keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Villin violetti mustikka-päärynätuorepuuro {no bananas}



Tänä uutenavuotena en aio luvata aloittavani säännöllistä kuntoilua, syöväni terveellisemmin tai jättäväni viikonlopun viinilasilliset väliin. En tähtää nukkuvani kahdeksaa tuntia yössä, en aloita joogatunteja enkä tietoista rentoutumista, enkä varsinkaan aio olla stressaamatta niin paljon eri asioista. En edes lupaa nauttivani elämästä enemmän (kyllä, tämä oli viime vuoden uudenvuodenlupaukseni, mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan).

Hassua kyllä, sillä sitä työnsarkaa näillä kaikilla osa-alueilla yhä on - todella - mutta tänä uutenavuonna en suunnittele varmaan ensimmäistä kertaa sitten varhaislapsuuteni muuttuvani paremmaksi ihmiseksi tai muuttavani elämääni jotenkin radikaalisti. Kai tämä on sitä aikuisuuden tuomaa itsensä hyväksymistä ja elämänsä hyvistä puolista iloitsemista - tai sitten vaan puhdasta laiskuutta. Ehkä toisaalta myös järkeensäkäypää - olen kyllä aiemminkin muuttanut elämääni 180 astetta, mutta se ei ole koskaan kyllä tapahtunut uudenvuoden pakkolupausten ansiosta.

Itsehyväksynnän lisäksi olen löytänyt tieni takaisin ihanien idätetttyjen tattaripuurojen tykö! Tiedän, että on joukko ihmisiä joiden mielestä banaanit kuuluvat ehkä Antti Tuiskun kiertuejulisteeseen mutteivat missään nimessä ruokapöytään, joten tässä puurossa hedelmän roolissa on oikein kypsä, mehukas ja makea päärynä banaanin sijasta. (Täältä löytyy se banaaninen ja mustaherukkainen versio.) Suosittelen käyttämään oikeasti pehmeää ja kypsää päärynää, sillä muuten lopputuloksesta ei tule samettista ja ihanaa. Myös cashew-pähkinät kantavat kortensa kekoon pehmeän koostumuksen luomisessa, joten niitä ei kannata skipata.
  
Pahoittelen myös, jos pieni blogihiljaisuus on vaivannut jotakuta muuta kuin omaa isääni. Syynä tähän on muunmuassa ankara lomamatkailu, jonka ansiosta kotiutin alemmassa kuvassa olevat joulumarkkinamukit Berliinistä. Kauhean mautonta kitchiä varmasti jonkun mielestä, mutta itselleni ne ovat aika ihana lomamuisto! Pitää kuitenkin alkaa päivittää blogia vähän useammin jo sen takia, ettei omien vanhempieni tarvitse miettiä, olenko saanut ruokaa syödäkseni ja olenko vielä täysissä sielun ja ruumiin voimissa...



Mustikka-päärynäraakapuuro
1 dl tattarisuurimoita
1/2 dl cashew-pähkinöitä
1 pieni (luomu)päärynä
2 dl mustikoita (sulatettuna tai tuoreita)

1 rkl hunajaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa (tai 1/2 pss jotain mausteuuteteetä*)

* Eli sellaista mausteseosta teepussissa, jota voidaan teen tapaan mutta joka ei sisällä teenlehtiä.

Huuhtele tattarinjyvät ja liota vedessä noin 10 minuuttia. Valuta siivilässä ja laita tattarinjyvät kulhossa itämään hämärään paikkaan vuorokaudeksi. Sekoittele pari kertaa päivän aikana kosteuden poistamiseksi. Kun tattariin on ilmestynyt hännät, se on valmista käytettäväksi.

(Liota cashew-pähkinöitä 0,5-2 h - etenkin jos sauvasekoittimesi ei ole kovin tehokas.) Kuori ja raasta päärynä karkeaksi raasteeksi. Sauvasekoita tai blendaa idätetyt tattarinjyvät, cashew-pähkinät, mustikat ja päärynä tasaiseksi ja pehmeäksi puuroksi. Lisää mausteita ja hunajaa maun mukaan ja pyöräytä vielä sekaisin, maista ja lisää tarvittaessa lisää. Tarjoile päärynän, kanelin, pähkinöiden ja kuivahedelmien kera.


Hei millaisia uudenvuodenlupauksia teillä on?

lauantai 5. joulukuuta 2015

Philips mehulingon arvonta, inkiväärinen porkkanamehu {eli aurinko lasissa} & teeleivät mehukuidusta

 

Yhteistyössä Philips / Kaupallinen kampanja

Olisiko parempaa tapaa aloittaa itsenäisyyspäiväviikonloppua ja näin virallisesti alati kiihtyvää joulunodotusta kuin oikein mehevällä arvonnalla?

