torstai 29. toukokuuta 2014

Merelliset murkinat ja tarinatuokio rannalta

Jos lopetit tonnikalan syömisen kokonaan muutama vuosi takaperin, kun tonnikalan eettisyydestä keskusteltiin kovasti julkisuudessa, voit  nyt ehkä hieman hengähtää ja harkita loihtivasi jälleen herkullisia tonnikalasalaatteja ja -voileipiä.

Kävin nimittäin PR-toimisto Sugar Helsingin toimistolla uusien John West -tonnikalatuotteiden lanseeraustilaisuudessa ja sain vähän eettisesti pyydettyä, parhaista paloista pilkottua tonnikalaa mukaani. Niistä pykäisin pientä piknik-evästä, josta kerron lisää pienen kesätarinan jälkeen...


Kuumat kelit ovat tältä saralta jo ohi, mutta optimisti odottaa jo seuraavia helteitä ruskettuneita paljaita käsivarsia, värikkäitä kesämekkoja ilman rempseää nahkarotsia (look joka näyttää muiden päällä niin coolilta) sekä monituntisia piknikejä puistossa kera sellaisen innostuneen naurun- ja puheensorinan, jollaista sadepäivänä ei vaan kuule. 

Näitä herkkuleipiä voi tosin syödä muulloinkin, vaikkapa sisätilapiknikillä olohuoneen matolla synkkänä sadepäivänä kuten tänään.

Pakko tosin myöntää, että itse nautin kyseistä piknik-evästä rannalla viime viikonloppuna vajaan kolmenkympin helteessä hiekkaa varpaissa ja Amerikan Elleä lukemistossa. Poltin selkäni, sillä parin vuoden tauko hiekkarannalla käynnistä sai minut tyhmän unohtamaan aurinkorasvan tärkeyden. Järvisuomalaisen nenään rannalla häilyvä meren suolainen tuoksu on aivan uskomaton, ehkäpä se ja tämä sangen merellinen herkkuvoikkari sumensivat arvostelukykyni. 

Jollakulla oli mukana ghetto blaster, ja vaikka sen jumputus ja jopa meren tuoksun ylitse kantautuva oluen katku ärsyttivät ehkä hetken, olin lopulta niin sereenissä mielentilassa, etten antanut sen häiritä. Olihan lauantai, aurinko paistoi täydeltä terältä, takana oli onnistunut juoksulenkki ja edessä koko loistava tulevaisuus. 

(Näin siis sanoisin, jos tämä olisi Julia Robertsin ja Hugh Grantin tähdittämä romanttinen komedia. Oikeasti edessä oli lähinnä lisää lahnaamista rannalla sekä vähän lisää hyvää ruokaa.)

Kaiken kaikkiaan: itse nautittavan ruoan herkullisuuden lisäksi ruokailuhetken paikka ja seura ja koko tunnelma tekevät herkkuaterian. Tiedäthän, ulkona kaikki ruoka maistuu paremmalta, samoin nälkäisenä tai pitkän tauon jälkeen. Siksipä tonnikala maistuu nyt erityisen hyvältä ainakin minun suussani.     


Oliiviset tonnikalapihvit (6-8 kpl)
2 prk John West -tonnikalaa vedessä [1 prk=102 g tonnikalaa ilman nestettä]
1 kananmuna
4-5 rkl jauhoja, esim. kaura tai speltti
2 tl mustaa tapenade- eli oliivitahnaa
1 tl hunajaa
Tabascoa maun mukaan (itse laitoin noin 1 tl)
nippu tuoretta tilliä (tai 2 tl kuivattua)
pieni nippu tuoretta basilikaa (tai 1 tl kuivattua)
mustapippuria myllystä

paistamiseen:
rypsiöljyä

Hienonna tilli ja oregano aivan pieneksi, jos käytät tuoreita yrttejä. Sekoita kulhossa kaikki pihveihin tulevat ainekset. Koostumuksen tulisi olla melko kiinteä, jotta saat muotoiltua massasta ohuehkoja pihvejä käsissäsi. Paista pihvit öljyssä kullanruskeiksi noin 3-5 minuuttia per puoli ja käännä; paista toinenkin puoli.    

