perjantai 29. elokuuta 2014

5 herkkureseptiä joihin sinulla on jo raaka-aineet kaapissasi

Perjantai-illaksi tai lauantaiaamun brunssille herkku etsinnässä?


Jos kaapistasi löytyy kypsä banaani, manteleita/mantelijauhetta ja yksinäinen kananmuna, suosittelen lämpimästi perjantai-illan herkuksi sokerittomia ja viljattomia mukikakkuja.



Brunssi huomenna tai sunnuntaina? Vielä ehtii leipoa maailman parasta vaiva(ama)tonta täysjyväleipää. Tarvitset vain täysjyvävehnäjauhoja, tavallisia vehnäjauhoja, kuivahiivaa ja kärsivällisyyttä odotella leivän tuoksua yön ylitse.



Lettuja iltapalaksi tai lauantain spesiaaliaamiseksi: perinteiset letut terveellisemmällä twistillä syntyvät helposti banaanista, kananmunista, maidosta sekä kaurahiutaleista. Päällysteissä vain mielikuvitus on rajana: miten olisi pakastemustikat ja hunaja tai vaikkapa alla oleva suklaakastike? 



Maidosta, kaakaojauheesta ja hunajasta voit loihtia jotain aika hyvää elämääsi. Helppo suklaakastike tekee arjesta juhlaa!


Yhden hengen 2 minuutin suklaakakku ei vaadi kärsivällisyyttä, ei kokkaustaitoja, ei edes uunia - kakku syntyy nopeasti mikrossa. Tarvitset vain hieman kaurahiutaleita tai jauhoja, kaakaota, öljyä ja hunajaa! (Reseptissä mainitun vaniljauutteen voit jättää pois tai korvata vaniljasokerilla.)


Sain toivomuksen jokakodin keittiöstä löydettävistä raaka-aineista tehdyistä resepteistä, joten pikapikaa ajattelin vastata tähän toiveeseen linkkaamalla vanhoja suosikkejani, jotka eivät vaadi reissua erikoisliikkeeseen - tai edes lähikauppaan. Näissä resepteissä et tarvitse steviaa, proteiinijauhetta, kookosjauhoa tai mitään muutakaan, mitä tavallisesta keittiöstä tai kaupasta ei löydy.   


Herkullista viikonloppua ja kerrothan kommenttiboksissa, jos jokin resepti kolahti ja kokeilit!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Arkipannari: mikset nauttisi myös maanantaiaamuista?



Eräs rakas ystäväni kysyi tässä vähän aikaa sitten, syönkö todella pannareita aamiaiseksi. "Nehän ovat herkkuja."

Mumisin epämääräisesti ehtiväni pannarinpaistoon lähinnä viikonloppuisin, vaikka seuraavalla tavalla minun olisi tämä asia pitänyt hänelle selittää. (Ettekö tekin toivoisi, että elämässä voisi kelata takaisin joihinkin tiettyihin tilanteisiin, joissa juuri ne oikeat sanat ovat jääneet sanomatta ja tulleet mieleen vasta myöhemmin? Väittelytilanteet ovat näistä pahimpia!)

Ymmärrän ehdottomasti mistäpäin tuulee tässä perinteisessä ajattelumallissa: kaikki, mikä on liian hyvää, on varmasti pahasta minulle. Kakut, pannarit ja muffinit kuuluvat harvoihin herkkuhetkiin, mutta arkena maustamaton jogurtti, kaurapuuro ja ruisleipä naisen vankasti tiellä pitävät. Jos vähän jogurtiin ripottelee mysliä tai ruisleivälle asettelee juustosiivun jos toisenkin, niin sitä pidetään silti hyvänä aamupalana. Myslissä saattaa kuitenkin olla runsain mitoin sitä itseään, sokeria (kuin myös yllättäen aika paljon suolaa, kuten lähes kaikissa eineksissä), ja juustossa kovaa rasvaa, jonka kohdalla kohtuus on - aika kirjaimellisestikin - kova sana.

Eikä siinä mitään, kohtuullinen sallivuus on parasta, mitä ruokavaliolleen voi tehdä! 


Asiaa voi kuitenkin ajatella toisinpäin: kuuluvatko kaurahiutaleet terveelliseen aamiaiseen? Entäpä voinko syödä banaania tai kananmunaa tai pähkinöitä aamulla ja tuntea oloni terveeksi, virkeäksi ja elinvoimaiseksi?

Jos nämä raaka-aineet kuulostavat sinustakin sangen järkeviltä, niin miksi ihmeessä näistä tehty lätty olisi pahempi kuin osiensa summa? Eikä edes puhuta siitä, että pannareiden syöminen arkiaamuina toteuttaa elämän tärkeintä ohjenuoraa: tee, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Niin kuin on tapana sanoa: Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä. Ja mun pannarit on toivottavasti niin hyviä, ettei siitä ole huolta.  



Arkipannari kaipaa ehdottomasti kastiketta, sillä se ei ole kuohkea vaan ennemminkin jykevä, hyvä alusta kastikkeelle. Olen kokenut maitorahkan ja maustamattoman jogurtin vaivattomimmiksi, mutta myös pakastemarjoista irtoava mehu olisi varmasti maukas kastike. 