Kun ulkona on pimeää ja masentavaa, tuon aamuauringon keittiööni. Olen aina ollut aamuihminen ja aamut ovat aamuihmisen parasta aikaa, mutta tiedän, että näin ei ole kaikilla! Kaikki eivät rakasta uuden aamun mukanaan tuomaa elämän tuoreutta ja raikkautta - ainakaan heti herättyään - ja se on ihan okei. (Aamuihmiset, itseni mukaan lukien, osaavat välillä olla hyvin itsetyytyväinen lauma, ja mikäs siinä ollessa, kun yhteiskunta on rakennettu meidän tarpeidemme varaan.)

Kuitenkin haluaisin, että jokaisella voisi olla niin ihania aamuja kuin vaan ikinä mahdollista (onpas siirappista, mutta todella - miksi elämässä ei pyrkisi kaikkeen ihanaan ja hyvään?). Siksipä kerron reseptini omiin täydellisiin aamuihini.

Arkiaamuina kerään energiani usein puolen tunnin aamulenkiltä, jonne lähtiessä saattaa jalka painaa ja ensimmäiset pari sataa metriä melkeinpä kaduttaa, että piti kaapia itsensä sängyn pohjalta vesisateeseen taikka repivään merituuleen taikka parhaimmillaan molempiin yhtä aikaa - mutta lähes poikkeuksetta lenkiltä palaa energisempänä ja hyväntuulisempana kuin sinne mennessä. Kotiin palattuani laitan Gleen joululaulut soimaan (tähän aikaan vuodesta, muuten kuuntelen yleensä Kaija Koota), pyrähdän pikanopean suihkun kautta keittiöön ja pyöräytän jonkun smoothien tai puuron aamupalaksi. Aamuihini kuuluu myös aivan poikkeuksetta huonosti laulamista vessassa meikatessa ja joskus myös hampaita pestessä (vaikka jälkimmäinen on kieltämättä vähän vaikeaa).

Viikonloppuaamut sen sijaan ovat toista maata! Heräsinpä ajoissa tai nukuinpa pitkään - riippuen edellisillan suunnitelmista - puuhastelen rauhassa aamiaista, mieluiten jotain mitä en syö arkiaamuisin. Viime aikoina olen tehnyt sitä ihanaa luumupuuroa, vaniljalla ja kanelilla maustettua mustikkasmoothieta, löysäksi keitettyjä kananmunia ja vatsalle lempeää chiakaurapuuroa kera marjojen. Koska arkena syön ypöyksin, viikonloppuisin pitää olla seuraa. Vinkkinä: kaveritkaan harvoin kieltäytyvät valmiiksi laitetusta aamupalapöydästä.


Sain Philipsiltä yhteistyön merkeissä Avance Collection -mehulingon, ja tiesin heti, mikä ensimmäinen mehuni olisi. Siinä mehussa olisi kaikki niin tavattoman aurinkoista, ettei joululoman etelänmatkaakaan enää tarvittaisi; niin ettei pessimistikään pystyisi enää mutristelemaan ja näkemään ikkunan takana pilkottavaa pimeyttä. Ehei, miksi sitä kantamaan huolta ja murhetta päivän haasteista ja päivän pimeydestä vielä aamupalapöydässä, kun voi vielä hetken vain nauttia auringonoranssista mehustaan ja leskenlehdenkeltaisista teeleivistään? (Optimistioksennus, nyt se on loppu.)

Tässä mehussa maistuu ensin syvänmakea klementiini. Sitten porkkana ja kipakka inkivääri korostettuna punaisten talviomenoiden kanelisella mausteisuudella. Sitruuna korostaa mehun hedelmäisyyttä ja tasapainottaa klementiinin ja omenan makeutta. Kokonaisuus on shottimaisen makea, joten yksi lasillinen riittää - etteivät makunystyrät ylikuormitu - ja se antaakin aimoannoksen vitamiineja helposti sulautuvassa muodossa.

Philipsin mehulingon käyttäminen oli jopa kaltaiselleni tunarille melkoisen helppoa ja vaivatonta. Olin aikaisemmin nähnyt vain vierestä, miten tavaraa työnnetään mehulinkoon ja miten sieltä taianomaisesti puristuu tuoretta mehua. Nyt kuitenkin jouduin kokoamaan laitteen ihan itse - kaltaiselleni tekniikan ihmelapselle tällaiset ovat aina verenpainetta nostattavia haasteita. Mutta ei hätää! Se olikin suhteellisen helppoa, ja viiden minuutin ihmettelyn jälkeenkin olinkin jo valmis kuorimaan hedelmiä ja työntämään tavaraa mehulingon terien syövereihin. Toinen pelon paikka oli laitteen peseminen, sillä tiskikoneettomana taloutena tiskaaminen on ehdoton inhokkikotitaloustyöni (lingon voi muuten pestä kuitenkin myös koneessa - kuinka kätevää!). Joka tapauksessa mehulingon sai pesastua parissa minuutissa, eikä se oikeastaan ollut monesta osasta huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia) yhtään niin hankalaa kuin odotin. Hurraa, aamumehut saavat siis ehdottomasti tulla osaksi uutta aamurutiiniani!