Patonkien kokoaminen:
täysjyväistä maalaispatonkia
maustamatonta tuorejuustoa
hunajaista Dijon-sinappia (tai muuta makeaa sinappia)
pitkään kypsytettyä Cheddar-juustoa
omenaa ohueksi suikaloituna
salaatinlehtiä
tonnikalapihvejä (2 kpl per leipänen)

Halkaise patonki ja pilko sopiviksi annospaloiksi. Levitä väliin tuorejuusto ja sinappi sekä kanta- että päällyspuolelle ja leikkaa väliin juustoa. Pinoa kantapalojen päälle omenaa ja salaatinlehtiä maun mukaan ja kruunaa lopuksi tonnikalapihveillä. Paina päälle kansipala ja pakkaa patonki halutessasi esimerkiksi leivinpaperiin tai tyhjään Punnitse & Säästä -pussiin. Siinä on vaan sellaista tunnelmaa ja retkeilyn meininkiä, vaikkei olisikaan menossa piknikille omaa ruokapöytää pidemmälle!


  

Sain John West -tonnikalaa (ja tuon tyylikkään kierrätysmateriaalista tehdyn kapteenin lätsän!) ilmaiseksi, mutta muuten minua ei ole rahallisesti kompensoitu tästä postauksesta. Tykkäsin tonnikalan paremmasta rakenteesta (erityisesti öljyversio oli mukavan kiinteä salaatteihin), minkä lisäksi eettisemmän vaihtoehdon tuleminen valikoimiin on aina hyvä asia, etenkin kun kysymys ei ole pelkästä green washingistä vaan konkreettisista asioista, joilla on  oikeasti merkitystä kalastuksen kestävyydelle ja merien säilymiselle. Lue lisää tuotteesta sekä sen saamasta MSC-sertifikaatiosta sekä delfiini- ja kalakantaystävällisemmästä pole and line -kalastusmenetelmästä John Westin sivuilta.

Tässä postauksessa olen luultavasti tehnyt Suomen ennätyksen anglinismien käytössä ja finglishin viljelyssä. Veri sori I äm, dear kielitoimisto.

torstai 22. toukokuuta 2014

Yhden hengen kahden minuutin suussasulava suklaakakku


Kasuaalisti pistelin eilen iltapalaksi suklaakakkua suklaajädellä ja epsanjalaisilla mansikoilla, ja seuraavankaltaisia huomioita tupsahti mieleeni:

1) Espanjalaisetkin tuontimansikat voivat yllättää, jopa maullaan. 

Koristeluun ulkomaiset mansikat ovat itse asiassa parempia, koska niissä on kauniimpi leikkauspinnan kuvio ja ne ovat kiinteämpiä.


2) Suklaakakku on ihan kelpo iltapala.

Itse asiassa suklaakakku on erinomainen iltapala. Pieni määrä sukulaatia iltalenkin päätteeksi paketoi onnistuneen päivän entistä hekumallisemmaksi, mutta mikä parasta, se myös pelastaa edes hitusen aivan myttyyn mennyttä päivää.    


3) Maitorahkasta ei saa jäätelöä jäätelön kirjaimellisessa merkityksessä, mutta ihan hyvää fro-yota kuitenkin. 

Tämän maitorahkajäätelön ympärillä pitää käyttää ainakin kolmeakymmentä lainausmerkkiä jäätelö-sanaa käyttäessä, mutta frozen treat -fraasille ei valitettavasti ole suomen kielessä luontevaa vastinetta. Pakastettu herkku? Kjeh, ei. Pakastettu maitorahka tummalla kaakaojauheella, vaniljauutteella ja hunajalla maustettuna? Ehkäpä sitten niin, mutta en jaksa enkä halua käyttää niin valtavan kömpelöä ilmaisua.

Jäätelö mikä jäätelö - ennen kuin joku patentoi ilmaisun, aion kutsua myös pakastettua banaanimössöä sillä nimityksellä. Suomen kieli ei vaan taivu nicecream ja frozen treat -tyyppisiin kiertoilmaisuihin.

4) Aito vaniljauute on ihanaa arjen luksusta.

...ja mitä näitä muita kaameita ilmaisuja nyt oli. Jos sinulla ei sitä ole, voit käyttää vaniljansiemeniä joko suoraan palosta tai esim. Urtekramin mustasta pikkupurkista. Hätätapauksessa käytä vaniljasokeria tai jätä kokonaan pois ja katso mitä tapahtuu. Luultavasti siitäkin tulee kakku, toivottavasti ei paha kuitenkaan. 