Arkipannari on siitä helppo ja nopea, että kaikki ainekset vain sekoitetaan kulhossa ja kaadetaan pannulle yhdeksi isoksi pannariksi. Aikaa siis säästyy, kun ei tarvitse yksittäisiä pannareita käännellä! Ei tarvitse myöskään huolehtia pikkupannarien tapaan niiden samanmuotoisuudesta ja -kokoisuudestaan, jotta pannarikeko pysyy pystyssä...


Arkipannari (1 annos)
1 kananmuna
3 rkl kaurahiutaleita
1,5 rkl herajauhetta (itse käytän stevialla makeutettua suklaaheraa)
1/3 tl leivinjauhetta
3-4 rkl vettä

paistamiseen:
öljyä

Riko kananmuna pieneen kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Sekoita kaikki ainekset yhteen. Lämmitä pieni tilkka öljyä pannulla ja kaada taikina pannulle, levitä tasaisesti koko pannun kokoiseksi pannariksi. Käännä levy keskilämmölle (4/6) ja anna pannarin kypsyä noin 4 minuuttia, kunnes se kuplii pinnalta ja on hyytynyt. Käännä ja paista toiselta puolelta noin 2 minuuttia. Tarjoile esimerkiksi rahkan, marjojen, banaanin ja maapähkinävoin kera. Kuvissa olevalle viikonlopun aamupalalle huljautin myös hieman tummaa kookosnektaria.

maanantai 25. elokuuta 2014

Puhtia päivään proteiinista: herkulliset jaksamisleivät


Sain vähän aikaa sitten Masajolta hauskan yllärin: kahdeksan kilon paketin täynnä sitä aitoa intiaanisokeria, ruususuolaa sekä viittä sorttia - minulle täysin ennestään tuntematonta - jaksamisleipää. (Hauskan tästä teki se, että paketin kantaminen postista kotiin silloisessa vajaan kolmenkymmenen asteen helteessä oli aika... hikistä.)

Tykästyin noihin jaksamisleipiin sen verran, että halusin tuoda ne sinullekin tiettäväksi. Itse en ollut aiemmin kuullutkaan moisista saati törmännyt niihin kaupassa, vaikka ruokaosaston tuoteuutuuksista yleensä hyvin kärryillä pysynkin.

Kyseessä on siis hyvin ohuet, kräkkerimäiset kuivaleivät, joita on kiva rouskutella välipalaksi sellaisenaan tai päällysteiden kera tai jogurtin päälle murusteltuna myslin korvikkeena. Variaatioita löytyy viisi: maustamaton (tarvitsee päällysteitä!), sipuli (suolakeksimäisin näistä), chiasiemen (hauskiten hampaissa rouskuva), gluteeniton (maistuu aivan liikaa maissijauholta mutta kivan rapea) sekä intiaanisokeri (makea ja keksimäinen). Eniten pidin itse chiasiemen- ja intiaanisokeriversioista, joka on paras jälkkärinä maapähkinävoilla siveltynä.

Pääraaka-aineina on idätetty soijapapujauho (geenimanipuloimaton) sekä kaikissa muissa paitsi gluteenittomassa versiossa spelttijauho. Alla esimerkkinä maustamattoman raaka-ainelista sekä ravintoarvot: proteiinia on 27,5 grammaa ja kuitua 8,3 g sadassa grammassa, joten leivät pitävät hyvin nälkää, etenkin tarpeeksi tuhdeilla päällysteillä kuorrutettuna.   


Jaksamisleipiä on myynnissä luontaistuotekaupoissa sekä osassa K-Citymarketeja, Helsingissä muun muassa Ruohonjuuressa ja Kampin Punnitse & Säästässä. Kuivaleipä- ja näkkäriosasto on varmin paikka yhyttää jaksamisleivät. Jälleenmyyjiä voi kurkata Masajon sivuilta, jos näin syksyn koittaessa helppo ja laukunpohjalla kiltisti pilaantumatta matkaava välipala houkuttelee.

Oletko kokeillut jaksamisleipää? Millaisia helposti kuljetettavia ja säilyviä välipaloja suosit arjen kiireissä?





Tuotteet on saatu ilmaiseksi blogin kautta ilman velvoitetta kirjoittaa niistä.

torstai 21. elokuuta 2014

Lukijatapaaminen: kakkua ja sirkushuveja


Lukijatapaaminen on ehkä vähän liian hieno ilmaisu sille, mitä minulla on mielessäni, mutta plääni olisi näin yksinkertaisuudessaan seuraava:

Lauantaina 23.8. klo 15 järjestän pienen lukijatapaamisen Helsingissä. Sijaintina olisi jokin puisto sään salliessa, mutta sateella pitää evakuoitua sisätiloihin. Agendalla on vähän herkuttelua, kasuaalia hengailua ja rupattelua ja ihan mitä vaan sen lisäksi keksitäänkin.

Tämä on minulle erinomainen (teko)syy päästä leipaisemaan vähän kakkua, joten sinun pitäisi vain tuoda itsesi ja halutessasi ystäväsi. Jos ajatus päästä herkuttelemaan hyvässä seurassa kutkuttaa yhtään ja kyseisen viikonlopun aikataulussasi on vielä pienenpieni lauantai-iltapäivän kokoinen aukko, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen - kuinka usein sitä pääsee tutustumaan uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja syömään samalla kakkua? 