Suosittelen ehdottomasti käyttämään mehustamisesta jäljelle jäävän kuitumassan esimerkiksi sämpylöihin, kasvispihveihin tai pataruokien väripilkuksi. Näin saat kasvikuidut hyvään käyttöön eikä arvokasta ruokaa tarvitse heittää roskikseen. Itse leipaisin hedelmä-porkkanakuidusta ihanat teeleivät, joilla herkuttelin kera porkkanamehun ja aamukahvin. Ihan super ihana yhdistelmä!

Ja jos sinulla ei ole mehustinta mutta haluat hieman nostalgiaa aamuihisi tai iltateelle, voit korvata mehustuksesta jääneen kasvi- ja hedelmäkuidun porkkana- ja/tai omenaraasteella. Teeleivistä vaan tulee ihan älyttömän maukkaita ja herkullisia pienellä kasvis-/hedelmälisällä!


Hei, millaisia ihan parhaan aamun luovia aamurutiineja ja lempiaamupaloja sinulla on? (Jos sinulla on ihana aamupalaresepti jakaa, sitä parempi!) Vastaamalla edellä esitettyihin kysymyksiin kommenttiboksissa perjantaihin 11.12.2015 klo 23.59 mennessä  kera nimimerkin ja sähköpostiosoitteesi osallistut arvontaan Philips Avance Collection HR1871/70 -mehulingosta, jonka Philips ystävällisesti lahjoitti arvottavaksi. Mikäs olisikaan sen ihanampi aikainen joululahja itselle kuin voittaa iloa aamuihin koko loppu- ja ensivuodelle!

EDIT. 14.12.2015 klo 9.59: Kiitos hurjasti kaikille arvontaan osallistuneille; onnetar lykästi tällä kertaa Anonyymia kommentillaan: "Minä olen kaikkein vähiten luova aamuisin :D Nykyään teen capuccinon aamukahvin sijaan ja se tuo aamuihin vähän luksusta." Voittajaan on otettu henkilökohtaisesti yhteyttä, joten onneksi olkoon ja tsekkaa ihmeessä sähköpostisi!

Muuten, Philipsillä on myös Instagrammissa #täydellisiäaamuja -kampanja, jossa ko. hashtagilla kuvan ihanasta aamustaan postanneiden kesken arvotaan yllätyspalkintoja. Lisäksi jokainen Philipsin herätysvalon, kirkasvalon tai mehulingon ostanut ja täällä sen rekisteröitynyt osallistuu automaattisesti Familon unelmasängyn arvontaan (arvo 2100 €). Nuo kaikki kuulostavat aika kivoilta joululahjoilta ihmiselle, joiden aamuista ehkä puuttuu vielä se kutkuttavan mukava syy herätä...


 
Tämä mehu on kuin itse aurinko, joka muuten nousee Utsjoella seuraavan kerran 16.1. Eli sitä etelämpänä ei oikein ole lupa valittaa pimeydestä, vai kuinka... 


Porkkana-inkiväärimehu (2 annosta)
3 porkkanaa
2 punaista talviomenaa
2 klementiiniä
1 sitruuna
iso pala inkivääriä (2-3 cm pala)

Pese hedelmät ja vihannekset huolella. Kuori porkkanat ja omenat halutessasi (itse en jaksanut kuoria), pilko muutamaan osaan ja poista omenista siemenkodat. Kuori klementiinit. Leikkaa sitruunasta kuoret pois hedelmälihan ympäriltä. Kuori inkiväärestä veitsellä kuori ja paloittele muutamaan osaan. Laita kaikki ainekset vähän kerrallaan mehustimeen ja aja mehustimen läpi. Anna mehun tasottua jääkaapissa noin puoli tuntia ennen nauttimista ja sekoita voimakkaasti juuri ennen lasiin kaatamista. Tarjoile tuoreena.