Ja tärkein meinasikin unohtua: älä kypsennä kakkua kovaksi käppyräksi vaan jätä se juuri ja juuri kypsäksi; näin kakku on suklaisimmillaan. Syö suoraan mukista tai annosuunivuoasta, voin kertoa että kakun riipiminen lautaselle oli työn ja tuskan takana. Länttää iso keko suklaajädeä päälle ja koristele mansikan-, nektariinin- tai persikanpaloilla.

Haarukoi kohti ääntä ja laula hallelujaa. Tai vaikka suvivirttä.   


Reseptin alkuperäinen inspiraatio on Chocolate Covered Katien suklaakakussa, mutta muokkasin reseptiä reippahasti arkiruokailuystävällisemmäksi (ts. pienensin annoskokoa ja vähensin rasvan määrää).

Yhden hengen 2 minuutin suklaakakku (1 annos)
2 rkl speltti- tai kaurajauhoja *
1,5 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

1-2 tl sulatettua kookosöljyä (tai rypsi- tai oliiviöljyä)
2 tl hunajaa
1/2 tl vaniljauutetta
2 rkl maitoa tai vettä

* Tee kaurajauhoa itse kaurahiutaleista laittamalla sauvasekoittimen mukana tulevaan korkeaan ja kapeaan kippoon pari desiä hiutaleita ja sauvasekoittamalla ne hienoksi jauhoksi. Sama onnistunee blenderissä. Ota loppujauho talteen lasipurkkiin, sillä tätä kakkua saatat haluta tehdä toistekin (tai ehkä jopa kolmena peräkkäisenä iltana, kuten minä).

Sekoita mukissa tai annosuunivuoassa kaikki ainekset sekaisin. Mikrota 45-50 sekuntia ja tarkista tilanne: kakku on valmis, kun pinta on juuri ja juuri jähmettynyt, mutta sisus pehmeä ja hieman sulava. Nauti lämpimänä suoraan vuoasta jäden kera - älä lähde turhaan kumoamaan kakkua, sillä se on haastavaa. 

Suklaajäde (1 annos)
1 dl maitorahkaa
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljauutetta
1 tl hunajaa

Sekoita ainekset pienessä kulhossa yhteen ja pakasta 1-1,5 tuntia. Sekoita notkeaksi jäätelöksi ja tarjoile kuuman suklaakakun kanssa, jolloin sulanut jäde tekee ihanan kastikkeen kakulle. (Kuvissa ollut jätski ei ehtinyt olla pakkasessa tarpeeksi kauan, joten jätskistä tulee kyllä jätskimäisemmän näköistä kuin kuvissa.)


P.S. Yritäpä sanoa tuo postauksen otsikko monta kertaa peräkkäin niin nopeasti kuin mahdollista. Kieli menee solmuun!  

maanantai 19. toukokuuta 2014

Snickers-myslipatukat – päivän karamellinen kohokohta

Siitä ei epäilystäkään: Snickers on suklaapatukoiden aatelia.


Mielettömän makea kinuskinen sisus paahdetuilla, aavistuksen suolatuilla maapähkinöillä ryyditettynä ja paksulla maitosuklaakuorrutuksella hunnutettuna saa kenet tahansa kiljahtamaan riemusta.

...ja kenet tahansa hammaslääkärin parahtamaan kauhusta.


Nämä paahdetuilla maapähkinöillä ja kinuskin makuisilla taateleilla ryyditetyt myslipatukat maistuvat aivan Snickerseille - tosin suklaattomille sellaisille. Koostumus on sellainen karamellisen tahmea ja maku samaten, joten montaa puraisua ei sokerikoomaan päästäkseen tarvitse ottaa. Hampaissa rouskuvat maapähkinät ja rapeaksi paahdettu mysli luovat juuri sopivaa vaihtelua koostumukseen, ja ripaus suolaa on sekä korostamassa että hillitsemässä myslipatukoiden imelyyttä.