Tämä hupi on luonnollisesti ilmaista!

Ilmoittauduthan minulle siis etukäteen terveenhyvaa@gmail.com (jos sinulla on ruoka-aineallergioita, ilmoitathan myös ne niin yritän ottaa ne huomioon), niin kerron lisätietoja sähköpostilla. Kuusi ensimmäistä ilmoittautujaa mahtuvat mukaan, jotta jokaiselle osallistujalle riittää tarpeeksi iso kakkupala!  Tapaaminen on täynnä! Huomenna herkutellaan, mutta ensi kerralla voit sitten sinäkin päästä mukaan... Ihanaa viikonloppua!


P.S. Kiitos kommentoinnista edelliseen postaukseeni. Mukavuusalueen ulkopuolelle uskaltautuminen voi olla haastavaa jopa bloggauksessa, mutta ihanat kommenttinne saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että se kannattaa toistekin!
  

tiistai 19. elokuuta 2014

Hauskaa maailman ylikulutuspäivää: mitä meillä onkaan edessämme?


Elämme velaksi. Eikä nyt puhuta pelkästään yksilöistä tai kansantaloudestamme, vaan ihmiskunnasta kokonaisuudessaan. 

Tänään vietetään maailman ylikulutuspäivää. Juhlapyhäksi tätä päivää ei voi tituleerata, koska karu fakta on, että tänäpäivänä olemme kuluttaneet loppuun maailman uusiutuvat luonnonvarat tältä vuodelta. Kulutamme joka vuosi enemmän kuin meillä on; elämme siis lainaksi tulevien vuosien luonnonvaroista. Ja kuten kansantalouksien kohtalosta Euroopassa voimme huomata, ei ikuinen velaksi eläminen ole mahdollista.

Tänään, kuten jokaikinen muukin päivä, on siis hyvä päivä tehdä kestävämpiä valintoja ruokapöydässä: syödä kasvis- ja lähiruokapainotteisesti, ostaa vain niin paljon kuin ehtii syödä ennen ruoan pilaantumista ja tehdä niin eettisesti hyviä valintoja kuin omalla budjetillaan ja tarpeillaan voi. Etenkin minun, joka en missään nimessä ole edelläkävijä näissä asioissa.

Tämä ei ole "sitä nuorison hippimeininkiä" tai "parempiosaisten puuhastelua", johon "normaali ihminen" ei kykene, vaan silkkaa faktaa. Kulutuksemme tili meni yli, ja sitä voi voivotella - tai voi ryhtyä toimiin.


Meatless Monday on kuulemma kova hitti jenkkilässä tällä hetkellä. Tällaisen lihattoman päivän voisi lanseerata Suomeenkin, sillä proteiinibuumi on ikävästi lohkaissut kasvisruokailun suosiota, jopa allekirjoittaneella. Tällainen asiasta tietoisuutta nostattava päivä on kuitenkin hyvä hetki miettiä omaa osuuttaan.  

Minusta tärkeintä on kuitenkin arvostaa ruokalautasta edessään. Kun on niin yltäkylläinen mahdollisuus valita, moni pitää tämän runsauden jatkumista selviönä. Valitamme siitä, miten lihomme jo jonkun herkun näkemisestä, kun "toiset voivat syödä mitä tahansa". Todellisuudessa saattaa olla, että kiitämme vielä joku päivä tuosta ominaisuudesta, sillä yltäkylläisyys ei ole koskaan ollut ikuista. Nälänhätä on usealle suomalaiselle kaukainen Afrikkaa koskeva ongelma, mutta joku päivä se voi olla meidänkin arkeamme.

This time is different, ihmisillä on tapana hokea itsepintaisesti. Toistaiseksi mikään kerta ei ole ollut erilainen, vaan elintason nousua seuraa jossain vaiheessa luonnollinen äkkipudotus. Uskallammeko siis luottaa, että meille ei voi koskaan käydä niin? 




Kestävämpiä herkkuvalintoja tälle viikolle: kotimaisesta luomuspeltistä leivottu leipä, itsekasvatetuista mustaherukoista pyöräytetty tattarituorepuuro, lähellä kasvatetusta lehtikaalista uunitetut rapeat sipsit sekä tietysti nyt niin ajankohtaiset kesäkurpitsaranskikset.

Nämäkään eivät ole 100-prosenttisesti suomalaisista ja kestävän kehityksen mukaisista raaka-aineista, mutta on aina parempi tehdä vähän kuin ei ollenkaan.


Miten sinä olet viettänyt maailman ylikulutuspäivää? Minkälaisia kasvisherkkuja sinä suosittelisit juuri nyt?

maanantai 18. elokuuta 2014

Mansikkatuorepuuroa hetkessä!

Kesäisten ruokien lähtölaskenta on alkanut... ilmassa on jo vahva syksyn tuoksu ja tuntu, sanovat läpimärät balleriinani ja housunlahkeeni.