Hedelmäiset porkkanateeleivät (8 teeleipää)
4 dl jauhoja (käytin täysjyväspeltti, mutta luullakseni kaurajauho käy myös)
3 dl kaurahiutaleita
(2 rkl chiasiemeniä)
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

3 dl cashewmaitoa (tai muuta haluamaasi maitoa)
4 rkl rypsiöljyä
(1 tl hunajaa)

mehusta jäänyt hedelmä-porkkanakuitu (nypi isoimmat erilliset inkiväärin- ja kuorenpalaset pois massasta) tai 3 dl porkkana ja-/tai omenaraastetta (suurin osa nesteestä pois puristettuna siivilässä)

Sekoita kuivat aineet keskenään isossa kulhossa. Lisää maito, öljy, hunaja ja kuitumassa ja sekoita taikinaksi nopeasti (pienet jauhosattumat eivät haittaa). Muotoile kosteilla käsillä massasta neljä teeleipästä pellille leivinpaperin päälle, jatka toiselle pellille samoin. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes teeleivät ovat sopivan kullanruskeita.

Teeleivät ovat parhaimmillaan lämpiminä mutta maistuvat myös kylminä. Teeleivät pakastuvat hyvin.


Ihania aamuja sinulle!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ihanan vihreä tofusalaatti: Uusi lempparini!


On päiviä, jolloin syön päivälliseksi jotain suunniteltua: jotain missä aterian komponentit sopivat oikeasti yhteen, jotain jonka takia olen varta vasten käynyt kaupassa ostamassa tarvittavat raaka-aineet. Sitten on niitä päiviä, jolloin syön raejuustoa suoraan purkista lavuaarin yllä ja toiseksi ruokalajiksi pakastevihanneksia kera 19 euron maailman parhaaksi arvostellun luomuoliiviöljyni, jonka kesällä kotiutin Toscanan auringon alta tuomaan valoa arkisen aherrukseni keskelle.   

Tämä salaatti kuuluu tuohon ensimmäisen kategoriaan. Pehmeä avokado kera makean kiinteän päärynän ja kirpakan limen tekee tästä salaatista omaan makuuni aivan täydellisen. Vaatimattomat komponentit hoitavat kukin oman roolinsa mutteivat sen enempää - voiko salaatilta enempää pyytää!

Tykkään tässä salaatissa nimeenomaan siitä, että se on tosi vihreä. Ja simppeli! Käytin basilika-tomaattimarinoitua tofua, koska lähikaupassani on surkea tofuvalikoima eikä maustamatonta kiinteää ollut tarjolla. Maustamaton kannattaa ehkä itse marinoida, vaikkakin mina tykkään kamalasti myös siitä maustamattoman tofun ominaismausta.

Limevinaigretteen kannattaa käyttää jotain aika hyvää oliiviöljyä, sillä näissä yksinkertaisissa mauissa maku ja laatu merkkaa. Vinaigrettea jää jonkin verran yli, mutta se säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivän ajan. Se tosin kannattaa sheikata huolella uudestaan juuri ennen käyttöä, koska öljy ja happo erottuvat hyvin tehokkaasti.


Tofu-avocado-päärynäsalaatti (2 annosta)
1 pkt kiinteää tofua (käytin basilika-tomaattimarinoitua)
1 rkl rypsiöljyä

1 avocado
1/2 iso päärynä
1 pss salaatinlehtisekoitusta (esim. frisee-punasalaatti-vuonankaali)

Kuutioi tofu isoiksi lohkoiksi. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista tofu kullanruskeaksi. Kuutioi avocado ja päärynä. Asettele salaatinlehdet lautasille, jaa avocado ja päärynä sen päälle ja lopuksi tofu. Pirskottele päälle runsaasti limevinaigrettea.

Limevinaigrette
1 limen mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1/3 chili pieneksi pilkottuna
1/2 rkl hunajaa
suolaa ja pippuria maun mukaan

Sekoita ainekset pienessä lasipurkissa ja ravista voimakkaasti. Tarjoa salaatin kanssa. Säilytä loput kannellisessa lasipurkissa jääkaapissa. Ravista uudestaan juuri ennen uutta käyttöä.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kanelinen luumu-siemenpuuro: Joulu on jo ovella



Marraskuussa on kaksi virallista valituksen aihetta: pimeys/kylmyys/sateisuus/syksyisyys, mistä itse en niin jaksa panna pahakseni, sekä liian aikaisin kauppoihin tulevat jouluasiat ja rumat jouluvalot/-koristeet/-krääsä, mihin sen sijaan yhdyn mielelläni. (En ole koskaan ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään miksi Kampissa pitää olla ne punaiset joulukoristeet marraskuun puolesta välistä tammikuun puolenväliin saakka - eli yhden kuudenosavuoden. Ne ovat aika kamalat.)

