sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Super banaanileipä & vähän onnellisista sunnuntaiaamuista


En edes muista, kuinka monesti olen aloittanut tämän blogin kolmen ja puolen vuoden olemassaolon postauksen kirjoittamalla aiheista abc:
  • Aamut ovat ihmisen parasta aikaa.
  • Aamupalat ovat ihmisen parasta aikaa.
  • Aamut ja aamupalat ovat ihmisen parasta aikaa.
Mutta minkäs teet, kun olet yli-innokas aamuihminen, rakastat aamupalaa ja kirjoitat näitä postauksia yleensä sunnuntaiaamuisin, jotka todella ovat kreivin aikaa olla todella onnellinen.

Nimittäin mietipä: yli kahdeksan tunnin yöunet takana... sitten laiska sängystä kipuaminen, vielä laiskempi aamupalan kokkailu, ja tietysti aamupalapöytäänkin voi istua vielä pyjama päällä... ja silti - sitten on vielä koko päivä edessä tehdä kaikkea, mitä ei niinä muina kiireisenä kuutena viikon päivänä ehdi tehdä.

Niin kuin esimerkiksi vaikka banaanileipää maanantaiksi räntäloskassa painimiseen päättyvän työpäivän jälkeiselle iltateelle.


Tämä banaanileipä on super, koska se on...
  • Mitä parhain tekosyy syödä kakkua aamupalaksi. Aivan, tärkeimmät seikat ensin.
  • Äärettömän pehmoista ja huokoista, rakenteeltaan hyvin kakkumaista.
  • Lämmittävän lohduttavan mausteista, kun ulkona sataa taivaan täydeltä räntää niin ettei ulko-ovelta tarvitse ottaa kuin kolme askelta kenkien jo tulviessa vettä.
  • Sitä jotain makeaa, jota joskus ehkä kaipaa aamupalalle tai iltateelle, mutta tämän imelyytensä se saa vähän paremmista sokerin lähteistä, eli ylikypsistä banaaneista ja kourallisesta taatelisattumia.
  • Oiva nälän pidike, onhan siitä runsaasti kuitua kaurahiutaleista, jonkin verran proteiinia ylijäämävalkuaisista (jotka piti saada jääkaapista käytettyä ja siksi oikeastaan teinkin tätä leipää) ja hyviä rasvahappoja pähkinöistä.
...ja mikä tärkeintä, sen päälle voi koota keon pähkinävoita. Tämä ei ole tarjoiluehdotus, vaan tarjoilupakote suorastaan. Koska banaanileivän kanssa kuuluu syödä pähkinävoita! Toisaalta, kyllä voisin hyvin nähdä syöväni tätä myös sellaisenaan - sattumiensa vuoksi tämä leipä on parhaimmillaan myös ilman mitään häiritseviä elementtejä. Toisaalta, jos olisin oikein kokeilevalla päällä, voisin kuvitella tämän olevan ihan sairaan hyvää myös jonkun suolaisen ja vahvanmakuisen lisukkeen, esimerkiksi sinihomejuuston tai kauan kypsytetyn manchegojuuston kera.

Leipä on gluteenitonta, mikäli käytät gluteenittomia kaurahiutaleita. Aina banaaniohjeen blogiin laittaessani muistan mainita, että käytäthän ruskeapilkkuisia, kypsiä banaaneja. Koko banaanileivän idea on, että makeus ja pehmeä rakenne tulee niistä sokerisista pehmoisista banaaneista.



Super banaanileipä (n. 8 paksua viipaletta)
2 ruskeapilkkuista banaania
2 dl kaurahiutaleita
1/2 dl proteiinijauhetta tai/ja mantelijauhoa (kokeilin sekä Foodinin stevialla makeutettua vaniljaheraa että Voimaruoka 360 Wholefood -seosta, jossa on herajauhetta, mantelijauhetta ja jauhettuja siemeniä)

2 valkuaista tai 1 kananmuna
1/2 dl kookosmaitoa (rasvaista, purkista)

1/2 dl kuivattuja taateleita
1/2 dl pähkinäsekoitusta
2 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1/6 tl suolaa
(pari tippaa steviaa, halutessa)

Laita kaikki ainekset taateleita ja pähkinöitä lukuun ottamatta monitoimikoneeseen ja aja taikinaksi. Jos taikina on liian tönkköä. lisää vähän nestettä. Lisää taatelit ja pähkinät ja aja muutama kierros, jotta ne hieman rikkoutuvat mutteivat mene ihan tasaiseksi massan sekaan. Vaihtoehtoisesti voit muussata banaanit haarukalla/sauvasekoittimella, tehdä kaurahiutaleista sauvasekoittimella/blenderissä jauhoa ja sekoittaa sitten muut ainekset sekaan (pähkinät ja taatelit sattumiksi pilkottuina).

Voitele öljyllä pitkulainen leipävuoka huolellisesti, sillä muuten  leipä tarttuu helposti vuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20-30 minuuttia (riippuen leipävuokasi koosta), tai kunnes haarukkaan ei tartu yhtään taikinaa tökättäessä.

Sunnuntaiaamut - eivätkös ne todella ole elämän parasta aikaa. Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle (ikuisesta loskasta ainakin täällä etelässä huolimatta)!

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Hamppari tempehistä & hummuksesta {ja on se niin ihanaa}

 

Toivon todella, että osaisin käyttää Photoshopia tai vastaavaa hc-kuvankäsittelyohjelmaa nyt, kun ruudulta minua tuijottaa hyvinkin mustareunaiset paahdetut ruisleivänpalaset. Niin siinä käy, kun on pitkästä aikaa saanut itsensä salille pungertamaan, sitten mennyt nälkäisenä Ruohonjuureen (!!?? järki hoi), palannut sieltä kotiin huomattavasti köyhtyneenä ja sitten multitaskannut tempehin pilkkomisen, leivän paahtamisen sekä uusien tuotteiden hypistelyn välillä.

