sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hamppari tempehistä & hummuksesta {ja on se niin ihanaa}

 

Toivon todella, että osaisin käyttää Photoshopia tai vastaavaa hc-kuvankäsittelyohjelmaa nyt, kun ruudulta minua tuijottaa hyvinkin mustareunaiset paahdetut ruisleivänpalaset. Niin siinä käy, kun on pitkästä aikaa saanut itsensä salille pungertamaan, sitten mennyt nälkäisenä Ruohonjuureen (!!?? järki hoi), palannut sieltä kotiin huomattavasti köyhtyneenä ja sitten multitaskannut tempehin pilkkomisen, leivän paahtamisen sekä uusien tuotteiden hypistelyn välillä.

Mutta siis, toiset tekevät täydellistä Instagram-ruokaa joka päivä, minä polttelen asioita ja leikkelen sormiani ahkerammin kuin muu Suomen kansa yhteensä.

Pääpointti kuitenkin: ai että ne valkosipulilla ja oliiviöljyllä sivellyt, uunissa rapeiksi paahdetut ruisleipäsämpylän puolikkaat oli hyviä! (Ostin Samsaran luomuruisleipäsämpylän Ruohonjuuresta ja se on ehdottomasti yksi parhaista, joita olen syönyt. Ja minulla on todella tarkka ja kriittinen leipämaku.)
 


Ruissämpylään sisään laitoin bravuuriani ja jokapäiväisen ruoan kulmakiveäni hummusta (blogissani taitaa olla tsiljoonia reseptejä tähän, kurkkaa "Pavut ja linssit" -tägin alta). Sen seuraksi pääsi ensi kertaa kokeilemani savutempeh - ihan todella maukasta! Ensimmäisen viimesyksyisen tempehkokeiluni jäljiltä olin vähän skeptinen tempehistä, sillä silloin maistamani hyvin sienimäinen tempeh (itämaisesta kaupasta) ei ollut mitenkään erityinen kulinaarinen elämys. Päinvastoin, tiemme tempehin kanssa eivät yhtyneet tästä sattuneesta syystä ennen kuin nyt, kun salirehkinnän uuvuttamani kroppani himoitsi jotain tosi proteiinirikkaan oloista sapuskaa. Ja mikä onni, että näin kävikään!

Savutempehiä saa siis sieltä Ruohonjuuresta (mainitsen kaupan jo kolmatta kertaa postauksessa, mutta olen siis omalla rahallani nämä herkut hankkinut), mutta voisin kuvitella savutofun pärjäävän sen sijaan ihan buenosti. Savutofun paistaisin ehkä kevyesti pannulla ennen purilaisen väliin laittamista - sen sijaan tempeh oli minusta parhaimmillaan kylmänä kuuman leivän sisässä.


Purilainen - done, mitäs sen seuraksi? Pyöräytin nopean salaatin salaatinlehtimixistä, miniluumutomaateista ja parista muodon vuoksi sekaan laitetusta vadelmasta. Pirskotin päälle limenmehua (nam) sekä Clearspringin syvänmyrkynvihreää kurpitsansiemenöljyä, jota sain PR-toimisto Sugar Helsinkiltä visiitilläni tällä viikolla. Tämän lisäksi sain mukaani Sugarista tosi hyvää Sonnentorin makeaa curryjauhetta sekä Clearspringin 10 minuutissa valmistuvaa hirssi-herne-linssiseosta.

Tuo hirssi-palkokasvuseos on juuri yksi elävä esimerkki siitä, miksi on kiva joskus saada tuotenäytteitä - en ikinä keksisi ostaa tällasta convenience foodie itse kaupasta, mutta nyt yhden kokeilun jälkeen olen aika vaikuttunut tuotteen markkinaraosta. Nimittäin miten mukavaa on saada paljon proteiinia, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia sekä kuitua sisältävä lisäke treenin jälkeen pöytään 10 minuutissa, ilman liotusta ja sähläystä?

Aika kivaa, huomasin tänään.

Keitettyäni seoksen suolalla maustetussa vedessä lisäsin sekaan runsaasti limenmehua, hieman pippuria ja suolaa sekä reilusti tuota curryjauhetta. Vaikka hamppari oli parasta pöydässä tänään, ei tämä lisuke jäänyt vain kaukaiseksi kakkoseksi.