Tässä postauksessa tulen mainitsemaan sanan "joulu" aivan liian usein kaltaiselleni epäjouluihmiselle. Mutta tämän puuron olemus on mitä jouluisin. Jos luumujen, siementen ja kanelin kuumentamisessa syntyvä, koko (pienen) asunnon täyttävä tuoksu ei ole jouluinen, en tiedä mikä on. Jos luumun, siementen ja kanelin makuyhdistelmä ei ole jouluinen, en tiedä mikä on. Milloin muulloin ostan kuivattuja luumuja yhdessä siementen ja kanelin kanssa kuin jouluna? No en milloinkaan!

Ensin siemenet paahdetaan ja kuivatut luumut mössätään kattilassa kera kanelin, sitten messiin laitetaan kaurahiutaleet, jotka myös kevyesti paahdetaan. Koko mössö saa sitten hautua (manteli)maidossa tai maidon ja veden sekoituksessa ainakin kymmenisen minuuttia. Olen syönyt tätä puuroa sekä sellaisenaan ilman mitään lisukkeita että banaanisiivujen ja cashewpähkinävoin kera - ja pakko sanoa, molempi parempi! Tässä on niin paljon jännittäviä juttuja jo itsessään, että lisukkeet melkein häiritsevät puuron makuharmoniaa.

Luumupuuro on hyvin tuhtia siementen ja kuivattujen luumujen takia, joten sen voimin jaksaa pitkälle iltapäivään. Parasta se on kahvin kanssa nautittuna, sillä joulumakujen kera kahvi on ihanaa.

Joulun lähestyessä aion vaihtaa luumupuuron suklaa-luumukakkuun ja taatelikakkuun - koska vaikken joulusta liikaa tykkäisi, pidätän oikeuden jouluruoista tykkäämiseen...




Kanelinen luumu-siemenpuuro (2 annosta)
2 tl kookos- tai rypsiöljyä
2 rkl auringonkukansiemeniä
1 rkl chiasiemeniä
3/4 dl kuivattuja luumuja
1 tl ceylon-kanelia
1,5 dl kaurahiutaleita
4,5 dl (manteli)maitoa (puolet voi korvata vedellä)
1 rkl hunajaa

Kuumenna kattilassa öljy. Lisää siemenet, luumut ja kaneli ja pyörittele niitä kattilassa keskilämmöllä parisen minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Lisää kaurahiutaleet ja paahda kattilassa vielä pari minuuttia. Lisää neste ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes neste on imeytynyt hiutaleisiin (n. 10 min). Sekoita joukkoon hunaja hautumisen loppupuolella. Nauti sellaisenaan tai banaanisiivujen ja pähkinävoin kera.


Mitä teidän suosikkipuuroonne tulee?


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kookos-omenaparfait, chiapallerot ja siemenmysli {voi tätä chia-villitystäni}



Nykyään elän viikonloppuaamiaisille. Viikon paras hetkeni on seuraavanlainen:

On lauantaiaamu.  Herään levollisilta yöunilta ja mietin hetkisen, mitä sitä söisi, ennen kuin suuntaan kauppaan täydentämään viikon aikana aivan autioksi tyhjentynyttä jääkaappia. Kokkaan mössön jos toisenkin, jos siltä tuntuu, katan herkut pöytään ja istun alas syömään, siis yli viideksi minuutiksi. Juon kupin kahvia, toisenkin yleensä. Ja elämä muuttuu yhtäkkiä aivan tosi hyväksi.

Tänä lauantaiaamuna tein siemenmyslin. (Blogissani on ainakin tuhatmiljoonaa mysli- ja granolareseptiä, mutta minkäs sille mahtaa - mysli on melkein yhtä tärkeä aamupalan komponentti kuin pähkinävoi.) Sitä nautittiin mustikka-kookos-limesmoothien, kookospuuron, paahdettujen manteleiden ja tumman suklaan kera. Oivoi, hämmentävän täydellinen setti se olikin!

Sunnuntaina pyöräytin nämä chiapallerot, ihan vaan tuhlatakseni niitä aikaisen sunnuntaiaamun tylsiä tunteja, jolloin mitään ei tapahdu missään muualla kuin pyykkikoneessani ja siivouskomerossani. Lisäksi verkkokalvoilleni oli piirtynyt kuva Green Kitchen Storiesin chia-omenacrunch-parfaitista. Herran tähden miten herkullisen näköistä, ajattelin - ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Kaikki trendeissä ja vuodenkierrossa mukana pysyvät, itseään kunnioittavat ruokabloggaajat kokkasivat omenasta jo kuukausi sitten ja ovat nyt jo kurpitsakaudessa, mutta minä olenkin aina ollut vähän tällainen hidas perästätulija. Siispä tässä reseptissä on omenaa, vaikka ehkä paras kotimaisten kausi onkin jo lopuillaan. Mutta, sitä parempi syy nauttia niistä vielä juuri nyt!