Jos näitä meinaa ottaa evääksi, suosittelen ehdottomasti käärimään palaan leivinpaperia tai olemaan superekologinen ja antamaan Punnitse ja Säästä -paperipusseille uuden elämän (tosin nämä ovat ehkä himpun verran liian herkkuja jokapäiväiseen evästelyyn). Lisäksi nuo ruskeat tekstilliset kääreet ovat minusta vielä sympaattisempia kuin perinteinen leivinpaperi. Ympärille kietaistaan vielä villalanganpätkä, ja kiva arkinen lahjapaketti itselle tai perheenjäsenille on valmis.

Ei kun myslipatukka kassin pohjalle, ovesta ulos ja menoksi!

Ai niin: tulihan hammasharja mukaan?


Snickers-myslipatukat (6-8 kpl)
1 dl (100 g) kuivattuja taateleita
1 dl paahdettuja maapähkinöitä *
1 dl mysliä tai uunissa paahdettuja kaurahiutaleita **
ripaus suolaa

* Paahda maapähkinöitä 200-asteisessa uunissa keskitasolla n. 15 minuuttia hämmentäen ainakin kerran paiston aikana, kunnes ovat kullanruskeita. Kuori ohut punaruskea kuori pois hankaamalla käsien välissä.

** Paahda kaurahiutaleita 200-asteisessa uunissa keskitasolla n. 10 minuuttia hämmentäen pari kertaa paiston aikana, jotta hiutaleet paahtuvat tasaisesti. Pidä hiutaleita koko ajan silmällä, etteivät ne pala.

Liota taateleita kylmässä vedessä pienessä kulhossa 15 minuuttia. Siivilöi vesi pois huolellisesti ja sauvasekoita taatelit suht tasaiseksi massaksi jättäen kuitenkin satunnaisia taatelisattumia. Lisää joukkoon maapähkinät ja surauta taas sopivan tasaiseksi; tosin edelleen pienet pähkinäsattumatkin ovat toivottuja. 

Laita sauvasekoitin syrjään ja lisää taateli-pähkinäseokseen mysli. Sekoita lusikalla tasaiseksi. Vuoraa leipävuoka leivinpaperilla, alumiinifoliolla tai kelmulla ja painele massa vuoan pohjalle levyksi. Pakasta ainakin 15 minuuttia ennen leikkaamista patukoiksi (itse leikkasin vuoan leveyssuunnassa). Kääräise leivinpaperi- tai paperipussisuikaleihin ja viimeistele villalanganpätkällä. Säilytä jääkaapissa tai pakasteessa.


P.S. Kukaan ei estä sinua kuorruttamasta näitä osittain tai kokonaan esimerkiksi tummalla suklaalla. Just saying...   

tiistai 6. toukokuuta 2014

Vihreä, vihreämpi ja punainen: terveellinen parsaherkku

Lemppariparsani tällä hetkellä ja ehkä koskaan:


Ydinainekset: keitettyä parsaa *, reilu teelusikallinen kurpitsansiemenvoita ja Tabascoa. Loppusilaus saadaan parilla pyöräytyksellä mustapippuria, hitusella suolaa ja omenaviinietikkaa - vihreä pommi on valmis!

* Parsakattilattomat voivat keittää parsansa helposti paistinpannussa, johon lisätään pari senttimetriä vettä ja kiehumisen jälkeen parsat. Keitellään muutama minuutti keskilämmöllä (riippuen tankojen paksuudesta), kunnes parsa on vielä napsakka ja vihreä. Itse valikoin kaupassa aina mahdollisimman ohuet parsat; ovat kaikkein maukkaimpia. Luomuparsat ovat yleensä sellaisia, mutta monissa kaupoissa aika nuhjistuneen näköisiä ja kalliita. Lisäksi parsa on ns. Clean 15 -listalla, eli sen kuluttaminen ei-luomuversiona on suhteellisen vaaratonta.

Tässäpä siis hieman fressimpi tapa tarjoilla parsaa, jos perinteiset voinokareet, Bearnaise/Hollandaise-kastikkeet ja ilmakuivatut kinkut parsan seuralaisina tökkivät jo näin kauden loppumetreillä.

Kurpitsansiemenvoissa on enemmän suolaiseen kuin makeaan syötävään sopiva, jännällä tavalla hieman "rautainen" maku. Ensimmäisellä maistiaisella en oikeastaan edes pitänyt siitä, mutta pikku hiljaa totuin ja aloin jopa pitää erikoisesta mausta. Kovinkaan voimakasta addiktiota kurpitsansiemenvoihin tuskin pääsee siltikään syntymään, mikä on varmasti ihan vaan hyvä asia...