Eilen oli kuitenkin vielä hetken aikaa kesä. Mittarissa reippaasti yli 20 astetta, merenrannassa paljon iloisia ihmisiä ja koiria, kuulokkeissa repeatilla Hellogoodbyen Here In Your Arms (koska reipas yltiöpositiivinen poppi sopii viimeisten kesäpäivien nostalgiaan ja varsinkin Prisman kassajonoon perjantaina klo 17.30).

Lenkin jälkeen maistui jokin marjainen ja kaurainen!  

Käyn ehkä vähän hitaalla, mutta aiemmin ajattelin, ettei tuorepuuroa voi tehdä kuin yli yön muheuttamalla. Todellisuudessa syömävalmista tuorepuuroa voi tehdä hetkessä vaikkapa välipalaksi blendaamalla kaurahiutaleita marjojen tai hedelmien, jogurtin ja maidon kanssa. Nesteen määrä on vähäisempi kuin yön yli tehtävässä tuorepuurossa, sillä nesteellä ei ole aikaa imeytyä kaurahiutaleisiin. Lopputuloksena on pehmeä ja marjainen tuorepuuro, joka maistuu mainiolle reippaan happihyppelyn jälkeen, oli mittarissa sitten plussaa tai miinusta tuo kaksikymmentä.

Päälle ripsottelin kaurahiutaleiden ja pellavansiemenrouheen lisäksi hieman ruususuolaa ja rouhaisinpa pari kertaa mustapippuriakin. Jotenkin minulla on sellainen tunne, että pippuri ja mansikka on klassinen yhdistelmä?

Ehkä vain kuvittelen. Puuro kuitenkin maistui, ja maistuikin niin niin kesäiselle!



Mansikkatuorepuuro (1 annos)
1 dl (pakaste)mansikoita
1/2 banaani
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl maitoa
3/4 dl maustamatonta jogurttia

Blendaa ainekset puuroksi yleiskoneella tai sauvasekoittimella (blenderikin saattaa toimia). Lisää maitoa tai jogurttia tilkka, mikäli haluat juoksevampaa puuroa. Koristele halutessasi pellavansiemenrouheella, kaurahiutaleilla ja mansikalla. Kaikkein rohkeimmille: ripottele päälle hieman ruususuolaa ja rouhi maltillisesti musta- tai punapippuria.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

PB & J -leivät suomalaisella twistillä

Kuinka syödä jälkkäriä ilman, että oikeastaan syö jälkkäriä?


Otetaanpa esimerkiksi ruokaisa salaattilounas. Ripottelisit ehkä salaattisi päälle kourallisen pähkinöitä ja pilkkoisit hieman hedelmää tai näin kesällä täydentäisit elämyksen makeilla marjoilla. Kyytipojaksi kävisi hyvin ruisleipä, josta saisi vähän lisää pureskeltavaa vatsantäytteeksi. 



Tai sitten voit säästää hedelmäsi tai marjasi ja pähkinäsi voin muodossa jälkiruokaleipäseen niin kuin minä tein. 

Ensimmäisessä kombossa käytin paahdettua maapähkinävoita, mansikoita ja pensasmustikoita sekä raakasuklaakastiketta eli kookosöljyn, raakakaakaojauheen ja hunajan seosta (esimerkiksi tämän reseptin mittasuhteita voi käyttää). Aika yllätyksetöntä, mutta silti niin hyvää - mansikan ja tummansuklaan yhdistelmä ei petä! Kuten ei myöskään suklaan ja maapähkinävoin...

Tuo vaaleampi versio kantaa ruisnapilla raakaa itsetehtyä maapähkinävoita, nektarisiivuja sekä pienen lorauksen tummaa kookospalmunektaria, joka tarjoaa jopa hieman savuista makeutta. Raaka maapähkinävoi on hennon makuista, aavistuksen hernemäisellä tavalla makeaa, joten nektariinin kirpeä hedelmäisyys sopii sen makupariksi loistavasti. Tämä modernimpi yhdistelmä oli ehdoton suosikkini tällä kertaa! 

Molemmat ovat ikään kuin suomalaiseen makuun sovellettuja ja raikkaampia versioita amerikkalaisklassikko PB & J:stä eli maapähkinävoi-hillovoileivistä. Nämä leivät sopivat hyvin paitsi salaatin kaveriksi myös iltapäiväkahville makeannälkään. Leipänä käytin jälkiuuninappeja, joiden tarjoaman runsaan kuidun ansiosta tällainen herkku onkin perinteistä makeaa kahvileipää parempi, kun verensokeri ei koe yllätyshyppyjä. 


Herkullista sunnuntaita ja antoisaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kesäkurpitsaranskikset - makeaa ja (yllättävän) rapeaa

Kesäkurpitsat = halpaa saippuaa tällä hetkellä.


Kesäkurpitsoja saa tähän aikaan kesästä hulluihin hintoihin. Puolitoista euroa kilo siellä, kaksi euroa täällä, kokonaisen YHDEN EURON KILO jossain muualla. Minulla on paha tapa rohmuta tuoreita kasviksia jopa yli oman tarpeeni, kun ne ovat hyvässä tarjouksessa. Siispä päädyin kantamaan kotiin kolme isoa kesäkurpitsaa, sillä kuka nyt voisi vastustaa säkillistä kesäkurpitsaa reilun euron hintaan?