Tosin puolustuksekseni, ne suomalaiset omenat jotka jääkaapistani onnistuin löytämään, ovatkin tainneet lymytä siellä jo kuukauden päivät...


NYT SEURAA SUURI RESEPTILÄJÄYS:


Kookos-omenaparfait (1 annos)

Kookoschiavanukas:
1 dl kookosmaitoa
1,5 rkl chiasiemeniä

Omenakompotti:
2 tl voita tai kookosöljyä
1 tl hunajaa
2 pientä kotimaista omenaa
1/2 tl kanelia

Lisäksi:
1 dl kreikkalaista jogurttia tai paksua soijajogurttia
1/2 dl siemenmysliä (resepti alla)
Chiapallero (resepti alla)

Sekoita kookosmaito ja chiasiemenet kulhossa. Anna tekeytyä 30-60 min.

Valmista omenakompotti sulattamalla voi ja hunaja paistinpannulla. Pilko omenat pieniksi ja lisää pannulle kanelin kera. Paista pehmeiksi keskilämmöllä n. 10 minuutin ajan.

Kokoa parfait lusikoimalla kookoschiavanukas pohjalle. Lisää päälle hetken jäähtynyt omenakompotti. Lusikoi päälle jogurtti ja siemenmysli. Lisää kruunuksi chiapallero (tärkein vaihe!).


Siemenmysli (10 annosta)
4 dl kaurahiutaleita
1/2 dl chiasiemeniä (tai pellavansiemeniä)
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/4 tl suolaa
mausteita maun mukaan: esim. kanelia, kardemummaa, tuoretta raastettua inkivääriä, jauhettua vaniljaa

1/4 dl rypsiöljyä
3 rkl juoksevaa hunajaa
2-4 rkl vettä

Sekoita kuivat ainekset keskenään kulhossa. Lisää kosteat aineet vettä lukuun ottamatta ja sekoita. Maista, että makeusaste on riittävä - lisää tarvittaessa hunajaa. Lisää vettä tai öljyä tarvittaessa sen verran, että mysliin muodostuu klustereita. Levitä leivinpaperille pellin päälle ja paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä pellillä ja säilytä lasipurkissa.


Chiapallerot (10 kpl)
5 Medjool-taatelia (tai 150 g kuivattuja pehmeitä taateleita)
1 dl ruskeita manteleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl chiasiemeniä
1 tl kanelia
1/4 tl suolaa
(1,5 rkl raakakaakaojauhetta)

Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimessa ja aja tasaiseksi massaksi. Pyörittele palloiksi. Jäähdytä pakastimessa ainakin 15 minuuttia ennen nauttimista. Säilytä pakastimessa.


IHANAA SUNNUNTAITA. Toivon sinulle kaikkea parasta tähän päivääsi.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

No se elämän mullistava (gluteeniton) leipä


On leipiä, ja sitten on LEIPIÄ. Mikä niiden ero sitten on? Ensimmäisiä tavataan itseään kunniattomissa tusinatavaralounaspöydissä, Alepan loputtomassa muovipussirivistössä ja myös harmittavan monessa leipomossa, joka ei ole ymmärtänyt, että leivän leivonta on taidetta eikä (pelkkää) tiedettä.

Niitä toisia taasen löytää Sandron lounaalta, ruisleivän juuresta asti leipovissa leipomoista, meidän joulupöydästä (teen ihan jumalaista saaristolaisleipää*) ja Ragun leipäkorista**.

Niitä ensimmäisiä tahtoisin syödä vähemmän, ja niitä jälkimmäisiä enemmän. Vaikkakin silti vain silloin tällöin.

Tämä on siis LEIPÄ, jos se ei vielä käynyt eksplisiittisesti selväksi. Viime aikoina olen olosuhteiden pakosta syönyt hävettävän monta ruisleipäpäivällistä - yksipuolista, ruskeaa, aika ravintoköyhää ja vaan niin kauhean TYLSÄÄ.

Tämä leipä ei ole tylsää. Tässä on niin paljon kaikkea hyvää, että tylsyydestä ei ole tietoakaan. On manteleita, on siemeniä, on kaurahiutaleita. Pieni häivähdys makeaa taustalla ja ah, ne sattumat, kun sitä leipää leikkaa!

Leipä, joka on täydellinen sellaisenaan syötäväksi vaikka välipalaksi, mutta josta saa myös hyvin viikonloppuisen  aamupalaherkun vaikkapa taatelitahnan kera nautittuna. Aika fantastista minusta.