Mutta siis, toiset tekevät täydellistä Instagram-ruokaa joka päivä, minä polttelen asioita ja leikkelen sormiani ahkerammin kuin muu Suomen kansa yhteensä.

Pääpointti kuitenkin: ai että ne valkosipulilla ja oliiviöljyllä sivellyt, uunissa rapeiksi paahdetut ruisleipäsämpylän puolikkaat oli hyviä! (Ostin Samsaran luomuruisleipäsämpylän Ruohonjuuresta ja se on ehdottomasti yksi parhaista, joita olen syönyt. Ja minulla on todella tarkka ja kriittinen leipämaku.)
 


Ruissämpylään sisään laitoin bravuuriani ja jokapäiväisen ruoan kulmakiveäni hummusta (blogissani taitaa olla tsiljoonia reseptejä tähän, kurkkaa "Pavut ja linssit" -tägin alta). Sen seuraksi pääsi ensi kertaa kokeilemani savutempeh - ihan todella maukasta! Ensimmäisen viimesyksyisen tempehkokeiluni jäljiltä olin vähän skeptinen tempehistä, sillä silloin maistamani hyvin sienimäinen tempeh (itämaisesta kaupasta) ei ollut mitenkään erityinen kulinaarinen elämys. Päinvastoin, tiemme tempehin kanssa eivät yhtyneet tästä sattuneesta syystä ennen kuin nyt, kun salirehkinnän uuvuttamani kroppani himoitsi jotain tosi proteiinirikkaan oloista sapuskaa. Ja mikä onni, että näin kävikään!

Savutempehiä saa siis sieltä Ruohonjuuresta (mainitsen kaupan jo kolmatta kertaa postauksessa, mutta olen siis omalla rahallani nämä herkut hankkinut), mutta voisin kuvitella savutofun pärjäävän sen sijaan ihan buenosti. Savutofun paistaisin ehkä kevyesti pannulla ennen purilaisen väliin laittamista - sen sijaan tempeh oli minusta parhaimmillaan kylmänä kuuman leivän sisässä.


Purilainen - done, mitäs sen seuraksi? Pyöräytin nopean salaatin salaatinlehtimixistä, miniluumutomaateista ja parista muodon vuoksi sekaan laitetusta vadelmasta. Pirskotin päälle limenmehua (nam) sekä Clearspringin syvänmyrkynvihreää kurpitsansiemenöljyä, jota sain PR-toimisto Sugar Helsinkiltä visiitilläni tällä viikolla. Tämän lisäksi sain mukaani Sugarista tosi hyvää Sonnentorin makeaa curryjauhetta sekä Clearspringin 10 minuutissa valmistuvaa hirssi-herne-linssiseosta.

Tuo hirssi-palkokasvuseos on juuri yksi elävä esimerkki siitä, miksi on kiva joskus saada tuotenäytteitä - en ikinä keksisi ostaa tällasta convenience foodie itse kaupasta, mutta nyt yhden kokeilun jälkeen olen aika vaikuttunut tuotteen markkinaraosta. Nimittäin miten mukavaa on saada paljon proteiinia, hitaasti imeytyvää hiilihydraattia sekä kuitua sisältävä lisäke treenin jälkeen pöytään 10 minuutissa, ilman liotusta ja sähläystä?

Aika kivaa, huomasin tänään.

Keitettyäni seoksen suolalla maustetussa vedessä lisäsin sekaan runsaasti limenmehua, hieman pippuria ja suolaa sekä reilusti tuota curryjauhetta. Vaikka hamppari oli parasta pöydässä tänään, ei tämä lisuke jäänyt vain kaukaiseksi kakkoseksi.

  

Tempeh-hummushampurilainen (1 annos)
1 ruissämpylä/2 ruisleipää
loraus oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi

tomaattipyrettä leivän voiteluun
hummusta tai paputahnaa (esim. tätä)
100 g savutempehiä tai savutofua
1-2 aurinkokuivattua tomaattia
salaattisekoitusta

Puolita ruisleipä ja sivele oliiviöljyllä kevyesti. Kuori valkosipulinkynsi, puolita se ja hiero molemmat leivät sillä (itse jätin leipien päälle valkosipulinpuolikkaat vielä paahdan ajaksi ja itse asiassa myös söin ne leivän sisässä). Paahda leipiä grillivastuksella 200 asteessa n. 5 minuuttia (tai tavallisessa uunissa n. 7-10 min).

Voitele leivät tomaattipyreellä ja levitä päälle hummusta.  Pilko savutempeh pariksi viipaleeksi ja asettele leivän alemmalle puoliskolle. Lisää vielä hummusta (the more, the merrier!), asettele päälle aurinkokuivatut tomaatit sekä salaattisekoitusta. Laita kansi koko komeuden päälle ja herkuttele!

***

 Pahoittelen, jos mainitsen tässä postauksessa sanat/fraasit ihana, niin hyvää, parasta, super, todella, miljoona kertaa parempaa ja täydellistä. Sen lisäksi taidan selostaa koko postauksen läpi siitä, että olen urheillut ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin lenkkipolun ulkopuolella. Sellaista se minun urheiluni on: se saa minut ihan hyperaktiiviseksi, ja toisaalta jos siitä ei kerro joka toisessa lauseessa, mitä hyötyä siitä sitten on?

Vitsi vitsi. Ainakin osittain.