullat mutta myös valmiiksi kuoritut porkkanat, lantut ja kyssäkaalit odottamassa, kun menee kylään, mutta lettuja syödään harvemmin. Sillon kun ne sattuvat mummon mieleen tulemaan. Se tekee niistä vielä moninkertaisesti spesiaalimpia.

Mummon letut paistetaan voissa. Niistä tulee rapeita, täplikkäitä kuin leopardit ja ohkaisia. Päälle laitetaan mummon tekemää mansikkahilloa. Tai joskus sitruunamehua ja aivan ohut kerros sokeria.

Lettuja ei rullata. Syödään haarukalla ja veitsellä kolmion muotoinen siivu kerrallaan - sillä tavalla syömistä riittää pidemmäksi aikaa. Kuunnellaan pannulla tirisevää rasvaa.

Nauretaan. Nautitaan kesästä ja rusketuksesta ja pisamista. Huolettomuudesta. Linnunlaulusta. Siitä, ettei kouluun tarvitse mennä vielä kuuteen viikkoon.

Santsataan. Ei lettuja voi syödä vain yhtä kierrosta.

Nauretaan, nautitaan, uidaan, juostaan ja leikitään vähän lisää.

Ja vanhempana mietitään, milloin elämästä katosi tuo ihana yksinkertaisuus. 


Perinteiset letut terveellisemmällä twistillä (4-5 lettua)
1 ruskeapilkkuinen banaani
2 kananmunaa
2 dl maitoa
2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa

paistamiseen:
rypsiöljyä

mustaherukkamousse:
n. 2 dl pakastemustaherukoita (ainakin osittain sulatettuja - voit käyttää muitakin marjoja)
3/4 dl maitorahkaa tai maustamatonta jogurttia
1 tl vaniljajauhetta

tarjoiluun:
Suklaakastiketta, maustamatonta jogurttia ja maapähkinävoita (halutessasi)

Ota moussen mustaherukat sulamaan huoneenlämpöön 1-2 h ennen syömishetkeä.

Muussaa banaani kulhossa sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää loput aineet ja sauvasekoita, kunnes kaurahiutaleet ovat rikkoutuneet jauhoksi. Anna seoksen turvota 20-30 minuuttia. (Voit lisätä tilkan maitoa, jos taikina on mennyt liian paksuksi.)

Paista rypsiöljyssä ohuita pannun kokoisia räiskäleitä keskilämmöllä (esim. 3/6), noin 3-4 minuuttia per puoli tai kunnes lettu on saanut hyvän rusketuksen. Pinoa letut toisella lautasella tai kuperalla astialla peitetylle lautaselle odottamaan syömistä, jotta ne eivät jäähdy odotellessa loppujen paistumista.

Tee mustaherukkamousse survomalla mustaherukat, maitorahka/jogurtti sekä vaniljajauhe tasaiseksi seokseksi sauvasekoittimella. Mustaherukat saavat olla vielä kohmeisia, jolloin moussesta tulee sorbettimaisesta ja sopii kylmänä hyvin lämpimien lettujen kanssa. Tarjoile letut mahdollisimman lämpiminä mustaherukkamoussen, suklaakastikkeen ja halutessasi vielä pienen jogurttivanan kanssa.

Tarinatuokio ohi - ei kun lettuja paistamaan! 

P.S. Eilen oli jenkeissä National Pancake Day, joten tehdään tästä päivästä Kansallinen Lettupäivä, jookos?! 

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Smoothieoivalluksia ja pinkkejä unelmia


Eilisen kevätpäivän jälkeen tämänpäiväinen lumisade ei kauheasti mieltä ylennä, mutta tämä smoothiepa ylentää. Ainakin vähän.

Aiemmin olen ajatellut, että smoothiereseptit ovat jokseenkin hassu ilmiö, koska koko homman tarkoitushan on vaan heittää haluamansa ainekset blenderiin tai sauvasekoitinkippoon, lisätä tarpeen mukaan nesteitä ja antaa moottorin laulaa. (Samaan kategoriaan olen tainnut niputtaa salaattireseptit, koska niitäkään en ole täällä pahemmin jakanut.)