Dippasin tikuiksi leikkaamani kesäkurpitsat kananmunassa ja kierittelin osan ruususuolalla ja mustapippurilla maustetussa pellavansiemenrouheessa, osan taas kaurahiutaleiden ja chiasiementen seoksessa. Kaurahiutaleet tarttuivat vähän huonosti, mutta pellavansiemenet hyppäsivät kyytiin paljon kiltimmin. Levitin ranskikset pellille leivinpaperin päälle ja paistoin niitä noin 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa.

Pellavansiemenillä kuorrutetuista ranskiksista tuli päältä ihanan rapeita, sisältä taas jännän makeita ja pehmoisia. Kaurahiutale-chiaranskikset eivät rapeutuneet aivan niin hyvin, mutta olivat herkullisia nekin. Ranskiksista ei tule kuitenkaan niin jämäköitä, että dippaaminen käsin onnistuisi, mutta haarukoin ranskikset suuhun tomaattikastikkeen kera, ja elämys oli herkullinen siitä huolimatta.


Kesäkurpitsaranskikset (6 annosta)
3 kesäkurpitsaa
2 kananmunaa
1 dl pellavansiemenrouhetta TAI 1 dl kaurahiutaleita + 2 rkl chiasiemeniä
reilu 1/2 tl suolaa
runsaasti mustapippuria

Pilko kesäkurpitsat pitkittäin tikuiksi. Riko kananmunat kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Levitä pellavansiemenrouhe/kaurahiutale-chiaseos laakealle lautaselle ja sekoita joukkoon suola ja pippuri. Valmistele valmiiksi kaksi peltiä leivinpapereilla.

Kastele kesäkurpitsatikut ensin kananmunassa ja kierittele sitten pellanvansiemenrouheessa/kaurahiutaleissa. Asettele pellille niin, etteivät tikut mieluiten mene päällekkäin. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes tikut ovat hieman rapsakoita ja reunoilta ruskeita.  


Makeaa ja yllättävänkin rapeaa - sellaisia oli ne kesäkurpitsaranskikset. Ja halpaa, aivan mahtavan halpaa!

tiistai 12. elokuuta 2014

Lehtikaali-pangasiussalaatti mustikoilla ja vihreällä omenalla

Arki ja syksy ovat parasta tavoitteiden asetannan aikaa. Kuinka moni muuten sävähti sitä, että käytin sanaa "syksy"? Eihän tuolla ulkosalla tosiaan vielä kovin syksyistä ole, onneksi.

Arkeen paluu on koittanut tai koittanee lähiaikoina monella. Siksipä on hyvä hetki miettiä, mitä tulevalta muutamalta kuukaudelta odottaa; mitä haluaa saavuttaa ja tehdä, minkälaisia mahtavia suunnitelmia keksii piristämään arkea.

Minä aion tänä syksynä yrittää kokeilla uusia arkiruokia ja postata niistä onnistuneista versioista. Haluan innostua arkiaterioiden kokkauksesta enkä pelkästään herkuista ja aamupaloista. Olen maailman pahin arkiruokajumittaja: syön mielelläni samaa ruokaa monta päivää - joskus jopa monta viikkoa - putkeen... hummuksen tapaiseen paputahnaan dipatut kasvikset ruisleivän tai muun täysjyväisen hiilihydraattilähteen kera taitaa olla yksi sellainen ateria, jota olen syönyt tänäkin vuonna arviolta jo 50-100 kertaa.


Mainitsin viimeisimmässä budjettipostauksessani edulliseksi proteiininlähteeksi pangasiuksen, joka on valkoista vähärasvaista kalaa. Pangasiusta löytyy markettien pakastealtaalta, ja siitä saa pulittaa noin seitsemän euroa kilon säkiltä. Ostamassani kalassa oli myös ASC:n merkki vastuullisesti viljellystä kalasta, vaikka luonnollisesti kotimainen luonnonkala, kuten hauki, kuha tai ahven, on eettisesti parempi vaihtoehto.

Tässä salaatissa on tuoreessa limemehussa ja oliiviöljyssä puolen tunnin ajan marinoitua, pieneksi silputtua lehtikaalia salaattipohjana, jonka päälle on ripoteltu keitettyä täysjyväohraa ja siivutettu puolikas vihreä kirpeä omena. Paistoin kalan uunissa limellä, tillillä ja ruususuolalla maustettuna, mutta pangasiuksen vähärasvaisuuden vuoksi kalasta tulee mureampi ja paremmanmakuinen pannulla oliiviöljyssä paistettuna. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä mustikoita, joista tuli ihanasti makeutta ja väriä salaattiin. Rouhin päälle reilusti mustapippuria ja koristelin limesiivulla. Nautin maanantai-iltana, ja ai että arki maistuikin hyvältä!   


Hauki, kuha tai ahven sopisi tähän salaattiin erinomaisesti! Mustikoiden tilalle sopii hyvin puolukat tai karpalot näin syksyä kohti käydessä tai vaikkapa kuivatut karpalot tai kuivatut aprikoosit paloiteltuna. Jokin pieni makea elementti on mielestäni ehdoton.