Tämä leipä on siis My New Rootsin legendaarinen The life-changing loaf of bread, suomalaisiin mittoihin sovitettuna ja parilla pienellä hienosäädöllä toteutettuna.

* ...ja olen hyvin vaatimaton persoona.
** Siis oikeasti, en ole nähnyt koskaan mitään vastavaa, eikä sitä voi sanoin selittää. Se pitää kokea itse.



Elämän mullistava leipä (1 vuokaleipä)
2,5 dl auringonkukansiemeniä
1,5 dl manteleita
4 dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita
4 rkl chiasiemeniä
4 rkl psylliumia
1,5 rkl kookossokeria
1 tl suolaa

3 rkl rypsiöljyä
3,5 dl vettä

Sekoita kuivat ainekset yhteen isossa kulhossa. Lisää vesi ja öljy ja sekoita paksuksi taikinaksi (HUOM. Taikina tosiaan saa olla paksua). Lusikoi leivinpaperilla päällystettyyn leipävuokaan ja anna levätä ainakin 2 tuntia huoneenlämmössä.

Paista 175 asteessa 20 minuuttia, poista leipä uunista ja käännä se ylösalaisin suoraan uuniritilän päälle, paista vielä 30-40 minuuttia (itse paistoin vielä 40 min). Leipä on valmis kun siitä kuuluu ontto ääni taputtaessa. Anna jäähtyä täysin ennen viipalointia.

Säilytä ilmatiiviissä astiassa - leipä säilyy viisi päivää ja sen voi pakastaa siivutettuna.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kauramuru-marjamuffinit {Oi sunnuntaiaamut!}


Tämän syksyn hittejä ovat olleet:
  • aurinko (tuli varmaan mieleeni vain, koska se paistaa nyt)
  • aamulenkit kirpeässä syysaamussa (olen kirjoittanut aamulenkkeilystä postauksenkin)
  • kahdeksan tunnin yöunet
  • se miltä Töölönlahti näyttää pimeällä, kun Lintsi ja ne jännät talot junaraiteiden puoleisella rannalla on valaistu
  • lauantai-illat ja varsinkin sunnuntaiaamut
  • puolukat ja kardemumma, mieluiten yhdessä

Puolukoita ja kardemummaa olen pistellyt lähes joka arkiaamu smoothien muodossa (sen reseptin postasin viime sunnuntaina - olen koukussa). Nyt sunnuntain ja siten viikonloppuisen vaihtelun kunniaksi tein perussmoothieni mustikoista, oih! Toki puolukoita piti tähänkin aamupalaan änkeä, joten tein nämä marjaiset kauramurumuffinit puolukoista.


Resepti on muokattu Budget Bytesin Triple Berry Oats Muffins -reseptistä.

Kauramuru-marjamuffinit (4 kpl)

1,5 dl spelttijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
3 rkl kookossokeria
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia
1/4 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta

1 rkl chiasiemeniä + 4 rkl vettä

1 dl mantelimaitoa
2 rkl kookos- tai rypsiöljyä
2 rkl omenasosetta

1 dl pakastemarjoja

Kauramuru:
1/2 dl kaurahiutaleita
1 rkl kookosöljyä (kiinteässä muodossa)
1 rkl kookossokeria
1/4 tl kanelia
1/8 tl suolaa


Sekoita chiasiemenet ja vesi pienessä kulhossa ja anna tekeytyä geeliksi 15 minuutin ajan.

Tee kauramuru yhdistämällä ainekset kulhossa ja nyppimällä kookosöljyn muiden aineiden kanssa tasaiseksi muruksi.

Sekoita isossa kulhossa kuivat ainekset. Yhdistä toisessa kulhossa kosteat aineet, lisää chiageeli ja sekoita. Yhdistä kosteat aineet kuiviin ja sekoita vain juuri ja juuri sekaisin (jauhomöykyt eivät haittaa, ylisekoittaminen on paljon huonompi juttu.) Lisää pakastemarjat ja kääntele ne taikinaan parilla lusikankäännöllä.

Lusikoi taikina paperivuoilla peitettyihin muffinivuoan koloihin - täytä vuoat täyteen. Ripottele päälle kauramuru ja painele sitä vähän kiinni taikinaan, jos se ei muuten meinaa pysyä paikallaan.

Paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia tai kunnes taikinaa ei tartu haarukkaan pistäessä.  

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Korvapuustipäivän kardemummainen puolukkaherkku

 

Tänään brunssasin ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Olin herännyt seitsemältä (sunnuntaina, hitsin aamuvirkkuus), laiskotellut sängyssä vielä tunnin, käynyt reippaalla pienellä aamukävelyllä (= aamuhaahuilulla) herättämässä nälkää - ja sitten olikin jo sopiva hetki aamupalalle.