Tästä smoothiesta tuli kuitenkin niin herkullista, että ensisiemaisusta lähtien tiesin haluavani jakaa sen kanssanne. Vielä kun keksin kolme hyvää syytä tehdä juuri tätä smoothieta (+ yhden syyn mikä ylipäätänsä smoothien nauttimista koskien on vastuullani jakaa), niin pidätin itselleni oikeuden rikkoa periaatteitani.

1) Kookosvesi. Joissakin resepteissäni käytetään "kookoskermaa" eli sitä kookosmaitopurkin yläosaan jämähtävää kermaista massaa. Mihin sitten käyttää se vetinen liru sieltä pohjalta? Tämä laiha kookosmaito/lähes kookosvesimäinen neste on aivan fantastinen smoothien pohja. Maito on paljon tunkkaisempi ja marjojen ja hedelmien luontaiselta makeudelta puhtia vievä pohja, joten suosittelen ehdottomasti kookosvettä tai jopa jääkylmää kraanavettä maitotuotteita mieluummin. 

2) Vihreä omena. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun laitoin omenaa smoothieseen - voi miksi en ole aiemmin tajunnut, miten raikkaan ja mehukkaan sävähdyksen vihreästä omenasta saa? Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan,  smoothieni eivät ole enää koskaan entisensä tämän jälkeen! Eritoten ehdottaisin käyttämään vihreää omenaa, sillä ne ovat kirpeämpiä ja happamampia kuin punaiset lajitoverinsa, mikä tekee smoothiesta raikkaamman. 

3) Puolukka. Kaikki hohkaa aina mustikasta (minäkin), mutta kyllä puolukka on sentään marjojen kuningatar. (Mustikka on varmaan sitten se kuningas, mutta kaikkihan tietää, että esimerkiksi shakissa kuninkaalla ei tee yhtään mitään, vaan sen suojelu on pelkkä rasite - kyllä se on kuningatar joka aina homman kotiin hoitaa.) Pakastepuolukan maku on paitsi hapan myös oikeastaan aika makea, ja varsinkin yhdistettynä hedelmiin ja kookosveteen sen maku on hyvinkin hento. Anna puolukalle siis mahdollisuus, jos se ei (vielä) lukeudu suosikkimarjoihisi.

+ Smoothien nauttimisetiketti. Kyllä smoothie on parhaimmillaan viinilasista nautittuna, mieluiten parilla pinkillä pillillä varustettuna. Presentaatioon panostaminen kannattaa aina!   


Raikas pinkki unelma -smoothie (1 annos)
1/2 keskikokoinen banaani *
1/2 keskikokoinen vihreä omena (esim. Granny Smith)
3/4 dl pakastepuolukoita (jäisinä)
1 dl kookosvettä tai -maitoa **

* Halutessasi voit pakastaa banaanin viipaleina ja käyttää kohmeisina.
** Itse käytin laihaa kookosmaitoa kookosmaitopurkin pohjalta (kermaosa kuorittuna pois).

Pilko omena muutamaksi lohkoksi, etenkin jos käytät sauvasekoitinta. Laita ainekset sauvasekoittimen mukana tulevaan korkeaan kapeaan kippoon tai blenderiin ja surauta tasaiseksi juomaksi. Lisää enemmän kookosvettä tai jääkylmää kraanavettä, jos haluat juoksevamman rakenteen. Nauti viinilasista, äläkä unohda pinkkejä pillejä!


Nyt smoothieinnostuksen iskettyä haluaisinkin kuulla teidän smoothievinkkinne: mitkä ovat parhaat smoothiemarjat vai oletko kenties vihersmoothieden ystävä, onko smoothie parhaimmillaan jäisen hileisenä vai kelpaako huoneenlämpöinenkin drinkki? Nautitteko smoothien pillillä, lasin reunasta ryystäen vai kenties lusikalla kulhosta (viimeistä harrastan nimittäin itse useimmiten)?  

Lokoisaa sunnuntaita!