Onko siellä ruudun toisella puolella kaltaisiani ruokajumittajia? Mitkä ruokalajit ovat teille niitä tuttuja ja turvallisia, joihin sitä tarttuu kiireen tai mielikuvituksettomuuden iskiessä?  

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Seitsemän ruokalajin rapujuhlat

Eilen pääsin nauttimaan aivan uskomattomista rapujuhlista.

Illallispöytä oli katettu valkoiselle kangaspöytäliinalle ja koristeltu jättimäisin auringonkukin ja tummenevaa iltaa valaisevin kynttilöin. Viimeiselle jälkiruoalle katettiin jopa Tillanderin pöytähopeat.

Ohjelmanumeroina oli luonnollisesti perinteisiä rapujuhlalauluja, maljapuheita, yllätyksellisiä esiintymisiä ja illan huipentumana MasterChef-kelpoisten mieskokkaajiemme kitaralla säestetty tulkinta CMX:n hittibiisistä, joka saattoi ehkä olla tai olla olematta Ruoste

Helan går... no kaikki meni! Kaikki seitsemän ruokalajia, joista yksi oli tietysti juhlien teeman mukaisesti rapuja, tsatsikia ja paahtoleipää, olivat kuin hienomman fuusiokeittiöravintolan menusta. Jokainen ruokalaji sai innoituksensa maasta tai maanosasta, jossa jompikumpi kokkikaksikosta oli matkannut vuoden aikana. Saimme maistella palan Italiaa, Venäjää, Aasiaa ja Amerikkaa, joiden tunnuksenomaisia makuja ja ruokalajeja komppasivat kotiseutumuistelot tutumpien makuvivahteiden muodossa. Toinen menua kantava teema oli parit, joten ensimmäistä ruokalajia ravioleja seurasi venäläinen versio pelmenit, ja kolmanneksi ja neljänneksi ruokalajiksi nautiskeltiin erilaisia leipäsiä.

Jälkiruokia osasin odottaa kieli pitkällä jo etukäteen; olihan leivontapulikan varressa jälkiruokakuningattareksikin nimetty ystäväni. Jälkkäriosastolla tarjoiltiin jotain raikasta, jotain makeaa ja jotain suklaista: erinomainen kombinaatio siis.          

Kattaus // Tyylikkäät hummeriservetit
Ricotta-pinaattiraviolit parmesanilla ja lehtipersiljalla (Italia) // Lammaspelmenit, suolakurkkua, smetanaa ja puolukoita (Venäjä) 



Makeahkoa ruisleipää, avokadotahnaa, kylmäsavulohta, suikaloitua avomaankurkkua ja punasipulia remoulade-kastikkeen ja wasabin kera (Aasia feat. Suomi) // Jenkkipurilainen: Savon Jyty -leipä ja parmesanilla maustettu pihvi savujuustolla ja savuporolla kera "häshtäg perunoiden" aka bataatti- ja perunaranskisten sekä tuorehernesalaatin kera (Jenkkilä, of course - savolaisella mausteella)
Rapuja, rapuja ja lisää rapuja kera sitruunan, tillin, tsatsikin ja paahtoleivän
Jälkiruoka tehtiin kahvinkeittimessä! // Mansikoita, omenaa ja melonia ruusu-vaniljamarinadissa, valkosuklaamelbaa ja minttua // Suklaavanukashalko, suklaa-sherrykastiketta, mansikoita ja suklaarouhetta

Mikä sitten oli oma suosikkini? Ensimmäinen reaktioni kysymykseen on, että kaikki oli liian hyvää, aivan mahdoton kysymys vastata! Eniten ihastuin ehkä kuitenkin lohileipään, jossa oli täydellinen balanssi leivän vienon makeuden, avokadon täyteläisyyden ja lohen savuisuuden yhdistelmässä. Valkoinen suikaloitu avomaankurkku raikasti kokonaisuutta ja teki annoksesta todella hyvännäköisen, kun taas potku punasipulista ja wasabista sai usein tunkkaisen remoulade-kastikkeen maistumaan taivaalliselta.

Toinen suosikkini löytyy jälkkäriosastolta, nimittäin tuo ruusunlehti-vaniljasiirapissa marinoitu hedelmäjälkiruoka oli jotain sanoinkuvaamatonta! Yritän kuitenkin elaboroida: lämmin, juuri kahvinkeittimessä porissut aromaattinen liemi, jossa hampaissa rouskuvat omenanpalat, pehmeät meloni- ja mansikkakuutiot ovat maustuneet vahvasti vaniljaiseksi sekä sopivasti kukkaiseksi (muttei parfyymimaiseksi). Päälle lusikoituna makeaa valkosuklaamelbaa, joka osittain jäi pinnalle erillään luskoitavaksi vaahdoksi ja osittain suli herkullisen hedelmäliemen joukkoon.

Huokaus ja kiitos. Tällaisiin juhliin voi päästä vain kerran vuodessa. Ei siksi, että seitsemän ruokalajia alkaa kiristää hieman vyötä - vaan siksi, että ihminen ei voi kestää näin paljon hyvää yhtään useammin. 