  

Tempeh-hummushampurilainen (1 annos)
1 ruissämpylä/2 ruisleipää
loraus oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi

tomaattipyrettä leivän voiteluun
hummusta tai paputahnaa (esim. tätä)
100 g savutempehiä tai savutofua
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
salaattisekoitusta

Puolita ruisleipä ja sivele oliiviöljyllä kevyesti. Kuori valkosipulinkynsi, puolita se ja hiero molemmat leivät sillä (itse jätin leipien päälle valkosipulinpuolikkaat vielä paahdan ajaksi ja itse asiassa myös söin ne leivän sisässä). Paahda leipiä grillivastuksella 200 asteessa n. 5 minuuttia (tai tavallisessa uunissa n. 7-10 min).

Voitele leivät tomaattipyreellä ja levitä päälle hummusta.  Pilko savutempeh pariksi viipaleeksi ja asettele leivän alemmalle puoliskolle. Lisää vielä hummusta (the more, the merrier!), asettele päälle aurinkokuivatut tomaatit sekä salaattisekoitusta. Laita kansi koko komeuden päälle ja herkuttele!

***

 Pahoittelen, jos mainitsen tässä postauksessa sanat/fraasit ihana, niin hyvää, parasta, super, todella, miljoona kertaa parempaa ja täydellistä. Sen lisäksi taidan selostaa koko postauksen läpi siitä, että olen urheillut ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin lenkkipolun ulkopuolella. Sellaista se minun urheiluni on: se saa minut ihan hyperaktiiviseksi, ja toisaalta jos siitä ei kerro joka toisessa lauseessa, mitä hyötyä siitä sitten on?

Vitsi vitsi. Ainakin osittain.


6 kommenttia:

  1. Hmm, en ole tempehiä kokeillutkaan koti oloissa, mutta hyvä idea, kiitoksia Pipsa ja hauskaa viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Anne, ihanaa tempehiä kannattaa ehdottomasti kokeilla kotonakiN! Ainakin tämä hyvä versio on niin maukasta :)

      Poista
  2. Mulle on kyllä niiiin tuttua toi salinjälkeinen meganälkä, jolloin söisi vaikka pieniä kiviä! Ei palaneet leivänreunat paljoa haittaa ;)
    Näyttää kyllä ihan supermehevältä purilaiselta, nam!

    ~Hilla
    http://thisismycupofcoffee.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, huippua että voit samastua! Tämä oli kyllä ihan paras salin jälkeinen ruoka :)

      Poista
  3. Haahaha samaistun niin tohon salinjälkeiseen nälkäshoppailuun! Siis mä jotenkin aina onnistun ajottamaan ne isot ostokset just siihen äärimmäiseen kriittiseen hetkeen kun joskus harvoin salille asti pääsen ja oon matkalla kotiin vapisevin jäsenin ja vatsa nälkäänsä huutaen :-D

    Ja kiva tempevinkki - kiitos! Mulla on jääkaapissa edelleen Ruohonjuuresta kauheessa nälässä hetken mielijohteesta ostamani lupiinitempe jolle oon väkisin koittanu keksiä käyttöä... Mut burgerit on aina hyvä vaihtoehto, etenkin kunnon ruisburgerit, nam ja nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupiinitempe! Ah kuulostaa herkulliselta! Siitähän tulee ihan kesä ja valtanaan lupiineja kukkivat tienreunukset mieleen - ei voi olla huono näin helmikuun en-ole-nähnyt-aurinkoa-kuuteen-kuukauteen -masikseen!

      Siis toi vapisevin käsin ja vatsa nälkäänsä huutaen on niin turmiollista :D Sitä pitää palkita itseään, kun on a) saanut ylähyllyltä kurkotettua sen viimeisen mantelimaitopurkin (ei helppoa, kun kädet tärisee) ja b) on tosiaan käynyt siellä salilla asti kuuntelemassa musiikkia, hengailemassa ja katsomassa muita ahkeria ihmisiä...

      Tollasen next level superpuuron sun blogista ottaisin kyllä mielelläni aamutreenien jälkeiseksi superaamupalaksi - ei härreguud miten nam!

      Poista

Kiitos kun jätät kommentin! Vastaan mitä pikimmiten.