Kurpitsansiemenvoita löytyy hyvinvarustetuista Punnitse & Säästä -liikkeistä sekä Ruohonjuuresta ja se sopii erinomaisesti myös muiden vihannesten - kuten porkkanoiden ja kurkun - dipiksi. Tahini eli seesaminsiementahna voisi olla toinen hyvä kumppani parsalle, mikäli sitä jo kotoa löytyy.

Tabasco on parsan ehdoton kaveri ja taittaa viinietikan kanssa hyvin siemenvoin rasvaisuutta. Chilin ja mustapippurin tulisuus tuntuvat eri osassa suuta ja toki maistuvat ihan erilaisille, joten kehotan laittamaan molempia, toki oman maun mukaan. (Itse santsasin sekä pippuria että chiliä kuvan ottamisen jälkeen - some like it hot!

Viimeiset parsat taitavat olla nyt käsillä, joten nyt kannattaa vetää vuoden parsakiintiö täyteen! Ensi kevääseen on vielä pitkä aika...

perjantai 2. toukokuuta 2014

Kahden raaka-aineen proteiiniwrap - makea juttu!

Olen ehkä ihan pikkasen koukussa tähän proteiiniwrapin, banaanin ja hasselpähkinävoin yhdistelmään.


Tai jos söin tällaisen jo aamupalaksi ja päivälliseksi ja vähän tekisi vielä yhtä mieli iltapalaksi, voidaan kai jo puhua jonkinlaisesta addiktiosta?


Eikä vielä olla mainittu edes eilisiltaa, jolloin söin ehkä kans puolikkaan.


Ruokajumittajille on varmaan joku yhtenäinen tukiryhmä jossain? Nimittäin haluaisin liittyä.

Joskus parhaat jutut syntyvät näin:


Ei jaksaisi laittaa mitään. Eikä jääkaapissa olekaan yhtikäs mitään. Paitsi yksi kananmuna. On myös nippu banaaneita (ruskeapilkkuisia, of course), kaurahiutaleita ja protskujauhetta, Lontoosta tuotu hasselpähkinävoipurkki sekä maitorahkanjämät.

Niistähän sitä loihditaan gourmet-ateria!

P.S. Näihin wrappeihin tarvitset kunnon pannun, tai en vastaa epäonnistumisesta. Itselläni on käytössä Hackmannin Kovanaama - törkeän hyvä pannu, voin vaan suositella! En yleensä välineurheile keittiössä (nimimerkillä ainoa murskaava/soseuttava keittiökoneeni on kymmenen euron sauvasekoitin), mutta hyvien veitsien lisäksi hyvä pannu on jokaisen keittiön pelastus, varsinkin kunnon pannu pelastaa öljyllä läträämiseltä, sillä kunnolliseen pinnoitteeseen ruoka ei tartu kiinni.   


Proteiiniwrap (1 kpl)
1 kananmuna
1 rkl proteiinijauhetta (itse käytin stevialla makeutettua suklaaheraa)

paistamiseen:
rypsi-, oliivi- tai kookosöljyä 

Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vispaa rakenne rikki vispilällä. Lisää proteiini ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna öljy isolla pannulla ja kaada taikina pannulle, levitä heti taikina ohuelti koko pannun pinta-alalle lusikalla tai lastalla. Anna paistua keskilämmöllä (4/6) noin 2 minuuttia tai kunnes lettunen suostuu kääntymään sen alle ujutetun lastan avulla (kannattaa irrotella lastalla reunat kaulttaaltaan, jotta lettunen ei repeytyisi käännettäessä). Käännä ja paista vielä minuutti tai pari.  

Itse täytin wrapin pitkittäin puolitetulla banaaninpuolikkaalla sekä puolukkarahkalla (kourallinen sulatettuja puolukoita ja muutama ruokalusikallinen maitorahkaa). Koristelun hoidin jäisillä puolukoilla, puolukkarahkalla ja hasselpähkinävoilla, joka on muuten aivan taivaallista!  

Kuka tarvitsee Nutellaa, kun on 100% hasselpähkinävoi olemassa?