Ihanaa aurinkoista sunnuntaita! Juuri nyt on paras hetki keräillä paukkuja arjen puurtamiseen - ulkoilla ja lepäillä ja nauttia auringosta.    

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Maapähkinävoi-raakasuklaat chialla terästettynä


Ruokabloggaajien keskuudessa yksi fakta on yhtä vankkumaton kuin painovoima: mikä tahansa herkku näyttää paremmalta pinottuna.

Cookiet, browniet, tryffelit, raakapallerot - you name it - kaikki nuo näyttävät sangen sulavilta sellaisenaankin, mutta auta armias, miten hyvältä ne näyttävätkään pinottuina hulppeaksi torniksi, jonka romahdusta linssin takana tempoileva bloggaaja tuskanhikikarpalo otsallaan pelkää. 

Demonstraation vuoksi vielä seuraava kuvasarja, josta enimmäisen kuvan tuotosta en söisi maksustakaan, toisen voisin ehkä vähän haukkaista varovasti, mutta kolmannen herkkupalaset napsaisisin (tai siis napsaisinkin) suuhuni hetkessä. (Kunhan huijaan. Totta kai nauttisin myös kuvien 1 & 2 herkkuja, enkä edes kovin vastointahtoisesti.)



Kookosöljyyn tehty raakasuklaa sulaa näppeihin hetkessä, varsinkin kesäkuumalla: siksipä herkutellessa saa olla nopea kuin kolmeenkymmeneen kivunnut elohopea tai vaihtoehtoisesti nauttia näitä samalla tavalla kuin itse tykkään, eli iltapalalla maitorahkan tai banaanijäden päälle paloiteltuna. Kylmällä alustalla kookosöljypohjaiset herkut hengaavat mielellään säilyttäen kiinteän olomuotonsa; sen sijaan kielellä sulaminen tapahtuu hetkessä. Erityisesti jätskin kaverina tämä suklaaherkku on poikaa!

Maapähkinävoikerroksessa rouskuu chia ja suolankiteet, mutta koko herkku suklaineen ja maapähkinävoineen sulaa kielellä niin nopeasti, että ne ehtii havannoimaan vain parin sekunnin murto-osan ajan.   

Ja sitten onkin aika toisen palan.




Chia-maapähkinävoi-raakasuklaat (4 annosta)
raakasuklaa:
2 rkl kookosöljyä
vajaa 2 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl kookospalmunektaria tai muuta nestemäistä makeutusta, esim. hunajaa
ripaus suolaa

maapähkinävoitäyte:
1 rkl kookosöljyä
1,5 rkl maapähkinävoita
2 tl chiasiemeniä
2-3 tippaa karamellinmakuista steviaa (tai maun mukaan hunajaa)
ripaus suolaa (mikäli maapähkinävoisi on suolatonta)

Aloita suklaakerroksesta. Sulata kookosöljy (mikäli se ei ole valmiiksi nestemäistä), sekoita joukkoon kaakaojauhe, makeutus ja suola. Kaada puolet suklaasta pieneen kuppiin, vuokaan tai muovirasiaan ja laita pakastimeen jähmettymään noin viideksi minuutiksi. (Voi olla, että talvella on parempi tehdä ensin puolikas annos suklaata ja vasta maapähkinävoitäytteen teon jälkeen toinen puolikas satsi, sillä kylmällä kookosöljy ehtii luultavasti jähmettyä ennen kuin jälkimmäisen puolikkaan saa kaadettua maapähkinävoitäytteen päälle.)

Tee sillä välin maapähkinävoitäyte sekoittamalla sula kookosöljy, maapähkinävoi, chiasiemenet, makeutus ja suola kupissa. Ota jähmettynyt suklaa pakastimesta ja kaada maapähkinävoitäyte päälle. Jähmetä jääkaapissa noin 10 minuuttia. Kaada päälle loppu suklaa ja pakasta, kunnes suklaa on kiinteää (ainakin 20 minuuttia). Säilytä pakastimessa ja leikkaa paloiksi tarjoiluun.


Loppukevennyksenä kaikille maapähkinävoin ystäville:


 Kyllä on kuumaa kun maapähinävoikin sulaa kuin kuuma vaha.

tiistai 5. elokuuta 2014

Tomaattikastike hellatta ja huoletta


Uusien innovaatioiden paras ystävä on pakko. Kun hellaa ei vaan yksinkertaisesti voi lämmittää, syntyy mainio tomaattikastike näin kesällä tuoreista tomaateista, aurinkokuivatetuista tomaattisuikaleista ja tomaattipyreestä. Mausteeksi tietysti tuoreita yrttejä partsilta, vähän tulisuutta chilistä sekä ripaus lämmintä kanelia syventämään ja pyöristämään makua.

Helppo, nopea ja yksinkertainen soossi valmistuu parissa minuutissa yleiskoneessa ja sopii hyvin pyöräytettäväksi pastan (tai raakaruokailijan kesäkurpitsapastan) sekaan, kanan tai papujen kaveriksi täysjyväohran kera tai vaikkapa dipiksi tuoreille porkkanatikuille ja kukkakaalin kukinnoille. Mehukkaista tomaateista voi pulpahtaa irronnutta nestettä pintaan, mutta sen voi sekoittaa takaisin muun kastikkeen joukkoon tai valuttaa halutessaan pois.