Tänään on paitsi sunnuntai, myös kansallinen korvapuustipäivä! Valitettavasti mikään hyvä leipomo lähitienoollani ei ole auki sunnuntaisin, enkä myöskään halunnut leipoa korvapuusteja niin että niitä olisi syötävänä vielä ensi joulunakin, piti jotain kardemummaista saada korvikkeeksi.



Puolukka ja kardemumma on täydellinen yhdistelmä, sen tänään ymmärsin. Tein jäisistä puolukoista, banaanista ja jogurtista makoisan paksun smoothien/sorbetin, jonka maustoin kardemummalla ja vaniljasokeriripauksella. Päälle halusin jotain rapeaa, siksipä paistoin kaurahiutaleita pienessä voinokareessa kookossokerin kera (nyt on sunnuntai) ja lisäsin siihenkin tietysti kardemummaa, koska paria juttua ei voi koskaan olla liikaa: maapähkinävoita, kanelia, mummon tekemää korvasienikastiketta ja sitä kardemummaa.

Onnistuneista lauantai-illoista jää yleensä tiskikeon lisäksi jotain pientä hyvää, ja niin tälläkin kertaa sain jatkaa edellisillan focaccialla herkuttelua. Kaveriksi oli vielä illalliselta ylijääneitä juustoja, karhunvatukkahilloa ja Sam-merkkistä herkullista inkiväärihunajaa, jota oli ilmestynyt mystisesti oveni taakse (ilmeisesti siis blogin kautta minulle lahjoitettuna).

Aamuvirkkuuden hyvä puoli: kello on kaksitoista ja olen jo hoitanut kaikki sunnuntain askareet: siivoamisen, pyykit, eilisen tiskit, vaatehuollon. Seuraavaksi olen ajatellut vain laiskotella, tuijottaa kattoon ja kuunnella lempeää musiikkia, katsoa jakson Nigellaa ja syödä samalla vähän lisää focacciaa, brietä ja karhunvatukkahilloa.

Koska, nyt on sunnuntai.



Kardemummainen puolukkaherkku (1 annos)
Smoothie
2 dl jäisiä puolukoita
1 banaani
3/4 dl maustamatonta jogurttia
1/2 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria (tai 1/2 tl vaniljajauhetta)

Kaurakrispi
2 tl voita tai kookosöljyä
1/2 dl kaurahiutaleita
1 rkl kookossokeria
1/2 tl jauhettua kardemummaa

Aja smoothien ainekset vain juuri ja juuri tasaiseksi massaksi; pieni rakenne puolukoissa kuuluu asiaan.

Sulata voi/kookosöljy pannulla. Lisää kaurakrispin muut ainekset ja paista keskilämmöllä rapeaksi.

Kaada smoothie kulhoon ja lusikoi kaurakrispi päälle. Tarjoa heti.


Leppoisaa sunnuntaita!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Tervetuloa takaisin! {Uusi osoite, uudet kujeet}


 
Hei ja tervetuloa (takaisin)! Miten hauskaa, että löysit tänne.
Pitkästä aikaa täällä Bloggerin puolella, tuntuupas hassulta! Vuoden päivät tuli vietettyä Maku.fin puolella, joten olen ehtinyt jo unohtaa täysin Bloggerin kommervenkit. Hassua, miten lyhyt muistini onkaan.

Kuten aiemmin jo alustin, bloggaustahtini on tänä syksynä luultavasti merkittävästi aiempaa harvempi. Muuta tekemistä on vaan yksinkertaisesti niin paljon! Tulen välillä luultavasti olemaan huono bloggaaja ja unohtamaan blogini päiviksi; toivottavasti annatte sen anteeksi. Muttei se tarkoita, ettei blogini olisi minulle yhtä tärkeä - sen vain tarvitsee vähän joustaa ja tyytyä vähempään kädestä pitämiseen. Onneksi tällainen yli kolmevuotias taapero(blogi) pärjää kyllä ilman jatkuvaa hyysäämistä...

Pyydän myös anteeksi karua ulkoasua; katsotaan joskos osaisin taikoa tänne jotain nätimpää (siis luultavasti en osaa). Herkut kuitenkin olkoon pääosassa, joten toivottavasti tämä menettelee ainakin toistaiseksi!



Tämän postauksen kuvituksena muutama all-time favourite -resepti:

Maapähkinävoi-chia-raakasuklaa
Arkipannari
Kahvi-inkiväärismoothie
Kesäkurpitsaranskikset


Mitä ihaninta maanantaiaamua sinulle!