Juuri nyt on paras aika kantaa suomalaisia tomaatteja kotiin selkä vääränä ja syödä niitä mahansa täyteen niin, ettei sitten talvella kuuden euron kilohinta kirvele niin pahasti.

    

Tomaattikastike hellatta (2-4 annosta)
5 keskikokoista tomaattia
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita
3 rkl tomaattipyreetä
kourallinen tuoreita yrttejä (esim. basilikaa, minttua ja lehtipersiljaa)
2 cm palanen tuoretta punaista chiliä
1/2 tl kanelia
1/2 tl suolaa

Laita ainekset yleiskoneeseen ja pyöräytä tasaiseksi kastikkeeksi. Tarjoile esimerkiksi (kesäkurpitsa)pastan kastikkeena tai kanan ja täysjyväohran kera. Säilytä jääkaapissa lasipurkissa; säilyy hyvänä ainakin pari päivää, vaikkakin pintaan nousevaa nestettä saattaa joutua hieman sekoittelemaan takaisin kastikkeeseen.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kaurapuuroa parhaimmillaan {ja aamulenkkien ihanuudesta}


Pieni ylläri heti alkuun: katselet juuri kaurapuuroa.


Ja ei, en tarkoita sitä aamupalakulhollista, joka edessäsi saattaa livenä nököttää näppiksen ja kahvikupin välissä, jos aamutorkkusi meni vähän pitkäksi. Vaan tarkoitan tietokoneen ruudulla kököttävää pannarikasaa. Se on oikeasti kaurapuuroa.

Nimittäin leivinjauhetta ja maitoa lukuunottamatta olen näistä tismalleen samoista raaka-aineista keittänyt sangen mehevää, ihanan kuohkeaa (kiitos puuron joukkoon kiehumisen loppuvaiheessa hämmennettävien valkuaisten) puuroa. Valkuaispuurosta onkin tullut lempparini, johon olen jumittanut hyväksi toviksi, eikä ihme - tuo mahtavakoostumuksinen herkku valmistuu sukkelasti ja pitää nälän loitolla viisi kolmekymmentä starttaavan aamulenkinkin mukaanlukien.



Nämä pannarit saavat taas haaveilemaan makeammasta elämästä. Ei sillä, että olisin kyllästynyt viimeaikaiseen aamulenkki + aamupuuro -rituaaliini, mutta viikonlopun kunniaksi kuulin pannareiden kutsun. Ehkä minusta on vain tullut niin yksinkertainen, ettei kaiken tarvitse olla maailman parasta. Joskus ihan hyvä voi olla juuri se, mitä kaipaa.   

Ennen kuutta aamulla on muuten ainoa aika päivästä, jolloin ei ole aivan karsea hiki. Bonuksena lenkkiä värittävät kauniit kesäaamut sekä ystävämme metsän eläimet, joista olen viikon sisällä bongannut joutsenpariskunnan harmaine tenavineen, metson, koppelon tai teeren (kuka näitä metsäkanalintuja oikeasti toisistaan tunnistaa!?), muutamia pupujusseja sekä röyhkeän valkopäähanhilauman, joka otti biitsillä aamutuimaan arskaa punanahkaisen lomalaiskansan sijaan.

Aamut ovat ihmeellisiä, suosittelen avartamaan perspektiiviäsi ja pomppaamaan sängyssä edes joskus kukonlaukun aikaan. Saatat yllättyä, miten erilaiselta maailma näyttää, kun muut nukkuvat.

Sellaiselta herkältä. Ja hieman liian hiljaiselta.   

Voin myös vakuuttaa, että ruoka kuin ruoka maistuu aivan taivaalliselta pienenkin aamureippailun jälkeen!


Kaurapuuropannarit (1 annos)
1 dl kaurajauhoja (blendasin itse hiutaleista)
1 rkl pellavansiemenrouhetta
1 kananmuna tai 2 valkuaista
n. ½ dl maitoa (lisää tarvittaessa)
6 tippaa nestemäistä steviaa
½ tl leivinjauhetta

paistamiseen:
öljyä, esim. rypsi, oliivi tai kookos

kastike:
1/2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
3 rkl maitoa
1,5 rkl maitorahkaa
6 tippaa nestemäistä steviaa

Sekoita pienessä kulhossa kaikki pannareiden ainekset ja anna vetäytyä sen aikaa, kun öljy lämpenee pannulla. Paista 3-4 pientä pannukakkua kerrallaan keskilämmöllä (4/6) noin 3-4 minuutin ajan ja käännä lastan avulla, kun pannarit alkavat kuplia pinnalta. Paista toiselta puolelta minuutti tai pari. 

Tee kastike sheikkaamalla ainekset shakerissä kuohkeaksi. Vaihtoehtoisesti voit vispata ainekset sekaisin pienessä kulhossa käsivispilällä. 

Nämä ovat enemmän sellaiset askeettisen elämän hyvin vähäsokeriset pannarit. Yltäkylläisemmän pannarielämyksen haluavalle suosittelen browniepannareita, omenapiirakkapannareita tai hyvin ajankohtaisia mustikka-juustokakkupannareita!